Olen kolmekymppinen mies, ja avoliitossa olen ollut naiseni kanssa jo päälle kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten selvisi, että avovaimoni ei voi koskaan tulla raskaaksi (ashermanin syndrooma).. Aloimme silloin puhua siihen malliin, että pystytään elämään myös kaksin, ilman lapsia. Nyt kun jo ikää alkaa olla, on minulla vauvakuume valtava. Haluaisin todella kipeästi edes yhden biologisen lapsen. Adoptiota emme ole edes harkinneet. Ja nimenomaan biologinen lapsi on se mitä haluan.
Synkimpinä hetkinä olen jopa ajatellut että jospa hankkisin lapsen salaa toisen naisen kanssa. Rakastan avovaimoani, mutta tarve saada jälkeläisiä on kova, ehkä se on raakaa biologiaa. En halua luopua avovaimostani, enkä usko että hän edes kestäisi sitä jos jättäisin hänet perustaakseni perheen jonkun toisen kanssa, hän jopa tulee mustasukkaiseksi jos esim kaupungilla kesällä katson jotain raskaana olevaa naista jolla on iso pyöreä vauvamaha.. Tuntuu että molemmat pääsisimme helpommalla jos tulisin isäksi salaa, ja sitten totuus paljastuisi avovaimolleni myöhemmin, kun hän voi jo luottaa siihen etten koskaan aio jättää häntä, vaikka minulla lapsi onkin. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta ja sekavalta, mutta tällaista ratkaisua olen miettinyt.. Olisinko hirveä ihminen jos toteuttaisin tämän?
Toivottavasti ette tuomitse minua suoralta kädeltä. Voi olla etten todellisuudessa koskaan edes pystyisi tekemään sitä. Mutta haluaisin kuulla muiden ajatuksia tästä asiasta ja mahdollisia neuvoja.
Synkimpinä hetkinä olen jopa ajatellut että jospa hankkisin lapsen salaa toisen naisen kanssa. Rakastan avovaimoani, mutta tarve saada jälkeläisiä on kova, ehkä se on raakaa biologiaa. En halua luopua avovaimostani, enkä usko että hän edes kestäisi sitä jos jättäisin hänet perustaakseni perheen jonkun toisen kanssa, hän jopa tulee mustasukkaiseksi jos esim kaupungilla kesällä katson jotain raskaana olevaa naista jolla on iso pyöreä vauvamaha.. Tuntuu että molemmat pääsisimme helpommalla jos tulisin isäksi salaa, ja sitten totuus paljastuisi avovaimolleni myöhemmin, kun hän voi jo luottaa siihen etten koskaan aio jättää häntä, vaikka minulla lapsi onkin. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta ja sekavalta, mutta tällaista ratkaisua olen miettinyt.. Olisinko hirveä ihminen jos toteuttaisin tämän?
Toivottavasti ette tuomitse minua suoralta kädeltä. Voi olla etten todellisuudessa koskaan edes pystyisi tekemään sitä. Mutta haluaisin kuulla muiden ajatuksia tästä asiasta ja mahdollisia neuvoja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
älä ihmeessä tee sitä!
http://plaza.fi/ellit/perhe/keskustelu/t1533155
ja tarpeensa, mutta kaikkea ei voi saada, niin tylyltä kuin se tuntuukin. Aina tosin löytyy naisia, jotka haluavat lapsen, mutteivat miestä. Sun kantsii miettiä mitä haluat oikeesti ja mitä sulla on nyt JA että miten naisesi suhtautuisi asiaan...koska tekisit tosi väärin useita ihmisiä kohtaan siinä, että tekisit lapsen jonkun toisen kanssa ilman, että kaikki asianomaiset voisivat sitä asiaa julkisesti käsitellä ja hyväksyä. Ajattelepa tilannetta niin, että naisesi ei tietäisi asiasta mitään ja joutuisit "kieltämään" lapsen olemassaolon. Miltä lapsesta tuntuisi tilanteessa, jossa hän joutuisi elämään salassa muilta ihmisiltä. Mut tosiaan en tyrmää muitten valintoja, sun pitäs vaan miettiä asia tosi perusteellisesti läpi ekaksi.
muut vaihtoehdot jo käytetty? Eikö niitä ole kaikkia kohdunvuokrauksia ja keinohedelmöityksiä jne.?
Ongelmaksi tuossa ajatuksessasi muodostuu nykyisen puolisosi lisäksi tämä lapsesi äiti. Jos ratkaisuusi päätyisit, niin hän olisi osana elämääsi koko loppu elämäsi ja voisi myös hankaloittaa elämääsi erittäin paljon. Miten hänen kanssaan menettelisit, kertoisitko hänelle totuuden? Entä missä tämä lapsi sitten asuisi ja elelisi? Olisiko oikein, ettei hän ikinä voisi edes lähtökohtaisesti elellä molempien vanhempiensa kanssa? Olisitko sitten ns. viikonloppu isä? Entä sitten nykyinen puolisosi: jos hän on mustasukkainen jo isoista masuista niin eikö hän sitten olisi erityisen mustasukkainen tästä vieraasta lapsesta?
Sinällään ymmärrän kyllä, kuinka vaikealta tuntuu ajatus, ettei koskaan voi saada lasta ikään kuin vielä toisen takia, mutta silti miettisin vielä kaikkia muita ratkaisuja.
Noinnjo stoimit vaimosi selän takan tulet menttämään hänet ilman muuta. Ei tuommoista tapausta kukaan kestäisi. Siinähän on jo silloin kysen siitä että sinä petät häntä toisen naisen kanssa. Turha siinä enää selitellä että ei tässä mitään tunteita, lasta me vaan...ei, ei, ei.
Ette te mitään kolmatta henkilöä eli lapsen äitiä kaipaa sotkemaan asioita. Lisäksi kuvioihin ilmestyy sittemmin tämän lapsen äidin mies eli lapsellesi tulee myös isäpuoli sisarpuolista puhumattakkaan ilman että sinulla on asiaan mitän vaikutusvaltaa. Samoten sinulla ei ole valtaa siihen millaisissa olosuhteissa lapsi asuu. Äitihän voi saada päähänsä mennä naimisiin vaikka turkkilaisen kanssa ja muuttaa turkkiin. Koska jos lapsen teet tän vieraan naisen kanssa lapsi jää hänelle ja hän se määrää kuinka asiansa hoitaa.
Ehdotan että puhut vaimollesi asiasta ja kerrot miten paljon tahdot omaa lasta. Jos hän rakastaa sinua niin hän kyllä huomioi tarpeesi. Teillä on mahdollisuksia vaikka kuinka, vuokrakohdusta, osto/lahjoitusmuni jne.
Jos hankit lapsen vaan lapsen vuoksi saat vain puolet siitä onnesta kuin mitä saisit kun hankit lapsen rakastamasi puolison kanssa YHDESSÄ toimien.
"Olisinko hirveä ihminen jos toteuttaisin tämän?" No olisit. Sinulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: jättää naisesi ja yrittää perustaa perhe jonkun muun kanssa tai sitten hyväksyä parisuhteesi lapsettomuus.
Tai... Voisit vielä harkita sitä adoptiota uudelleen. Siinä vaiheessa kun katselisit omaa naperoasi pikkuruisiin silmiin ja tajuaisit olevasi hänelle elinehto, et varmaankaan edes enää muistaisi sitä, ettei hän ole biologisesti sinun. Ja silloin sinua hävettää nämä nykyiset ajatuksesi, että biologinen sen olla pitää.
Mutta mitä sinun pikimmiten on tehtävä, on keskustella avovaimosi kanssa, et saa jättää häntä näin suuren ongelman käsittelyssä ulkopuolelle!
kuvitelmissas ainakaan yksin, kerro puolisolles. ilmeisesti et kuitenkaan pystyisi salaa siittämään lapsen ja onnistuuko sekään. adoptio on mielestäni harkinnan arvoinen vaihtoehto. mikä siinä biologisuudessa niin tärkeetä on, biologisuusko? Lapsi on lapsi ja vanhempi on hän joka hänestä kantaa huolta, esimerkillään ohjaa, asettaa rajat sekä pystyy rakastamaan ja näyttämään rakkautensa.
Lapsen pitäisi olla biologisuutta tärkeämpää, jos ei ole niin unohtaisin asian.
En halua arvostella toista, ajatusmaailmani vaan on tällainen, sori:)
Samaa mieltä edellisen kanssa. Näin iso, koko loppuelämään vaikuttava asia ei voi jäädä avovaimoltasi pimentoon. Jos rakastatte toisianne, voitte selvittää tämän, ilman että sut myöhemmin todettaisiin "petturiksi" näin naisen näkökulmasta...Jos olet järjissäsi, et lähde toteuttamaan hurjaa suunnitelmaasi; lasta toisen naisen kanssa, avovaimon jäädessä jalkoihin. Sen jälkeen voit olla jopa melko yksinäinen. Ratkaisu löytyy, mut punnittava on asioita kaikkien näkökulmasta...
Onko harkittu keinohedelmöitystä luovutetun munasolun avulla? En tunne mainitsemaasi syndroomaa, en tiedä voiko hän olla raskaana, onko kyse vain munasoluista ja niiden hedelmöittymisestä.
Sinulle ja vaimollesi kohdunvuokraus olisi ollut ratkaisu saada molempien biologinen jälkeläinen, mutta valitettavasti uusi hedelmöityslaki kieltää tämän.
Et voi olla mitenkään varma siitä, että jos hankkiudut jonkun vauvakuumetta elävän sinkkunaisen lapsen isäksi, sinulla on silti mitään mahdollisuuksia tutustua lapseen tai pitää häntä elämässäsi.
Kiitos teille ajatuksia herättävistä viesteistänne. Olette oikeassa, salassa isäksi hankkiutuminen olisi moraalitonta kaikkia osapuolia kohtaan. Enkä todennäköisesti olisi pystynyt sitä tekemäänkään..
On todella sääli, että kohdunvuokraus kiellettiin Suomessa uudessa hedelmöityshoitolaissa. Se oli syksyllä todella rankka uutinen minulle ja avovaimolleni. Toki ulkomaille voisimme vielä mennä kohtua vuokraamaan, mutta se kuulostaa niin monimutkaiselta ja epävarmalta suunnitelmalta.. Ja kallistakin se olisi taatusti..
Joku kirjoitti kauniisti adoptoinnin mahdollisuudesta. Täytyy vielä harkita sitä vaihtoehtoa. Emme ole siitä edes puhuneet kunnolla. Tällä hetkellä nimenomaan biologinen isyys tuntuu todella tärkeältä, mutta varmasti rakastaisimme adoptoitua lasta lopulta yhtä paljon, kuten joku kirjoitti.
Toivottavasti pystytte keskustelemaan asiasta ja löytämään molempia tyydyttävän oikean ratkaisun.
Yleensä Rakkaus auttaa:)
olennaista, käy luovuttamassa sukusoluja spermapankkiin. Näin on mahdollisuus, että biologinen lapsi syntyy jossain vaiheessa, vaikka et häntä koskaan näekään.
Jos yllämainittu vaihtoehto ei tunnu houkuttelevalta, on se sosiaalinen lapsi sittenkin sinulle olennaisempi asia kuin biologinen, ja adoptiota kannattaa harkita.
Minun mielestäni sinulla on edessäsi valinta; joko avovaimo tai biologinen lapsi toisen naisen kanssa. Olen melko varma, että kumppanisi ei ikinä antaisi sinulle anteeksi,jos toteuttaisit suunnitelmasi(jos nyt yhtään naisten ajatusmaailmaa tunnen :). Kai ymmärrät, että lapsettomuus on naiselle erittäin arka ja vaikea asia. Ymmärrän ihan täysin kummpaniasi, jos hän närkästyy sinun katsellessa raskaana olevia naisia, sillä hän kyllä tietää mitä ajatuksiisasi pyörii ja tietenkin syyttää itseään. Olen sitä mieltä, että jos valitset biologisen lapsen, sinun kuuluisi jättää kumppanisi ennen kun alat toteuttaa suunnitelmaasi.. Jos toteutat suunnitelmasi sellaisen kuin nyt sitä suunnitellet,satutat avovaimoasia enemmän kuin osaat kuvitella! Tästä olen aika varma. Voit saada jopa hänen mielenterveytensä järkkymään..
...mutta ehkä naisesi ei huolisi sitä lasta.
Hei,
onko avovaimosi ashermanin syndroomaa hoidettu? Minä sain diagnoosiksi keskivaikean ashermanin syndrooman vuonna 2006 vaikean synnytyksen jälkeisen kaavinnan seurauksena. Kohtuani on nyt leikattu auki kahteen otteeseen, viimeksi puoli vuotta sitten. Leikkaus näytti auttavan, sillä olen nyt raskaana. Toki pelko varjostaa alkuvaiheessa olevaa odotusta, koska keskenmenon riski on aika suuri.