Kohtaloko sinut toi näköpiiriini lounastauolla juuri tällä viikolla, kun vietin viimeisiä päiviäni töissä ennen kesälomaa. Olimmehan huomanneet toisemme vapaalla jo moneen otteeseen, mutta vasta nyt tunnistin kasvosi myös kesän hiljentämässä ruokalassa.
Huomaaminen on kylläkin liian mitäänsanomaton sana kuvaamaan aikaisempiin kohtaamisiin liittynyttä katseiden vaihtoa, lähelle hakeutumista ja lähestyttäväksi asettautumista. Siitä eteneminen vaan ei ole helppoa ujolle ihmiselle, kun emme edes tiedä toistemme nimiä... Toisaalta epäilys siitä kuvittelenko omiani on vaivannut mieltä. Mutta voiko enää olla vain sattumaa, kun tulit eilen hetkeksi aivan viereeni niin että lähes kosketimme toisiamme?
Yhtäkkiä loma tuntuukin alkavan ennen aikojaan. Tuleeko näitä tilanteita enää kesän jälkeen, oletko silloin edes enää vapaa?
Huomaaminen on kylläkin liian mitäänsanomaton sana kuvaamaan aikaisempiin kohtaamisiin liittynyttä katseiden vaihtoa, lähelle hakeutumista ja lähestyttäväksi asettautumista. Siitä eteneminen vaan ei ole helppoa ujolle ihmiselle, kun emme edes tiedä toistemme nimiä... Toisaalta epäilys siitä kuvittelenko omiani on vaivannut mieltä. Mutta voiko enää olla vain sattumaa, kun tulit eilen hetkeksi aivan viereeni niin että lähes kosketimme toisiamme?
Yhtäkkiä loma tuntuukin alkavan ennen aikojaan. Tuleeko näitä tilanteita enää kesän jälkeen, oletko silloin edes enää vapaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.