yhtäkkiä hän ilmoitti minulle, että oli edellisiltana harrastanut sitä toisen tytön kanssa! Kuin se olisi jotenkin normaalia. Ok, suhteemme viileni, ja ilmoitin hänelle, että sen kun menet tapaamaan tyttöä uudelleen seuraavana viikonloppuna, minkä sitten tekikin. Ajattelin, että no, ollaan sitten vain kavereita. Mutta sitten tajusin, että rakastan häntä, ja kerroin sen hänelle. Hän oli jo aiemmin sanonut rakastavansa minua, mutta haluavansa toisenlaisen kumppanin, niin kuin tuo toinen. Mutta hän ei halunnut olla tuon toisenkaan kanssa, ei ollut edes suunnitellut pidempää juttua kuin kahta viikonloppua. Ja se oli tarpeeksi paljon meidän juttumme rikkomiseksi!
Palasimme yhteen hänen aloitteestaan puolitoista kuukautta myöhemmin. Rakkautta oli paljon, mutta en voinut antaa anteeksi, ja erosimme kolmen vuoden kuluttua, minä henkisesti maahan lyötynä.
Mutta en vieläkään ole ymmärtänyt, mitä tapahtui; kahden viikonlopun takia ja naisen, josta ei vakavammin välittänyt, hän pilasi "suuren rakkautensa" minuun! Hän ihaili tuota toista, ja tunsin suhteemme aikana - ja ehkä vieläkin - alemmuutta, joka varmaan oli suurin syy siihen, että kärsin niin paljon enkä millään päässyt yli. Mutta hän oli myös hyvin ilkeä minua kohtaan; melkein ylpeä siitä, mitä oli tehnyt. Mitä minun pitäisi ajatella, että pääsen rauhaan hänen muistoltaan? Hän tuhosi itsetuntoni ja itsekunnioitukseni ja minä vain rakastan ja kaipaan häntä edelleen!
Palasimme yhteen hänen aloitteestaan puolitoista kuukautta myöhemmin. Rakkautta oli paljon, mutta en voinut antaa anteeksi, ja erosimme kolmen vuoden kuluttua, minä henkisesti maahan lyötynä.
Mutta en vieläkään ole ymmärtänyt, mitä tapahtui; kahden viikonlopun takia ja naisen, josta ei vakavammin välittänyt, hän pilasi "suuren rakkautensa" minuun! Hän ihaili tuota toista, ja tunsin suhteemme aikana - ja ehkä vieläkin - alemmuutta, joka varmaan oli suurin syy siihen, että kärsin niin paljon enkä millään päässyt yli. Mutta hän oli myös hyvin ilkeä minua kohtaan; melkein ylpeä siitä, mitä oli tehnyt. Mitä minun pitäisi ajatella, että pääsen rauhaan hänen muistoltaan? Hän tuhosi itsetuntoni ja itsekunnioitukseni ja minä vain rakastan ja kaipaan häntä edelleen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
ettei 3 kuukautta... Olit siis kolme vuotta suhteessa vielä???
Viestisi on hyvin tyypillinen. Mielestäni ongelmana on informaation puute. Miehet ovat biologisesti moniavioisia. He kuitenkin haluavat muodostaa parisuhteen yhden naisen kanssa, jonka kanssa he kokevat voivansa elää. Tätä voi kutsua "suureksi rakkaudeksi", vaikkakin on jokaiselle miehelle selvää, että tämä "suuri rakkaus" on naisille tarkoitettua retoriikkaa. Joka tapauksessa "suuren rakkauden" ulkopuolisia suhteita tulee olemaan aina. Itse asiassa se on useimmilla miehillä koko ajan mielessä, sanoivat mitä halusivat. Jos olet kiinnostunut asiasta
tieteellisesti/biologisesti, suosittelen Robin Baker: Sperm Wars. Infidelity, Sexual Conflict ...
luonnontieteet on vähän eri asia kuin moraali ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Itse asiassa tuolloin suhteemme alussa hän ajattelikin haluavansa olla vapaa ja tahtovansa ehkä "kaksi suhdetta samanaikaisesti" koska kuvitteli olevansa niin suuri (tosiasiassa hän pelkäsi antaa itseään kenellekään ja pakeni peleihin). Mutta tämä "suuri rakkaus" on kyllä se mitä hän on itkenyt minulle puhelimessa eromme JÄLKEEN, ja tunnen monia miehiä jotka puhuvat suuresta rakkaudesta ihan aitona kokemuksena ilman mitään intressejä valehdella. Luulen kyllä että miesten ja naisten kyky rakastua aidosti on samanlainen, ja vaikka himottaisikin panna muiden kanssa niin pystyy varmaan hillitsemään jos järki kulkee sen verran että tiedostaa että voi menettää rakkautensa panon vuoksi. Itsekin tunsin vetoa muita miehiä kohtaan ja valitettavasti petin häntä (mitä häpesin nolona asiana; antauduin hetken hurmalle!).
Jos haluat pelkistää asian luonnontieteen suuriin löytöihin, veikkaan, ettet ole ollut syvästi rakastunut ja että olet vielä sen verran kypsymätönkin että sinua viehättää vetää mustalla ja valkoisella miesten ja naisten maailmojen ero.
Kyllä luulen että tyyppiä hävettää, että kärvisteli kuukausia tuskissaan masennuslääkkeillä ja itseään viillellen sen jälkeen kun lähdin, soitti minulle itkien, miten sydämen särkyminen ihan oikeasti "poltti rinnassa", joutui viemään takaisin kihlasormuksen ja sai sääliviä katseita kun oli vaihtanut kaiken panemiseen.
Naiset ja miehet ovat yhtä lailla moniavioisia biologisesti, kyse on vain siitä, miten törkeästi ajattelee vain omaa hekumaansa toisen (ja omankin) mielenterveyden kustannuksella.
Hei! Olet oikeassa monessa asiassa. Moraali ja toisen ihmisen kunnioittaminen on eri asia. Kulttuurievoluution takia monet asia ovat todellakin monimutkaistuneet ja asioita ei voi redusoida biologiseen evoluutioon. Mutta biologiset tosiasiat pompahtavat esille jatkuvasti ja kävelevät kulttuurievoluution tulosten yli.
"Suuri rakkaus" on se, jonka kanssa haluaa viettää elämänsä. En sitä kiellä. Se vain tarkoittaa sitä ihmistä, jonka kanssa on turvallisinta viettää koko elämänsä. Sen menettäminen voi todellakin ajaa ihmisen masennukseen ja lääkkeisiin. Se on selvä, enkä kiellä sitä.
"Suuri rakkaus" ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö keskiverto mies KOKO ajan ajattelisi muita naisia, ainakin parin vuoden yhteiselon jälkeen. Mitä pidempään suhde kestää, sitä vähemmän mies on kiinnostunut naisesta seksuaalisesti. On biologisesti osoitettu, että miehen erektio heikkenee saman naisen kanssa koko ajan. 2-3 vuoden päästä mies kuin mies alkaa haaveilemaan muista naisista seksuaalisesti, ei välttämättä kuitenkaan romanttisesti. En usko, että on montaakaan miestä, joka ei makaisi muiden naisten kanssa esim. 3 vuoden yhteiselon jälkeen, jos he olisivat varmoja, ettei mitään riskiä taudeista tai kiinnijäämisestä ole.
Joo, on totta, että naiset ovat myös moniavioisia. Tosin toisella tavalla. Naiset ovat taipuvaisia syrjähyppyihin maskuliinisten miesten kanssa, mutta haluavat perustaa perheen miesten kanssa, joilla on vähemmän testosteroinia veressä.
Ero on siinä, että naisia kiinnostaa reproduktiossa laatu, miehiä määrä. Useimmat miehet voivat maata kenen naisen kanssa tahansa, harva nainen pystyy (tai haluaa) siihen, väitän.
Omaa kypsyyttä on aina vaikea arvioida - mutta ylipäänsä täällä aina mennään tietämään asioita muista ihmisistä - olen kuitenkin yli 40-v. ollut naimisissa ja ollut useassa pitkässä suhteessa, joissa olen kokenut "suuren rakkauden" Näin jälkikäteen tunnistan kuitenkin, että kyse oli siitä, että biologia pakotti minut uskomaan siihen, että muodostaisin suhteen tietyn ihmisen kanssa, koska biologia katsoi, että tietty ihminen sopii parhaiten lasteni kanvattajaksi.
Biologia ei kuitenkaan loppujen lopuksi ajattele toisen mielenterveyttä. Kultturievoluution luomat moraari, uskonto jne. kylläkin. Biologialle on tärkeää, että geenit jatkavat olemassaoloa tarpeeksi tehokkaasti. Siinä ei jonkun toisen eksistenssin mielenterveysongelmat vaikuta.
Kylmää, ehkä.
parhain terveisin,
Alphonse
olen kokenut "suuren rakkauden" Näin jälkikäteen tunnistan kuitenkin, että kyse oli siitä, että biologia pakotti minut uskomaan siihen, että muodostaisin suhteen tietyn ihmisen kanssa, koska biologia katsoi, että tietty ihminen sopii parhaiten lasteni kanvattajaksi.
Onko suurella rakkaudella ja biologialla mielestäsi joku ristiriita? Rakkaushan on kemiaa ja biologian määräämää. Rakastuit biologiasi kannalta oikeanlaiseen ihmiseen (jälkeläisten hankkimiseksi), niin kai yleensä käy. Mitä järkeä on pakottaa tähän eroa rakkauden ja biologian välille? Rakkaus, siinä missä panohimotkin, on osa biologiaa. Äly, empaattisuus ja etiikka on ihmisillä, jotta he osaavat valita mikä biologinen draivi on se oikea seurata.
Väittäisin myös, että on myös miehiä, jotka haluavat _periaattesta_ kunnioittaa avioliittoa (pyhänä?) instituutiona ja jättäisivät siksi riisumatta housujaan vaikkei kukaan koskaan saisi tietää. Varmaan myös miehillä on kyky arvostaa ideaaleja, vaikka joku roikkuisi munassa kiinni. Voit tietysti ajatella, etteivät ihmiset lopulta arvosta avioliitossa annettua lupausta ja oman kunniantunnon säilyttämistä kun himottaa paljon ja geenejä olisi levitettävä ohjelmoidun biologian mukaisesti.
No ei kai suurella rakkaudella ja biologialla ole tavallaan ristiriitaa. Tärkeä on tunnistaa, että taustalla on tosiaan biologia, eikä mystinen ja ikuinen suhde, jonka syytä ei tiedä.
Juuri koska biologisista syistä houkutus tehdä syrjähyppyjä on niin suuri, yhteiskunnissa on kehittynyt valtavat sanktiot syrjähyppyjä vastaan. Se on länsimaissa ollut rikos, ja monessa maassa edelleen (arabimaat) voi johtaa jopa kuolemaan (ainakin naisen). Yhteiskuntajärjestyksen takia on ollut tärkeää, että ihmiset eivät noudata biologista draiviaan. Kuitenkin apinoiden käytös osoittaa, että ilman yhteiskunnan sanktioita ja moralismia, että biologisesti haluamme maata mahdollisimman monen partnerin kanssa.
Jos joukko ihmisiä laitettaisiin autiolle saarelle ilman opittua kulttuuria ja modernia yhteiskuntaa, seurauksena olisi suunnilleen samanlainen yhteisö kuin gorilloilla tai kääpiösimpansseilla. Gorillat: alfauroksille 10 vaimoa; kääpiösimpanssit: jatkuvia orgioita ja syrjähyppyjä.
Jos joukko ihmisiä laitettaisiin autiolle saarelle ilman opittua kulttuuria ja modernia yhteiskuntaa, seurauksena olisi suunnilleen samanlainen yhteisö kuin gorilloilla tai kääpiösimpansseilla. Gorillat: alfauroksille 10 vaimoa; kääpiösimpanssit: jatkuvia orgioita ja syrjähyppyjä.
Aution saaren tilanteesta on itse asiassa ihan pitävää tietoa Pitcairnin saarelta Tyyneltämereltä. 1790 englantilaisen laivan miehistö Tahitilta kaapattuine vaimoineen asettui saarelle ja alkoi tappaa toisiaan. Miesten välinen mustasukkaisuus naisista tappoi heidät. Ei siis syntynyt kuvittelemasi kaltaista orgiayhteiskuntaa, vaan ihmisten rakkauden, vihan ja kateuden tunteet muokkasivat heidän yhteisönsä. Miehet siis ajautuivat murhaamaan toisiaan. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi ihmisyhteisössä on ollut aikojen alusta pakko sopia säännöistä, joista seksusaalisuuden kontrollointi on ollut yksi keskeisistä.
Mielenkiintoista. Kiinnostaisi lukea tuosta enemmän, muistatko mistä olet lukenut tapauksesta? Tiesin kyllä Pitcairnin saaresta, mutta en tiennyt, että siellä tuli riita naisista.
Toisaalta jos on näin kun kerrot, silloin se vastaa melko pitkälti gorillayhteisöä, jossa urokset tosiaan alkavat taistelemaan naisista kunnes alfrauros tappaa tai karkottaa muut ja haluaa kaikki naaraat itselleen. Saarella tuo pakeneminen olisi kai vähän hankalaa.
Joo, se että organisoitu yhteiskunta voisi toimia tehokkaasti on täytynyt syntyä uskontoja ja uskonnollisia käsityksiä, jotka tuomitsevat moniavioisuuden (tosin Vanhassa testamentissa ja Koraanissa moniavioisuus on ok).
ystävällisin terveisin,
Alphonse
Yritin ottaa vähän selvää siitä Pitcairnista ja totta tosiaan hyvin mielenkiintoista, että sinne on kehittynyt aivan oma seksuaalikulttuurinsa. Siellä on ilmeisesti harjoitettu insestiä aivan säännöllisesti aivan meidän päiviimme saakka.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pitcairn_sexual_assault_trial_of_2004
He pyrkivät joka kieltämään, että brittiläinen sexuaalimoraalia käsittelevä laki ei päde koko saarella.
Eli siellä on siis menty aivan apinoiden kaltaiseen yhteisöön. Apinoilla insesti ja pienten lasten raiskaus on aivan arkipäivää.
Kiitoksi vinkistä!
Alphonse