kuinka tästä eteenpäin?

taitaa elämä olla pelkkää juhlaa tai vielä huonommin asiat kuin esim.mulla kun noin mulle vastasi.kyllä sitä voi kysyä kuinka voi jatkaa tästä eteenpäin jos joillain on hyviä neuvoja.ja siksi kysyin onko kokemuksia että tiedän kuinka muut ovat selvinneet jos löytyy kohtalotovereita.

surullinen sydän kirjoitti:

taitaa elämä olla pelkkää juhlaa tai vielä huonommin asiat kuin esim.mulla kun noin mulle vastasi.kyllä sitä voi kysyä kuinka voi jatkaa tästä eteenpäin jos joillain on hyviä neuvoja.ja siksi kysyin onko kokemuksia että tiedän kuinka muut ovat selvinneet jos löytyy kohtalotovereita.

Minulla on sellainen tilanne, että tiedän ja tiedostan ettei minun pitäisi uhrata ainuttakaan ajatusta exäni suuntaan. Hän piti minua aivan narrinaan, petti ja valehteli koko, lyhyen mutta värikkään, suhteemme ajan. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua kuin häneltä sain.

Enivei, lopulta sanoin etten halua pitää häneen enää yhteyttä ollenkaan. Se on varmasti auttanut hieman, mutta kuitenkin juttuja kuuluu pienellä paikalla yhteisten tuttavien kautta.

Ja joka kerta kun kuulen jotakin, sydämeni särkyy kuin uudestaan. Vaikka järki käskee unohtamaan, hän vain pyörii päässäni edelleen. Hetkittäin koen raivoa ja vihaa, joka sitten kääntyy itkuksi ja itsesääliksi. Kuten nytkin :(

Tiedän kokemuksesta että tämä menee ohi, mutta tiedän myös, että tilalle on vaikea saada mitään uutta, kun entisessä on vielä näin kiinni, että hän saa tällaisia tunteita vieläkin aikaan.

Kärsivällisyyttä sitten varmaan pitää toivoa, meille molemmille..

enkeleitä toisillemme kirjoitti:

Minulla on sellainen tilanne, että tiedän ja tiedostan ettei minun pitäisi uhrata ainuttakaan ajatusta exäni suuntaan. Hän piti minua aivan narrinaan, petti ja valehteli koko, lyhyen mutta värikkään, suhteemme ajan. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua kuin häneltä sain.

Enivei, lopulta sanoin etten halua pitää häneen enää yhteyttä ollenkaan. Se on varmasti auttanut hieman, mutta kuitenkin juttuja kuuluu pienellä paikalla yhteisten tuttavien kautta.

Ja joka kerta kun kuulen jotakin, sydämeni särkyy kuin uudestaan. Vaikka järki käskee unohtamaan, hän vain pyörii päässäni edelleen. Hetkittäin koen raivoa ja vihaa, joka sitten kääntyy itkuksi ja itsesääliksi. Kuten nytkin :(

Tiedän kokemuksesta että tämä menee ohi, mutta tiedän myös, että tilalle on vaikea saada mitään uutta, kun entisessä on vielä näin kiinni, että hän saa tällaisia tunteita vieläkin aikaan.

Kärsivällisyyttä sitten varmaan pitää toivoa, meille molemmille..

sitä varmaan täytyy toivoa.mulla on samanlainen tunne että särkyisin uudestaan.vaikka järki käskee unohtamaan niin sydäntä sitä kuuntelee yleensä enemmän.usein sanotaan että uusi harrastus,unelmat tms.auttaa vaikka mä olen erimieltä.aika on ainoa joka auttaa.mullekin valehdeltiin ja se tuntuu pahalta.sitä kun toivoo niin paljon ja yhtäkkiä kadottaakin kaiken mihin uskoi.tämän yli ei ole helppo päästä.ymmärrän siis sinuakin.

surullinen sydän kirjoitti:

sitä varmaan täytyy toivoa.mulla on samanlainen tunne että särkyisin uudestaan.vaikka järki käskee unohtamaan niin sydäntä sitä kuuntelee yleensä enemmän.usein sanotaan että uusi harrastus,unelmat tms.auttaa vaikka mä olen erimieltä.aika on ainoa joka auttaa.mullekin valehdeltiin ja se tuntuu pahalta.sitä kun toivoo niin paljon ja yhtäkkiä kadottaakin kaiken mihin uskoi.tämän yli ei ole helppo päästä.ymmärrän siis sinuakin.

Aikanani minä olin korviani myöten ihastunut yhteen poikaan, mutta hän ei tuntenut samoin minua kohtaan, vaikka niin kuvittelin. Seurusteltiin puolisen vuotta ja sitten hän jätti minut yks kaks. Myöhemmin selvisi, että hän oli pitänyt minua vain korvikkeena ja palannut entisen tyttöystävänsä luokse.

Tuntui tosi pahalta ja kyllä se tuntuu edelleenkin, kun muistelen miten tyhmä ja sinisilmäinen olin, vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, että hän ei minusta välittänyt tosissaan.

Nyt sitten luin lehdestä, että hän on kuollut johonkin sairaskohtaukseen. Itkuhan siinä pääsi, olin sisimmässäni elätellyt toiveita, että vielä tavattaisiin ja juteltaisiin vanhat asiat selviksi. Annankin aina neuvon kaikille eronneille ja eroa suunnitteleville, että jutelkaa ja selvittäkää asiat loppuun asti kunnolla, niin ettei kummallekaan jää mitään epäselväksi. Vaikka totuus satuttaakin, on se loppujen lopuksi ainut keino selvitä ja se antaa mahdollisuuden jatkaa elämää tyhjältä pöydältä.

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin menneisyyden kelaaminen ja vanhojen asioiden haikailu ja kaivelu.

tapahtunut iät ja ajat kirjoitti:

Aikanani minä olin korviani myöten ihastunut yhteen poikaan, mutta hän ei tuntenut samoin minua kohtaan, vaikka niin kuvittelin. Seurusteltiin puolisen vuotta ja sitten hän jätti minut yks kaks. Myöhemmin selvisi, että hän oli pitänyt minua vain korvikkeena ja palannut entisen tyttöystävänsä luokse.

Tuntui tosi pahalta ja kyllä se tuntuu edelleenkin, kun muistelen miten tyhmä ja sinisilmäinen olin, vaikka kaikki merkit viittasivat siihen, että hän ei minusta välittänyt tosissaan.

Nyt sitten luin lehdestä, että hän on kuollut johonkin sairaskohtaukseen. Itkuhan siinä pääsi, olin sisimmässäni elätellyt toiveita, että vielä tavattaisiin ja juteltaisiin vanhat asiat selviksi. Annankin aina neuvon kaikille eronneille ja eroa suunnitteleville, että jutelkaa ja selvittäkää asiat loppuun asti kunnolla, niin ettei kummallekaan jää mitään epäselväksi. Vaikka totuus satuttaakin, on se loppujen lopuksi ainut keino selvitä ja se antaa mahdollisuuden jatkaa elämää tyhjältä pöydältä.

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin menneisyyden kelaaminen ja vanhojen asioiden haikailu ja kaivelu.

ettei sitten jää jotain selvittämättä ja tapahtuukin esim.jotain ikävää ja asiat jää selvittämättä niin sen jälkeen tuntuu todella pahalta.menneisyyttä ei saa takaisin mutta vanhoja asioita pystyy selvittämään.itsellä on myös vaikea tilanne tällä hetkellä ja asioita pitäisi alkaa selvittämään.

on samanlainen eikä kiinnosta yhtään mikään ja jotkut vielä vähättelevät toisen tuskaa enkä mä tiedä miten tästä eteenpäin.