miestä, joka ei hellittelyäni lue seksin näläksi ja joka ei joka jumalan halauksesta ala kähmimään.
Voisiko olla sellaista kumppania olemassa,jolle yhdessä olo, keskustelu, yhdessä tekeminen olisi paljon tärkeämpää, kuin kädestä pitäminen julkisilla paikoilla ja pusuttelu huomiota herättävästi.
Olen niin täynnä mahtisonnia, että yksinolo kiinnostaa kovasti. Olisin valmis platoniseen kumppanuuteen miehen kanssa, mutta taitaa olla aika mahdotonta?
Voisiko olla sellaista kumppania olemassa,jolle yhdessä olo, keskustelu, yhdessä tekeminen olisi paljon tärkeämpää, kuin kädestä pitäminen julkisilla paikoilla ja pusuttelu huomiota herättävästi.
Olen niin täynnä mahtisonnia, että yksinolo kiinnostaa kovasti. Olisin valmis platoniseen kumppanuuteen miehen kanssa, mutta taitaa olla aika mahdotonta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
koska te naiset kiinnostutte "kaverimielessäkin" pelkistä rentuista. Voit vain syyttää itseäsi.
tälläkin palstalla, vaikka kuinka paljon.
tod. näköisesti valtaosa.
ehdotus:
et kitise muuta miehestäsi.
ilmeisesti ok-kaveri. KERRO SILLE, mitä mieltä olet asioista. voi homma muuttua. ei kannata vaihtaa, jos on muuten ok.
Itselläni on ollut koko elämäni ajan parhaat ystävät naisia ja kaveripiirini on 80% tyttöjä / naisia (miten haluaa sanoa)
Tulen hirvittävän hyvin toimeen naisten kanssa. Oletus arvoisestikin uusissa tilanteissa tutustun yleensä ensin naisiin, sitten miehiin.
Armeijassa jouduin tekemisiin sellaisen ihmisryhmän kanssa, jota en ollut aiemmin kohdannut. Kutsun näitä Autopillubisseamiksiksi. Sellaisia perus karjuja, jotka eivät ikinä mainitse sanallakaan omia inhimillisiä heikkouksiaan, ja näkevät naiset jotenkin... eri rotuna.
Naisista puhutaan samoin kuin vieraskulttuurisista tai eläimistä. Niiden käytöksestä yritetään löytää sääntöjä ja on paljon "tietoa", siitä miten naiset toimivat ja reagoivat. Naisia ei nähdä kavereina, tai jos he ovat kavereita, niin he ovat naisia, joita ei olla pantu - vielä.
Sitten on näitä tällaisia kuin meikäläinen. Olen koko ikäni ollut akkavaltaisissa harrastuksissa ja kouluissa. Kävin taidelukion, harrastan tanssia ja katson draamaelokuvia. Tästä huolimatta olen karvainen sälli, joka ei aina jaksa laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Lähes kerran kuukaudessa saan kehun, että joku nainen ei olisi uskonut jonkun miehen puhuvan niistä asioista kuin minä tai myötävän sellaisia asioita itsestään kuin minä.
Sinun pitää etsiä joku "naisten aaltopituudella" oleva mies ja ryhtyä hyväksi ystäväksi. Aiemmin en tiennyt tällaisten olevan harvinaisuus, mutta ilmeisesti niitä joutuu massasta hieman hakemaan - me kun olemme vaikeasti havaittavia. Näytämme samanlaisilta kuin kaikki muutkin, mutta ymmärrämme ja osaamme käyttää vieraskielistä lausetta "Minusta tuntuu - - ".
Mieheni on todellakin -bisseamislainen, melko sivistynyt mutta karju kuitenkin. Liekö huono itsetunto, kun niin mustasukkainenkin on.
Jossain tv-sarjassa oli homoemo, eikä se vaikuttanut mielestäni mitenkään vastenmieliseltä ajatukselta, vaikka se sarjassa esitettiinkin huonossa valossa. Homo vain ei halua lapsia kanssani, se huono puoli siinä on.
Jotenkin olen ajatellut, että akateeminen ei minua huoli ja muut ei ymmärrä, joten on tyydyttävä siihen minkä saa.
Taidanpa alkaa etsimään sitä oikeaa, uudestaan.