Miten selviytyä?

Muutaman vuoden parisuhteen jälkeen ilmeni, että mies oli pettänyt minua pitkään. Itse asiassa hän kertoi minulle suhteemme aikana, miten oli pettänyt kaikkia naisiaan, maksullisillakin käynyt ex-avioliittonsa aikana, eikä ollut kuulemma koskaan kellekään muulle kuin minulle kertonut. Jotenkin luulin, ettei tekisi minulle samoja temppuja. Tähän vaikutti varmaan myös se, että meillä oli villi seksielämä, ja muutenkin mukava elämä yhdessä - samankaltaiset arvomaailmat,samat asiat kiinnostivat jne.

Kun hän sitten lopetti suhteemme uuden ihastuksen kohteen löydettyään, kerroin avoimesti ja varmaan aika osuvasti kaikesta, mitä hänestä ajattelin. Hyvin intensiivisesti, suurin piirtein kuukauden ajan pommitin viesteillä, ei hävetä eikä harmita edelleenkään että tuli sanottua kaikenlaista. Suhteemme aikana tukahdutin itsessäni paljon puolia - äh, pitkä tarina, eikä tietenkään lainkaan niin yksinkertainen ja yksipuolinen kuin tässä nyt vaikuttaa.

Tuon kuukauden jälkeen iskin itselleni röyhkeästi muutamia yhden yön hoitoja parin kuukauden ajan, kunnes törmäsin mieheen, josta kiinnostuin. Ja se antoi mulle aika ripeästi lähtöpassit. Kertoo varmaan jotain siitä, miten helppo oli aistia, etten olisi ollut kovin valmis uuteen suhteeseen... Ja tajusin sen hänen kauttaan itsekin.

Pääasia tässä varmaan on se, että oma selviytymiskeino oli oksentaa oma pahoinvoitini miehen niskaan joka sen pahoinvoinnin oli aiheuttanut ja heittäytyä hulluksi hetkeksi sen jälkeenkin vielä. Nyt olen valmis viettämään sen ajan yksin, minkä se vaatii, jotta palaset loksahtaisivat taas kohdalleen ja jaksaisi katsoa eteenpäin. Eli pysähtyä ja pysytellä omissa oloissani, antaa ajan hoitaa tehtävänsä.
Mutta tuo riehuminen kyllä auttoi, vinkiksi muille...