Kysäisenpä teilta n. 30-45v sinkkumiehiltä sellaista, että oletteko mieluummin yksin loppuelämänne, jos tarjolla on vain eronneita naisia/yksinhuoltajia ?
Tämä kysymys ei ole tarkoitettu ylimieliseksi, eikä tarkoituksenani ole arvostella sitä, että miehet haluavat etupäässä naisen jolla ei ole lapsia entuudestaan. Minua oikeasti kiinnostaa, kuinka moni mies valitsee mieluummin vuosikausien, jopa loppuelämän yksinäisyyden, kuin suhteen sellaisen naisen kanssa, jolla on lapsia. Totuushan on se, että valtaosalla yli 30-35v naisista on jo lapsia, ja monet lapsettomista tuon ikäisistä naisista pitävät rimaa niin korkealla, että harva mies sen ylittää. On paljon ns. tavallisia kunnollisia miehiä, jotka ovat sinkkuja, eivätkä löydä naista, mutta eivät silti huoli "lapsellista" naista.
Moni eronnut nainen on aivan ok, ja jos oletetaan että hän on fiksu, työssäkäyvä, ulkonäöltään ok, ja luonteeltaan/elämäntavoiltaan kunnollinen, niin miksi se lapsi/lapset on monelle miehelle niin iso este, että he ovat mieluummin yksin?
Toivoisin asiallista keskustelua, eikä tavanomaisia "yyhoot on lutkia/toisten kakaroita en katsele" - juttuja.
Onko yksinäisyys parempi, kuin suhde kunnollisen, eronneen naisen kanssa ?
Itselläni on yksi lapsi, ja se tuntuu olevan iso este. Kuinkahan helppoa on löytää mies, jos on 2-3 lasta..
Tämä kysymys ei ole tarkoitettu ylimieliseksi, eikä tarkoituksenani ole arvostella sitä, että miehet haluavat etupäässä naisen jolla ei ole lapsia entuudestaan. Minua oikeasti kiinnostaa, kuinka moni mies valitsee mieluummin vuosikausien, jopa loppuelämän yksinäisyyden, kuin suhteen sellaisen naisen kanssa, jolla on lapsia. Totuushan on se, että valtaosalla yli 30-35v naisista on jo lapsia, ja monet lapsettomista tuon ikäisistä naisista pitävät rimaa niin korkealla, että harva mies sen ylittää. On paljon ns. tavallisia kunnollisia miehiä, jotka ovat sinkkuja, eivätkä löydä naista, mutta eivät silti huoli "lapsellista" naista.
Moni eronnut nainen on aivan ok, ja jos oletetaan että hän on fiksu, työssäkäyvä, ulkonäöltään ok, ja luonteeltaan/elämäntavoiltaan kunnollinen, niin miksi se lapsi/lapset on monelle miehelle niin iso este, että he ovat mieluummin yksin?
Toivoisin asiallista keskustelua, eikä tavanomaisia "yyhoot on lutkia/toisten kakaroita en katsele" - juttuja.
Onko yksinäisyys parempi, kuin suhde kunnollisen, eronneen naisen kanssa ?
Itselläni on yksi lapsi, ja se tuntuu olevan iso este. Kuinkahan helppoa on löytää mies, jos on 2-3 lasta..
Vastaukset 52
Vanhimmat
naisen luona mutta yhteishuoltajuus, noup...
Höh, luulisi että yhteishuoltajuus olisi parempi, kun lapset ovat esim. puolet ajasta isän luona, "poissa jaloista" ?
tähän kuvioon ollenkaan missään muodossa
no entä jos ex-mies ei ole ollenkaan kuvioissa? Jotkuthan eivät edes tapaa lapsiaan laisinkaan. Syystä tai toisesta.
...kuvio uuden miehen kannalta.
... pitäisikö ensin opetella muutamat perusasiat ennen kuin lähtee laukomaan noin tiukkoja mielipiteitä:
Huoltajuus ja asuminen ovat kaksi eri asiaa. Lapset voivat olla yhteishuollossa, mutta asua äidillään. Tai äiti voi olla yksinhuoltaja, mutta lapset voivat viettää joka toisen viikonlopun ja puolet lomastaan (tai enemmänkin aikaa) isällään.
Itte tykkään lapsista, joten tuo lapsi sinänsä ei ole este.
Mikä on este, on lapsen isä. Näet kun nainen on eronnut, tulee minulle mieleen että se isukki on ollut joku psykopaatti. ja sitten tulee mieleen että mitähän se psyko tekisi minulle jos minä alkaisin riiustella sen exää... Hui sentään!
Mut ihan tosissaan... se ex-mies/lapsen oikee isä, on aika arveluttava kivenmurikka siinä suhteessa.
jos tuota jutskaa ei olisi haittaamassa, kihlaisin jonkun yh:n lennosta!!!
Entä jos lasten isä on poissa kuvioista? Siis syystä tai toisesta lapset eivät tapaa isäänsä.
Harva mies nyt kuitenkaan murhanhimoinen psykopaatti on : D Ja auttaisiko se asiaa, jos nainen kertoo, että lasten isä ei ole laisinkaan kiinnostunut exästään, ja hänellä on uusi nainen itsellään, eikä todellakaan kaipaa entiseen.
ihanteellisin tilanne. Ex-mies pysyvästi poissa kuvioista.
Saa lähdettyä puhtaalta pöydältä ja lapset ehkä joskus alkavat tuntua omilta, kun eivät koko ajan ravaa biologisen isänsä luona.
Mitä se kertoo naisesta, jos on tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei välitä paskaakaan omasta jälkikasvustaan (mikäli siis mies on vielä elossa)?? Tämä nainen on varmaan keskimääräistä kypsempi ja epäitsekkäämpi, eikös?
Jatkan vielä. Siis koska on oikeasti todennäköistä, että monet 30 sinkkumiehet jäävät ikuisesti sinkuiksi, koska valtaosalla naisista on noita lapsia jo, niin oletteko te realistisesti ajatelleet tätä tilannetta, että todennäköisyys sille, että jäätte yksin, on suurempi kuin se, että löydätt lapsettoman naisen ?
Biologinen kello teilläkin on, ja mitä enemmän teille tulee vuosia lisää, sitä epätodennäköisempää on, että löydätte lapsettoman naisen.
kun naiset retkahtavat aina siihen ensimmäiseen retkuun miehet pitävät tasosta kiinni
Itse 30-vuotiaana "iki"sinkkumiehenä voin ainakin sanoa, että mieluummin jään sitten sinkuksi loppuelämäkseni kuin alan olemaan yh-äidin kanssa.
Suurin syy miksi haluaisin naisen löytää on se, että voisin perustaa perheen ja saada omia lapsia. Toisen miehen lapsille en halua alkaa varaisäksi, erityisesti jo lasten isä on vielä kuvioissa. Jollen tätä voi saada, niin sitten olen mieluummin yksin ja käytän aikani ja rahani johonkin muuhun kuin naisiin.
Mulla taas on käsitys, että nämä toisenkierroksen naiset pääsevät seurustelemaan helpommin kuin ns. ekalla kierroksella olevat. Kaikki eronneet kaverini ovat "päässeet" toiselle kierrokselle alle vuodessa, kun taas sinkkut eivät kelpaa kellekään. Itse olen jo tuudittautunut siihen, että yksin ollaan lopun elämää.
Outoa, mutta minun tuttavapiirissäni eronneet naiset eivät ole löytäneet miestä. Vain yhdellä on, mutta se mies on alkoholisti, joten olisi parempi olla ilman, kuin alkoholistin kanssa.. Rima ei monella todellakaan ole enää korkealla, kunhan olisi "kunnollinen" mies. Itse olen etsinyt kolme vuotta, tuloksetta. Jopa itse eronneet miehet haikailevat sinkkunaisten perään, ja haluavat tehdä lisää lapsia. Harva 35 nainen haluaa enää lapsia, jos niitä on ennestään jo.
Jos se on alueellista, tuo pariutuminen :D Ja mun sinkkukaverit eivät taida kuitenkaan sopia näihin miesten "kriteereihin". Itse en ole koskaan pitänyt rimaa korkealla ja muut asiat ovat todella tärkeitä.
Miksi ihmeessä kunnollisen pitäisi ruveta kenenkään jämäpalaksi?
eiväthän sinkkumiehet ole yksinäisiä, paitsi ns."yksinäiset sudet".
Mikä tekisi sinkkumiehestä yksinäisen nykyaikana?
Onhan omaiset, sisarukset, ystävät, entiset luokkakaverit, kummilapset etc.
Voi matkustella kenen kanssa haluaa koska haluaa, voi rauhassa lukea mielenkiintoisia kirjoja ja opiskella ja käydä salilla, jossa on tuttuja ja harrastaa uintia, pyöräilyä, hiihtoa, elokuvissakäyntiä, teatteria, musiikkia, kesämökkeilyä, veneilyä ja rahaa riittää vaikka kuinka paljon.
Miksi siis miksi ottaa jonkun toisen miehen tekaisema lapsi ja hänen äitinsä harteilleen, kun sanon EVVK ja jos sanot, että eronneella naisella on rima korkealla, syytä en tiedä, minä en ainakaan häntä huolisi mistään hinnasta. En todellakaan.
Arvostan sinkkuna oloa ja voin sanoa, että ukkomiehen elämä se vasta yksinäistä onkin ja jatkuvaa arkipäivän puurtamista.
On aivan turha yleistää sinkkuutta johonkin yksinäisyyteen.
Totta kai tajuan, että monet sinkut ovat onnellisia, eivätkä yksinäisiä. Tarkoitin niitä sinkkumiehiä, jotka koko ajan etsivät ja kaipaavat parisuhdetta.
En todellakaan sanonut, että eronneen naisen rima olisi korkealla, päinvastoin!! Mistä niin päättelit? Sen verran täytyy kyllä rimaa pitää, että ei esim. alkoholistin tai väkivaltaisen miehen kanssa rupea olemaan. Kuten itsekin sanoit, laadukas sinkkuus on parempi kuin huono parisuhde. Siksi ainakaan minä, eronneena naisena en ala olla kenen tahansa kanssa.
Asenteesi on ikävä, kun ajattelet vain että ottaisit "naisen harteillesi". Sen kyllä ymmärrän täysin , että miehet eivät pidä toisten miesten lapsista, mutta että se eronnut nainenkin olisi joku taakka harteilla. Tavallinen nainenhan hän on, siinä missä muutkin naiset.
Miksi muuten naisten pitää osata olla hyviä äitipuolia miesten lapsille, mutta miehet eivät siedä naisten edellisen suhteen lapsia ? Toivoisin hieman tasa-arvoa tähän yleiseen asenteeseen.
eikä minulla ole lapsia tarjota kenellekään yh-naiselle....
kiinni siitä millaiseen ihmiseen törmää tuo että täytyykö olla hyvä äitipuoli vai ei:) (veikkaisin että naisella se on aika luonnollista edes yrittää olla hyvä "äitipuoli" mutta voi lunkinminkin ottaa:) ja ajatella olevansa isän kumppani ja lapset voi kutsua vaikka nimellä:D siitä se sitten rullaa ja voi keskenään tulla toimeen:))
mutta valitettavasti joillain miehilläkin asenne et ompas lapsi taakkana ei toki kaikilla:) mutta kuten sanoin sellasia naisiakin löytyy jolle miehen lapset taakkana..;(
Taas sinä kirjoitat ikään kuin olisit sinkkumies. Koeta nyt päättää oletko mies vai nainen, kolmekymppinen korkeasti koulutettu komistus vai kuusikymppinen poikamiesten äiti.
sinullahan on kaksi aikuista poikaa... Tai siis virtuaalipersoonallasi on :-DDD
mies ja olen vasta ruennut seurustelemaan. totta kai olen tämän tyttöystäväni kanssa tosissaan että haluaisin edetä mahdollisimman pitkälle, mutta jos jostakin kumman syystä suhde menee poikki jossain vaiheessa, niin olen valmis rupeamaan suhteeseen vaikkapa yh-äidin kanssa, kun olen esim. 25-30v vanha. näin nuorella iällä vähän arveluttaa jos samanikäinen nainen on yh syystä tai toisesta, mutta 25-30v:nä sen jo voisin ymmärtääkin. naisethan tunnetusti rakastuvat renttuihin ja tekevät ehkä lapsia näiden kanssa ja sitten koittaakin se ero hyvin pian.. kyllä minä ymmärrän sitten "vanhempana" näiden nuorten naisten "hölmöyttä" retkahtaa näihin renttuihin ja jos on se oikee isukkikin kuvioissa niin olkoon, hänen lapsiaanhan ne ovat puoliksi. oikeesti en tahdo rueta kenenkään yh:n lasten isäksi, vaan sen naisen vuoksi rupean hänen kanssaan seurustelemaan. toki tahdon olla mukava näille lapsillekin ja ns. varaisähahmo, mutta oikea isä _en koskaan_
Olen 32 ja yritän löytää n. kolmekymppistä lapsetonta naista. Jos ei ala löytymään 2-3 vuoden sisään, niin sitten täytyy alkaa katsella yksinhuoltajia, ettei jää kokonaan ilman puolisoa ja lapsia. Periaatteessa voisin ottaa YH:n nytkin, jos oikein hyvä tulisi kohdalle, mutta päätavoite on edelleen lapseton nainen. Yli 35-vuotiasta lapsetonta en kovin herkästi uskaltaisi ottaa, koska lasten saanti alkaa olla jo vähän epävarmaa. Eli ennemmin YH iältään 25-30, kuin yli 35 lapseton.
en usko että lapsen jo omaavissa naisissa sinänsä on mitään vikaa, mutta henkinen kuilu jo perhe-elämän ja lapsen kanssa eläneen ja aina vain itsekseen olleen kanssa voi tuntua aika suurelta. jo suhteet, karikot ja erot käyneen, usein turhankin karaistuneiden oloisten naisen kanssa tunnen itseni tietyllä lailla naiiviksi, sinisilmäiseksi ja kokemattomaksi, vaikka en pidä itseäni muilla elämänalueilla nössönä.
miestä täytyy nimitellä jollakin typerällä ikisinkkutermillä.
Mielestäni kaikki ihmiset ovat homo sapiensia eikä minkään tietyn ryhmän edustajia.
Minä sinkkumiehenä en välitä perhe-elämän kuvioista tippaakaan, koska minulla on lähilapsia riittävästi ja pidän yhteyttä niin moniin eri ihmisiin, että yksinäisyys ei todellakaan tapa, uskon, että yh-naisen kohdalla yksinäisyys on melko totaalinen, siis miksi itsenäistä miestä pitää sanoa yksinäiseksi, jolla on täysi vapaus mennä ja tulla ja yh-nainen on lukittu kotiinsa lapsia hoitamaan?????
Mieluiten olen jonkun mukavan naisen kanssa kuin yksin (vaikka sekin on mukavaa). En osaa ajatella lapsia tai eroa esteenä, (vakka omakohtaista kokemusta lapsista ei ole kertynyt).
Ensimmäisenä vaihtoehto on tietenkin lapseton nainen ja sen jälkeen tulee nämä muut vaihtoehdot. Eronnut tai jossakin tapauksessa jopa yh voi kuitenkin mennä listalla ykkös vaihtoehdoksi, koska kaikki tapauskohtaisia.
Yksin tuskin kukaan haluaa jäädä, mutta ei myöskään missään huonossa suhteessa haluta olla, joten ei se yh/eronnut ole vielä vaihtoehdoista huonoin. ;)
Jos yh tulee kyseeseen, niin lasten lukumäärä mieluusti maksimissa kaksi, näin omalla kohdalla.
M30
Olen aikalailla samoilla linjoilla. Tosin minusta lasten laatu on tärkeämpi kuin määrä :)
Vaikka eivät olisikaan omia, niin tuskin osaisin suhtautua lasten käyttäytymiseen ja tekemisiin välinpitämättömästi, eli yksikin ongelmasta toiseen mellastava tarkkailuluokkatapaus voisi olla liikaa, mukavia ja terveen itsekontrollin omaavia muksuja menisi varmaan kevyesti se kolmekin. Kyllä varmaan saisin itsekin iloa siitä jos voisin auttaa lapsia pääsemään harrastuksiin jne.
> oletteko mieluummin yksin loppuelämänne, jos
> tarjolla on vain eronneita naisia/yksinhuoltajia > ?
Yksinhuoltajaa en ottaisi, koska en halua lapsia elämääni. En kaipaa omia tai kenenkään toisen jälkeläisiä.
Eronneen naisen voisin ottaa, jos toivotut ominaisuudet löytyvät. Ketä tahansa en huoli vain siksi että pitäisi muka olla joku rinnalla.
Yksin eläminen on loppupeleissä tietoisena valintana aika karun miehekäs.
Alan olla aika kyllästynyt ihmisiin. Kovin harva on sellainen, jonka kanssa viihdyn, ja vielä harvempi on sellainen jonka kanssa voisin elää.
Kovin harvalla naisella on samat mielenkiinnon kohteet ja samanlaiset elämänarvot kuin minulla.
En usko että tulen kaltaistani löytämään, joten olen yksin.
"vauvakuume" oli n. 32 iässä. Naista ei löytynyt ja nykyään 37v en enää lapsia oikeastaan haluakaan, koen olevani jo liian vanha, ja se nainen puuttuu edelleen. Pari tosi mukavaa yh:ta tapasin aikoinaan, heillä kummallakin 3 lasta, joka oli minulle liikaa. Aikoinaan ajattelin, että yksi lapsi voisi olla, sekin mieluummin tyttö. Tähän vaikutti oma hankala isä-suhteeni. Toki lapseton oli paras vaihtoehto.
Nykyään yh ei olisi mitenkään mahdoton vaihtoehto. Tosin sitä miettii ehkä liikaa tulevia perinnönjakoja, omaisuutta, kuluja ym. asioita. Lasten isää en pitäisi ongelmana. Edelleen tuntuisi, että yksi lapsi olisi ok, tosin menisi kai kaksikin sinä samassa. Sen yli tuntuisi ehkä lian hurjalta.
Myös vastuu tavallaan "pelottaa", kun on elellyt kauan yksin ja lapsettomana. Lapsien mukana kun tulee tietty vastuu vanhempana perheenjäsenenä, vaikka ei olisikaan biologinen isä. Olen kuitenkin vastuun tunteva luonne ja tiedän että YH-pakettiin kuuluu myös lapset ja heillä on oikeus onnelliseen perhe-elämään.
Suurin ongelma mielestäni tähän sinkkuuteen kuitenkin on se, että en enää jaksa "jahdata" naisia, ei se että lapsettomia naisia ei olisi, niitä on mielestäni paljon. Pakit ja pettymykset aktiivisena sinkkuaikana saivat aikaan sen, että ei yksinkertaisesti jaksa enää. Minulla on aina vaatinut kovasti työtä saada kontakteja naisiin ja tulokset on olleet kuitenkin vaatimattomia. Aloitteentekointo on nolla. Vaatii naiselta aktiivisuutta tulla tekemään aloitteita. Seurustelua ja parisuhdetta vastaan en ole.
Tulevaisuus... en tiedä olenko ikuinen poikamies. Olen kuitenkin yrittänyt löytää naisen, mutta epäonnistunut. En ole katkeroitunut sinänsä ja huumoria/itseironiaa näen asiassa, onneksi.
YH:n mahikset löytää mies vaikuttaa varmasti se missä päin Suomea on. Itse asun Oulussa ja täällä on miehistä selvästi ylitarjontaa naisiin verrattuna, joten myös YH naisille löytyy kysyntää ja niilläkin naisilla rima on aika korkealla.
Onko eronnu, karannut vaiko yh-äitee. Ei mulle ainakaan lapsien määrällä ole merkitystä tai no kuhan ny ei mitään jalkapallo joukkueellista ole. Pakko kyllä myöntää et mitä enemmän ni sitä hankalammaksi juttu kyllä muodostuu. Yhdestä kolmeen ny ei haittaa mut suurempi määrä pistää kyllä vähän ajatteleen asiaa tarkemmin.
kyl se vaan on niin , että henkilökemia määrää melko paljon suhteen kulusta, ei lapset este. Suurin kynnys lienee , kun ne lapset ei ole omia (kulttuurishokki)
sivulla pyörii mutta kuitenkin .olin alle koulu iän kun menetin isäni .ja äiti on pysynyt leskenä koko ajan eikä miehiä ole kotona näkynyt .mistään en ole saanut miehen mallia jos olen jollain lailla yrittänyt lähestyä ns.raavaitamiehiä minut on lyöty takaisin kyläkoulun mies op oli oikein poika vihaaja ,ilmeisesti koska hänellä oli vain tyttöjä 6kpl ja suvussa ei ole ollut yhtään miestä jolle olisi voinut uskoutua tai kysyä miesten asioita ..niin minusta on tullut sellainen että minä pelkään lapsia ,minun pelko on sitä että jos esim. kummi tyttö rupeaa itkemään että en kai minä sitä aiheuttanut että hänelle tuli pahaolo. Minä ainakin pelkään muiden lapsia koska minulle VIERAAT MIEHET ON OLLEET HIRVEITÄ HUURETTU HAUKUTTU JA KÄYTYKÄSIKSI toivottavasti nyky maailma on suvaitsevanpi .toivottavasti ymmärritte poika 40.
kuulosti siltä et sun pitäis käydä jossain terapiassa tai jotain, selvittää pääs ensteks
uurestaan ajatuksella läpi . mistä sinä tai minä tierämme mitä hän on käynyt läpi ja kokenut--mitä se on aiheuttanut on aivan mahdollista että hän on päästään selvenpi ihminen kuin sinä-----lapsuu ja nuoruus on ihmisen kasvamisen tärkeintä aikaa .mitä sinä teet jos jokin esim: vieras ihminen lyö lastasi vain sen vuoksi että tämä vieraan on pahaolla tia vaan muuten vituttaa.
joo niitä kusipäisiä mies op:ta on kans tullut vastaan ja kyllä eronneet tai kuoleman kautta isättömät pojat oli kuses kun sitä miehen mallia ruvettiin opettamaan ,ei käy kateeksi.kotona sai aina kysyttyä isältä hänen mielipidettä.
aikamies pojan joka asuu kyllä äitinssä kanssa niiiiin äitinssä kanssa ja tämä poika käy tansseissa ihan kuten muutkin ihmiset eikä hänellä oo pääs vikaa koulukin meni ihan nappiin mitä miä tierän ja hän on myös kylällä hyvin piretty ja avulias ,työtä tekevä ihminen jos ei tullut selväksi niin hän on maalta niin ja se myös hän menetti isän n:10 vuotiaana ja hän myös on kertonut että kovin paikka on ISÄTTÖMYYS. eikä oo sillä silmällä.
No riippuu naisesta, jos tapaa oikein mukavan naisen jolla on lapsi, niin mikäs siinä. Oikeastaan sitä haluaisikin jotain perhejuttuja jo katsella kun 30v on ylittynyt.
Luulen että lapselliset naiset on kypsempiä kaikista suunnista, jotan ehkä lapsellisen naisen kanssa elämä on jopa helpompaa. kuin lapsettoman kanssa.
Luulen että tää on miehen osalta asenne kysymys. Itse yritän jo nyt asennoitua siihen että tapaan tulevaisuudessa yh:n just siks että suurella osalla nuorista naisista on lapsi/lapsia.
Myös nuori lapseton nainen alkaa todnäk vinkumaan että pitäisi tehdä lapsi jos niitä ei vielä ole, ja enemmän tämä saattaisi stressiä aiheuttaa.
Mulla ei ole lapsia, eikä tule, enkä ole niitä koskaan halunnut. En ole ikinä ymmärtänyt mikä niissä on niin hohdokasta. Joten, en ottaisi miestä jolla on lapsia, elleivät ole jo teini-iän ohittaneita.....
Yksinäisyys on joka tapauksessa parempi vaihtoehto, joten asia on täysin yhdentekevä minulle. En huolisi lapsetontakaan naista, miksi huolisin yksinhuoltajan? :)
Täällä tuntuu olevan aika yleinen käsitys, että lähes kaikilla noin 20 v naisilla olisi lapsia, jotka on hankittu ensimmäisen miehen kanssa, jota on rakastanut tai luullut rakastavansa...
Joo...olen kyllä itsekkin ollut rakastunut ja ollut avoliitossakin useamman vuoden ajan, mutta eipä käynyt edes mielessä kakaroita alkaa hankkimaan. Luojan kiitos semmonenkin asia kun ehkäsy on keksitty! Niin ja kun sitä käyttää niin se toimii...
Ikääni en halua paljastaa sen kummemmin, mutta en edelleenkään halua niitä kakaroita enkä voisi olla miehen kanssa, jolla on yksikin kakara.
Koirat on mun lapsia ja ne riittää mulle!
No ehkä toi käsitys on että 20-30v naisilla on lapsia
niin sinä avoliitost tai avioliitosta lähtenyt tai pois ajettu nainen mikä oli syy tähän poistumiseen kun jätit/jätettiin .siellä jossain on lapsesi biolokinen isä ,mieti mitä lapsesi joutuu käymään läpi nyt kun äiti hakee uutta miestä ,montako isä/mies ehdokasta ole jo hänelle esitellyt tai aijot esitellä ........ kyllä on hyvää mallia tuleville sukupolville ......isättämönä liian kauvan ..
tuntuu olevan iso kynnys jos lapsikäy isällään joka toinen viikonloppu. jos lukee noita uusperheen palstoja.
itse olen uusperheellinen nainen sinkusta uusperheeseen;D ja kaikki on todella hyvin tässä uusiksessa. vaikka lapset paljon täällä:) ja omakin on siis nykyisen mieheni kanssa. (uusioperheeni). mutta jos ero tulisi syystä tai toisesta (mikä nyt näyttää mahdottomalta xD) niin varmaankaan en etsisi edes kumppania koska lapsen etu on kumminkin tärkeämpää kun seurustelu.
monet miehet/naiset lienee turhautuu lapsellisiin ihmisiin koska lapsi on kumminkin tärkeämpi kun kumppani (tietyllä tavalla). lapsi on sinusta lähtösin ja olet ollut koko ajan sen kanssa:) kun taas kumppani uusi ja voi lähteä minähetkenä hyvänsä.. (jos ei hyvää kohdalle satu:))
Itseasiassa tapailin tuossa talvella yhtä yksinhuoltajaa. Kaverin lapset ovat olleet niin hauskoja ettei ajatus sellaisista tunnu enää niin karmealta.
Tietty itse olen siinä iässä, että myös lapsettomia sinkkunaisia on markkinoilla ihan kohtuullisesti (nainen voi helposti olla sen 2-3v nuorempi).
Vastaanpa nyt sitten minäkin tähän kyselyyn. Olen 29-v "ikisinkkumies". En ole koskaan seurustellut, mikä on tietenkin aika uskomatonta ja ikävää...
Kumminkin haaveilen siitä kultaisesta vaimosta ja parista-kolmesta tenavasta. Ja jos perheen perustan, haluan että se on ydinperhe.Siksi en voi kuvitellakaan, että alkaisin suhteeseen yh:n kanssa. En ainakaan sellaisen yh:n, jolla on pieniä lapsia, siis kouluikäisiä tai nuorempia.
Ei, vaikka olisi kuinka ihana nainen. Miksikö? Siksi, koska maailmassa riittää lapsettomiakin naisia. Kuulostan varmaan ilkeältä, mutta oikeasti olen hyvin kiltti ja kunnollinen mies, mikä saattaa olla osasyynä vähäiseen kokemukseeni naisten suhteen. Naisethan rakastuvat aina renttuihin...
Avo-/ avioliitosta eronneen naisen kanssa kyllä alkaisin suhteeseen, oikeastaan mieluummin kuin naispuolisen "ikisinkun" kanssa. Jos naisella ei n.kolmekymppisenä ole kokemusta parisuhteesta, pistää väkisin ajattelemaan, mikä hänessä on vikana.
No, nyt olen melkein kolmekymppinen ja uskallan vielä uskoa, että minulle on se oikea jossain. Tietty, jos vielä nelikymppisenä olen sinkku, vaatimustasoa naisten suhteen on pakko laskea. Ennemmin sitten "huolin" sen yh:n kun ikuisen poikamieselämän.
on vikana jollei ole yhtään suhdetta ollut?? mietippä sitä....
EI tartte olla mitää vikaa jos ei oo ollut suhteita vai pitääkö :::::::::::::)"==="( ei muuten tarvitte. Tunnen näin äkkiä laskien 5kpl naista 30v jotka ovat ilmoitaneet ihan suoraan ei ikinä MIESTÄ ei oo myös ollut suhteita 1 on sanonut että hänellä on potenttiaalinen isä ehdokas ja hän kasvattaa mahdollisen lapsen YKSIN ....isä ehdokas on muuten ns."peräkamarinpoika"ikä 42v ja mahdollinen äiti 36v repikääsiitä.....
Kysäisenpä teilta n. 30-45v sinkkumiehiltä sellaista, että oletteko mieluummin yksin loppuelämänne, jos tarjolla on vain eronneita naisia/yksinhuoltajia ?
Onhan tässä havaittavissa ihan vähän yleistämistä joko / tai ..
mutta jos se siinä olis, niin en ymmärrä mitä tekemistä eronneella naisella ja yh tekemistä keskenään? - vai tarkoitatko kenties, että kaikki eronneet naiset ovat yh:ta?
Tässä se tulee:
Eronnut(ei lapsia), yksin, yh.
Jos pitäisi valita yksinäisyys tai yh-nainen, niin olen ainakin tähän 39 vuoden ikään asti valinnut yksinäisyyden. Varsinaista valintaa ei ole tarvinnut tehdä, koska minkäänlaisia ehdokkaita ei ole ollut.
On vaikea kuvitella, että tällaisella ikisinkulla olisi kovin paljon yhteistä yh:n kanssa. Itsellä kun ei esim. ole parisuhde- tai seksikokemuksia. Olen varmasti varsin osaamaton näissä asioissa.
Mielellään se nainen saisi olla myös ikisinkku. Toivoisin myös, että nainen olisi raitis. Täytyy vaan odotella lisää.