Mieheni lähti yllättäen toisen naisen matkaan, he eivät tunteneet toisiaan. Minulle ei kertonut mitään, myöhemmin sitten asia selvisi. Hän soittelee minulle vain ja ainoastaan humalapäissään..Miksi, kiusaa?
En tunnu tokenevan tästä millään, pulloon olen tarttunut, ei sekään auttanut. Mitään en saa aikaiseksi ja yksin tuntuu todella ahdistavalta. olen kirjoittanut paperille hyviä sekä huonojapuolia, enemmän tulee huonoja, joten miksi silti jaksan vikistä? Miten tästä nyt eteenpäin? Helppoa sanoa että mene ulos, liiku tee sitä ja tätä, mutta kun on täysin lamaantunut. Mikään ei innosta ja kilotkin karisee kun vaan murehtii. Aikako parantaa haavat, mutta kun ei edes osaa asiasta itkeä. Pitääkö vetää kunnon kännit, itkeä itkut pois, kärsiä rapula ja hymyileekö sitten?
itse hän on sanonut että tarvitsen kunnon miehen..mitä tuokin sitten on tarkoittanut.
Asiallisia neuvoja/kokemuksia vastaanotetaan.
En tunnu tokenevan tästä millään, pulloon olen tarttunut, ei sekään auttanut. Mitään en saa aikaiseksi ja yksin tuntuu todella ahdistavalta. olen kirjoittanut paperille hyviä sekä huonojapuolia, enemmän tulee huonoja, joten miksi silti jaksan vikistä? Miten tästä nyt eteenpäin? Helppoa sanoa että mene ulos, liiku tee sitä ja tätä, mutta kun on täysin lamaantunut. Mikään ei innosta ja kilotkin karisee kun vaan murehtii. Aikako parantaa haavat, mutta kun ei edes osaa asiasta itkeä. Pitääkö vetää kunnon kännit, itkeä itkut pois, kärsiä rapula ja hymyileekö sitten?
itse hän on sanonut että tarvitsen kunnon miehen..mitä tuokin sitten on tarkoittanut.
Asiallisia neuvoja/kokemuksia vastaanotetaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
3 kuukautta meni mulla itkien, kotona sisällä istuen. Mitään ei voinut tehdä ja mikään ei myös kiinnostanut. Nyt elämä hymyilee jälleen!!! Uusia ihmisiä ilmestyy elämään ja siitä se lähtee!! Se on vaan annettava ajan kulua (inhosin aina tuota lausetta), mutta sen nyt sanon sinulle, koska niin se vaan on. Kipu, kärsimys ja itku on vaan kestettävä ja yhtäkkiä huomaa ettei sitä toista enää kaipaakkaan (ainakaan niin paljoa että se estää elämästä)
Voimia sulle!!! Selviät kyllä, mutta älä tartu pulloon, se vaan pahentaa asioita. Itse jätin alkoholin kokonaan suruajaksi.
Tai sitten voit ihan oikeasti hakeutua vaikka terv.keskuksen psykologin juttusille. Se auttaa. Kuten myös tarvittaesa masennuslääkitys, mikäli tilanne on niin vaikeaksi kehittynyt...
Kiitos. Nukuin viime yön harvinaisen hyvin. Nyt ihana aamu ja yritän saada jotakin aikaiseksikin, nauttia tästä päivästä ja olla ajattelematta koko miestä. Pikkuhiljaa tsempaten. ehkä tämä kuitenkin tästä....
Hyvä kun nukuit kunnolla, väsyneenä kaikki näyttää vielä pahemmalta. Itsekin kaksi kuukautta sitten eronneena alkaa pikku hiljaa helpottaa olo. Itkua on ollut ja lamaannusta, mutta kuten aikaisempi kirjoittaja sanoi aika auttaa. Yritä tavata ihmisiä, niin saat omia kokemuksia ilman miestäsi, sekin auttaa pääsemään oman elämän alkuun. Lamaannusta ja väsymystä kestää niin kauan kun suret eroa, tee asioita voimiesi mukaan. Itke kun itkettää. Alkoholin minäkin jätin kokonaan pois, se vaan pahentaa tilannetta. Eroja käsittelevien kirjojen lukeminen on auttanut minua, niistä voi saada hyviä vinkkejä asioiden pohtimiseen ja huomaa että tuntemukset on kaikille eronneille yhteisiä. Voimia sulle sulle oman elämän rakentamiseen.
kiitos rohkaisustasi. Eilen oli hyvä päivä, tänään tuntuu siltä ettei mitään jaksa eikä kykene. Tiskitkin väkisin tiskasin. Huomenna toivottavasti parempi. Kyllä tuntuu aikaa vievän, ja naurettavaa kun toinen elää onnellista elämää. Kuinka joku kykenee noin vain aloittamaan täysin tuntemattoman kanssa... itse en kykenisi.
kyllä se elämä siitä helpottaa..yritä alkaa ajattelemaan sillai että mitä sinä haluat omaan elämään ja miten sen voisit elää onnellisemmin ilman häntä..kuitenkin onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään..voimia sinulle et ole yksin..juttele ja pura tuntojasi vaikka täällä se voi helpottaa myös..
kauhean hitaasti tästä toipuu, mutta päivä kerrallaan, kaiketi.
eilen siivosin kotonani laatikoita, käteeni osui nippu valokuvia menneiltä kesistä ja siitä niin rakkaasta miehestä...nyt on huono päivä, en pysty olemaan ajattelematta häntä, miten mahtaa juuri nyt viettää aikaansa uuden naisen kanssa, ehkä jossakin rannalla tai kalliolla istuen katsoen merelle...tämä on todella tuskaisaa, tuntuu ettei ikinä helpota, ja kaikki vanhat ja ikävätkin asiat ovat unohtuneet, vaikkakin yritän pitää ne mielessäni. Kuinka tosin rakkaus voi vaan kuolla kuin päin seinää....olen todella lohduton.
eilen siivosin kotonani laatikoita, käteeni osui nippu valokuvia menneiltä kesistä ja siitä niin rakkaasta miehestä...nyt on huono päivä, en pysty olemaan ajattelematta häntä, miten mahtaa juuri nyt viettää aikaansa uuden naisen kanssa, ehkä jossakin rannalla tai kalliolla istuen katsoen merelle...tämä on todella tuskaisaa, tuntuu ettei ikinä helpota, ja kaikki vanhat ja ikävätkin asiat ovat unohtuneet, vaikkakin yritän pitää ne mielessäni. Kuinka tosin rakkaus voi vaan kuolla kuin päin seinää....olen todella lohduton.