ja että sattuu kipeää!! ennen ei lomailtu ja nyt vaikka kuinka paljon kun on uusi kehissä..
itse saa venyttää euroja joka kuukausi eikä ole mahdollisuutta lomailla..vaikka eihän ne lapset aina huvipuistoihin halua vähempikin toki riittäisi..
masennus vain iskee välistä liian kovin..
elämä voi kyllä kohdella kaltoin,ja sittenkin pitäisi selvitä,vaikka sattuu..
itse saa venyttää euroja joka kuukausi eikä ole mahdollisuutta lomailla..vaikka eihän ne lapset aina huvipuistoihin halua vähempikin toki riittäisi..
masennus vain iskee välistä liian kovin..
elämä voi kyllä kohdella kaltoin,ja sittenkin pitäisi selvitä,vaikka sattuu..
Vastaukset 106
Vanhimmat
Mulla just tuollainen tuntemus.Kun olimme ns. perhe ei koskaan ollut aikaa/rahaa missään käydä.Nyt kun uusi nainen kehissä,mennä kaahotetaan joka paikkaa ja rahaa sekä aikaa kyllä löytyy.Ainoa asia jolla voidaan itseämme lohduttaa,että ainakin lapset nauttivat saamastaan huomiosta,eikös?;)
Kyllä meidänkin aika vielä tulee,uskotko?Ajan myötä löydämme ihanat miehet,jotka huomioivat meitä ja joiden kanssa nautimme naisina olosta.Minä ainakin uskon niin.Tsemppiä ja häntä pystyyn:)
Itsekin olen itkenyt viime päivinä niin paljon etten koskaan.Tunnen itseni niin hylätyksi ja hunoksi.Sattuu,kun ex hehkuttaa onneaan,vaikka tiedän lähtöni sattuneen häneen ihan kauheasti.Mutta ihmeen pian löysi korvikkeen ja sekoitti lapsetkin siihen soppaan.Mutta pää vaan pystyssä oltava eikä näytettävä,kuinka sniiden jutut satuttaa.Olkoot mokomat:)
lähdit itse, jätit exäsi ja nyt valitat. Sinun kuuluisi olla iloinen eikä katkera, kun hän niin pian hylkäämisesi jälkeen on päässyt jaloille
"Tunnen itseni niin hylätyksi ja hunoksi.Sattuu,kun ex hehkuttaa onneaan,vaikka tiedän lähtöni sattuneen häneen ihan kauheasti.Mutta ihmeen pian löysi korvikkeen ja sekoitti lapsetkin siihen soppaan.Mutta pää vaan pystyssä oltava eikä näytettävä,kuinka sniiden jutut satuttaa.Olkoot mokomat:)"
ja paskat "kuuluisi olla iloinen.."!! suksi suolle!
--kerrankin joku on REHELLINEN ja kertoo miten kipeältä tuntuu, vaikka on itse ollut eroaloitteen tekijä.. ei se helppoa ole kumpikaan osa..
Eukko halusi 40v pyörteissään eron 2v sitten. Vittuili, parjasi ympäri kyliä ja piti kovaa naamaa.
Ai kuinka kiva on nyt lähteä uuden rakkaani, vauvan ja 8v isoveikan kanssa lomille! Iso-veikka on niin innoissaan pikkusiskostaan, ettei tiedä miten päin olisi.
Exä se jatkaa baarikierroksiaan. Ensimmäinen nuori ihastus tuuppasi muutaman kerran ja siirtyi ikäisiinsä tyttöihin.
Kyllä nuori vaimo ja lapsi pitävät miehen mielen sitten nuorena! Kesää kaikille!
Joskus kyllä ihmettelen, miksi te eroatte. Eikö ero aina pitäisi ansaita. Siis että vasta sitten ero, kun ei ole pienintäkään katkeruudenpoikasta toista kohtaan enää.
Taisi olla jollain ex-rouvalla lukutaito taas hukassa. Mieshän kertoi ex-vaimonsa ottaneen eron. Se ex-rouvan katkeruuden asteesta ei täällä kukaan tiedä mitään.
Vaikea se on eroon vaikuttaa, jos siinä käy niin kuin normaalisti: railin-ja-riitan kanssa erouhon nostattanut keski-ikäinen höyryveturi tunkee internetistä printatut eroxeroxit nenän alle sunnuntaiaamuna. Vaikka seuraavana torstaina jo vähän kaduttaisi, railitjariitat pitää erouhoa yllä.
kuvittelet, että avioeroon päädytään jonkun railinjariitan innoittamana ja painostamana?
Kyllä te miehet voitte olla tyhmiä!
Avioero on AINA niin suuri ja kipeä prosessi, että ilman syytä siihen tuskin kukaan aikuinen ihminen lähtee. Kai siinä teidän parisuhteessa kuitenkin jokin kaiversi, kun vaimosi tuollaiseen ratkaisuun päätyi. Helppo syyttää railia-ja-riittaa mutta se on kyllä tosiasioiden pakenemista.
Äläkä sano, että et puhunut nyt itsestäsi. Lukihan tuossa selvästi, että "mieshän kertoi ja plaa plaa.."
Tarkoitan vaan, että miesten kannattaisi joskus miettiä omaa osuuttaan eroon vähän syvemmin, eikä sysätä syytä aina railin-ja-riitan kontolle ja keski-ikäisten naisten yksinkertaisuuden piikkiin.
Tunnen monta keski-ikäistä naista joista tulee niin äksyjä ja painostavia kotonaan että ei mies sellaista jaksa. Parilla tutulla on ja sukulaisnaisiakin. Ja naapurissa, tai entisessä naapurissa oli.
Oma vaimo tuli samanlaiseksi. Minua syytteli joka asiasta ja vikka en olisi tehnytkään mitään, ja anteeksi ei koskaan pyytänyt. Lepyttelyt ja sovittelut ei auttanut. Oli pakko olla sitten pois kotoa kavereiden luona ja sehän oli vielä pahempi. En enää halunnut mennä kotiin. Sitten keksin että voihan sitä erota. ´
Nykyään elämä on niin mukavaa. Voi olla vastaamatta kun eukko soittelee tai sulkea puhelimen kokonaan. Lapset on kyllä jo parikymppisiä ja niiden mielestä kotona (kutsuvat äitinsä asuntoa kodiksi kun se jäi eukolle) on mukava käydä kun äitikin on paremmalla tuulella jollei sitten keksi valittaa minusta lapsille.
Mun mielestä mun elämä ei enää sille eukolle edes kuulu. Olin sen mielestä rasittava ja vaikea ihminen, jopa niin vastenmielinen että heitti ulos makuuhuoneesta jo monta vuotta takaperin. Nyt kun pääsi eroon, antaisi jo olla.
sinulle, mistä johtuu, että joistakin naisista tulee kitiseviä ja katkeria vanhetessaan. Ehkä osin syynä on hormoonitoiminta, osin pettymykset elämässä.
Pitkälti varmaan samat syyt, jotka tekevät myös joistakin miehistä samanlaisia kiukuttelijoita.
Mutta ei pitäisi aina olla yleistämässä. Jos yksi tai vaikka viisikin tuttua on kokenut tuollaista,niin kannattaako kuitenkaan sanoa, että KAIKKI naiset ovat sellaisia tai tulevat sellaisiksi.
Ja kun avioliitosta puhutaan, niin luulenpa, että syitä löytyy molemmista osapuolista kun asiat ei suju. On liian helppoa vierittää kaikki toisen syyksi kun "siitä nyt vaan tuli sellainen ja naapurinkin akasta tuli".
päivämäärä vaan meni umpeen. Parissakymmenessä vuodessa ehtii ihminen kuin ihminen muuttua. Parempi se on lähteä kuin kuunnella ainaista kitinää. Lapsetkin sulla jo isoja, joten miksi sitä pitäiskään väkisin yrittää.
Tänä vuonna olen ollut monissa suurehkoissa juhlissa, joissa näkee paljon sellaisia entisiä pariskuntia, joilla erosta on vuosi-pari. Kumma että kaikki vaikuttavat niin elämäänsä tyytyväisiltä (verrattuna vuosien takaisiin kireisiin imeisiin) Ja sitten näkee sellaisia vielä aviossa pariskuntia, joilla lapset jo melkein aikuisia, ja joista näkee että ne eroaa lähivuosina - sen näkee jo naamaan ilmestyvistä vihaisista rypyistä joka kerta kun puolisoon vilkaisee. Eronneilla ne rypyt on jo silinneet.
löytää JONAIN päivänä vierellemme sopivampi puoliso!
Keskittykää ihanaan tulevaisuuteen, ei niillä lapsilla isänsä luona ole hättä. Lapsille äiti ja isä on tabu, ei siihen väliin pääse exän uudet tms. Jokaisella on oikeus onneen, loppupeleissä se on näin. Kaikki ei vaan sovi toisilleen, sen kun hyväksyy, on jo vahvasti kiinni tulevaisuudessa. Hukkaatte tätä ihanaa elämää jos sorrutte surkuttelemaan LIIAN kauan. Surut pitää surra, mutta sitten Arvon Naiset - ELÄKÄÄ!!!!!
On koettu 3-kymppiset ja 4-kymppiset (valitettavasti).
5-kymppiset katselen jonkun toisen kanssa :-)
Hyvä pointti muuten mutta jos sitten havahtuukin "karmaisevaan todellisuuteen" ettei olekaan syytä erota?
:-)
"Tarkoitan vaan, että miesten kannattaisi joskus miettiä omaa osuuttaan eroon vähän syvemmin, eikä sysätä syytä aina railin-ja-riitan kontolle ja keski-ikäisten naisten yksinkertaisuuden piikkiin."
Myös naiselle on annettu suu..., puhumista varten.
Miehet, ainakaan kaikki, eivät ole ajatustenlukijoita.
Täsmennyksen vuoksi - puhuminen ei ole sama kuin nalkuttaminen niistä häiritsevistä pikkudetaljeista.
Niin ihmeelliseltä kuin tuntua saattaakin, myuös naisissa saattaa olla vikaa.
"Naimaton mies voi mahdollisesti olla idiootti tietämättään, nainut ei koskaan"
- Henry Louis Mencken -
kuin omastaan, jolla ei ole koskaan enää aikaa. Kun ero tulee, mieskin häiviää. Ehkä on parempi lapsille niin, ettei isää näe, kuin se että aina oottaa, vaikkei tulekkaan.
kun pitäs. Mä en ikinä suostuis moiseen. Ei ole pakko kenenkään. Meillä lapset ei mene isän luo sillon kun sillä on vieraita, ainoastaan sillon kun mies on yksin.
Pitäisikö lastesi isän pysyä sinkkuna avioeron jälkeen vai mitä tällä tavoittelet? Sinulla on ongelmia mutta älä käytä lapsia välikappaleena vaan hae apua.
Sinulla ei ole oikeutta sotkeutua isän ja hänen lastensa suhteisiin. Isällä on oikeus olla lastensa kanssa hänen omassa elintilanteessaan. Vai lähetätkö itse lapsesi pois, jos alat seurustella niin ettei lapsesi näe seuralaistasi.
Minusta on huolestuttavaa jos vanhemmalle syntyy mustasukkaisuutta omasta lapsestaan toista aikuista kohtaan. Sitähän nää on, pelkoa siitä että lapsi pitääkin isänsä uudesta kumppanista, eli ihmisestä jota itse inhoaa (miksi inhoaa jollei edes tunne ko ihmistä??).
Harvemmin isät kokee äitien uusia suhteita tällä tavoin.
lapset, niin ei se ole minun vika. Ihan ite on mies asiansa sotkenut, pahemman kerran.
Hällä on oikeus, muttei käytä sitä. Minulla ei ole mitään lasten isää vastaan, kunhan pitää ne kiertolaisensa lapsistamme erossa. Muuta en vaadi. Ja näin on tapahtnutkin, meidän onneksemme. Itsensä mies saa pilata, muttei lapsiamme.
Kyllä kuulosti siltä, että sinä estät niitä lastesi tapaamisia eikä lasten isä.
"jos isä hylkää lapset.."
Ex-miehesi hylkäsi sinut. Sinä taas vahingoitat lastesi elämää.
"pitää ne kiertolaisensa lapsistamme erossa"
Ex-miehesi uudet ihmissuhteet eivät enää kuulu sinulle.
"Minulla ei ole mitään lasten isää vastaan"
Kyllä sinulla on. Olet katkera kun sinut jätettiin. Myönnä se ja kasva aikuiseksi. Sellaista sattuu.
Onko siinä jotain kummallista? Niin kohtelee meitä, kun haluaa meidän kohtelevan häntä.
"Mies jätti perheensä"
Sinulla on katkeruudessasi sellainen persoonallisuushäiriö, että et osaa erottaa itseäsi ja lapsiasi. Avioerossa puolisot eroavat mutta vanhemmuus ei lakkaa.
"me jätimme isän"
Ex-miehesi ei ole sinun isäsi. Sinä yrität riistää lapsilta isän, eivät lapset itse. Jos sinä et saa päätäsi pian kuntoon, lapset saavat purkaa kipeää äitisuhdettaan terapiassa viimeistään sitten kolmenkympin kriisissä oman erokarusellinsa keskellä.
kuin itsesi osalta. Ex-miehesi on jättänyt sinut vaimona. Sellaista tapahtuu. Puhu minä-muodossa.
Lastesi puolesta et saa päättää. Lapsilla on oikeus isään. Sinun täytyy tukea heitä olemaan yhteydessä isään. Teet huonolla asenteellasi suurta vahinkoa lapsillesi - noin heistä ei voi tulla tasapainoisia aikuisia. Myös sosiaaliviranomaiset voivat oikeutetusti puuttua asiaan.
lapsilta itsensä pois, kun ei halua olal heidän kanssaan.
Miksi siis lasten pitää hyväksyä asia jota he eivät hyväksy vain isäänsä miellyttääkseen? Siihen en ala heitä tukemaan. Lasten on hyvä nähdä, kuka todella välittää ja kuka ei. Jos mies pytyy lapset unohtamaan, ei hän ole isä halunnut koskaan ollakkaan.
jos he eivät hyväksy isänsä tempauksia, en voi sille mitään. En hyväksyisi itsekkään.
Ei kukaan voi puuttua enää meidän lasten oikeuksiin, he ovat niin isoja, että tietävät mitä tehdä. Heillä on oma tahto, ja sitä myös minä kunnioitan. Jos he eivät halua isänsä kiertolaisia niin he eivät sitä halua. Se on enemmän kuin osaan toivoa. :)))
lasten mielen myrkyttäminen on helppoa. Paljon vaikeampaa on toimia esimerkillisesti ja oikein, vaikka tuntisi itsensä loukatuksi. Loivenna jatkossa kantaasi hiukan, äkkikäännöstä et voi tehdä ilman että lapsesi hämmentyvät entistä enenmmän.
Anna myös oman katkeruutesi pikkuhiljaa liueta pois. Pilaat omankin elämäsi, et vain lasten. Sinua voi vielä joku rakastaakin. Katkeraa ihmistä ei rakasta tai kunnioita kukaan, ei edes omat lapset.
ei tässä voi kuin liueta eteenpäin!! heh hee... meille tämä liukeneminen on varmaan tullut miehen suvusta, siellä yks sun toinen mies liukenee... totta puhuakseni, en ole pilannut lasten elämään, olen kertonut vain totuuden. Meillä ei kaunistella asioita, siitä ei ole kuin haittaa.
Jos isä heidät jätti, niin miksi siitä pitäisi kertoa valkoisella valheella??? En ymmärrä, enemmän valheet vahingoittaa kuin totuus. Ja totuus tulee kyllä esiin jossain vaiheessa, ja sitten minä olisin ollut se valhetelija... siihen ei kiitos minä en suostu.
eroamalla. Jokainen pilaa omansa ihan itse ja mikäs siinä - periaatteessa oman elämänsä saakin pilata. Mutta älä uskottele lapsille että pelkkä ero olisi jotenkin pilannut heidän elämänsä.
asiansa paremmin. Kyllä ero voi pilata perheen. Meillä ainakin, elämä lopahti kun mies katosi.
Onneks kuitenkinelossa ollaan ja lapset ovat minun ja minä lasten suurin tuki ja turva.
Jos isä lapset jättää, niin turha siitä on lapsia syyllistää. Kyllä se isä lasten elämän pilasi. Olis sen verran ollu miestä että kunnioittaisi lapsiaan ja minua joka heidät olen kasvattanut, että jos muuhun ei pysty, niin maksaisi oman opsuutensa heistä ja heidän menoistaan. Sossu tekee senkin miehen puolesta.
isänpuolen sukuun? Toivottavasti lapsen säilyttävät yhteyden edes isän sukulaisiin vaikka isä ei välittäisikään tapailla.
päin kuin ennekin, ei se ole miksikään muuttunu. Samoin ex miehen kaveri ovat meidänkin kavereita edelleen.
Mies tässä on tehnyt katomistempun, eikä se vaikuta meidän sukuyteisöön mitenkään.
"lapset ovat minun ja minä lasten suurin tuki ja turva"
Lasten tehtävä ei ole olla turvana vanhemmilleen.
"elämä lopahti kun mies katosi"
Sinun elämäsi. Hae ammattiapua äläkä myrkytä lapsiasi tuolla.
"Kyllä se isä lasten elämän pilasi."
Jos lasten elämä on oikeasti mennyt pilalle, niiä lähihuoltajan mielenterveysongelma tulee tässä ensimmäisenä mieleen. Kyllä monen lapsen elämä on ollut ihan kunnollista eron jälkeenkin.
ratkaisunkin täytyy olla samanlainen??? No ei se niin kuule mene.
Kyllä minä olen lapsistani saanut tukea ja paljon turvaa ja aihetta olla äiti. Jos maailma risoo, niin kyllä lapset palauttaa maanpinnalle ja antaa pontta jaksaa, se on puoliksi pakko.
Kyllä m eillä elämä lopahti kun mies kylmästi heitti elämänsä hukkaan, heitti perheensä menemään. Se lopahti niin rahallisesti kuin muutenkin. Enb minäkään kaikkeen revennyt kun lapset olivat pieniä. Nyt eri asia kun ovat isoja, ei aina tarvi olla menossa mukana.
Sinun mielestä siis kaikki joiden mies on lähenyt ja jättänyt perheensä, ja perhe on hajonnu, ovat mielenterveysongelmaisia??? Hyvähän se on syyllistää, se on helppo tie olla ymmärtämättä yhtään mitään.
Sorry et tutin pettymyksen, mutta olen täysin järissäni, mutta mies on mielenterveysongelmainen ja sairas.
jaa ei isä halua olla lasten kanssa? vai taistelitko lasten huoltajuuden itsellesi kenties kieroin keinoin, puhuit lapsille isästä paskaa ja sait heidät kääntymään isää vastaan eivätkä mene isälle käymään. voihan sitten sanoa isä jätti lapset...
sairas ajattelutapa.
sen. Meillä ei kaunistella asioita. Jos isä on jättänyt, niin on jättänyt. Miten olisi asia pitänyt ilmaista? Halusi vaihtelua ja ei jaksa nyt vaan olla teidän kanssa joka päivä... näinkö???
Ei meillä toimita näin.
Iskän kannattaisi konsultoida jotakuta juristia aiheesta. Saattaisi ylimielinen ja kaikkivoipa asenteesi hiukan muuttua.
http://www.finlex.fi on myös ihan hyvä osoite tämän sijaan. :-)
Niin sujuu kirjoittaminen ilman typoja.
"Jos he eivät halua isänsä kiertolaisia niin he eivät sitä halua. Se on enemmän kuin osaan toivoa. :)))"
Ja joku väitti ettei ole tippaakaan katkera :-)
Todellakin kannattaa kysyä lasten mielipidettä!!!
Ok. Kerropa aikaisempien tekstiesi perusteella, vaikkapa 3 esimerkkiä millä tavalla exäsi on laiminlyönyt lapsesi. Sen verran olet tuota tekstiä suoltanut ettei luulisi olevan vaikeaa.
Historia yleisesti tuntee vain yhden totuuden, voittajien.
Jos aatu olisi aikanaan saanut palikkansa ajoissa kuntoon, saattaisi maailma olla, selaisena kuin me nyt sen runnemme, täysin erilainen.
" Meillä ei kaunistella asioita, siitä ei ole kuin haittaa. "
Nurnberingissä (ed. viitaten) olisi kannattanut kaunistella hieman enemmän.
"Kyllä ero voi pilata perheen."
Täaaä meillä on seuraava Matti Nykänen
"... ja lapset ovat minun ..."
Tippaakaan ei paista omistuksenhalu läpi, eihän?
"...ja minä lasten suurin tuki ja turva."
Tippaakaan ei paista miehen aliarviointi, saati itsensä tejostaminen läpi, eihän?
"Jos isä lapset jättää, niin turha siitä on lapsia syyllistää."
Vieläkin jää hieman epäselväksi että miten se isä lapsensa hylkäsi?
"Kyllä se isä lasten elämän pilasi."
Faktaa???
"Sossu tekee senkin miehen puolesta."
Mikä on exäsi maksukyky? Lienee turhankin helppo esimerkki (jopa sinulle) ettei 10 litran ämpäristä voi 15 litraa kaataa.
Suosittelen ihan ensimmäiseksi lukemaan omat lirjoituksesi läpi. Voi olla vaikeata alkuun tarkastella sitä "ulkopuolisen" kantilta mutta se kannattaa. Ihan itsesi vuoksi.
"Kyllä m eillä elämä lopahti kun mies kylmästi heitti elämänsä hukkaan"
Mikä ihmeen Jumala sinä olet tätä määrittämään? Miksi hän mielestäsi on heittänyt elämänsä hukkaan?
"Kyllä minä olen lapsistani saanut tukea ja paljon turvaa ja aihetta olla äiti."
Mitä olisit ilman lapsiasi? Tuntuu, erittäin lievästi ilmaistuna, että omakuvasi on hieman hakoteissä.
"Sorry et tutin pettymyksen, mutta olen täysin järissäni, mutta mies on mielenterveysongelmainen ja sairas."
Tähänkin mahtuu pari typoa, sivuseikka, mutta onko sinulla tähän miehesi mielenterveysongelmaan muutya näyttöä kuin oma lausuntosi? Alan ammattilainen et ilmeisestikään ole.
Oikeasti,kasva aikuiseksi.Ota lusikka kauniiseen käteesi ja myönnä tappiosi.Niin minunkin oli tehtävä.Sinun katkeruudellasi pilaat omasi ja etenkin lastesi elämän.Ryhdy ajatusleikkiin.Ajattele,ettei ex ansaitse sinua,et ole hänen arvoisensa.Sure surusi,mutta anna lasten nauttia isästään,kun hän kuitenkin haluaa kuulua heidän elämäänsä.On niitäkin isiä,jotka todellakin hylkäävät lapsensa uuden onnen vuoksi.Minullakin on tuttavaperhe,joilla neljä ihanaa lasta.Isänsä ei ota lapsia juuri koskaan luokseen,uusi nainen ei halua.Surullista!Siinä voidaan jo puhua lasten hylkäämisestä.
Oikeasti,ala ajatella ihan eri kantilta asiaa.Ajattele,kuinka lapsilla on nyt mukavaa onnellisen ja jaksavan isän kanssa.Tiedän,että sinuun sattuu kamalasti,kun ajattelet heitä yhdessä uusioperheenä.Itsekin ihan hajalla nyt,mutta en näytä sitä lapsille.Pienin kertoo iloisena mitä on puuhattu yhdessä iskän ja uuden naisen kanssa.Pikkumies tykkää ihan hirveästi uudesta iskän naisesta ja sen sallin hänelle.Hän saa vapaasti kotonaan kertoa tärkeistä asioista,nielen tuskani ja olen iloinen hänen puolestaan.Kuitenkin hänellä on vain yksi oikea äippä:)
Nämä on kauheita asioita käsitellä,mutta mehän ollaan aikuisia.ja kunhan pääset tuosta katkeruudesta,on sinullakin uuteen elämään mahdollisuus:)Lue eroa käsitteleviä kirjoja,käy teatterissa,kirjoita päiväkirjaa,jonne voit kirjoittaa kaikkein kipeimmät asiasi,ala katsella elämää uudella asenteella.Voimia sinulle,ystäväni!Elämällä on sinulle vielä yllätyksiä tiedossa
Tuolla muualla kommentoit vain typoja ja tässäkin mainitset typot. Itselläsi niitä on myös pikaisella luvulla tässä ainakin kaksi, joten mikä sinut oikeuttaa olemaan se 'ensimmäinen kivenheittäjä'??
Äitiys muuten muodostaa aiak suuren osan naisen omakuvasta, sitä sinä et miehenä kuitenkaan tiedä, joten ymmärrän ilkeilysi.
mutta ei se merkitse että muidenkin pitäisi. Niin kuka on kenenkin arvoinen, sitä on vaikea sanoa.
Mutta itse olen lapseni ansainnut ja ex mieheni myös, siitä johtuen me huolehdimme heistä, johon ei ulkopuoliset mahdu.
Koska ole kuitenkin laseten äiti, en tarvitse siihen muita en edes miehen naisia sotkemaan. Meilläkin on omat ongelmat kuin muillakin, emme tarvitse niitä lisää.
Olemme niistä selvinneet ja tulemme aina selviämään, älä huolehdi.
Onneksi ex miehenikin on fiksumpi kuin sinä hassuine mielipiteinesi, hänkin ymmärtää että lapsille on parasta, ettei ulkopuolinen sotke meidän kuvioita. Enhän edes tunne heitä, enkä muutes haluakkaan.
Ihan varmasti tulee onnesi aika. Minulla sama tilanne nyt takana ja onneksi katselin vaihtoehtoja ja annoin ajan kulua...Ei pitäisi mennä liian pian uusiin suhteisiin, niillä kun tapana on päättyä samalla tavalla. Ero on hyvä käydä läpi jokainen omalla kohdalla kokonaan, mikäli havittelee itselleen ihanaa ja pysyvää uutta suhdetta. Kipeää tekee, kyyneleitä virtaa, itsetunto on nollassa, sillä aikaa kun ex huvittelee uuden puoliskonsa kanssa. Oon ihan varma siitä, että loppupeleissä sinä selviät elämästäsi voittajana..aikanaan pääset yli kaikesta tuosta! Voimia kestää kaikki tunteet! Vuoden päästä ne ei enää satuta. Ei minullakaan enää.
Ajattele mitä kivoja kokemuksia lapsesi saavat. Ei se ole sinulta pois. Lasten uudet ihmissuhteetkaan eivät ole sinulta pois. Olet edelleen tärkeä lapsillesi.
Sinulla menee aikaa eron työstämisessä, mutta sanotaan vuoden päästä luultavasti olet paljon vahvemmilla.
Olen jo itse siinä vaiheessa, että ilomielin työnnän kersat exän ja sen nyxän lomamatkoille.
kumminkin...
mutta eipä voinnut ihanemmalta tuntua kun murrosikäinen soitti ja kertoi että on ikävä..
äiti on äiti, eikä sillä rahalla rakkautta saa ..
se vain tuntuu väärältä jos on aina ollut kotiäiti ja nyt eron myötä on lapsista luovuttava vkl tai vk..ihan sairasta tämä nykyelämisen malli ..
hirvittää millaisia aikuisia saamme aikaseksi..
millaisia lapsista tulee isona..sehän riippuu paljon meistä aikuisista. Kun emme tee lapsista riippuvaisia itsestämme, lapset pärjää ja oppii luottamaan. Rakkautta ja välittämistä ne tarvitsee paljon - mutta aikuiset ei saisi osoittaa riippuvuutta lapsistaan. Murkuille erityisesti on hyvä päästä matkailemaan turvallisessa seurassa: jos ne ihan kaveriporukalla olisi liikenteessä ilman aikuisia, voisi olla syytäkin huoleen.
Äiti on äiti siitä huolimatta, että lapset käy matkailemassa ja kyläilemässä. Kyllä kotiäiti tarvitsee omaa aikaa kuten kaikki muutkin äidit. Kotiäidit kun usein koko ajan olemassa muita varten ja omat tarpeet jää taka-alalle.
Silloin kun lapset ovat muualla, voi vaikka hoitaa itseään - kasvonaamiot, jalkojen hoitaminen, karvanpoistot, hiusnaamiot - kaikkea sellaista teen itsekseni silloin kun muut ei ole näkemässä eikä vaarassa sotkeutua kuumavahoihin tai sokerimössöihin. Aamulla on kiva herätä tällaisen hemmotteluillan jälkeen. Itsensä "itsekäs" hoitaminen tekee hyvää omalle olotilalle (ja tietysti ulkonäölle) ei ole kallista eikä pois keneltäkään.
Voimia sinulle!
-> Myös isä on lapsille tärkeä.
On tää kummaa... ensin valitetaan kun isät ei välitä lapsistaan eikä halua nähdä, ja heti perään valitetaan kun isä vie lapset lomamatkalle?!
Onko äideillä joku häiriö kun eivät kestä normaalielämää olkoon se millaista tahansa ja aina vaan valitetaan.
Mun piti oikein alkaa hakea lähestymiskieltoa eksvaimolle. Ensin valitti kun erottiin, sitten valitti muuttaessani uuden naisystävän kanssa yhteen etten tapaa lapsia tarpeeksi (tapasin sop. mukaan ja vähän enemmänkin kun hän työnsi joka viikonloppu lapsia meille ,varmaan luuli häiritsevänsä mun ja naisen elämää..) ja kun sitten kerran ei voitu ottaa matkan takia lapsia alkoi valitus etten halua tavata lapsia... matkan jälkeen lähdettiin lasten kanssa 4 pv:n kesälomareissulle taas tuli valituksia kun vienlapset pois häneltä. Nämä valitukset ei olleet mitään asiallisia vaan puhelinhäiriköintiä ja paikan päällä käyntiä, levitteli epätosia tarinoita minusta ja naisesta. Mutta kun alkoi uhkailla naisystävääni käväistiin poliisiasemalla selvittelemässä lakimiehen kanssa asioita, näyttöä uhkaluista jä kotikäynneistä oli riittävästi. Kun eksälle selvisi mitä haettiin ja hänkin tapasi kai jonkun lakimiehen, loppui häiriköinti kuin seinään.
miksi käytät uudesta elämäsi ihmisestä nimitystä "nainen"?
jos se kuule vaikka onkin NAINEN eikä MIES? käviskö?
Minun mies löysi uuden ja paremman naisen ja myönnän että se sattui tosi kipeästi. Sattuu toki edelleen, mutta minä en asialle voi mitään ja minun on pakko jatkaa elämää "uusin eväin". Lasten puolesta olen surullinen sillä isä ei juurikaan halua heitä tavata. Tapaamisia on silloin tällöin, muutama tunti kerrallaan ja mielellään vain yksi lapsi kerrallaan. Koskaan ei tapaa kaikkia lapsia yhtä aikaa. Perhereissuja teimme avioliiton aikana paljon ja lapset kaipaavat niitä. Haluaisivat lähteä nytkin isän kanssa käymään jossain, mutta eihän isä jaksa lähteä mihinkään. Uusi nainen ei halua lapsia elämäänsä, on kuulemma saanut lapsista tarpeeksi silloin kun omat lapset oli pieniä. Joten sinuna olisin onnellinen lasten puolesta. He ovat kuitenkin saaneet erosta huolimatta pitää isän lähellään.
Kateellinen olen ns. aikuisten lomista. Koskaan meillä ei ollut varaa tai aikaa lähteä lomalle kahdestaan. Ehdotin joskus pientä reissua jonnekin mutta aina oli töitä ym. esteitä. Uuden naisen kanssa kyllä löytyy aikaa lomailuun; laskettelureissulle Lappiin, hotelliviikonloppuja yms. Nämä kaikki tiedän siksi, kun mies soittaa ja kertoo miksi ei voi nyt lapsia tavata.
Minä olen onnellinen lasteni vuoksi.He eivät eron myötä menettäneet isäänsä.Päinvastoin,nyt isällä on aikaa ja rahaakin viettää lasten sa kanssa laatuaikaa nykyisen naisystävänsä kanssa.Myös minä saan kuulla,missä kaikessa on nykyisen naisen kanssa käyty,minun kanssa ei ollut aikaa/rahaa käydä missään,eikä haluakaan loppupeleissä.Se satuttaa,mutta se on ex:n tapa kostaa,sallittakoon se hänelle;)
Olen ex.lle parikin kertaa sanonut,ettei mua kiinnosta sen jutut enää,ettei mulle kuulu mitä tekevät.Perustelee sen sillä,että pitäähän mun tietää,miksei voi ottaa lapsia.Sanoin,että mulle riittää tieto milloin ottaa lapset.kuitenkin saan koko ajan väliaikatietoja,joko suoran tai lasten kautta.Olen kuitenkin päättänyt olla välittämättä.Rakkaus on kuullut,mutta en aio katkeroitua.Teen kaikkeni välttääkseni sen,koska se vahingoittaa minua lasteni elämää.Uskon,että kyllä minäkin löydän sellaisen ihmisen,joka haluaa viettää laatuaikaa minun kanssa.Ensin pitää käydä suru tästä erosta rauhassa läpi ja auttaa lapet selviytymään tästä.
"Minun mies löysi uuden ja paremman naisen..."
Ihan oikeasti, missä on omanarvontuntosi?
Ihmettelen vaan näin miehenä....
Pidä oikeuksistasi kiinni, tiukasti. Sinullakin on oikeus vapaa-aikaan. Olette yhdessä vastuussa lapsistanne ja kiertäen myös toisistanne. Exäsi tulisi pystyä ottamaan huomioon sen että sinäkin tarvitset omaa aikaa, aivan kuten hänkin on ottanut (sinulta kysymättä).
Oikeus onneen ei ole pelkästään hänen yksinoikeus. Sinulla (lasten kanssa) on siihen paremmat mahdollisuudet.
Älä suotta ole kateellinen...
Joka ikinen kerta kun meillä oli (piti olla) ns. A-luokan loma, meni se osaltani nalkutusta kuunnellessa. Lomat ovat yliarvostettuja.
Harvinaisen kypsä lähestymistapa varsin kivualiseen prosessiin, yleisesti.
Harmi että paikka ja varsinkaan aika ei ole oikea...:-)
Kiitos,ihan punastun:) Olen vain järkeillyt,ettei mun kannata katkeroitua ja myrkyttää omaa eikä etenkään ihanien lasteni elämää.Ja kunhan tästä selviän,olen takuulla mitä ihanin kumppani jollekin,sen lupaan;)
ja keskity ajattelemaan, että LAPSILLASI on kivaa, unohda ne kaksi muuta. Psyykkaamista. Mutta älä rääkkää itseäsi ajatuksillasi. Nauti vapaasta ajastasi ja ole iloinen lastesi puolesta
tilannetta. Kyllä minä olisn myös pelko puserossa, jos tietäisin, et joku vieras olisi lasteni kanssa, ihminen jota en tuntisi.
En varmaan voisi olla soittamatta lapsilleni ja kysymällä miten menee. Toisalta jos joku vieras lähtisi heidän kanssaan jonnee, ottaisin hyvin selvää kuka ja millainen ihminen on ja miten toimii lasten kanssa.
Kehoittasin myös lapsiani soittamaan usein onko kaiki hyvin.
No joku luottaa joku ei minä en luota kehenkään ketä en tunne.
Sinusta olisi varmaan yhtä lailla fiksua, että etähuoltaja soittelisi koko ajan lapsille, onko kaikki hyvin ja kehottaisi jatkuvaan raportointiin, jos lähihuoltajalla on uusi kumppani?
kyselisi mitä kuuluu, mitenmenee ym ja olisi kiinnostunut lapsistaan ja heidän asioistaan, olisi ihanaa, ja arvostaisin ex miestäni todella paljon. Mutta kun ei ole kiinnostunut.
Ja toki tietää, että olen hyvä äiti, ettei huolta tarvi kantaa. Lapset ovat hyvissä käsissä. Ehkä siksi ei soittelekkaan, kun tietää, että paremmin ei lasten asiat voi olla.
Olet riippuvainen siitä ukosta. Hae hoitoa itselles.
Ja siitä että pelkäät kun lapset on vieraan ihmisen kanssa....entä koulussa, päiväkodissa, maailmalla yleensä... hanki apua . lääkäristä.
Eihän lapsesi vieraan ihmisen mukana ole jos ex-miehesi on reissussa mukana. Hänhän on lasten isä ja varmaan huolehtii hyvin omista lapsistaan. Mutta jos isällä ei ole ollut tapana lapsista huolehtia niin sitten olisin huolissani. Mutta jos lapset ovat sen verran isoja että osaavat soittaa, niin odottele puheluja ihan rauhassa.
ja kyselisi lastensa kuulumisia?;) Hei hetkinen...miksi sä olet noin katkera? Jos sulla on asiat huonosti, ei se merkitse sitä, etttä muillakin pitäisi olla.
Luulempa, et ulos ne lääkärit mut sieltä nauraa, jos meen ja kerron et oon sairas kun toivon et isä soittaisi lapsille ja olisi heidän kanssaan.
Hae itse apua tuohon katkeruuteen ja mustasukkaisuuteen. Se ei ole tervettä.
naiella olisi asiaa lasten ja isän reissuun mukaan hyvänen aika sentään. Mitä se siellä teksi, ei mitään. Ei lapsemme kyl kähtiskään vieraan naisen matkaan, onneksi.
"Kyllä minä olisn myös pelko puserossa, jos tietäisin, et joku vieras olisi lasteni kanssa, ihminen jota en tuntisi. "
Jätitkö lapsiasi koskaan päivähoitoon?
"En varmaan voisi olla soittamatta lapsilleni ja kysymällä miten menee. Toisalta jos joku vieras lähtisi heidän kanssaan jonnee, ottaisin hyvin selvää kuka ja millainen ihminen on ja miten toimii lasten kanssa."
"Major control freak". Toivottavasti saat maailman mahdollisimman nopeasti haltuusi.
"No joku luottaa joku ei minä en luota kehenkään ketä en tunne. "
Ihan ensiksi nuo puuttuvat pilkut kohdalleen. Muutoin tekstisi jättää liikaa sijaa tulkinnalle.
mikä siinä on että joidenkin /tässä tap. sinun/ pitää väkisin yrittää kääntää omat ongelmat muiden ongelmiksi.
työnnä pää pensaaseen, mutta ei se sinun oloasi paranna. eikä ainakaan lastesi.
syyttelemällä täysin umpimähkään valittuja kohteita /nettikirjoittelijat/ ei tee kohteistasi sen "katkerampia" vaikka kuinka toivot. eikä se poista sinun hätääsi.
toden totta, apua tarvitset, eikä sitä ole tällaisista paikoista tarjolla. työterveydenhuollon kautta saa apua, kunnallisesta terveyskeskuksesta, mutta myös yksityisiltä. on mistä valita.
olet takertunut ex mieheesi vaikka miten yrität selittää toiveillasi isän yhteydenpidosta lapsiin. läpinäkyvämpää ei voi olla, mutta jos kuvittelet ettei se näy, se on yksin sinun mielikuvitustasi eikä muuta tosiasioita mihinkään.
lasten hyväksi: äidin ei kannattaisi olla harhainen.
sinäkö hoidat lapsesi niin etteivät koskaan tapaa ketään muita aikuisia sinun seurassasi?
en kyllä usko että olet edes tosissasi. lasten kannalta, toivottavasti tämä on vitsi. onko lähipiirissäsi joku "äiti" joka käyttäytyy noin? jos, niin yritä sinä tukea lapsia ymmärtämään tasapainoiset ihmissuhteet.
arvon kuningaslohi. arvaan että joku alamittainen täällä kirjoittelee tuollaisia juttuja mitkä ei ole tästä maailmasta edes. se on jokaisen oikeus, kirjoittaa nettiin vaikka huuhaata, kun ei ketään todellista henkilöä sillä loukkaa. tuonkaltaiset (siis jos olisi todellinen) hieman vinksahtaneet ihmiset joutuu hoitoon ennemmin tai myöhemmin, viimestään kun niiden lapset kasvaa ja tajuaa tilanteen. ikävää siinä vaiheessa vinksahtaneen vanhemman kannalta kun lasten luottamus äitiin romahtaa. mutta sitä saa mitä tilaa. sääli jos lapset siitä kärsii, mutta eikös ne aina.
eikö nuo mielestäsi ole pelkkää provokaatiota tuollaiset ettei lapset saa tavata muita ihmisiä? komerrossako niiden pitää kasvaa? se jos mikä on lastensuojeluviranomaisille ilmoitettava asia, eikä se, että isän kautta lapsille syntyy muitakin ihmiskontakteja.
sen tähden pidä meihin yhteyttä, koska itse lähti ja nyt tekee kipeää nähdä meitä ja kuulla meidän ääntä. Luulen että ex miehen rakkaus meitä kohtaan on niin syvää,, ettei hän pysty kohtaamaan meitä. Parempi olla näkymättömissä, ja unohtaa, kuin katsella ihmisiä joita ei enää koskaan saa luokseen, ainakaan yhdessä elämiseen.
Kyse olikin näistä isän tuntemattomista, joita en tunne. Laskisitkos itse omat lapsesi jonkun vieraan matkaan? En usko et laskisit.
Jos kyseiset lapset ovat teidän yhteisiä biologisia jälkeläisiä, niin olettaisin, että mukana on henkilö, joka ei ole sinulle ihan kokonaan vieras.
On aivan mahdollista, että tunnet omat vieraasi paremmin kuin ex-miehesi vieraat. Kuitenkin myöskään ex-miehesi ei välttämättä tunne sinun vieraitasi.
"hyvänen aika sentään. Mitä se siellä teksi, ei mitään"
Mitähän sinä pelkäisit siellä tapahtuvan? Jatkuvaa penetraatiota kaikkiin aukkoihin, lasten hyväksikäyttöä, saatananpalvontaa ja eläinuhreja, Mikko Alatalon levyjen kuuntelua? Lastesi isällä on joskus ollut suhde sinun kanssasi. Arveletko, että hänellä on tapana hakeutua tekemisiin vaarallisten ja tasapainottomien naisten kanssa?
Varmaan pahin mahdollinen skenaario olisi, että lapsi kertoisi sinulle, että lomamatka isän ja sen naisystävän kanssa oli oikein kiva. Toipuisitko siitä koskaan?
Tämän palstan lukijoista ja kirjoittajista aika moni on etä- tai lähivanhempi tai yksinhuoltaja tai elatusvelvollinen. Monella on vaikeuksia hyväksyä, että entisellä puolisolla on uusi ihmissuhde ja että lapset saattavat olla sen kanssa jossain tekemisissä. Silti tuollainen sairaalloinen epäily alkaa kuulostaa huolestuttavalta.
Ei varmaan kukaan tuntematon lasten kanssa mihinkään lähde, vaan jos kyseessä on isän naisystävät niin eiköhän se isäkin ole siellä mukana. Ja ei lasten isä vieras ja tuntematon ole.
Minä laskisin lapset isän ja hänen naisystävänsä mukaan jos isä vain lapset ottaisi. Koskaan en halua hänen naiseensa/naisiinsa tutustua, mutta ei se estä lapsia tutustumasta. Valitettavasti uusi nainen ei halua lapsia elämäänsä ja siitä syystä isäkin häipyy pikkuhiljaa lasten elämästä. Eihän aika riitä kaikkeen ja asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Valitettavasti lapset ovat järjestyksessä viimeisenä.
Tunteeko lasten isä KAIKKI sun tutut joita lapset tapaa? Vitsin murjasit. Saatikka ettet enää ikinä tututstuisi uusiin ihmisiin ellet käy näyttämässä heitä myös lasten isälle. Provoja noi sun jutut.
Sitten ihmetellään kun sukupolvi toisensa jälkeen on entistä tasapainottoman´mpaa. Tasapainottomat äidit sen aiheuttaa.
Luulen asian laita oikeasti on että tuo kirjoittajan on lapsilleen vaarallinen. On tehnyt jotain mistä tuntee huonoa omaatuntoa, kuten lyönyt lapsiaan aiheettomasti tms. ja nyt yrittää kääntää vaarallisuuden jonkun muun harteille kiillottaakseen omaatuntoaan. Lasten isä taitaa tietää sen ja siksi otti eron. Tuo äiti se lapsilleen vaarallinen on. Henkisesti ja ehkä myös fyysisesti.
Ihan aluksi totean, että erosimme exän kanssa pitkästä liitosta lopulta ihan sovussa - tosin ex-miehen aloitteesta. Meillä on jo isot lapset 20 ja 18 v, joista nuorempi asuu kotona ja meni ensin isänsä kanssa, mutta muutti omasta aloitteestaan minun luokseni. Isällä on ollut koko eromme ajan naisystävä, jota itse en ole tavannut. En ole lapsille lausunut tuosta naisesta yhtään kommenttia. Miten olisin voinutkaan, koska en tunne ihmistä.
Nyt on sitten käynyt niin, että isän yrityksistä huolimatta lapset eivät halua tutustua tähän uuteen ihmiseen lähemmin. He ovat kyllä hyvin kasvatettuina ja hyväkäytöksisinä kohteliaita, mutta viileän etäisiä naista kohtaan. Molemmat vastailevat kieltävästi isän ehdotuksiin yhteisistä matkoista ja muista tilaisuuksista. Yhteisiin aterioihin silloin tällöin suostuvat, jos ei satu olemaan pätevää estettä käytössä.
Exä on kyllä tämän tilanteen jo vaistonnut, koska on siitä minulle maininnut. Mutta miten minä tässä sitten voisin aikuisten lasteni asenteisiin vaikuttaa? Sanoisin, etten mitenkään.
Jos isä ei lasten kanssa pysty yksin toimimaan lomalla, niin aina voi pyytää äitiä mukaan. Miksisinne pitää ventovieraita raahata, kun oma äiti on olemassa? Sitä en voi käsittää.
Jos lapset on yhdessä tehty, on niistä yhdessä huolehdittavakin, vaikka asuisi erilläänkin.
Meillä lapset lomailevat ja ovat vain isän seurassa sillon kun isää haluavat tavata, muita ei suvaita siihen sotkemaan.
"aina voi pyytää äitiä mukaan"
Minkä hemmetin takia lasten isä ottaisi ex-puolisonsa mukaan. Eihän sille exälle ole mitään tapaamisoikeutta määrätty?
"ventovieraita raahata"
No samallahan sitä tutustuu luontevasti isän uuteen kumppaniin.
"Meillä lapset lomailevat"
Ei ole enää mitään 'meillä'. Sinä ja miehesi olette eronneet.
"muita ei suvaita siihen sotkemaan"
Sinä et ehkä suvaitse. Se on kuitenkin sinun ongelmasi eikä sinun pitäisi sillä lapsiasi kiusata. Tuliko sinusta noin harhainen vasta eron jälkeen vai piinasitko perhettäsi jo yhdessäoloaikana?
ovat samaa mieltä mun kanssa, niin mitä minä kiusaan? Jos lapset eivät halua niitä siipiveikoja tuntee, niin ne ei haluu. Ei sen kummallisempaa. Meille täysin arkipäivää.
pitäisi olla järkeä ja tyylitajua sen verran, ettei näitä uusia kumppaneita väen väkisin tyrkytettäisi lasten elämään. Ajan kanssa sitten, mutta että heti kohta erojen jälkeen. Ajatelkaa ihmiset lapsia kuinka kiusallisiin ja hämmentäviin tilanteisiin lapset joutuvat kohdatessaan eron jälkeen vanhempiensa uusia kumppaneita ja lisäksi heidän mahdollisia lapsiaan. Ei lapsia saisi kiusata tuollaisella. Vanhemmat eläköön omaa yksityiselämäänsä, mutta lasten kanssa oltakoon ainakin jonun aikaa eron jälkeen ihan keskenään.
päättää kuka ja ketkä ovat lastesi kanssa. Jos olet lähihuoltaja, onhan sulla vstuu myös heistä, joten ei ole mitään syytä pohtia asioita jotka painavat mieltä. Juttele miehesi kanssa, ja sano, että et pidä siitä että hänen naiset ovat lapsiasi lähellä. Kun olet valmiis sitten siihen joskus, niinse on eri asia. Mutta pakottamalla vsten tahtoaan sinun tahtoasi vastaan, se on väärin.
Lapset ovat myös sen etähuoltajan ja hänelläkin on vastuu ja oikeus päättää, kuka ja ketkä ovat lasten kanssa.
... lasten isällä on oikeus kieltää hänen lapsiaan tapaamasta mahdollisia miesystäviäsi ennen kuin se hänelle sattuu passaamaan... vai?
ole tällaista päätösvaltaa. Annat vääriä neuvoja, otatko niistä myös vastuun. Mihin perustat neuvosi??
Näin ainakin meillä. Sovimme sillon kun huomasin et joku akka ex miehelläni on, että se akka ei koskaan saa tavata meidän yhteisiä lapsia. Se oli lastenkin tahto. Ja mies lupasi näin minulle kunniottaa mun j alasten toivetta ja meillä toimii hyvin. Ei ole mitään velvoitetta lapsilla tapailla isän naisia. Meillä on pitänyt hyvin eikä kukaan ole yrittänyt tunkea meille. Omakohtainen kokemus. Meillä ainakin kannatti, sillä lapsilla ei ole koskaan ollut mitään poikkeavaa kriisiä elämässäänm eikä koulussakaan ongelmia. He ovat saaneet kasvaa omassa kotona, tavata isää, kun haluaa. En osaa kuvitella millasta olisi, jos isä olisi naisensa meille tuonut, voi olla ettei asiat olisi näin hyvin. Varmasti olisi ongelmia enemmän kuin me jaksettaisi kukaan kantaa. Minä olen tyytyväinen omaan ratkaisuun.
... no jos olette noin sopineet, niin eihän siinä sitten mitään. Kerronpa miten meillä sovittu ja eletty jo useita vuosia.
Esikoiseni äidin kanssa asumme melko lähellä, olemme sopineet vuoroviikko asumisen ... lapsella siis kaksi kotia, molemmissa oma huone (vaatteet, lelut, harrastusvälineet jne.). Kummassakin kodissa on äidin tai isän uusi aviopuoliso, täällä meillä myös pikkusisko. Systeemi toimii, vanhemmilla ja "nyksillään" ihan hyvät välit... muuten, vuoroviikotellaan vaikka sattuisin olemaan kaksi viikkoa työreissulla.
Mutta kuten sanoit, asiat voidaan sopia monella erilaisella tavalla. Pääasia että sovitaan, eikä "määrätä".
lähi- taikka etävanhempi määrätä ketä lapset tapaavat. No, entä lapsen oma mielipide. Kysytäänkö häneltä kenen kanssa hän haluaa aikansa viettää ja haluaako lapsi jakaa tapaamiset etävanhempansa kanssa jonkun vieraan ihmisen kesken? Isommat lapset osaavat jo tahtonsa ilmaista ja se on usein haiseva vastalause tavalla taikka toisella. "Ei kiinnosta mennä sinne, ku siellä on se..."; "Olis kiva joskus mennä isän/äidin kanssa kaksin..."
Miksi asetatte lapset valintatehtävän eteen?
"Haluatko olla isäsi/äitisi kanssa vai sen jonkan kanssa isä/äiti nykyään asuu ja elää?"
Sairasta.
Lapsi valitsee monia ja se on sosiaalisen ihmisen merkki. Jos haluat lapsestasi epäsosiaalisen koska itsekin olet, teet lasta kohtaan väärin. Ja tiedät sen. Mutta haluat kostaa maailmalle lapsesi välityksellä.
Ootsä mun kaa? Ei ku mä leikin nyt vaan tän kaa. Vitun lapsellisia emakoita ootte, äidit. Kannattaa jättää lapset hankkimatta jos ei halua niille niin hyvää elämää kuin olosuhteiden puitteissa on mahdollista.
Jos nyt lähdetään siitä, että lapsi haluaa mitä ilmeisimmin olla sekä isänsä että äitinsä kanssa. Vieras ihminen on vieras ihminen eikä se suinkaan tee lapsesta epäsosiaalista, jos sitä ei nyt heti totuteta isän/äidin uusiin kummppaneihin, jopa vaihtuviin sellaisiin. Mikä hitto siinä on, että näitä uusia pitää heti marssittaa lasten elämään? Onko se jotain omien tekojen hyväksyttämistä, vai? Halutaan näyttää maailmalle, että hyvin menee ja lasten kanssa ollaan yhtä suurta ihanaa perhettä. Lapsille se usein on ota-taikka-jätä-tilanne, kun heiltä ei mielipiteitä juurikaan kysellä. Ei oo ihme, että pienet on sekaisin, kun ei teidä kuka on kenenkin kanssa ja koska. Eilen oli mirkku ja nyt on markku -tyyliin.
Tämä on juri sitä tämän päivän elämää. Jokainen aikuinen haluaa elää niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, ajattelematta lainkaan muita ihmisiä. Kun ihmettelin mieheni käytöstä niin hän vastasi, että kerranhan täällä vain eletetään ja silloin pitää elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Niinpä! Minä otan aina elämässäni ensin huomioon lapset ja heidän parhaansa. Ei olisi tullut mieleenkään esitellä heille uutta poikaystävää ennenkuin ero miehestä oli edes puheissa. Mutta mies on näin tehnyt! Nyt isä on unohtanut lapset kokonaan kun uusi elämä on päässyt alkuun. Minä elän vanhaa elämää lasten kanssa ja uudesta rakkaudesta haaveilen ehkä sitten kun nuorimmainen muuttaa pois kotoan. Aikaa siihen menee ehkä 20 vuotta ja ikää minulla silloin tosi paljon.
Miksi jäisit petetyn ja jätetyn ikävään marttyyrirooliin loppuiäksesi. Aika moni meistä on tilapäiseti ollut sellaisessa roolissa - ja päässyt siitä pois.
Lapsetkaan eivät kaipaa uhrautujaa vaan terveen iloisen vanhemman. Työnnä isää ja lapsia määrätietoisesti toisiaan kohti, yhteisiin tapaamisiin. Sinähän rakastat lapsiasi. Isän ja lasten tapaamiset ovat kaikille hyväksi, myös sinulle.
EI ole lapsilta pois, jos sinä löydät uuden kumppanin - kunhan lapsille esitellään vasta "vakiintunut" kumppani.
Älä hautaudu elävältä.
En minä voi pakottaa isää tapaamaan lapsiaan sillä isä ei todellakaan halua lapsia tavata. Ja jos haluaakin, niin haluaa tavata vain yhden lapsen kerrallaan ja tunnin, korkeintaa kahden ajan. Isä ei ole koskaan lasten elämään ja hoitoon osallistunut joten vaikea häntä on nyt eron jälkeen siihen pakottaa.
Elävänä en haluaisi hautua ja siksi olenkin hakenut lapsille tukiperhettä mutta niitäkään ei ole niin vain saatavilla. Uuteen rakkautteen ja onneen en enää usko, mutta tekisi hyvää edes joskus olla itsekseen ja nauttia hiljaisuudesta. Minuun ei kukaan järkevä mies voi enää rakastua. Sen todistaa sekin, että ex-mieheni häipyi kuvioista ja löysi uuden rakkauden kohteen. Tästä maasta ei löydy ketään niin hullua että meikeläisen kelkkaan lähtisi.
edes lyhyesti. Kahdenkesken ehkä tuleekin juteltua ja suhde ei ainakaan kokonaan pääse katkeamaan.
Itsetuntosi on alamaissa eron jälkeen. Kun huomaat että pärjäät, se nousee kummasti. Ei eronneet naiset ole sen huonompia kuin muutkaan naiset. Ehei. En tiedä onko paikkakunnallasi eronneille (esim. sinkut) omaa yhdistystä, tarkistapa. Ne järjestää kaikenlaista toimintaa, joissa tutustuu toisiin vastaavassa tilanteessa oleviin, järjestävät matkoja ja leirejä on yh-vanhemmille ja lapsille. Lähtekää mukaan. Kyllä "lapsellisille" naisille vastaavanlaista miesseuraakin löytyy, mutta harvemmin ihan kotipihalta. Ei se elämä tähän loppunut, ihan totta.
Sinulla on oma näkemyksesi isän ja lasten tapaamisista ja isällä omansa. Älä pistä itseäsi isää korkeammalle, vaan hyväksy tosiasiat ja isän näkemys. Isä joka tapauksessa haluaa tavata lapsiaan ja se on jo paljon.
Voit yrittää lähentää isää ja lapsia että tapisivat enemmän, mutta happamana et saa mitään aikaan.
Näet lasin puolityhjänä kun se pitäisi nähdä puolitäytenä. Toivottavasti pystyt edes lapsille opettamaan, että iloitsevat pienistäkin, eikä vain jos saavat "kaiken".
Aina voi kiukutella jos sataa tai on kova pakkanen, mutta sateella ja pakkasellakin voi lähteä ulos kun pukeutuu oikein.
Olen pannut merkille, että nämä etääntyneet isät uhraavat aikaansa lapsilleen mieluiten silloin kun nämä ovat valmiiksi puhtaita, ruokittuja, hyväntuulisia, sieviä, sävyisiä ja ongelmattomia pakkauksia. Keskustelu liikkuu lasten saavutuksissa, koulunumeroissa ja urheilutuloksissa. Isä taas vastaavasti loukkaantuu, jos lapsi pukee isän tarpeensa rahan tai tavaran muodossa - "ei pidetä yhteyttä muuten kuin rahaa pyytämällä". Mutta mistä lapsi tämän esineellistämisen ja ihmissuhteiden muodon oppii, jos ei omalta isältään. Muistan hyvin mitä isä 16-vuotiaamme mukaan vastasi, kun nuori toivoi välillä kahdenkeskistä olemista isänsä kanssa ilman tämän naisystävää: "kyllä minullakin on oikeus omaan elämään". Nuori teki tästä sen johtopäätöksen, että hän on jollakin tavalla isänsä elämän esteenä ja välit siitä melko lailla viilenivät. Toivon, että siitä vielä lähenevät, koska kyllä isotkin lapset tarvitsevat hyvän suhteen isäänsä vielä pitkään...
lapsistaan ja halua heitä tavata, ei siihen pidä pakottaakkaan. Lapset vaistoaa kyllä, jos isästä on vaikeaa eikä halua heitä nähdä.
Se vaan vaikeuttaa tilannetta. Kyllä se pitää lähteä molempien halusta.
Alussa minä tein sen virheen, että soittelin ja vaadin, mutta se meni aina riitelyksi, joten lopetin.
Kun isä ei halunnut niin ei niitä lapsia voi pihallekkaan kipata.
Nyt meillä menee hyvin, kun ei ole mitään vaateita kumpaakaan puoleen. Aivan turha alkaa kalliota siirtämään, kun tietää sen olevan mahdotonta.
Lasten ei tarvitse tehdä mitään mitä eivät halua. Lapset määrää tahdin. Hylkäsikö omat vanhempasi sinut eikä ollut ketään joka sinua hoivaisi... nyt pidät lapsiasi vanhempinasi, jotka asettaa ne rajat joita lapsille pitäisi asettaa. Samoin määräävät mitä tehdään ja mitä ei? No ei se vittuakaan minua kiinnosta. En edes usko että sulla on lapsia.
iso poikalapsi eli isä ollut se, joka ei halua jälkikasvuaan tavata. Miten lapsia voidaan pakottaa mihinkään yhteydenpitoihin, jos isää ei yksinkertaisesti kiinnosta yhdessäolo lastensa kanssa. Kyllä nämä on ilman muuta aikuisten asioita. Tämmöinen on just se miesrotu, joka nyyhkii kapakoissa ja netissä, että on joutunut erotetuksi lapsistaan, mutta eivät ymmärrä että pitäis itsekin tehdä jotain asoitten eteen. Tuonnempana juuri yksi äiti kertoi hommanneensa etäisän huusholliin patjan sohvalle ja antaneensa oman läppärinsä lainaksi, että olisi saanut lapset yöpymään isän luona, jolla ei kunnon nukkumapaikkaa ja tietsikkaa edes ollut. Siis onko isät todella noin avuttomia, että ex-muijan pitää nämäkin asiat eteen hoidella?
jonkun täysin ventovieraan ihmisen entisestä miehestä??? sillä miehellä on oikeus elää elämänsä niin kuin haluaa, lain puitteissa.
jos sen entinen akka ei hyväksy sitä, akka hakeutukoon terapiaan jossa toivottavasti akalle selviää, että on eronnut siitä miehestä, JA ettei akalla ole mitään sanottavaa siihen tapaako mies lapsiaan vai ei. se on lasten ja isän välinen asia, jota äidillä on velvollisuus (!!) TUKEA, mutta ei muuta.
eipä äiti räpätä siitäkään jos naapuri käyttää väärän merkkistä paskapaperia. koska se ei sille kuulu.
tuokin äiti (ja monet näistä äideistä) voisi räpättämisen ja muiden ihmisten (ex-miesten ja niiden uusien akkojen -lähinnä) haukkumisen sijasta keskittyä omaan elämäänsä niissä puitteissa jotka on ja unohtaa sellaiset ihmiset jotka aiheuttaa pahaa mieltä. turha selittää ettei niitä voi unohtaa... kyllä voi. mut jos haluaa kieriskellä paskassa se on oma valinta. mitä me muut siitä huolehditaan. ampukoon vaikka ittsensä jos haluaa olla idiootti, mutta osoittakoon "älykkyytensä" ja "fiksuutensa" keskittymällä omaan elämään.
ettei isät osaa pitää lapsiaan puhtaana? tunnen eräänkin äidin jotka on halunneet hössöttää lastensa kanssa kouluikään asti ja työntäneet isän syrjään kaikesta. ei kai isille ole muodostunut luontevaa suhdetta lapsista huolehtimiseen kun vaimo ei ole antanut - paitsi jos on itse pitänyt lähteä johonkin vapaalle. sellanen on isistä turhauttavaa, mutta mitään eivät sille voi. jollei halua riidellä, mutta kukapa haluaisi. isyys on isällekin uusi asia, jota äiti voisi tukea jo lapsen syntymästä asti. rohkaista arkaa isää (koska välinpitämättömyys on usein peiteltyä arkuutta), opettaa huolehtimaan lapsista, isää nolaamatta. mutta kun on naisia jotka ei vaan näe omaa nokkaansa pidemmälle, minkäs teet. isyys ei ala napista painamalla aina silloin kun äiti sitä haluaa.
sen perheen isän on itselleen vohkinut! Heidän taktiikka on ota-hauku-manipuloi-ja pian mies on sinun! Joten jätetään ne äidit rauhaan ja keskittykää uudet akat omaan elämään. Ei ne äidit sitä miestä enää takasin huoli, sehän on kertaalleen jo käytetty!
-jos on mennyt naimisin miehen kanssa jonka voi kuka tahansa akka "viedä", herää epäilys miksi itse otit sellaisen miehen....siksikö kun "veit" hänet kenties joltain muulta, tai siksi kun et muitakaan saanut ja se oli riittävän tyhmä mennäkseen kanssasi naimisiin.
joka tapauksessa mieshän oli täysin munaton -homo kenties- jos ei ole yhtään omaa tahtoa vaan lähtee kenen tahansa matkaan.
tiedoksesi: mun mies petti ja jätti, mutta ei ollut suuri menetys, kun pääsin eroon aikuisesta lapsesta. ihmettelen edelleen mikä hiivatti sai minut sanomaan "tahdon".
naislle jotka yrityksistään huolimatta eivät saa hajotettua toisten perhettä. Jotkut naiset on niin sinnikkäitä, että soittelevat ja viestittävät suoraan miehen puhelimeen. Se on aika irvokasta. Moni mies voi mennä halpaan mutta on tosimiehiä, jotka kauhistelevat toisten naisten käytöstä.
Pientä itsekunnioitusta vapaat naiset.