Takanapäin on monta mönkään mennyttä suhdetta.
Olen tullut lähes välinpitämättömäksi miehiä kohtaan. En tunne todellakaan vihaa, mutta en enää "ihastukaan" niinkuin ennen.
Jos miehet yrittävät iskeä, en kiinnitä huomiota.
En tunne enää mitään jos näen hyvännäköisiä äijiä.
Ei kiinnnosta enää mennä baariin ja iskeä ketään.
Pelkään että jatkuuko tämä pitkäänkin?
Haluaisin vain löytää mukavan,urheilullisen ja hyvännäköisen miehen mutta nekin tuntuvat kaikki olevan pelureita.
En uskalla aloittaa yhtäkään suhdetta enää.
Tuleeko minusta katkeroitunut vanha piika, vai olenko sitä jo?
Onko muilla kokemuksia?
Olen tullut lähes välinpitämättömäksi miehiä kohtaan. En tunne todellakaan vihaa, mutta en enää "ihastukaan" niinkuin ennen.
Jos miehet yrittävät iskeä, en kiinnitä huomiota.
En tunne enää mitään jos näen hyvännäköisiä äijiä.
Ei kiinnnosta enää mennä baariin ja iskeä ketään.
Pelkään että jatkuuko tämä pitkäänkin?
Haluaisin vain löytää mukavan,urheilullisen ja hyvännäköisen miehen mutta nekin tuntuvat kaikki olevan pelureita.
En uskalla aloittaa yhtäkään suhdetta enää.
Tuleeko minusta katkeroitunut vanha piika, vai olenko sitä jo?
Onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on hieman katkeroitunut, mutta uusi rakkaus aina parantaa.;) Kaikilla on pettymyksiä, ettei kannata niitä vuosiksi jäädä suremaan. Kapakasta ei löydy mitään järkeviä tyyppejä. Nykyään kannattaa etsiä seuraa tekstariviestien ym. palveluiden avulla. Voi tehdä treffit johonkin kahvilaan. Jos tyyppi ei yhtään natsaa, niin ei siitä sitten sen pitemmälle.
Älä ota niin hirveän vakavasti, että suurinpiirtein pitäisi saman tien muuttaa kimppaan asumaan ja mennä kihloihin. Ota leikittelevämpi ja huumorintajuisempi asenne. Itsetunto kohoaa treffailuista. Osta kivannäköinen kesämekko ja pistä huulipunaa huuliin...kyllä se siitä...Nauti elämästä! ;) T:yks nainen
Elämä on kypsyttänyt sinut aikuiseksi, takana teinivuodet jolloin "hyvännäköiset äijät" saivat sinut extaasiin.
Vielä jos siirryt muutenkin teinien maailmasta aikuisten maailmaan, saatat löytää aikuisen miehen.
Takanani on myös pettymyksiä suhteissa ja nyt viimeisen suhteen loputtua olen saanut aika tarpeekseni. Ei kiinnosta katsella miehiä, mennä ravintoloihin, laittaa seuranhakuilmoituksia tai muuten yrittää pyrkiä suhteeseen millään lailla. Luulin aina, että mies tekisi minut onnelliseksi, mutta olen huomannut, että ne ilon aiheet ovat tähän ikään mennessä tulleet aivan muualta. Tähän asti miehet ovat saaneet oloni suuremman osan aikaa aika kurjaksi. Luulen, että tämä tunne menee ohi aikanaan, kun taas olen valmis yrittämään uutta suhdetta (sekä valmis mahdolliseen pettymykseen). Parisuhteen kun kuitenkin haluaisin. Nyt haluan nauttia vapaudesta tulla ja mennä miten haluan sekä olematta tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni. Oikeastaan on todella vapauttavaa, kun kerrankin elämässäni en koe oloani vajavaiseksi tai levottomaksi, vaikka minulla ei ole miestä, eikä minulla ole tarvetta löytää rakkautta. Sinunkin kannattaa varmaan olla ihan rauhassa ja miettiä mitä muuta sisältöä voisit saada elämääsi tällä hetkellä. Mitä muita unelmia sinulla on, joita haluaisit saavuttaa kuin parisuhde? Ehkäpä sitten aikanaan taas olet valmis uuteen ihastukseen ja suhteeseen.
Sitähän ei tiedä, tuleeko susta vanhapiika, mut sitä on kai turha surra. Ota aikalisä asiaan. Tauko ajatuksille siitä, mitä todella suhteelta haet, ja etene sitten määrätietoisesti, ole oma itsesi.
Mulla oli myös suhteita, jotka ei vaan kantanu, lyhyitä kokeiluja, jotka turruttivat, enkä oikein osannut ajatella miehistä kohta mitään. Aika auttaa, ja parantaa. Mikä kiire tässä, loppuelämä aikaa... valita se "paras" sitten...Onnea ja menestystä elämääsi! :)
Parhaimmat miehet löytyvät aivan muualta!
Minäkin mietin sitä, olenko tulossa kylmäksi, kun olen kokenut niin monta pettymystä toisensa jälkeen ja viimeisin poikaystävä kohteli kuin roskaa, eikä kunnon ihastusta enää näytä tulevan vastaan. Ja miehet, jotka yrittävät iskeä tai joiden kanssa olen mennyt treffeille, eivät saa tuntemaan mitään. Se on aikas pelottavaa... Ja toistaiseksi olenkin vain päättänyt olla sinkku ja keskittyä vain opiskeluihin, jotka tulevat vielä kestämään monta vuotta... Mutta uskon, että vielä löytyy joku aikanaan. Aikaahan on.
Sama vika rahikaisella.. En lämpene enään kenellekkään, en tunne mitään jos komea mies osuu kohdalle,kaikki isku yritykset menevät kuuroille korville, treffeille ei huvita mennä ja baarissa en halua edes tanssia miehenkanssa. Mukavia ovat kun ystäviä,mutta heti jos ilmenee että mies olisi vähäänkään kiinnostunut minusta niin kylmetyn täysin.. En vain voi tälle mitään. Maailmassa on vain yksi mies jolle sydämeni onnistuu irvistämään hymyn, mutta hän ei ole minun,ja hänestä tämä kaikki alkoi.. Elän elämäni sinkkuna ikuisesti ja tukehdun omaan kylmyyteeni... Enpähän tule enään satutetuksi...
Niimpä.. toiset joutuu aina kärsimään. Mun tämänhetkinen tilanteeni ei hymyilytä kyl yhtää. Oon tullut tyrmätyksi niin monelta taholta (lue:naisilta) et alan oleen täysin välinpitämätön ja pelkään etten enää tunne mitää. Mä oon vissiin joku magneetti, joka vetää puoleensa masentuneita tai ex:änsä perään ruikuttavia. Mä oon mielestäni hyvä kuuntelemaan ja puhumaan ja se on tuottanu mulle isoja vaikeuksia jo vuosia. Aina syy jätetyksi tulemiseen on ollut sama: "ei vaan pysty". Takana mulla on pari yli 2 vuotista seurustelusuhdetta vuosien takaa. Oon tässä ollut sinkkuna jo yli 3 vuotta. Jos oon jostain kiinnostunut se on ns. "ikisinkku" joka viihtyy "oikein hyvin yksin" eikä ole kiinnostunut. Varattuihin en sorru, koska jos mun kans ukkoonsa pettää, pettää muakin jos sellaisen otan.. Mistä ihmeestä löydän sellaisen tytön joka oikeesti haluais tällästä tavallista suomalaista miestä, joka kumminki on ok:n näköinen ja kohtelee naistaan kuin kukkaa. Renttua, eikä varsinkaa "pahista" musta ei saa ikinä tekemälläkään, joten taitaa olla siinä vika... vai??
Tutultapa kuulostaa...
Olen itse ajatellut, että onko tämä ns. ajan henki joka pistää pitämään yllä sellaista kulttuuria, joka etsii aina parempaa. Yksi asia on tällaiset suomi24:t esimerkiksi ym. senssijutut, joiden avulla myös solmitaan suhteita nopeasti. Yhden illan aikana tapaa monta kaveria ja saadaan puolin ja toisin pitää peliä...jos huvittaa. Se on niin luvallista. Ennen olisi löytynyt tällaisille ihmisille, miehille ja naisille Se nimi, millaisia ovat. Olen ajatellut, että olen onnellinen, jos löydän itselleni sopivan kumppanin...ikionnellinen. tarjokkaita on toki ollut ja välillä rasittavuuteen asti---ja jotkut toopet ihan häiriöksi asti. Etsimällä se ei löydy...toivotaan, että saadaan ennenkaikkea rehellinen mies ; ) ja kaikinpuolin tietenkin itsellemmme hyväksyttävä. Eikun tsemppiä sulle, älä luovuta ja arvosta ennenkaikkea itseäsi.