Mulla on yks "ystävä" jonka olen tuntenut lapsesta saakka. Nyt ollaan lähemmäs kolmekymppisiä. Meidän yhteydenpito alkoi reistailla sen jälkeen kun noin 6 vuotta sitten muutin toiselle paikkakunnalle. Parin rivin meilejä kirjoiteltiin ja nähtiin tosi harvoin, ja silloinkin aika kului lähinnä tämän vilkkaamman ystäväni avautuessa omasta elämästään, itse en juuri suunvuoroa saanut ja mun elämäni ei häntä kiinnostanut. :( Tuntui surulliselta että ystävyytemme hiipui, mutta sellaista elämä joskus on. Kaiken lisäksi noin 3 vuotta sitten hän suuttui mulle jostain ihan hölmöstä asiasta (ei ymmärtänyt huumoriani erään asian suhteen, otti tosissaan ja loukkaantui). Toivotti mulle hyvää loppuelämää. Pyysin anteeksi, lähetin meiliä, yritin soittaa (ei vastannut). Ei olla sen jälkeen tavattu "face to face" ollenkaan, ei edes olla puhuttu puhelimessa... Muutama meili ollaan vaihdettu, nekin hyvin pintapuolisia muutaman rivin viestittelyjä. Koskaan ei selvitetty tota "riitaa" mutta selvästi sen jälkeen asiat ovat muuttuneet meidän välillä. Viimeksi laitoin meiliä noin puoli vuotta sitten ja kyselin kuulumisia, hän ei vastannut koskaan mitään.
No, nyt sitten kolahti postiluukusta hääkutsu hänen heinäkuun lopulla järjestettäviin häihinsä. Aha? No nytkö sitten pitäis yhtäkkiä taas olla ystäviä ja olla niinku mitään ei olis tapahtunut? Oon vähän hämilläni, ja tiedän etten millään pysty noihin häihin menemään. Mun mielestä se olis teeskentelyä!
Mitä mieltä olette? Pitäisikö mun nyt niellä ylpeyteni ja mennä häihin, onhan kyseessä ihminen jonka olen tuntenut lapsesta saakka? Vai voinko hyvällä omallatunnolla sanoa "kiitos kutsusta, mutta en valitettavasti pääse tulemaan" ja jatkaa elämääni kuten tähänkin asti - erillään tästä entisestä ystävästäni? En ole häntä elämääni kaivannut juurikaan, ja käsittääkseni hänkin pärjää paremmin kuin hyvin ilman mun ystävyyttäni...
No, nyt sitten kolahti postiluukusta hääkutsu hänen heinäkuun lopulla järjestettäviin häihinsä. Aha? No nytkö sitten pitäis yhtäkkiä taas olla ystäviä ja olla niinku mitään ei olis tapahtunut? Oon vähän hämilläni, ja tiedän etten millään pysty noihin häihin menemään. Mun mielestä se olis teeskentelyä!
Mitä mieltä olette? Pitäisikö mun nyt niellä ylpeyteni ja mennä häihin, onhan kyseessä ihminen jonka olen tuntenut lapsesta saakka? Vai voinko hyvällä omallatunnolla sanoa "kiitos kutsusta, mutta en valitettavasti pääse tulemaan" ja jatkaa elämääni kuten tähänkin asti - erillään tästä entisestä ystävästäni? En ole häntä elämääni kaivannut juurikaan, ja käsittääkseni hänkin pärjää paremmin kuin hyvin ilman mun ystävyyttäni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinpä niin... Käännä asia toisin, mitä itse haluaisit/toivoisit ystäväsi tekevän sinulle.
Minä en ainakaan vaivautuisi. Onnittelukortin voisin korkeintaan lähettää.
Joo, näin se taitaa olla. Me ei olla ystäviä enää, korkeintaan tuttavia (jos sitäkään). Ihan totta tuo että ei ehkä kannata vaivautua. Onnittelukortin lisäksi ehkä kukkakimppu voisi olla hyvä ele.
Jos hän haluaa joskus jossain toisessa ympäristössä kuin omissa häissään tavata, se saattais olla parempi vaihtoehto (vähemmän teeskentelyä jne) ja voitas kenties jutella asiat halki rauhassa. Mut jotenkin musta tuntuu että kumpikaan meistä ei oo siihen valmis ..eikä tule ehkä koskaan olemaankaan.
Ehkä ystäväsi / "ystäväsi" ei ole seurustelu- ja hääkiireiltään kerennyt sinulle vastailemaan, mutta lähettäessään kutsun häihin, hän on voinut ajatella, sen olevan avaus uudelleen ystävyyteen. Ehkäpä hän on miettinyt, että olisi kiva olla jälleen tekemisissä, ja toivoo että tulisit, jonka jälkeen olisi jälleen helpompi tavata muutenkin. Kuka tietää?
Jos itse ajattelen häiden järjestämistä, en minä sinne kyllä kutsuisi ihmisiä, joiden kanssa en enää tahtoisi olla tekemisissä jälkeenpäin.
Niin, enhän toisaalta voi tietää miksi hän todella halusi minut kutsua... Jotenkin vaan tuntuu koko ajatus tosi epämukavalta, siis mennä tosta noin vaan toisen häihin, kun ei olla 3 vuoteen puhuttu sanaakaan kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun minä en todellakaan tiedä haluanko häntä enää elämääni.
No, mietin vielä asiaa, on tässä vielä jonkin verran aikaa miettiä.
On nää ystävyysasiat vaan niin kovin hankalia... *huokaus*
aika pitkä aika,ja varsinkin kun HÄN loukkaantui!
Oletko ajatellut, että ehkä "ystäväsi" on kutsunut sinut kohteliaisuudesta.
Ehkä hän ei halua, että sinä loukkaannut, kun kuulet jostain, että he ovat menneet naimisiin ja sinua ei kutsuttukaan. Mahdollisesti he pitävät suuret hää, jonne on kutsuttu teidän yhteisiä tuttujanne.
Jos olisin sinun tilanteessasi, niin en menisi. Ilmoittaisin kohteliaasti, etten valitettavasti pääse tulemaan ja lähettäisin onnittelukortin... ehkä. Jos "ystäväsi" haluaa, jostain syystä haluaa ruveta lämmittelemään välejänne, niin hän voi tehdä sen muulloin kuin häissään.
Näin minä toimisin.
Entäpä, jos ex-ystäväsi kutsullaan haluaa näyttää sulle pitkää nenää, että minäpäs menenkin naimisiin, lälläs lää, pistäpä paremmaksi.
Pitkä ero ei sinäänsä ole este lämpimille väleille, olen itsekkin ollut kaksissa häissä, joissa morsianta en ollut livenä nähnyt 10 vuoteen.