Onko mielestäsi eroa naisten ja miesten logiikan osalta siinä miten suvaitsevaisia ollaan nimenomaan oman sukupuolen valintoja kohtaan esim. perheasioissa...?
Joskus oon huomannut aika mielenkiintoisen piirteen joidenkin naisten argumentoinnissa toisia naisia kohtaan... siis että naiset keskenään arvottavat kotiin jäävän / kotona enemmän viihtyvän naisen vähempiarvoiseksi.
Empä itse osaa pitää lasten kasvatukseen liittyvää työtä kotona mitenkään vähempiarvoisena verrattuna jonkun yrityksen kehitysjohtajana olemiseen... yrityksiä tule ja menee, mutta ne lapset eivät välttämättä ole ihan yhtä yksiulotteisia merkitykseltään ihmisen elämässä... Totta kai mieskin voi halutessaan mun puolesta jäädä kotiin / ottaa "keskimääristä enemmän" lapsen kasvatukseen osaa... jos siltä tuntuu. Mä en ainakaan mun kaveripiirissä ole huomannut että tällaista miestä dissattais... joka todella on kiinnostunut lastensa kasvatuksesta... vaikka ei täyspäiväisesti silti kotiin ole jäänytkään...
Onhan se on itseasiassa todella kannatettava asia... tuo miehen mallin tuominen lasten kasvatuksen... niin tytöille kuin pojille... tosin hieman eri kasvatusvinkkelistä... ehkä...
Hmmm... kyllä tuolla Helsingin yöelämässä näkee 30-35 uranasia joilla on aika selkeä kuva siitä miten naisen yleisesti pitäisi ottaa roolinsa omassa elämässään... ja siihen ei kyllä kuulu kotiin jääminen heidän monenkaan mielestä ...
Toisaalta taas ei nää uranaiset kaikki aina kovin rennoilta vaikuta...omiin valintoihinsakaan nähden... Joku vois sanoa osaa näistä uranaisista aika uskonnoille tyypilliseen fanaattisuuteen taipuviksi naisten oikeiden valintojen suhteen...
Voi olla että oon väärässäkin, mutta yhteenvetona tuntuu siltä että naiset helpommin tuomitsevat siskonsa valinnat kuin miehet veljensä...
Jos oon väärässä niin mulla on kyllä tässä asiassa varaa antaa periksi...
Joskus oon huomannut aika mielenkiintoisen piirteen joidenkin naisten argumentoinnissa toisia naisia kohtaan... siis että naiset keskenään arvottavat kotiin jäävän / kotona enemmän viihtyvän naisen vähempiarvoiseksi.
Empä itse osaa pitää lasten kasvatukseen liittyvää työtä kotona mitenkään vähempiarvoisena verrattuna jonkun yrityksen kehitysjohtajana olemiseen... yrityksiä tule ja menee, mutta ne lapset eivät välttämättä ole ihan yhtä yksiulotteisia merkitykseltään ihmisen elämässä... Totta kai mieskin voi halutessaan mun puolesta jäädä kotiin / ottaa "keskimääristä enemmän" lapsen kasvatukseen osaa... jos siltä tuntuu. Mä en ainakaan mun kaveripiirissä ole huomannut että tällaista miestä dissattais... joka todella on kiinnostunut lastensa kasvatuksesta... vaikka ei täyspäiväisesti silti kotiin ole jäänytkään...
Onhan se on itseasiassa todella kannatettava asia... tuo miehen mallin tuominen lasten kasvatuksen... niin tytöille kuin pojille... tosin hieman eri kasvatusvinkkelistä... ehkä...
Hmmm... kyllä tuolla Helsingin yöelämässä näkee 30-35 uranasia joilla on aika selkeä kuva siitä miten naisen yleisesti pitäisi ottaa roolinsa omassa elämässään... ja siihen ei kyllä kuulu kotiin jääminen heidän monenkaan mielestä ...
Toisaalta taas ei nää uranaiset kaikki aina kovin rennoilta vaikuta...omiin valintoihinsakaan nähden... Joku vois sanoa osaa näistä uranaisista aika uskonnoille tyypilliseen fanaattisuuteen taipuviksi naisten oikeiden valintojen suhteen...
Voi olla että oon väärässäkin, mutta yhteenvetona tuntuu siltä että naiset helpommin tuomitsevat siskonsa valinnat kuin miehet veljensä...
Jos oon väärässä niin mulla on kyllä tässä asiassa varaa antaa periksi...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos nainen jättää perheensä, on se modernin vahvan naisen rohkea valinta. Jos mies jättää perheensä, on hän maailman suurin paskiainen.
nainen etsii vain omaa seksuaalisuuttaan mutta saman tekevä mies onkin sika
Naiset varmaan arvottavat kanssasisariaan perheen perusteella enemmän kuin miehet toisiaan. En kuitenkaan usko, että tämä johtuu suvaitsevaisuudesta yleensä. Naisilla vain se perhestatus on ehkä keskimäärin tärkeämpi kuin esimerkiksi työstatus.
Osaavat miehetkin tosiaan arvottaa, mutta se kai harvemmin liittyy lapsimäärään? Se keskittyy ehkä enemmän varallisuuteen, ammatilliseen asemaan, omaisuuteen...?
Enivei, äitiys on perinteisesti ollut niin iso osa naiseutta, että joidenkin naisten päätös hylätä se täysin on radikaali. Ja radikaaleista ajatuksista syntyy aina erimielisyyksiä. Totta turiset, naiset jakautuvat tuossa asiassa "sotajoukkueisiin".
"Osaavat miehetkin tosiaan arvottaa, mutta se kai harvemmin liittyy lapsimäärään? Se keskittyy ehkä enemmän varallisuuteen, ammatilliseen asemaan, omaisuuteen...?"
Miehet arvottaa itseään enemmän noiden ( varallisuus j.n.e.) kriteerien kautta kuin toisiaan... Mulla on kaveripiirissä ihmisiä joilla on aika erilaisia taustoja varallisuuden ja ammatin, ja koulutuksen suhteen niin kyllä jos joku alkaisi dissailee muita em. perusteella niin siitä aika nopee leivottais huumoria... tätä viisasta kohtaan... ja kaveri tajuis rauhoittua... Tietty miesten kesken moni kertoilee omista tärkeistä jutuista... mut se on vähän toinen juttu...
"Enivei, äitiys on perinteisesti ollut niin iso osa naiseutta, että joidenkin naisten päätös hylätä se täysin on radikaali. Ja radikaaleista ajatuksista syntyy aina erimielisyyksiä."
Luulen et aika harva uranainen sinänsä on hylännyt äitiyttä, mutta on saattanut ajautua tilanteeseen, jossa oman työelämään painottuvan elämän sisällön jakaminen ei välttämättä ole miehelle se kaikkein mielenkiintoisin asia naisessa ensi tutustumisessa, vaikka myöhemmin saattaisi kiinnostaakin pidemmällä juoksulla elämää jaettaessa...
No voi se joskus tuntua siltäkin miehestä että nainen on hieman sokea oman naiseutensa suhteen nuttura tiukalla... siinä missä mieskin saattaa olla kravatti kaulassa hieman ... vähemmän läsnä naista ymmärtäen...
on naiselle susi jos ei ole tyytyväinen itseensä :D:D siitä on lojaalisuus kaukana. Samanlaista itseinhoa/kateutta ei miesten keskuudessa esiinny.
tekisin niin, että mikäli vain mahdollista rahallisesti jäisin kotiin hoitamaan lasta, koska se on tietysti lapsen kannalta parempi ratkaisu kuin että työntäisin hänet parikuisena lastentarhaan hoidettavaksi. Vuosikausia en kuitenkaan jaksaisi kotiäidiksi jäädä, ellei seuraava lapsi tulisi juuri sopivasti kotihoidontuen loputtua... ;).
Jos kotiäitiys olisi Se Juttu mun elämässäni, niin olisin varmaankin lukion jälkeen hakeutunut kotitalouskouluun ja sen jälkeen opiskellut lastentarhanopettajaksi tai lapsipsykologiksi. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska elämässäni on tärkeämpiäkin asioita kuin kotitalous tai lapset, ainakin tällä hetkellä.
Jokaisella on oma elämänsä ja vapaa valinta mitä sillä tekee. Jos joku haluaa jäädä kotiin lapsia hoitamaan, niin se on hänen valintansa. Toivottavasti hän tekee sen kuitenkin ensisijaisesti lasten eikä itsensä vuoksi.
Jos kotiäitiydestä nauttii, eikä kotiin jääminen ole seurausta siitä, että ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään, niin silloinhan kaikki on hyvin. Jos sen sijaan kotiäitiys alkaa vuosien mitaan ahdistaa, muttei tee asialle mitään, niin kyse on itsensä pakoilemisesta ja epäkypsyydestä/epäitsenäisyydestä, eikä sellainen ihminen ole hyvä esimerkki lapsilleen.
"Jos kotiäitiydestä nauttii, eikä kotiin jääminen ole seurausta siitä, että ei halua ottaa vastuuta omasta elämästään, niin silloinhan kaikki on hyvin. Jos sen sijaan kotiäitiys alkaa vuosien mitaan ahdistaa, muttei tee asialle mitään, niin kyse on itsensä pakoilemisesta ja epäkypsyydestä/epäitsenäisyydestä, eikä sellainen ihminen ole hyvä esimerkki lapsilleen."
Näin varmasti on ja en tiedä onko kotiäityis tänäpäivänä kovinkaan monelle elämänmittainen ura. Toisaalta ihanteellista mielestäni on että jompi kumpi puoliso olisi keskivertoa enemmän lasten kanssa vielä heidän ollessa parina ekana vuonna koulussa... No kaikki ei aina oo elämässä silti mahdollista mikä on olisi ihanteellista...
Toisaalta varmasti on tasapainoisia lapsia kasvanut ennen ja nykyään vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissäkin... toisaalta ei esim. toisen puolison kotona olo estä esim. opiskelemasta tai olemasta osittain töissä...
No käytännössä Suomessa korkeat elinkustannukset ja verotus pitää huolen että molemmat puolisot ovat usein töissä... eli eli tää on aika marginaali juttu loppupeleissä.
kasvattamista kotona, mutta ongelmana on se, että vanhemmat ovat sysänneet homman muiden huoleksi. Lapsia kasvatetaan lastentarhoissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Lisäksi vanhemmille maksetaan kaikenlaisia sosiaalitukia ja lisiä. Ja koko lystin joutuvat maksamaan sivulliset veronmaksajat. Lapsiperheet (käytännössä äidit) ovat siis sosiaalipummeja. Heitä ei voi mitenkään verrata palkansaajiin tai yrittäjiin,jotka sentään elättävät itse itsensä. Tästä johtuu äiteihin liittyvä negatiivinen mielikuva ja tämän takia heitä ei voi arvostaa.
"Lisäksi vanhemmille maksetaan kaikenlaisia sosiaalitukia ja lisiä. "
Musta on ihan ok. että vanhempia tuetaan taloudellisesti lastenkasvatukseen liittyvänä aikana sillä ei lasten kasvatus ole mikään bisnes vaikka tuet tuplattaisiin...
"Ja koko lystin joutuvat maksamaan sivulliset veronmaksajat."
Kyllä sunkin eläkkeen maksaa sun jas muiden ikäistesi lapset meidän nykyisen eläkejärjestelmän mukaan... eli kukaan ei maksa suomessa omaa eläkettään vaan siis edeltävän ikäpolven " vanhempien " eläkkeen".
"!Lapsiperheet (käytännössä äidit) ovat siis sosiaalipummeja."
En tiedä miksi miesten vastuu lapsista olisi vähäisempi...
"Heitä ei voi mitenkään verrata palkansaajiin tai yrittäjiin,jotka sentään elättävät itse itsensä."
No saattaapi niistä lapsista tulla palkansaajia tai yrittäjiä jotka maksavat veroa... ja maksavat siis vanhempiensa eläkkeen... nykyisen järjestelmän mukaan...
"Tästä johtuu äiteihin liittyvä negatiivinen mielikuva ja tämän takia heitä ei voi arvostaa."
Ymmärrän kyllä että sulla on negatiivinen kuva äideistä. Itse näen asian hieman toisin.
Mä luulen, että eroja ajattelussa on enemmän taustoista ja viiteryhmistä riippuen kuin sukupuolitasolla.
Minun ystäväpiirini on melkein lapseton (lukuunottamatta sitä yhtä, jolla on 5 lasta), ja kaikilla naisilla on urat. Suurin osa meistä ei halua lapsia lainkaan. Me ihailemme äitejä, ja koemme uranaiseuden paljon helpommaksi ratkaisuksi. Olemme itse asiassa keskustelleet asiasta paljonkin, ja ainoa mitä emme hyväksy on se, että lapsia tehdään vääristä syistä tai siitä huolimatta ettei niistä pystytä huolehtimaan.
Henkilökohtaisesti en arvosta kotiäitiyttä lapsen näkökulmasta, minä uskon, että päiväkoti on lapselle paljon parempi paikka kuin nysvätä kotona aikuisen seurassa, mutta tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.
"Olemme itse asiassa keskustelleet asiasta paljonkin, ja ainoa mitä emme hyväksy on se, että lapsia tehdään vääristä syistä tai siitä huolimatta ettei niistä pystytä huolehtimaan. "
MIllaiset on sun/ teidän milestä niitä vääriä syitä?
(..., tietty parisuhteen vahvistaminen lasten hankinnalla tuntuu aika keinotekoiselta... jos muutoin on kuin tuli ja vesi...)
"Henkilökohtaisesti en arvosta kotiäitiyttä lapsen näkökulmasta, minä uskon, että päiväkoti on lapselle paljon parempi paikka kuin nysvätä kotona aikuisen seurassa, mutta tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. "
Empä oo tuolla viisii aateellut... hyvä pointti... toisaalta näin todellisena amatöörinä en ole ihan varma onko toi lasten sosiaalisuuden kehittyminen päiväkodissa ja toisaalta vanhempien aika lapsille toisiaan poissulkeva juttu... mutta varmasti tuossa on pointtia jos lapsi on vaan äitinsä/ isänsä kanssa kotona... niin ei se välttämättä oo ihan paras...