Minun elämänhistoriaani kuuluu 2 avioliittoa ja useita avoliittoja.
En intimiteettisuojan takia (ei minun, vaan partnerieni) ala niitä analysoimaan niin tarkasti, että ne toiset osapuolet joku voisi tunnistaa.
Filosofoin nyt vaan noin yleisesti asioista.
Avioliitto on ihmisten/hallitsijoiden keksimä judisesti säädetty instituutio, jonka ideaa en ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt.
Itse tosin olen 2 kertaa ollut aviossa, eka kerran eka vaimon tahtoa noudattaen, toisen kerran siksi, että ulkomaalainen vaimoni sai oleskeluluvan Suomessa. Eikä olisi saanut pelkän avioliiton perusteella, mutta kun hän tuli raskaaksi, jo muuttui ulkomaalaisviraston kanta heti.
Siitä muuten takavuosina olikin vitsi, että jos et saa itäblokista olevalle vaimollesi muuten oleskelulupaa/kansalaisuutta, pane se paksuksi, niin heti onnistuu, he he!
Minulle ei ole käytännön merkitystä, onko minun ja rakastamani naisen liiton siunannut maistraatti, vai eletäänkö "susipareina".
Itse olen myös ns. "lehtolapsi", siihen aikaan kun synnyin, oli sellainen asia suuri häpeä, ja äitini sai kärsiä asiasta enemmän kuin monen ihmisen sietokyky kestäisi.
Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikä vanhat ennakkoluulot enää vaikuta ihmismielissä yhtä vahvasti kuin menneinä aikoina.
Joka tapauksessa, olen sitä mieltä, että tunteet ja samat kemiat ratkaisevat suhteen laadun ja pysyvyyden/onnistumisen, ei maistraatin tai papin "aamen".
En intimiteettisuojan takia (ei minun, vaan partnerieni) ala niitä analysoimaan niin tarkasti, että ne toiset osapuolet joku voisi tunnistaa.
Filosofoin nyt vaan noin yleisesti asioista.
Avioliitto on ihmisten/hallitsijoiden keksimä judisesti säädetty instituutio, jonka ideaa en ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt.
Itse tosin olen 2 kertaa ollut aviossa, eka kerran eka vaimon tahtoa noudattaen, toisen kerran siksi, että ulkomaalainen vaimoni sai oleskeluluvan Suomessa. Eikä olisi saanut pelkän avioliiton perusteella, mutta kun hän tuli raskaaksi, jo muuttui ulkomaalaisviraston kanta heti.
Siitä muuten takavuosina olikin vitsi, että jos et saa itäblokista olevalle vaimollesi muuten oleskelulupaa/kansalaisuutta, pane se paksuksi, niin heti onnistuu, he he!
Minulle ei ole käytännön merkitystä, onko minun ja rakastamani naisen liiton siunannut maistraatti, vai eletäänkö "susipareina".
Itse olen myös ns. "lehtolapsi", siihen aikaan kun synnyin, oli sellainen asia suuri häpeä, ja äitini sai kärsiä asiasta enemmän kuin monen ihmisen sietokyky kestäisi.
Onneksi ajat ovat muuttuneet, eikä vanhat ennakkoluulot enää vaikuta ihmismielissä yhtä vahvasti kuin menneinä aikoina.
Joka tapauksessa, olen sitä mieltä, että tunteet ja samat kemiat ratkaisevat suhteen laadun ja pysyvyyden/onnistumisen, ei maistraatin tai papin "aamen".
Vastaukset 5
Vanhimmat
On totta, että avioliitto on juridinen instituutio ja sen merkitys tämän päivän Suomessa voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Mutta on paljon muita länsimaisiakin kulttureja, joissa avioliiton merkitys on erilainen kuin meille suomalaisille.
Suomalainen nainen(kin) on itsenäinen ja itsensä elättävä, joka edellyttää kumppaniltaan tasavertaisuutta ja suurta panostusta avioliitoon myös henkisellä ja tunnetasolla. (Ehkä tätä asiaa ap ei ole oivaltanut, kun ei avioliiton funktiota ole sisäistänyt? Ja tuo venäläisen naisen raskaaksi saattaminen ja tuottaminen Suomeen tällä varjolla tukee oletustani... Ehkä ap:n käsitys naisista ylipäätään ei ole tämän päivän Suomen mallia vastaava? )
Ja näin suomalaisessa tämän päivän kulttuurissa voitanee olettaa, että liitto parisuhde on lähinnä tunnesuhde, jonka sitten se avioliitto tavallaan sinetöi. Aiemminhan avioliitto instituutiona oli enemmän taloudellinen asia kuin tänä päivänä.
Mutta mennäänpä vaikka rapakon taakse Amerikan maahan: siellähän avioliitto on ennenkaikaikkea naiselle taloudellinen sitoumus ja aviehtoihin ja avioeroihin liittyy rahallisia korvauksia ja elatusvelvollisuutta miehen taholta... ...
Joillekin on kovin tärkeää mennä kihloihin. Tai siis vaihtaa sormuksia ilman lupausta naimisiin menosta. En ymmärrä mitä hyötyä tai iloa siitä on... Mielestäni siitä on vielä vähemmän hyötyä kuin avioliitosta. Mutta ehkä joillekin silläkin on paljon merkitystä. Siinä missä avioliitollakin.
Tietysti pelkkä avioliiton solmiminen tai sormusten vaihtaminen ei voi tehdä suhteesta onnistunutta. Siihen vaaditaan paljon enemmän.
Jos se tuntuu hyvältä itsestä niin se kai on pääasia.
olevana olen miettinyt tätä TOSI PALJON. Erosin v.2004.
Olen miettinyt, että avioliitossa ja avoliitossa olisi tällainen ero(MINUN MIELESTÄNI)
AVIOLIITOSSA oltaessa molemmat kumppanit ovat sitoutuneet yhdessä, vastuullisena huolehtimaan siitä, että MEIDÄN yhteiselo toimii. He molemmat vastaavat kaikin keinoin siitä, että tämä tiimi on se toimivin ja tällä tiimillä pyyhkii hyvin. Ja, jos tulee heikompia aikoja, niin silloin tiimi vasta pyristääkin eteenpäin. Molemmilla on iso rooli ja vastuu siitä, että yhdessä avioliitto pidetään kasassa.
AVOLIITOSSA taas avopuolisot huolehtivat kumpikin tahollaan siitä, että MINÄ viihdyn tässä suhteessa ja että minulla on asiat ok. Otetaan vastuu omasta pärjäämisestä ja olemisesta. Mutta jos esim. tulee vaikeaa, niin pidetään enemmän huolta siitä, että itse kuitenkin pärjää jotenkin...mutta ei olla niin hanakoita vastaamaan siitä, että ME pärjättäisiin tiiminä vaikeinakin aikoina.
tämmöistä olen ajatellut...
elä jauha kakkaa, miksi pitäisi olla naimisissa, kun voi elää yhdessä onnellisesti muutenkin!?!?!?
Itse avoliitossa, enkä todellakaan ajattele vain omaa parastani, vaan yhteinen hyvä on etusijalla tietenkin! Ei vaan kiinnosta mennä naimisiin! Miksi pitäisi??
Avioliitossa huolehditaan myös lapsista. Kun avioero ja mahdollinen avoliitto tulee mieleen, ajatellaan vain itseä: muilla ei ole merkitystä. Kun asianomaiselle sanoo, että lapset ja muu suku (läheiset) kärsivät, vastaus on se, että näin siinä käy.
Miten sellainen liitto voi kestää? Mutta ei kai sitä KESTÄMÄÄN ole ajateltukaan, vain omaksi huviksi, niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Tähän ansaan joku menee, se on uskomatonta!!!