Haluaisin jakaa kanssanne tarinan, jonka kuulin rakkaalta mummoltani. Olen kahdeksasta lapsenlapsesta vanhin, siksi kai olen suosikki ;)
Mummoni meni kaksikymppisenä maataloon miniäksi. Talossa asuivat myös pappani vanhemmat ja papan isän vanhemmat, siis neljä "vanhusta". Lisäksi oli lehmät, ja isäni syntyi, kun mummoni oli 21- vuotias.
Mummo sanoi minulle, että hän sai aikanaan kuulla kovasti arvostelua ja varmaan kaikki mahdolliset haukkumasanat. Hän ajatteli, ettei jaksa enää, otti isäni, muutaman kuukauden ikäisen vauvan, kainaloonsa ja lähti takaisin oman isänsä luo.
Kahden viikon kuluttua mummo marssi ovet paukkuen takaisin tupaan ja julisti: "Vaikka taivaalta sataisi puukkoja ja puntareita, minä olen viimeinen, joka tästä talosta lähtee!"
Hän oli oikeassa. Isovanhempani saivat vielä kolme lasta lisää, ja viettävät kohta 50-vuotishääpäiväänsä.
Vanhempani ovat olleet naimisissa 26 vuotta, ja meitä on viisi lasta. Itse menin naimisiin kuukausi sitten. Olen anopilleni kuin tytär (appeni valitettavasti kuoli viime talvena) ja mieheni on vanhemmilleni kuin oma poika. Sukurakkaitakin ihmisiä on vielä.
Mummoni meni kaksikymppisenä maataloon miniäksi. Talossa asuivat myös pappani vanhemmat ja papan isän vanhemmat, siis neljä "vanhusta". Lisäksi oli lehmät, ja isäni syntyi, kun mummoni oli 21- vuotias.
Mummo sanoi minulle, että hän sai aikanaan kuulla kovasti arvostelua ja varmaan kaikki mahdolliset haukkumasanat. Hän ajatteli, ettei jaksa enää, otti isäni, muutaman kuukauden ikäisen vauvan, kainaloonsa ja lähti takaisin oman isänsä luo.
Kahden viikon kuluttua mummo marssi ovet paukkuen takaisin tupaan ja julisti: "Vaikka taivaalta sataisi puukkoja ja puntareita, minä olen viimeinen, joka tästä talosta lähtee!"
Hän oli oikeassa. Isovanhempani saivat vielä kolme lasta lisää, ja viettävät kohta 50-vuotishääpäiväänsä.
Vanhempani ovat olleet naimisissa 26 vuotta, ja meitä on viisi lasta. Itse menin naimisiin kuukausi sitten. Olen anopilleni kuin tytär (appeni valitettavasti kuoli viime talvena) ja mieheni on vanhemmilleni kuin oma poika. Sukurakkaitakin ihmisiä on vielä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hän kävi miettimässä hieman ja päätti, että parjättävä on, muutoin joutuu pois lähtemään. Ihan sellaista nuoren tytön kiukuttelua.
Hyvä, että sulla sujuu anopin kanssa, älä kuitenkaan odota, että aina se tulee olemaan yhtä aurinkoista.
Hyvä, että sujuu, sanoo edellinen kirjoittaja, mutta muistaa kyllä suomalaiskansalliseen tapaan varoituksen sanat myös. Pikku tölväisy: Varo anoppia!
Vaaniiko epäsopu muka aina? Jokainen menköön itseensä.
Avoin ja hyväksyvä asenne tekee elämästä kiintoisan ja nautittavan.
Pyri vain siihen.
että suomalaisen naisen pitäisi lopettaa mutta-sanan käyttö.
"Hienoa, mutta.." Hyvin tehty, mutta.." Olet todella taitava, mutta.."
Miksi aina jokin mutta? Eikö joskus voisi olla yksinkertaisesti kaikki hyvin. Se mutta tulee sitten kun on tullakseen.
Hyvä tarina henkisestä kasvamisesta ja kypsymisestä, joka toimi siinä huushollissa aikoinaan ja toivon mukaan myös sinulle mallina että pärjätäksesi on kyettävä luottamaan itseensä kuitenkin olosuhteet huomioiden.Etpä olisi parempaa elämänohjetta häälahjaksi saanutkaan kuin sen. Onnea avioliittoonne!