Olen alle viiskymppinen mies pääkaupunkiseudulta. Olen terve, huumorintajuinen, elämää nähnyt ja kokenut.
Erosin nelisen vuotta sitten ja sen jälkeen ”kainalosauvasuhde” koettu.
Minulla ei ole peli, syömis tai nautintoaineista riippuvuuksia.
Nuoruudessa olen tehnyt oikeita valintoja joista on kertynyt taloudellisia onnistumisia,
mutta en näytä (korosta) sitä ulkoiselta olemuksessani enkä halua puhua raha-asioista.
Ravintolaelämässä saan kontakteja naisiin ja tapailen heitä. Kun näytän kotini (uusi yli 200m2) tai mökkini puhdasvetisen järven rannalta niin usein naisen suhtautuminen muuttuu. Joko hänestä tulee yli-innostunut minua kohtaan jota taas en halua, tai toisena vaihtoehtona hän kokee et olemme niin eri tasoissa ettei meidän kannata rakentaa tulevaisuutta.
On ehkä parempi, että löytäisin taloudellisesti hyvin pärjäävän esim. 40-45v naisen, mutta mistä ja miten.
[email protected]
Erosin nelisen vuotta sitten ja sen jälkeen ”kainalosauvasuhde” koettu.
Minulla ei ole peli, syömis tai nautintoaineista riippuvuuksia.
Nuoruudessa olen tehnyt oikeita valintoja joista on kertynyt taloudellisia onnistumisia,
mutta en näytä (korosta) sitä ulkoiselta olemuksessani enkä halua puhua raha-asioista.
Ravintolaelämässä saan kontakteja naisiin ja tapailen heitä. Kun näytän kotini (uusi yli 200m2) tai mökkini puhdasvetisen järven rannalta niin usein naisen suhtautuminen muuttuu. Joko hänestä tulee yli-innostunut minua kohtaan jota taas en halua, tai toisena vaihtoehtona hän kokee et olemme niin eri tasoissa ettei meidän kannata rakentaa tulevaisuutta.
On ehkä parempi, että löytäisin taloudellisesti hyvin pärjäävän esim. 40-45v naisen, mutta mistä ja miten.
[email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Löytyy niitä omilla aivoillakin ajattelevia naisia, harmi että heitä on vain noin 5% naisväestä ja useimmat heistä varattuja. Enemmän kuitenkin kuin miesten vastaava 3%. Nämä naiset ovat henkisesti huomattavan kehittyneitä joten itsekin joutuu antamaan paljon sellaiseen suhteeseen. Se myös antaa enemmän koska elämä tällaisen naisen kanssa on tasapainoisempaa ja laadukkaampaa, poikkeuksetta myös seksin alueella. Ravintolassakin näitä naisia tapaa mutta se on harvoin ulospäin unnistetavissa, varsinkin jos ei ole harjaantunut silmä. Tsemppiä vaan kesään.
Jostain luin tutkimuksen, että parisuhde onnistuu paremmin kun arvot on samansuuntaisia.
Taloudellinen samankaltaisuus koettiin myös eduksi.
Kirjoituksesi perusteella sinulla on itsetunto kohdallaan. Sopivalla huumorilla, pilkettä silmäkulmassa ja kykyä nauraa myös itselle, siinä evästyksiä.
Luulisi löytyvän kumppanin harrastusten tai työpaikan kuvioista. Tanssitaito kuntoon ja painele lavoille, eiköhän tärppää.
Itse olen varattu "menestyjä nainen"
Rahalla saa mitä haluaa. Rohkeutta peliin.
Pelaa golffia, Kaikki muu on turhaa.
jos aluksi tutustuu ihmiseen ihmisenä:) ja toki ei arvosta sen kummemmin maallista mammonaa. ja omista tuloista riippumatta (jos parisuhteessa) osallistuu talon menoihin:)
näin meillä tehdään. mieheni tienaa enemmän kun minä mutta minä taasen puolestani osallistun menoihin siinä missä kykenen:D
neitsyt ja lapseton?
Kun seurailen parisuhteettomia aikuisia (miehiä ja naisia) tuttavapiirissä niin totean heidän olevan yksinoloon tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä.
Usein yksinoloon on taustalla pelko menettämisestä; onko kysymyksessä vapauden pelko, rahan menettämisen pelko tai kuviossa on lapsia joita ei halua sotkea parisuhde asioihin.
Suuri rakakus koittaa kun on sen aika.
Hyvää kesää ja hyviä suhteita toivottelee
kolmen pienen lapsen äippä, tyytyväinen selalinen.
Kemia ratkaisee. Mielummin otan
- tunneälyä omaavan
- hyvällä itsetunnolla olevan
- siistin ja hyväkäytöksisen
- varallisuus ei haitaksi
Nainen 34v sinkku
Olen omillani toimeentuleva, ikähaarukkkaasi sopiva, akateeminen, työssä menestynyt ja myös muiden kuin oman äidin mielestä hyvännäköinen, eronnut lapseton nainen.
Suoraan sanottuna, jos "valttisi", so. ne millä parisuhdemarkkinoilla pärjäät ovat nuo mitä mainitset (älyäsi ja karismaasihan en tiedä), asun mieluummin huonolaatuisessa kerrostalokaksiossani yksin kuin sinun kanssasi.
Sillä toisin kuin miehillä, naisilla kriteerit voivat olla hieman erilaiset. Kemia on ihan oikeasti iso juttu ja se ajaa ohi ulkonäön, rahan tms. Äly, sielunkumppanuus ovat isoja juttuja.
Tiedän että miehille ulkoinen status on iso juttu, mutta jos mainostat sitä noin selvästi, saat vain "tietynlaisia" naisia.
Jos taas haluat ns. maksetun naisen, sellaisen saat paljon nopeamminkin.
Pätäkät leveästi esiin! Lähes tulkoon kaikki naiset rakastavat paksua lompakkoa yli kaiken. Nuoret naiset kysyvät usein jopa suoraan varallisuutta, joten ei tarvitse turhaan Elvistelle, että nainen tajuaisi, että hynää on. Saitoja ne ei kuitenkaan siedä.
tulla Sinulle ongelma siitä. Aina mietit miten nainen suhtautuu..., kun sinulla on omaisuutta. Minä ymmärrän, että meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolet, siksi sattuessa "tuollainen tapaus"
seurustelisin jonkun verran ja katsoisin miten menee. Toisen kanssa pärjääminen ja toisia kunnioittaminen on tärkeämpi. En ole toisen omaisuuten päälle ahne, mutta mukava on jos elämässä on enemmän mahdollisuuksia... Onnea! Puhumalla selviä!
T:eronnut EX:sta ja kaikesta..
"Nuoruudessa olen tehnyt oikeita valintoja joista on kertynyt taloudellisia onnistumisia,
mutta en näytä (korosta) sitä ulkoiselta olemuksessani enkä halua puhua raha-asioista."
" Kun näytän kotini (uusi yli 200m2) tai mökkini puhdasvetisen järven rannalta niin usein naisen suhtautuminen muuttuu. "
Jaa, et korosta sitä mitenkään? Oletko varma ettei elekielesi ole kuin puheripulin saanut kun saat esitellä naiselle omakotitaloa johon olet rahat perinyt maanviljelijä isältäsi?
Itselläni on useita omakotitaloja Helsingissä ja muutama rivitalo.Kokonaisneliömääärä on 1237 neliötä omistamissani asunnoissa.
Rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta varakas mies. Olen tehnyt päätöksiä elämäni suhteen, olen luopunut pitkälle materiaalisista arvoista- ja materiasta. Elän melko askeettisesti. Tavara ja omistaminen ahdistavat, nyt olen viimein vapaa. Teen töitä sen verran että elän, vaikka työtä on tarjolla paljon enemmän, rahanahneus ei saa minua tekemään enemmän työtä. Ihmiset eivät tätä tunnu ymmärtävän.
En halua miestä, joka elää hyvin eritavalla, omistaa paljon jne. se ei sovi minun maailmankuvaani ja elämäntapaani yhtään. En ole mikään maailmaa pelastava hippi, ihan tavallinen nainen. Kyllä rikkaaksi osoittautuva mies, oli kuinka ihana ihminen tahansa, saa minut miettimään rankasti sitä, voinko edes yrittää suhdetta.
Minä en koe rahakkaita kohtaan mitään alemmudentunnetta, minun on vakea löytää yhteistä ihmisen kanssa joka omistaa ja ostaa lisää. En halua sääliä omasta "köyhyydestäni" koska se tekee minut onnelliseksi ja on vapaan valintani tulos. En toisaalta jaksa aina selitelläkään, koska minulla ei ole mitään suurta filosofiaa elämäntapani taustalla. Kokemusta on, kaksikin kertaa.
Aivan varmasti on olemassa paljon naisia, jotka näkevät sinut askelmana korkeampaan elintasoon ja kaikki muu on sen varjossa. En ymmärrä ihmisiä joiden käsitys hyvästä elämästä on "rikkaan miehen löytäminen". Toinen puoli mihin olet törmännyt, on sitten se, jotka ovat kotona oppineet sen, että itse täytyy elämä ja sen puitteet rakentaa voidakseen elää hyvällä omallatunnolla ja elämästä nauttien. olla ylpeä siitä, mitä itse on saavuttanut ei siitä, mitä joku toinen voi tarjota.
Tilanteesi on hankala. Olet ilmiselvästi sinut itsesi kanssa ja muuten onnellinen elämässäsi. Se on tärkeää, pystyy elämään kuten itsestä hyvältä tuntuu. Yksinäisyys on lopulta varakkuudesta riippumaton muuttuja, niin köyhä kuin rikaskin voi etsiä elämänkumppania ja kohdata taloudelliset seikat yllättävän painoarvoisina.
Toivotan sinulle onnea elämänkumpppanin etsintään!
Anna naisen tutustua sinuun hyvin ennen kuin viet kotiisi.
Puhu puhu ja kuuntele.
Jos sinä ihmisenä ja persoonana vetoat ja ajatusmaailmasi on tullut selväksi en uskoisi tuolla olevan silloin merkitystä.
Sama se on köyhänkin miehen kanssa.
Kun rakastuu niin rahalla ei ole väliä.
Et todennäköisesti ole vielä törmännyt siihen oikeaan tapaukseen?
Eikös se ole hyvä kuitenkin että väärät karsiutuvat pois vaikka tälläkin tavoin?
Sinä haluat kumppanin joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin sinä olet taloinesi ja rahoinesi.
Jotainhan niissä suhteissa on muutenkin pielessä, jos joku talon koko ja mökki ratkaisee! Koska jos kunnolla kolahtaa, niin ei oo mitään merkitystä onko toinen rikas vai köyhä. Mutta pitemmän päälle on varmaan helpompaa olla suhteessa, jossa ollaan suht samalla tasolla varakkuuden tai varattomuuden suhteen. Itse ainakin olen aina pyrkinyt tulemaan omillani toimeen. Olin saman miehen kanssa 20 vuotta. Kummallakin oli tiukasti omat rahat ja kaikki maksettiin puoliksi, vaikka miehellä olikin kaksinkertaiset tulot omiini verrattuna , mutta niin olivat myös menot.
Kun elää suht vaatimattomasti, ei oikein kaipaakkaan mitään erikoista ja saattaisi olla kiusallista, jos toinen haluaisi vaikka matkustella paljon ja toisella ei olisi siihen varaa. Tai harrastaa eliittilajeja. Tai käydä joka päivä ulkona syömässä ja iltaa istumassa.
Harva ihminen on toisen kanssa vaan rahan tai omaisuuden takia, siihen ei vaan pysty. Kuten ei pysty olemaan toisen kanssa pelkästään siksi, että toinen on mukava. Kyllä siihen tarvitaan ihan jotain muuta. "Mannapuuroa ja mansikkaa""...
Lycka till! Kyllä se oikea vielä astelee kohdalle, kun on sen aika.
Olinpa 90-luvun alussa tavannut ex mieheni. Hän pärjäsi oikein hienosti mutta minulta meni työpaikka alta. Sain kyllä uuden duunin muuta heikommalla palkalla. Voi sitä natkutusta heikosta palkastani!
No erohan siitä lopulta tuli, tosin vuosien ja yhden lapsen jälkeen.
Olen päässyt jaloilleni. Mutta, mutta, myös miesten on ilmeisen vaikea hyväksyä sitä että tulen toimeen hyvin (usein paremmin) - siksi en koskaan puhu rahasta.
Minulle henkilökohtaisesti olisi historiani takia mahdotonta seurustella miehen kanssa, jolla on parempi taloudellinen tilanne kuin itselläni.
Eli jos sinä tapaat jonkun kiinnostavan ihmisen niin älä hyvä mies puhu rahasta ja omaisuudestasi. Aina kun mainitset jonkun asian hinnan niin tukista itseäsi! Maksa ravintolalaskut, teatterit ja osta kukkia tms. Tee toiselle tunne että haluat ja pystyt tekemään toisen eteen asioita, ilman että lasket kuinka monta kertaa olet ravintolaillallisen maksanut.