Naiseni käyttäytyminen

Hän ei ehkä huomaa itse lainkaan negatiivista suhtutumista, tuo nainen. Auttaisiko jos hänelle sopuisaan sävyyn asiasa mainitsisi? Ei siis "miks sä aina..." tai "mua niin vituttaa kun sä..." vaan enemmänkin kysymyksenä "ootko huomannut että sulla on joskus tapana..."

Ap voi tosiaan itse yrittää herätellä naistaan huomaamaan käytösmallinsa ja korjamaan sitä, ehdotuksesta voi tulla ensin riitaa (nainen voi loukkaantua vikojensa osoittelusta edes hyvällä sävyllä, siihen on varauduttava ja se menee ohi kun hän ajattelee asiaa ja huomaa että huomauttaja on oikeassa) mutta kun muistaa pitää keskustelun sävyn positiivisena tarkoituksella aikä anna sen lipsua syyttämiseen tai riitelyyn, ei paha vaihe kestä kauaa. Hyvällä tuurilla viesti menee perille ja nainen ainakin yrittää lopetaa tuon vähättelyn käytön, ja molemmille tulee parempi mieli.

***

Tristar kirjoitti:

Hän ei ehkä huomaa itse lainkaan negatiivista suhtutumista, tuo nainen. Auttaisiko jos hänelle sopuisaan sävyyn asiasa mainitsisi? Ei siis "miks sä aina..." tai "mua niin vituttaa kun sä..." vaan enemmänkin kysymyksenä "ootko huomannut että sulla on joskus tapana..."

Ap voi tosiaan itse yrittää herätellä naistaan huomaamaan käytösmallinsa ja korjamaan sitä, ehdotuksesta voi tulla ensin riitaa (nainen voi loukkaantua vikojensa osoittelusta edes hyvällä sävyllä, siihen on varauduttava ja se menee ohi kun hän ajattelee asiaa ja huomaa että huomauttaja on oikeassa) mutta kun muistaa pitää keskustelun sävyn positiivisena tarkoituksella aikä anna sen lipsua syyttämiseen tai riitelyyn, ei paha vaihe kestä kauaa. Hyvällä tuurilla viesti menee perille ja nainen ainakin yrittää lopetaa tuon vähättelyn käytön, ja molemmille tulee parempi mieli.

***

Joo, vois ehkä yrittää sopuisammin kiertoilmaista asiaa. Toisaalta tilanteet tulevat monesti niin nopeaa, että sitä vain alkaa automaattisesti selittelemään kun naiseni hiillostaa tilannetta.

Osuit oikeaan siinä, että nainen voi loukkaantua vikojensa osoittelusta hyvälläkin sävyllä. Olen monissa muissakin yhteyksissä yrittänyt huomauttaa häntä positiivisessa mielessä. Tällöin naiseni on alkanut suunnilleen itkeä pillittää ja yhtäkkiä minä olen sitten se paha ihminen joka aiheuttaa hänelle mielipahaa. En itse asiassa pääse edes alkuun palautteen antamisessa, kun homma kariutuu itkun parkuun. Tiedän että tämäkin on osaltaan naisen taktiikkaa vesittää tilanne osaltani, mutta en löydä tähän lääkettä.

juha_aaa kirjoitti:

Joo, vois ehkä yrittää sopuisammin kiertoilmaista asiaa. Toisaalta tilanteet tulevat monesti niin nopeaa, että sitä vain alkaa automaattisesti selittelemään kun naiseni hiillostaa tilannetta.

Osuit oikeaan siinä, että nainen voi loukkaantua vikojensa osoittelusta hyvälläkin sävyllä. Olen monissa muissakin yhteyksissä yrittänyt huomauttaa häntä positiivisessa mielessä. Tällöin naiseni on alkanut suunnilleen itkeä pillittää ja yhtäkkiä minä olen sitten se paha ihminen joka aiheuttaa hänelle mielipahaa. En itse asiassa pääse edes alkuun palautteen antamisessa, kun homma kariutuu itkun parkuun. Tiedän että tämäkin on osaltaan naisen taktiikkaa vesittää tilanne osaltani, mutta en löydä tähän lääkettä.

järin terveeltä ihmiseltä tuo naises.

Voitko yrittää siihen vastaavaa käyttäytymistä? Että sen sijaan, että syyllistyisit, jatkat palautteen antamista rauhalliseen sävyyn tai poistut paikalta. Naisen on pakko muuttaa taktiikkaansa, kun ei vanha taktiikka enää pure.

kuulosta kirjoitti:

järin terveeltä ihmiseltä tuo naises.

Voitko yrittää siihen vastaavaa käyttäytymistä? Että sen sijaan, että syyllistyisit, jatkat palautteen antamista rauhalliseen sävyyn tai poistut paikalta. Naisen on pakko muuttaa taktiikkaansa, kun ei vanha taktiikka enää pure.

Täytyy kokeilla. Harmittaa vain, kun itse haluaisi että voitaisiin elää normaalia hyvää elämää, mutta nainen tekee kaikesta hankalaa. Hän on toki ollut vaikea ihminen alusta alkaen, että ihan oma vikani kun 1,5 vuotta ollaan seurusteltu. Välillä on ihan hyviäkin jaksoja, kunhan vain väistelen naisen piikkejä. Harmittaa vain elää jatkuvassa alemmuuden osassa, vain sen takia ettei tule riitaa. Jos vähänkään yritän kuitata, niin siitä soppa syntyy. Miksei hänelle riitä että voisimme olla samanarvoisia, ja ei tarvitsisi piikitellä jatkuvasti, vaan voisi elää sopusoinnussa. Olen myös miettinyt että lopetan naisen kanssa seurustelun, onhan 1,5 vuotta pitkä aika, mutta kun ei se muutu.

Naisen vaikeudella tarkoitan myös sitä, että hän mutkistaa perusasioitakin aina vaikeaksi. Esim erään kerran kävi seuraavasti: Olin menossa naiseni sukulaisen häihin, ja naiseni oli jo siellä. Minulla oli jo hieman kiire junaan, kunnes yhtäkkiä muistin että se naiseni kamera oli puhe ottaa mukaan. En löytänytkään sitä hädissäni. Niinpä soitin naiselleni että missä se on. Naiseni vastasi että nii-in, missähän se on, mietipä nyt tarkkaan mihin me sovittiin. Sanoin että ei nyt ole aikaa miettiä kun junaan on kiire ja akku loppuu pian kännykästä. Naiseni vain sanoi että voi voi kyllä sun pitäisi nyt vähän sitä hernettäsi käyttää, kunnes akkuni loppui kännykästä. En jaksanut enää alkaa penkomaan laturia laukustani, vaan yritin etsiä kameraa epätoivoisesti. En löytänyt ja ehdin juuri ja juuri hölkätä hikipäässä junalle. Olin perillä sitten ilman kameraa. Ja siitähän motkotus alkoi. Naiseni sanoi että et voi olla tosissas, älä nyt vaan sano ettei sitä kameraa löytynyt, MEHÄN SOVITTIIN SE PAIKKA JA TIEDÄT IHAN VARMASTI ETTÄ KAMERANI ON AINA VAATEKOMERON YLÄHYLLYLLÄ. Niinpä, asioita kun on aina niin paljon muistettavana, että joskus kaikkea ei voi muistaa. Siksi soitin kysyäkseni neuvoa, mutta en saanut vastausta ja myöhästyin melkein junastakin. Sanoin naiselleni että ihan oma vikasi. Tämän jälkeen naiseni muuttui marttyyriksi ja sanoi että aina häntä syyllistetään joka asiasta. Niinpä emme näissä häissä paljoa keskenämme olleetkaan, että pieleen meni tuokin ilta.

juha_aaa kirjoitti:

Joo, vois ehkä yrittää sopuisammin kiertoilmaista asiaa. Toisaalta tilanteet tulevat monesti niin nopeaa, että sitä vain alkaa automaattisesti selittelemään kun naiseni hiillostaa tilannetta.

Osuit oikeaan siinä, että nainen voi loukkaantua vikojensa osoittelusta hyvälläkin sävyllä. Olen monissa muissakin yhteyksissä yrittänyt huomauttaa häntä positiivisessa mielessä. Tällöin naiseni on alkanut suunnilleen itkeä pillittää ja yhtäkkiä minä olen sitten se paha ihminen joka aiheuttaa hänelle mielipahaa. En itse asiassa pääse edes alkuun palautteen antamisessa, kun homma kariutuu itkun parkuun. Tiedän että tämäkin on osaltaan naisen taktiikkaa vesittää tilanne osaltani, mutta en löydä tähän lääkettä.

Jepjep. En sanoisi tuota itkuun pillahtamista niinkään "taktiikaksi", vaan naisesi on sitten sitä herkkää sorttia. Kuten minäkin. Jos mieheni minua arvostelisi mistä tahansa mitä teen tai sanon, ensireaktio on vain musertava ja siinä tekisi mieli alkaa parkua. Olen kouluttanut itseäni olemaan parkumatta... :D kun joku on niin rakas ja niin lähellä, ja sanookin jotain negatiivista, se koskee ensi alkuun kauheasti vaikka asia olisikin ihan aiheellinen.

Hyvä uutinen tässä on se että kun reaktio on noin voimakas, voit olettaa että hän myös muistaa sen. Että vaikka parkumisreaktio tulisikin (jossa kohtaa on hyvä ottaa syliin ja muistuttaa että rakastatte toisianne etkä tahdo satuttaa, vain parantaa suhdettanne), ne sanat jäävät hänen mieleensä ja muistuvat kyllä kun samantyyppinen käytös alkaa nostaa päätään. Emme me naiset tyhmiäkään ole :D vaikka jotkut ovatkin toista mieltä.

Paras veto on sanoa ensin hänestä jotain kaunista, sitten antaa kritiikki kysymysmuodossa, ja loppuun vielä positiivista. Niin viesti menee läpi eikä jää pahaa makua suuhun.

Toiset suosivat töksäytystekniikkaa, en ole itse todennut sen toimivn muuhun kuin loukkaamiseen.

***

juha_aaa kirjoitti:

Täytyy kokeilla. Harmittaa vain, kun itse haluaisi että voitaisiin elää normaalia hyvää elämää, mutta nainen tekee kaikesta hankalaa. Hän on toki ollut vaikea ihminen alusta alkaen, että ihan oma vikani kun 1,5 vuotta ollaan seurusteltu. Välillä on ihan hyviäkin jaksoja, kunhan vain väistelen naisen piikkejä. Harmittaa vain elää jatkuvassa alemmuuden osassa, vain sen takia ettei tule riitaa. Jos vähänkään yritän kuitata, niin siitä soppa syntyy. Miksei hänelle riitä että voisimme olla samanarvoisia, ja ei tarvitsisi piikitellä jatkuvasti, vaan voisi elää sopusoinnussa. Olen myös miettinyt että lopetan naisen kanssa seurustelun, onhan 1,5 vuotta pitkä aika, mutta kun ei se muutu.

Naisen vaikeudella tarkoitan myös sitä, että hän mutkistaa perusasioitakin aina vaikeaksi. Esim erään kerran kävi seuraavasti: Olin menossa naiseni sukulaisen häihin, ja naiseni oli jo siellä. Minulla oli jo hieman kiire junaan, kunnes yhtäkkiä muistin että se naiseni kamera oli puhe ottaa mukaan. En löytänytkään sitä hädissäni. Niinpä soitin naiselleni että missä se on. Naiseni vastasi että nii-in, missähän se on, mietipä nyt tarkkaan mihin me sovittiin. Sanoin että ei nyt ole aikaa miettiä kun junaan on kiire ja akku loppuu pian kännykästä. Naiseni vain sanoi että voi voi kyllä sun pitäisi nyt vähän sitä hernettäsi käyttää, kunnes akkuni loppui kännykästä. En jaksanut enää alkaa penkomaan laturia laukustani, vaan yritin etsiä kameraa epätoivoisesti. En löytänyt ja ehdin juuri ja juuri hölkätä hikipäässä junalle. Olin perillä sitten ilman kameraa. Ja siitähän motkotus alkoi. Naiseni sanoi että et voi olla tosissas, älä nyt vaan sano ettei sitä kameraa löytynyt, MEHÄN SOVITTIIN SE PAIKKA JA TIEDÄT IHAN VARMASTI ETTÄ KAMERANI ON AINA VAATEKOMERON YLÄHYLLYLLÄ. Niinpä, asioita kun on aina niin paljon muistettavana, että joskus kaikkea ei voi muistaa. Siksi soitin kysyäkseni neuvoa, mutta en saanut vastausta ja myöhästyin melkein junastakin. Sanoin naiselleni että ihan oma vikasi. Tämän jälkeen naiseni muuttui marttyyriksi ja sanoi että aina häntä syyllistetään joka asiasta. Niinpä emme näissä häissä paljoa keskenämme olleetkaan, että pieleen meni tuokin ilta.

Tuo juttu kuulosti jo siltä että jossain on jotain mätää. Jos itse tekisin noin, se olisi selvä merkki siitä että olen katkera jostakin, tahtoisin oikein tahallani saada syyn loukkaantua. Ei tuo enää muuten käy järkeen.

On varmaankin aika istuttaa naienn alas ja pakottaa kertomaan missä mennään, mikä on huonosti ja miksi, ja ennen kaikkea miten se voidaan korjata. Yritä ilmaista hänelle, positiivisesti, loukkaamatta, että koet hänen puheensa jatkuvana aliarvioimisena ja olet väsynyt siihen. Ei tuolla tavalla, oiekasti, kohdella ihmistä jota pitäisi rakastaa. Jonkin viestin hän haluaa tuolla käytöksellä antaa mutta piru vie, ei tuota tulkkaa enää toinen nainenkaan.

***

juha_aaa kirjoitti:

Täytyy kokeilla. Harmittaa vain, kun itse haluaisi että voitaisiin elää normaalia hyvää elämää, mutta nainen tekee kaikesta hankalaa. Hän on toki ollut vaikea ihminen alusta alkaen, että ihan oma vikani kun 1,5 vuotta ollaan seurusteltu. Välillä on ihan hyviäkin jaksoja, kunhan vain väistelen naisen piikkejä. Harmittaa vain elää jatkuvassa alemmuuden osassa, vain sen takia ettei tule riitaa. Jos vähänkään yritän kuitata, niin siitä soppa syntyy. Miksei hänelle riitä että voisimme olla samanarvoisia, ja ei tarvitsisi piikitellä jatkuvasti, vaan voisi elää sopusoinnussa. Olen myös miettinyt että lopetan naisen kanssa seurustelun, onhan 1,5 vuotta pitkä aika, mutta kun ei se muutu.

Naisen vaikeudella tarkoitan myös sitä, että hän mutkistaa perusasioitakin aina vaikeaksi. Esim erään kerran kävi seuraavasti: Olin menossa naiseni sukulaisen häihin, ja naiseni oli jo siellä. Minulla oli jo hieman kiire junaan, kunnes yhtäkkiä muistin että se naiseni kamera oli puhe ottaa mukaan. En löytänytkään sitä hädissäni. Niinpä soitin naiselleni että missä se on. Naiseni vastasi että nii-in, missähän se on, mietipä nyt tarkkaan mihin me sovittiin. Sanoin että ei nyt ole aikaa miettiä kun junaan on kiire ja akku loppuu pian kännykästä. Naiseni vain sanoi että voi voi kyllä sun pitäisi nyt vähän sitä hernettäsi käyttää, kunnes akkuni loppui kännykästä. En jaksanut enää alkaa penkomaan laturia laukustani, vaan yritin etsiä kameraa epätoivoisesti. En löytänyt ja ehdin juuri ja juuri hölkätä hikipäässä junalle. Olin perillä sitten ilman kameraa. Ja siitähän motkotus alkoi. Naiseni sanoi että et voi olla tosissas, älä nyt vaan sano ettei sitä kameraa löytynyt, MEHÄN SOVITTIIN SE PAIKKA JA TIEDÄT IHAN VARMASTI ETTÄ KAMERANI ON AINA VAATEKOMERON YLÄHYLLYLLÄ. Niinpä, asioita kun on aina niin paljon muistettavana, että joskus kaikkea ei voi muistaa. Siksi soitin kysyäkseni neuvoa, mutta en saanut vastausta ja myöhästyin melkein junastakin. Sanoin naiselleni että ihan oma vikasi. Tämän jälkeen naiseni muuttui marttyyriksi ja sanoi että aina häntä syyllistetään joka asiasta. Niinpä emme näissä häissä paljoa keskenämme olleetkaan, että pieleen meni tuokin ilta.

Laita vaakakauppiin asioita. Punnitse, onko hän sellainen, joka kanssa haluat viettää vanhuuttasi. Haluatko hänet lastesi äidiksi. Ero tekee kipeää aikansa, mutta siitä selviää.

Ei minusta toista tule noin pompottaa. Sinun pitää nostaa kissa pöydälle ja sanoa, ettei tällä menolla voida jatkaa. Sitten vaan hakeutumaan jollekin parisuhdekurssille, jos sitä tuntuu.

Ei hän osaa käyttäytymistään muuttaa, koska se on opittua. Kun sinä asiasta huomautat, hän toimii taas oppimansa mukaan. Pitää tulla vieras henkilö, jolla on auktoriteettia, selittämään toimintamalleja.

Jos päätät kestää, onnea yrityksellesi.

En todellakaan tiedä mistä tuollainen käyttäytyminen johtuu. Jotenkin tuntuu että hän haluaa tahallaan saada kaiken olemaan sinun vikasi, aina se olet sinä joka on tehnyt jotain väärin. Mutta en kyllä valitettavasti osaa auttaa. En nyt halua teitä kehottaa eroamaankaan, mutta vaikea tuollaista ihmistä on muuttaa, varsinkin jos olette jo 1,5v seurustellut. En tiedä, jotkut ovat vain vaikeita luonnostaan, mutta olisi hyvä että hän se ymmärtäisi myös itse.

Joten kannattaa yrittää jutella hänen kanssaan vakavasti ettei siitä tule mitään että hän aina käyttäytyy noin. Koita kuitenkin olla syyttelemättä, vaan kerro miltä sinusta tuntuu. En tietysti tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta itselleni ainakin tulisi sellainen olo etten osaa koskaan tehdä mitään oikein.