Olen ollut kakkonen (tarvittaessa)yli seitsemän vuotta. Olen unelmoinut, toivonut ja luottanut kauniisiin sanoihin, lupauksiin, en avioliitosta, vaan kauniista yhteisistä hetkistä. Kuitenkin kaikki on pikku hiljaa muuttunut. Monen sadan kilometrin päässä viikot oleva vaimo on alkanut jälleen kiinnostua enemmän miehestään (lue yrittäjämiehensä pankkitilistä)Tekee yllätysvierailuja äijänsä luo, tahtoo matkoille jne. Nyt olen saanut kuulla olevani vain kaveri, jonka kanssa voi tavata joskus. Minun on kuulema tyytyminen osaani. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen, mies on minulle suunnattoman rakas. Kertokaa, miten voi kuolettaa tunteensa? Miten voi unohtaa kaiken kauniin? Miten joku voi vain marssia ulos elämästä kaikkien vuosien jälkeen? Älkää kommenteissanne aloittako tätä ykköset vastaan kakkoset väittelyä, vaan ajatelkaa ihminen vastaan ihminen. Miettikää ja vastatkaa miten sydän tuntee. Kiitos jo etukäteen.
kertokaa mielipiteenne
tyrkyttäjäkö
643118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Haluaisin ensin herättää sinussa kysymyksen, miksi valitsit osasi: miksi halusit miehen joka ei voi kuitenkaan koskaan olla omasi? Siksikö ehkä, että sinun ei tarvitsisi koskaan sitoutua? Että saisit paeta vastuuta, joka oikeaan parisuhteeseen liittyy? Olet ottanut "vastuun" kakkosena olemisesta ja sellainen sinun osasi on. Ja siinä on tyytyminen, kuten mieskin sanoo, niin kauan kuin itse teet asialle jotain (=alat rakastaa itseäsi ja uskot, että ansaitset enemmän, jätät miehen ja hän ehkä herää tai ei..). Toki jos kakkosena oleminen on sinulle hyvä juttu, niin mikäs siinä. Mutta minusta tuntuu että et nauti siitä enää. Ykkönen on ykkönen ja sinä olet kakkonen.
Ihmiset eroavat ja aina eroissa sattuu, joko suoraan heti tai jonkin ajan kuluttua. Sinä tulet nyt hylätyksi, etkä saa rakkautta vieläkään. Entä jos rakastaisit itseäsi sen verran että jättäisitkin itse tuon miehen ja katsoisit ansaitsevasi parempaa? Moni nainen on niin tehnyt ja mitä aikaisemmin eron tuoman tuskan läpikäymisen aloittaa, sen nopeammin siitä pääsee eroon.
Pahoittelen suoraa tekstiäni mutta joskus sitä tarvitaan. Toivon sulle rohkeutta tehdä omia ratkaisuja eikä vain olla virran vietävänä. :)
vain vaimolle. sinä olet ollut leikkikalu, jolle uskottelemalla liirun laarumit on saatu pesä lämpiämään. valitettavasti olet ollut tyhmä tyrkyttäjä niin kuin moni muukin täällä. hieman ihastutaan jota luullaan rakkaudeksi ja uskotaan kaikki pettäjän jutut... miksi pettäjä siis edelleen pysyy nylkyri vaimonsa kanssa vaikka sillä olisi tyrkyllä tuollainen namupala kuin sinä.. edelleen vaimonsa kanssa vaikka aikaa on kulunut 7 vuotta... ja edelleen vaimonsa kanssa... ainoo mikä voi rikkoa liiton on että ilmiannat itsesi vaimolle. riskinä tietenkin on että vaimo ei usko sua ja mies lemppaa sinut ... miten sitten käy 7 vuoden odotukselle....
jos teillä on hyvä monitasoinen suhde, se tuskin loppuu kokonaan. Suhde voi muuttaa muotoaan ja jos pidätte toisistanne riittävästi on kaveripohjaisuuskin välillä ihan kokeilemisen arvoista. Ajatustenvaihto ja keskusteluyhteys ovat säilyttämisen arvoisia, onhan teillä paljon yhteistä. Älä unohda kauniita asioita, äläkä tee rumia temppuja.
Ihan teille kaikille mielipiteistänne. Mutta ennenkaikkea sinulle. Kirjoitit kauniisti ja lohduttavasti. Meillä on todellakin kauniita muistoja, ehkä kauniimpia kuin monella avioliitossa ja nuo muistot ovat paljon, paljon muuta kuin vain seksiä. Olen saanut olla suhteessamme rakastettu ja hellitty.Ja siksi tuntuu kuin elämää ei enää olisi tämän jälkeen. Sen voin kertoa rehellisesti koska vaan, että hänen jälkeensä ei elämääni tule ketään toista, hän jätti jäljen sydämeeni ja se ei sieltä pois lähde. Mitään teppuja en ole aikonutkaan tehdä, sillä nehän eivät toisi rakastani takaisin - päinvastoin. Olen itkenyt monta unetonta yötä ja miettinyt mitä nyt.
Sinulla on takana ihanat seitsemän vuoden muistot .
Et voi ymmärtää , miksi mies ei jätä perhettään ja astu lopullisesti sinun elämääsi .
Pitkän avioliiton aikana myös meillä kummallakin on ollut suhteita -- pitkäaikaisiakin . Aikanaan ne olivat humalluttavia , odotettuja ja jännittäviä hetkiä --sunnuntaipäiviä , mutta myös surun ja riidan aiheita . Liittomme on siitä huolimatta kestänyt . Yhdessä olemme kokeneet kodin perustamisen , lasten syntymät - työpaineet ,rakennusprojektit , paikkakunnan vaihdot , molempien sukulaiset tiiviine siteineen , isovanhempien kuolemat , rakkaatlastenlapset , yhteiset matkat , harrastukset , mökkielämän , sienimetsät , yhteiset ja omat ystävät ja nyt seesteisen eläkeajan . Unohtamatta elämän tuomia painanteita ja rotkoja ,joista on aina kömmitty ylös yhdessä . Tämä kaikki on niin arvokasta pääomaa ettei siitä helposti luovuta .
Rakas ystävä , älä luota lupauksiin , mies pysyy perheensä luona . Toivon , että pystyt rakentamaan oman elämäsi ja löydät rinnallesi kumppanin , joka on vain sinua varten .
Aivan, tässä siitä avioliitossa on kyse. Koen samoin kuin sinä (te) nämä "sivusuhteet". Niitä ehkä tulee ja menee, mutta kun kahdella ihmisellä on vahvat siteet, ei niitä "kakkoset" kaada.
Voidaan tietysti taas spekuloida, että hyvään suhteeseen eivät kakkoset pääse tunkeutumaan.
Elämä on kuitenkin elämää. Toinen ihminen on heikko houkutuksille, toinen ei samassa tilanteessa erehdystä tekisi.
Meistä jokainen on oman elämänsä sankari. VIrheitä tehdään, mutta niistä on myös opittava kantamaan vastuu.
kakkoset mihinkään suhteeseen väkisellä tunkeudukaan. Muistetaanhan se asia kuitenkin, ettei miehet ole tahdottomia otuksia, joita voi viedä miten vaan, vaan hekin ovat tuntevia ihmisiä, kuten ykköset, kakkoset jne. Ei ole järkeä syytellä kuka on syyllinen, sillä yhtä syyllistä tuskin koskaan on. Ja jos me kaikki olisimme täydellisiä tämä maailma olisi tylsä paikka elää. Elämän riepumattoon kuuluvat ne mustatkin raidat, silloin tietää, että se on ollut elämää.
Sitä omassa elämässään lähti avioliittoon ruusunpunaisin lasein, täynnä hyvää tahtoa ja sinisin silmin.
Toivoisin niin hurrrjasti,että omille lapsilleni saisin taottua sieluun sanat kunnioittaminen ja rehellisyys. Näiden myötä monta rikkoutunutta sydäntä säästettäisiin....
vieläkin vaaleanpunaiset lasit päässäni...?? en tiedä, mutta elämä on elämisen arvoista.
Vaikkakin sitten katsoisin iteäni peilistä ( ja ne vaaleanpunaiset lasit päässäni) niin voin kuiten kin katsoa itseäni ja todeta, että olen elänyt omien periaatteitteni mukaisesti ja otan vastaan taas uudenkin päivän. Vaikka se päivä saattaakin siinä elämän räsymatossa olla se musta ja perhanan paksu raita. elettävä sekin on.
joillekin muijille tässä elämässä näyttää vaan kuuluvan miehet ja instituutiot
toiset sitten rakastavat ja kärsivät
itse tässä olen kääntänyt koko illan päätäni kun haluaisin kultsulle kommentoida milloin mitäkin, siellä nyt ikisuhteen kanssa vietetään landella kesälomaa, ei voi mitään
minä rakastan sitä ihmistä, en sitä mitä se mulle antoi ja tarjosi tai voisi tehdä
jos sanon, etten koskaan unohda, puhun totta, koska olen jo vanha
lueskelen vain korkeaaveisua ja tiedän että näin oli
kuka siitä välittää - ei kukaan, hautapaaden pystyttää aina se kulissinpitäjä
että rakastat etkä koskaan unohda, eikö se ole jo jotakin. kaikki ei rakasta koskaan, siis todella. ihanasti kirjoitettu.
Mitä muuta sinä sitten olet ajatellut miehelle olevan kuin "(pano)kaveri, jota tavataan joskus"?
Ja mitenkö joku voi marssia ulos suhteesta vuosien jälkeen? Kuule, avaa jo silmäsi: sitä tapahtuu ihan päivittäin ja vieläpä pitkistä avioliitoista,joissa on pieniäkin lapsia. Joten marssiminen ulos kakkosnaisen elämästä on siihen verrattuna hyvin, hyvin helppoa!
Ja mitä tunteisiin tulee, niin kuka niitä käskee kuolettaa? Eihän se kuitenkaan onnistu. Ja sitä paitsi aito rakkaushan ei ole omistavaa, joten... ... sinun on vain opittava elämään ilman häntä ja silti voit häntä rakastaa! Tunteiden myrsky kyllä hellittää vuosien saatossa ja kaikki käy helpommaksi... luota siihen.
Ja sitäpaitsi: sinähän olet alusta saakka tiennyt, että mies on varattu. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!
Niin vaimo on ja säilyy... ukolla on uusi kakkonen kierroksissa ja hän käyttää kierosti
vaimoaan keppihevosena.. ja sinä jäät lehdelle
soittelemaan..
Kaikkea on nähty tässä maailmassa.....
Hanki elämä, joka kestää päivänvaloa...
Vaimo on oikeutettu olemaan se YKKÖNEN !
Tottakai vaimoa saa kiinnostaa perheen raha-asiat, matkat ym. Pitäisikö kakkoselle antaa matkat ym. ?
Miten voit olla näin naivi ?
Kakkonen on lainsuojaton sekaantuessa toisen liittoon...
Vai kaikkea kaunista... buaah
Kiitos kommenteistasi. Mutta tiedoksesi vaan, ettei tälle naiselle ole kukaan tarvinnut matkoja ja lahjuksia ostaa, sillä se ei ole oikean rakkauden ja välittämisen mitta. En ole ollut materialisti milloinkaan ja minun mielestäni mies ei ole mitenkään velvollinen lahjomaan naista. Minulla on kyllä varaa maksaa itse elantoni. Että turhaan kivittelet sieltä minua. En pyytänyt perinteistä ykkönen vastaan kakkonen taistelua, vaan rehellistä pohdintaa ihmisten kesken.
Otappa nyt järki käteen. Jos lähtee kolmanneksi pyöräksi suhteeseen, on ihan turha mollata vaimoa rahan ahneudesta.
1) Et tunne vaimoa
2) Et ole ollut avioliitossa mukana.
3) Sinulla on vain miehen kertomus tukena
Olet itse oman soppasi keittänyt ukkomiehen kelkkaan lähdettyäsi. Nuole haavasi ja siirry vapaisiin miehiin äläkä mollaa vaimoa. Hän tässä on kärsijä sinä olet rikkoja.
Ehkä silmäsi aukeavat kun saat kokea itse jotain vastaavaa..................
Tässä ei ole Ykköset VS kakkoset...vaan totuus sinulle haaveilija............
olipa taas asennetta tältä totuudenTORVELTA, jonka kirjoitukset on aina samanlaisia. Vai oikein kärsijä ja rikkoja..
Ymmärtääkseni ap. kirjoitti tunteista. Haloo?
Pyysit kirjoituksessasi, että et halua ”ykköset vastaan kakkoset väittelyä, vaan ajatelkaa ihminen vastaan ihminen”. Mieti, keitä tai mitä vastaan itse koet nykyisessä tilanteessasi olevasi? Annat ymmärtää, että sinua vastaan on sekä vaimo, joka on alkanut kiinnostua uudelleen miehestään ja tämän pankkitilistä, sekä mies, joka on hylännyt ja pettänyt sinut panostaakseen viralliseen suhteeseensa. Kyseessä on siis kaksi ihmistä yhtä vastaan, eikö olekin epäreilua?
Kysyit miehen käytöksestä, että ”miten joku voi vain marssia ulos elämästä kaikkien vuosien jälkeen”. Miehellä on oikeus tehdä omia päätöksiä ja hän voi osaltaan päättää suhteenne tai ilmaista uusia toiveita sen suhteen. Sinulla on myös samat oikeudet, mutta olet selvästi alakynnessä omine toiveinesi ja unelminesi. Sinulla ja miehellä on ollut eri päämäärä suhteenne kulusta. Miehelle on riittänyt, että olet olemassa ja tarvittaessa käytettävissä ja sinä olet toivonut valloittavasi miehen aikaa myöten itsellesi. Turha selitellä, sillä katkeruus vaimoa kohtaan on selvästi luettavissa tekstistäsi.
Tunteita ei tarvitse kuolettaa ja muistoja unohtaa, mutta nyt sinun on tärkeintä pysähtyä miettimään, mitä teet itsellesi. Silloin kun on kolmantena pyöränä, on parempi perääntyä ajoissa. Jälkiviisautta sinun kohdallasi on sanoa, että olisi kannattanut olla sekaantumatta varattuun mieheen. Sinä olet ratkaisusi kerran tehnyt ja olet vastuussa itsestäsi ja tekemisistäsi, mutta se ei tarkoita, ettetkö voisi ottaa opiksesi.
Nyt on turha rypistellä, kun paskat on housussa. Hyvin sanottu asiat, että jos vähänkin millä ajatella, pitäisi lopultakin ymmärtää.Kiitos lainasta kuuluisi vaimolle, sun aika mennä on... Onkohan ap ollut ihan selvillä todellisista kuvioista, kun vaikuttaa, että pariskunnalla todellakin menee hyvin.
tietoa tilanteesta paljonkin. Ja hyvin se avioliitto saa mennä vastaisuudessakin, mutta kaipaustani ei mikään sydämestäni poista. Kertokaa minulle, kun olette niin viisaita, että miksi mies jaksaa noinkin monta vuotta pitää rakkaanaan, jos ei ole mitään tunteita mukana suhteessa? Olenko jotenkin soikaistuneena uskonut sanoja, joita ei teidän mukaanne ollutkaan tarkoitettu minulle? Miksi kaikki vaivannäkö miehen puolelta kun naisia olisi tarjolla pilvin pimein? Miksi siis minä kaikki nämä vuodet?
että mies on ollut oikeasti rakastunutkin sinuun? Ja nyt on rakkaus loppu, ja mies on rakastunut uudelleen vaimoonsa?
kauniista sanoistasi. Niin minä tahdon uskoa, että hän rakasti minua. Niin hän kertoi kaikki nämä vuodet. En osannut edes epäillä muuta. Me vietimme paljon aikaa yhdessä (ei aina seksiä!!)lenkkelimme, autoilimme, jaoimme työhuolemme keskenämme. Toimin hänen tukenaan, kun hänellä oli vaikeaa, samoin hän toimi tukenani. Hän oli juuri sellainen henkilö, jonka ihminen tapaa vain kerran eläessään, hän oli varmaan tarkoitettu hetken lainaksi minulle. Siitä syystä ero hänestä tuntuu vaikealle. Tahtoisin olla vielä hänen rakkaansa, en pelkkä kaveri vain.
vastaan. Sinulle kävi vain samoin kuin vaimolle. Miehellä oli periaatteessa "kaksi" vaimoa, kumpikin yhtä tuttuja ja rakastettavia. Matkaväsymys iski kuten pitkissä suhteissa yleensä. Piti valita sopivampi, ja se oli tässä tapauksessa vaimo. Pienellä panostamisella vanhasta vaimosta saa taas sitä jotain ja vähän parempaa. Mies välttelee ikäviä riitoja, ja vetoaa vaimon vaateisiin. Tämä on tietysti fiktiota, mutta miksei joskus vaikka totta.
Kaikki tunteet olivat tietysti yksin sinulle. Samoin vaimolle osoitetut tunteet olivat yksin hänelle. Tässä se ristiriita. Jokainen ihminen haluaa olla yksin se rakastettu. Rakastaessamme teoin yhtä aikaa kahta, loukkaamme loppujen lopuksi kaikkia rakkauksiemme kohteita.
leikkiin ryhtyy, se kestäkööt.
..ole ainoa joka painii samanlaisten ongelmien kanssa. Itse olen ollut kakkosena nyt yli 10 kuukautta ja itselläni on samansuuntaisia ajatuksia. Ensinnäkään tunyeitaanhan ei voi kuollettaa. Jos näin olisi moniko kakkonen olisi tianteessaan? Kaikkea sitä kaunista ei voi unohtaa, eikä pidäkkään. En tiedä tilanteestasi tarkemmin, mutta tiedän että helppo se ei ainakaan ole. Itse olen rakastanut tätä miestä jota tapailen oikeastaan koko sen ajan kun suhteemme on kestänyt. Alussa mies vannoi eroavansa avovaimostaan, näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. En siis minäkään (enää) haaveile yhteisestä elämästä mutta silti tilanteesta pois lähteminen on niin uskomattoman vaikeaa, vaikka tiedän että se olisi järkevin ratkaisu. Olen sanonut miehelle että olisi viisain lopettaa tämä koko homma sillä eihän tätmä tästä kuitenkaan muuksi muutu, mutta hän ei kuulema pysty. Tiedän että mies välittää minusta. Jokainen yhteinen hetkemme on minulle tärkeä. Haluaisinkin tietää onko mies nyt siis sanonut sinulle että haluaa kaiken muun kun kaveruuden loppuvan väliltänne? Itse olen monesti miettinyt onko kaikki tällainen unohtaminen ja kaiken lopettaminen miehille vain yksinkertaisesti helpompaa kuin naisille....
se, jota hän on ehdottanut. Sanoi kyllä, että jos joskus on mahdollisuus tavata, niin mikä ettei. Mutta hän on nykyisin niin kiireinen (vapaapäiviä, lomia Espanjassa, vaimon vierailuja,hän on töissä ja yksin siis vähenevässä määrin)ettei ole enää mahdollisuutta järjestää aikaa minulle. En jaksa uskoa, että koskaan enää onkaan, kyllä hänellä on sen verran järeät tarkkailut päällä. Vaimon yllätysvierailut työpaikkakunnalle, kellontarkkaan määrätyt skype-yhteydet joka ilta (näin varmistetaan, että äijä on varmaan kotona)Jotenkin säälittää hyvä, ihana mies, joka laitettiin talutusnuoraan, kun alkoi tuottamaan rahaa paljon, paljon enemmän rouvan tarpeisiin. Miksi rahan on joillekkin niin tärkeä, että sen vuoksi tehdään ihan mitä vaan. Minä olisin valmis kulkemaan vaikka avojaloin, jos ihmissuhteeni olisivat kunnossa.
peiliin? Sen sijaan että syyttelet nyt miehen vaimoa omasta tilanteestasi. Juurihan te joiden mielestä "mies ei tietenkään ota kakkosta jos hänen liittonsa olisi sitä mitä sen kuuluu olla"-henkilöt aina olette täällä palstoilla korostamassa että viattomia kakkoset ovat kakkosuuteensa ja pettämiseen, mies se on joka valitsee. Niin mites nyt sitten onkin yhtäkkiä vaimon vika että mies ei kanssasi viitsi enää heilastella.
Jospa tyytyisit siihen että suhteenne nyt vaan ei ole kuitenkaan miehelle ollut niin tärkeä että hän siitä haluaisi pitää kiinni. Mies valitsee, nytkin. Olet aikasi ollut hänelle tarpeellinen ja nyt et enää syystä tai toisesta riittävästi viehätä.
Olet asettanut itsesi kaikkien näiden vuosien jälkeen ”ykköseksi” miehen rinnalle ja paha ”kakkonen”, vaimo, on hyökännyt takavasemmalta koirasi kimppuun laittaen tälle talutusnuoran ja vielä kuonokopankin! Kuvitteletko asioiden tapahtuvan niin kuin itse kerrot vai muodostatko oman tarinasi miehen selitysten perusteella? Miten vaimosta on yhtäkkiä tullut tällainen mörkö, vaikka sinähän se sellainen olet ollut asettautuessasi miehen ja naisen välisen suhteen kolmanneksi osapuoleksi? Toivon kykeneväsi ymmärtämään, että sinä olet miehen ja vaimon muodostamassa ydinsuhteessa ulkopuolinen, roikkuva henkilö. Vaimo on täysin väärä kohde katkeruudellesi ja vihallesi.
Se, miksi mies on nyt tehnyt tällaisen päätöksen, ei ole yhtä tai kahta syytä, vaan lukuisia huomioiden hänen ja vaimon yhteisen historian. Mies on varmaan jotain sinulle valottanutkin, mutta se ei ole ehkä ollut mielestäsi sen arvoista, että hän nyt hylkää sinut. Lisäksi sinun olisi hyvä pohtia, onko miehen ja vaimon välisen suhteen lisäksi sinussa itsessäsi jotain, mikä on vaikuttanut miehen perääntymiseen. Oletko ollut kenties helposti saatavilla tai oletko ripustautunut mieheen liiaksi?
Se, että mies toivoo sinusta kaveria, ei tule olemaan helppoa sinulle. Kaveriksi ryhtymällä osoitat, että olet miehen pyöriteltävissä ja alistut kaikkiin hänen toiveisiin. Vaikeinta alussa, mutta aikaa myöten helpottavinta on katkaista välit mieheen kokonaan ja etsiä itselle uusia kiinnostavia harrastuksia ja tutustua uusiin ihmisiin - myös miehiin, vapaisiin sellaisiin.
viisaista neuvoistasi. Huomasin, että siinäpäs vasta viisas ihminen. Sinulla ei varmaankaan ole minkäänlaista heikkoutta, kun olet noin tietäväinen kaikesta. En kuvittele enää mitään, sillä olen saanut tässä ketjussa niin paljon elämänohjeita, että tuntuu siltä, että haluaisin ripustaa köyden kaulaani ja lopettaa tämän maailman pilaaminen. Rakkaat ihmiset, ettekö te koskaan tee erehdyksiä? Kuka voi ilman syyllisyyttä heittää ensimmäisen kiven? Sinäkö kenties - viisas ihminen? Tiedoksi Sinullekkin: en ole roikkunut, vaan minun on annettu ymmärtää, että olen rakas ja seuraani on hakeuduttu. Elin, unelmoin ja uskoin ihmiseen, jota rakastin ja rakastan yhäkin. Älkää tahratko kaikkia kauniita muistojani tekemällä minusta rikollista, jolla ei olisi oikeus edes olla olemassa. Anteeksi, että kerroin tarinani, mutta luulin, että en ole ainoa nainen, joka on rakastunut.
Sehän oli tarina tunteista, jos oikein ymmärsin. Jonkin ihanan loppuminen tuntuu aina pahalta ja herättää MIKSI-kysymyksiä. Kyllä niistä kirjoittaa saa.
Sinulla on oikeus tunteisiisi ja muistoihisi, vaikka ette yhteistä hautapaikkaa hankkisikaan. Ymmärsin, että teillä on paljon muutakin yhteistä kuin seksi ja romantiikka. Mikään ei estä jatkamasta ystävyyttä miehen kanssa.
Täällä on ihmisiä, joilla on vakiovastaus jokaiseen viestiin. Ja Ihmisiä Jotka Ovat Aina Oikeassa;-) älä välitä. Teit muuten aika rohkeasti kun kerroit tarinasi.
saada hiukan ymmärrystä. Kiitos Sinulle siitä. Kirjoittaminen on hiukan helpottanut pahaa oloani ja luulin, että tällä palstalla voi myös puhua tunteista. Oikeassa olet, ei meidän suhteemme ollut seksipohjainen, vaan perustui syvään ystävyyteen, jota täällä on ihmisten vaikea ymmärtää. En ollut mikään panopuu, vaan olin ystävä, lohduttaja jne. Ja ystävyyttä tähän mieheen ei minulta mikään voi ottaa pois. Ja jos teen arviota menneistä vuosista, niin yhtäkään hetkeä en noista antaisi pois. Ajatuksin tänäkin iltana käperryn rakkaaseen kainaloon ja uneksin, että kaikki on vielä hyvin. En edes tiedä milloin on mahdollisuutta nähdä häntä vai onko enää milloinkaan.
Et todellakaan ole ainoa nainen joka on rakastunut ja vieläpä varattuun mieheen. Se on vain edelleenkin jonkin asteinen tabu, siitä ei saisi puhua, sillä muuten tulee lokaa niskaan (varsinkin näiden vaimojen ja tyttöystävien osalta). Muista kuitenkin että tunteesi eivät kuitenkaan kaikesta huolimatta ole väärin. Kun ihminen rakastuu se ei katso aikaa eikä paikka eikä sitä onko sen kohde vapaa vai varattu. Ihminen on oikeutettu tunteisiin ja niistä puhumiseen. Ymmärrän hyvin mitä tuskaa ja mitä kysymyksiä käyt päässäsi läpi juuri tällä hetkellä. Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa pari kuukautta sitten. Muista kuitenkin että et saa syyttää itseäsi mistään. Sinä vain rakastit, luotit ja nyt ikävä kyllä myös petyit.
kauniista sanoistasi. En todellakaan voi sille mitään, että joidenkin kirjoitukset ovat satuttaneet syvälle. Mutta ilmeisesti minulla ei saa olla tunteita, kun olen niin rikollinen. Mutta rakkauttani tuohon mieheen en koskaan kadu, hän antoi minulle noina vuosina koko elämän. Se elämä oli täynnä onnellista yhdessäoloa. Kävelimme sateessa käsi kädessä ja autoilimme katsomaan jotain kaunista seutua jne. Meillä oli hyvä olla yhdessä. Nyt opettelen olemaan ilman häntä ja voin sanoa, että jokainen tunti, jokainen päivä tuntuu pieneltä kuolemalta. Herään yöllä, käteni hapuilee tuttua kättä - ei löydä ja sitten tulee itku. Luulen, etten enää koskaan osaa olla kenenkään kanssa onnellinen, enkä uskalla luottaa kehenkään niin täydellisesti. Kiitos, että ymmärsit.
..ymmärrän paremmin kuin hyvin. Luulen että tuo sama odottaa minua aivan nurkan takana, tuolloin pari kuukautta sitten elin tuota elämää jo hetken ja se oli aivan kamalaa( erosimme tuon varatun miehen kanssa silloin hetkeksi).
Ja et sinä voi sanoa että olet rikollinen. Mistä lähtien rakastaminen on ollut rikos? Ymmärrän hyvin että todelliset moraalin puolesta puhujat pitävät varattuun sekantumista rikoksena, mutta edes jotakin suhteellisuuden tajua. Eihän se tietysti oikein olekkaan, mutta ihmiset eivät vain joskus voi tunteilleen mitään.
Ja olen varma että vain ne joilla on omakohtainen kokemus kyseisetä asiasta, todella tietävät mitä se on. Sinulla on varmasti sellainen olo että sinulta on vedetty matto jalkojen alta ja ehkä tunnet että sinua ja sinun tunteitasi on käytetty hyväksi.
Oletko kertonut noista tuntemuksistasi kyseiselle miehelle? Onko hän tietoinen kuinka vakavissasi hänen ja teidän suhteenne olit?
Ja sinun ei todellakaan tarvitsekkaan katua yhtään hetkeä, ne varmasti olivat elämisen arvoisia ja niitä kukaan ei vie sinulta pois.
että vaimo tulee kesälomakseen miehen työasunnolle vahtimaan "omaisuuttaan", joten emme voi tavata enää edes kavereina. Pelkään sitä, miltä tuntuu kenties törmätä heihin. Pelkään pimeneviä iltoja, hiljaista huonettani, yksinäisyyttä. Voi, miksi kaiken piti päättyä näin? Mikä auttaisi siihen, kun sydän on särkynyt?
ja ikävällä tavalla puhut miehen vaimosta. Arvostatko itseäsi tuosta kovinkin?
Vaimolla lienee täysi OIKEUS tulla miehen asunnolle - kyse ei ole vahtimisesta. Nythän siis puhutaan - HALOO - vaimosta.
Sinä olet vain sivussa pyörivät pelinappula.... näin se vain on sori...
särkyneeseen sydämeen ei auta muu kuin aika ja se, että käännät selkäsi moiselle petturipaskalle ja aloitat oman uuden elämän.
Missä on Suomenmaan kaikki hyvät ja hienot miehet??? Mistähän palstalta niiitä löytää... hehhehehhe
ja on paha mieli, tekee mieli purkaa ajatuksiaan. En arvosta itseäni, mutta en anna lyödäkään itseäni. Olen kertonut tarinani täällä siksi, että saisin kuulla onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta. Jos sinun avioliittosi on onnellinen, ei kai sinulla silti ole syytä soimata minua. Älä lyö lyötyä.
kun löydät kunnollisia (lue vaimon talutusnuorassa kulkevia) miehiä. Miehet eivät ole sen kunniattomimpia vaikka rakastuisivatkin elämänsä jossain vaiheessa toiseen naiseen tai jopa kolmanteen. Ei elämä ole ihan niin selkeää, että rakastutaan teineinä ja vietetään onnellista ja auvoista eloa aina hautaan saakka. Ihmiset muuttuu, maailma muuttuu, aikusina ajattelemma asioista erilailla kuin 17-vuotiaana. Onneksi, sillä jos emme kasvaisi lainkaan, niin onnetonta sekin olisi.
Tunnen paljonkin kunnollisia miehiä ja naisia. Nuoremmalla polvella tuntuu olevan tämä antamis-ottamisongelma. Ei joku tytönheitukka voi napata toisten elämää tosta vaan. Mies on kuin kyy, se sohasee, jos tielle satut. Kaikki ei ole suinkaan rakkautta. Enkä usko, että kaikki naisetkaan rakastuvat miehiin. Samalla tavalla he käyttävät miehiä vain seksuaalisiin tarpeisiinsa kuin miehetkin naisia. Ihmiset muuttuu ja muuttaa, mutta osa alkaa käyttäytyä kuin teinit. Seksipalstoilla nuoret vapaat miehet hakevat kiivaasti seksiseuraa ja lupaavat vaikka kuun taivaalta. Miksi heitä ei käytetä enimpään tuskaan, vaan toisten puolisoita. Luulen, että he ovat kunnon poikia ja vapaita.
että pettäjä tekee noin. Ei hän sinusta ole välittänyt, kuten ei vaimostaankaan. Hänellä on vain ns. pakkomielle omistaa joku, joka palvoo häntä.
Kumpa vain kakkoset tajuaisivat tämän asian ja jättäisivät tuollaiset ukkomiehet.
Tämä ei ole mikään kakkos/ykkös vastaanasettelu, mutta olen todennut jo monesti ja olen myös itse ollut petetty vaimo. Näin on käynyt usein ja aina on kakkonen jäänyt nuolemaan näppejään.
Suosittelen laittamaan miehen aluksi valitsemaan kenen kanssa on ja vasta sitten seurustelua. Muutoin aiheutetaan kaikille liikaa tuskaa. Tätä ei monikaan ymmärrä, kuin liian myöhään jos ei sittenkään.
On paljon helpompi erota sovussa, kuin riidoissa siksi, että toista on petetty ja kusetettu vuosia.
Tyhmästä päästä seuraa kaikenlaisia ikävyyksiä elämässä. Voi joutua kynnysmatoksi ja saada ukkomiehen sukupuolitaudit. Vaimo ei vaivaudu varmaan edes antamaan tautiselle ukolleen vaan juhlii rakastajansa kanssa ukon rahoilla. Vähän antaa ymmärtää välillä että miehen tilipussi tulee jatkossakin hänelle. Vaimo on fiksu, sinä ääliö. Sori, tämä on vain totuus.
vaimolle löytyä rakastajaa. Olen nähnyt hänet muutaman kerran, enkä ihmettele yhtään, että pitää äijäänsä silmällä. Äläkä sinä taudeista huolehdi, tämä mies ei ole sellainen mies. Tiedän, että siinä asiassa voin tosiaankin luottaa häneen. Kerroit, että vaimo on fiksu ja minä ääliö, niin voi olla, mutta mieluummin olen ääliö kuin kerjäläinen.
vaimoa kohtaan syyttäessäsi häntä omasta tilanteestasi. Mistä tuollainen kertoo, todellakaan ei fiksusta ihmisestä.
Mies, jota tässä nyt olet kertonut niin kovasti rakastavasi, on vaimonsa valinnut rinnalleen silloin aluksi, ja nyt hän tekee niin näköjään uudelleen. Kun täällä toistuvasti huudellaan miten sivusuhde ei ole kenenkään syy, eikä ainakaan kakkosen syy, niin on se nyt tosi kummallista että tämä tilanne, jossa sivusuhde lakkaa kiinnostamasta pettävää miestä, onkin yhtäkkiä miehen vaimon syy. Voi hyvä ihme.
minuun.Eikä sinulle kuulu pätkääkään miten mies on valintansa tehnyt. Aikoinaan muija on muuttanut miehen poikamiesasuntoon yht äkkiä ominpäin hammasharjansa kanssa. Että sellainen valinta. Vieläkin mies kantaa traumaa siitä omatoimisuudesta. Eikä nytkään valinta ole pelkästään miehen vaan rahaa ja edustavuutta janoavan nousukasrouvan. Tahtoo leikkiä nyt hienoa rouvaa miehensä rinnalla, kun miehellä menee työssä lujaa. Aiemmin ei paljon ukkonsa luona jaksanut ravata, kun mies oli vain tavallinen duunari. Uskokaa jo, etten ole miehelle väkisellä tyrkyttänyt itseäni, hän on itse minut valinnut ja nämä vuodet rakkaanaan pitänyt.
viitsi tyrkyttää nytkään.
Anna heidän elää omaa elämäänsä. Ihan kuin täällä viisastellaan yleensäkin, miten petetyt vaimot ovat ihan itse vastuussa tilanteestaan, niin kyllä olet sinäkin. Oletko siunaaman hetkeä miettinyt miltä on vaimosta tässä tuntunut, miltä miehestä, ovatkohan ne asiat todella ihan niin olleet heidän välillä kuin mitä olet kuullut ja halunnut uskoa. Mene terapeutille pistämään pääsi kuntoon ja lopeta toi kaikkien muiden paitsi itsesi syytteleminen.
Olet osannut osuvan nimimerkin valita itsellesi. Olen noista luuskia tavannut ihan livenäkin. Sinulla varmaan maailman ihanin ja uskollisin ukko. Tuskin uskaltais raukka moisen luuskan luota kauas lähteäkään. Kiitos kommenteistasi, jotka tosin jätän aivan omaan arvoonsa.
Vai on sinua vuodet rakkaanaan pitänyt...JOS olisit ollut hänelle rakkain, eikö hän olisi jättänyt jo vaimonsa sinun vuoksesi??? Jos oikeasti merkitsisit hänelle jotain, hän haluaisi olla VAIN sinun kanssasi??? Et riitä hänelle yksin ja olet vieläpä kakkosvaihtoehto vaimon jälkeen. ELI pelkkää vaihtelua sänkyrutiineihin, reikä kassien tyhjennystä varten. Tämä on ruma totuus jota te varatuissa miehissä roikkuvat ja itseänne tyrkyttävät naiset ette vaan tajua...Ette ymmärrä että moni mies ottaa sivusuhteen jonka avulla saa jännitystä elämään JOS sitä kerran tarjotaan. Se ei tarkoita että hän arvostaisi tai rakastaisi sinua p..skan vertaa. t. Mies, omakohtaista kokemusta asiasta
osus ja uppos, vai. Se koira älähtää, johon kalikka...
Akanluuskia meistä tulee kuule kaikista, ja monilla näteillä tytöillä se varsinainen luuska sisällään onkin.
Olet aika pihalla.
Jos Sinulla ei ole muuta tekemistä kuin haukkua täällä ihmisiä, niin pienet ovat sinunkin ympyräsi. Mitä jos kokeilisit vaikkapa kohentaa ulkonäköäsi tai vaikkapa sivistäisit jotenkin itseäsi. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka ukkosi löytäisi sievemmän ja siivomman suustaan olevan naisen itselleen. Mites luuskan suu sitten pantaisiin?
Sinun lukutaidossasi taitaa olla pahanlaisesti vikaa kun et ymmärrä kirjoitettua tekstiä: MINÄ EN OLE MISSÄÄN VAIHEESSA TYRKYTTÄNYT ITSEÄNI! Jos olet itse häntäheikki ja mulkun ohjailtavissa oleva, niin älä yleistä - kaikki miehet eivät ole sellaisia. Olen useasti yrittänyt tässä ketjussa painottaa sitä, että SUHTEEMME ON OLLUT PALJON, PALJON MUUTAKIN KUIN SEKSIÄ, se on ollyt paremminkin ystävyyttä. Ja sinunlaisesi "panomiehet" vain eivät sitä voi ymmärtää. Tyhjentele vaan kassejasi ihan mihin lystäät, mutta tässä on sellainen nainen, ettei moisten häntäheikkien elkeet kiinnosta. Rakkaus ja ystävyys kulkevat aivan eri teitä, kuin pelkkä pano ihan missä vaan kenen kanssa vaan. Hyvää kesää sinulle ja varo ettei ampiainen pistä pyllyysi, kun tyhjentelet kassejasi.
että löysit minusta kiukullesi kohteen, säästyypä se kiusaamasi vaimoparka. Antaa tulla vain, kestän hyvin... tosin itsellesi olisi varmaan parempi se terapia, kuin täällä huutelu.
Olen eronnut ja uudessa suhteessa. En ole koskaan ollut kakkonen, edellisessä liitossani en todella myöskään ollut mikään roikkuja, vaan halusin eron heti kun mies jäi kiinni sivusuhteestaan. MIES ei olisi halunnut, ei sitten millään...
Mistäköhän päättelet että ulkonäköni kaipaisi kohentamista... Ainakin toistaiseksi käy uskomaton flaksi joka kerta kun liikun jossain ilman siippaani; se nyt ei tosin ole kauhean usein. Mieheni rakastaa minua ja minä häntä, olen luultavasti koulutettu pidemmälle kuin sinä (ja useimmat suomalaiset), ja suhteet lapsiini ovat hyvät. Harrastan liikuntaa ja kulttuuria. Suustanikin olen aika siivo.
Jospa ne pienet ympyrät ovatkin sinun? Yhtäpä hyvin voisi todeta, että jos sinulla ei ole muuta tekemistä kuin itkeä naimisissa olevan, sinuun kyllästyneen miehen perään, niin jospa hankkisit elämän? Ihan vaikka oman? Jospa vähän laihduttaisit ja keksisit itsellesi tekemistä, niin ehkä joku toinen sinusta vielä voisi kiinnostua?
Nyt taisi osua ja upota mulla. Miksi sun ensimmäinen ukkosi lähti vieraisiin, jos kotona olisi siivo, sivistynyt jne vaimo.Miksi hän tarvitsi sivusuhteen. Tangoon tarvitaan aina kaksi, etkä ole tainnut niin ollen olla miehesi mieleen.Ammatti-ihmisenä osaan kertoa sinulle kuka on terapian tarpeessa, että tervetuloa vaan varaamaan aikaa.Eiköhän ne sunkin harhasi saada korjattua. Vaikutat aika paranoidiselta noine ilkeyksinesi.
Ulkonäöstäsi en voi keskustella, kun tuo sun omakehu lemuaa tänne kauas asti. Mutta yleensä siitä puhe mistä puute. Ja lisäksi arvon luuska, mun ei tarvitse laihduttaa - ei kuule ole mitään ylimääräistä.
Ja en itke minuun KYLLÄSTYNEEN miehen perään. Etkö osaa lukea, me jatkamme kavereina toistaiseksi. Pystyisitkö itse luuska moiseen?
Ja vielä, opettele kunnioittamaan lähimmäistäsi - et ole maailman napa.
ja erosta oli keskusteltu (minun puolelta). Lakkasimme olemasta toistemme mieleen jo muutama vuosi ennen eroa. Mies ei kuitenkaan eroa halunnut, vaan "yrittää". Kai hän rakastikin minua, ja ehkä kadehti. Paremmin pärjäävän naisen kanssa on vaikea miehen usein olla. Halveksin kuitenkin sekä miestä joka tähän epärehellisyyteen lähti, kuin hänen sivusuhdettaan. Lasten kannalta olisi ollut hyvä, että olisi erottu ensin, olisi edes joku kunnioitus voinut säilyä.
Meillä oli näin, mutta ajattelen, että useimmissa pitkissä suhteissa on hyviä ja huonoja aikoja, joiden syvimmästä laadusta tuskin kukaan ulkopuolinen voi tolkkua saada - eikä ainakaan kuuntelemalla vain toista osapuolta.
Tuskinpa olet ammatti-ihminen, vaikka jostain syystä nyt haluat niin väittää. Tai jos olet, niin sitten mars mars terapiaan sitä suuremmalla syyllä, koska nyt on todella pahasti puurot ja vellit sekaisin. Herätät sääliä. Tuossa kunnossa tuskin viehätät ketään.
Itse olen lähdössä lomamatkalle, joten keskustelu jää osaltani tähän. Mutta toivottelen toipumista, kipeää se aina ottaa mutta paremman toivossa monet jaksaa yrittää.
Ja yritä muistaa sekin, että tyrkyttämättä paras.
Voisin kirjoittaa sinulle lähetteen terapiaan, ja pitkään sellaiseen. Niin paljon tuntuu luuskalla olevan katkeruutta sisällään, että se täytyy vieraaseen ihmiseen kohdistaa. Säälin sun ukkoasi, joka ei tiedä seurustelevansa psykopaatin kanssa. kaiken lisäksi kerrot olevasi äiti, voi lapsiasi. Hoidata hyvä ihminen itsesi kuntoon äläkä luuraa täällä uskottomuuspalstalla koska ethän itse ole uskoton, eikä kai ukkosikaan. Vai kuinka?
Kysyit mielipidettä siitä oletko tyrkky. Olet. Olet mennyt toisten parisuhteen väliin koska olet itsekäs ja moraaliton lutka. Kai sinä itsekin sisimmässäsi tiedät mikä olet, siksi sinun pitää keksiä kaunistelevia selityksiä ystävyydestä ja sielujen sympatiasta. Älä kuitenkaan luule että kukaan ulkopuolinen niihin uskoo. Kyllä sinunlaisesi naiset saavat ihan ansaitsemansa kohtelun. Ja elämällä on tapana antaa takaisin sitä mitä sille ja muille ensin antaa. Mieti sitä kun ihmettelet oletko ansainnut sen kaiken paskan. Kyllä olet.
Nytpä tuli joltain kurttukaulalta oikein torvisoittoa tuutin täydeltä. Lue hyvä ihminen oikein vai eikö kiertokoulussasi opetettu lukemaan, vai onko älyssäsi jotain vikaa? Enkä halua tuommoisten totuuden torvien edes lukevan ajatuksiani, sillä mitähän sinäkään rakastumisesta tiedät. Taidat olla niitä sloggi-housuisia pirttihirmuja, jotka tahtovat tällä palstalla käydä vähän kurkkimassa muutakin elämää kun kerran viikossa ukon kanssa peitteen alla pari minuuttia. Nauti siitä ja jätä tämä palsta rauhaan. Ei haukku haavaa tee.
Niin, juuri noinhan te "kakkoset" ajattelette; vaimon on oltava kurttukaula, pirttihirmu joka sloggeissaan kerran viikossa piemässä peiton alla pakosta antaa miehelleen;) Yllättyisit varmaan kun näkisit mikä seksipakkaus monella ukkomiehellä on kotonaan ja kuitenkin polkaistaan jotain halpaa, rumaa horatsua kun tilaisuus kerran tarjotaan. Sisäfilepihviinkin kyllästyy jos sitä nimittäin joka päivä saa ja silloin alkaa tehdä mieli roskaruokaa...Miksi minun pitäisi jättää tämä palsta vain siksi ettet sinä kestä totuutta itsestäsi? Hanki nyt jostain vähän parempi itsetunto ja lopeta se kynnysmattona oleminen. Etkö lapsena saanut rakkautta ja hyväksyntää isältäsi?
Kuule, tietäisitpä vaan miten paljon sainkaan lapsena hellyytä ja rakkautta. Mutta mikään ei oikeuta sinua haukkumaan minua tällä palstalla, ei niin mikään. Ja minäkin olen tavannut paljon, paljon laisiasi eukkoja, jotka haukkuvat toisia, joita rakastetaan, kun itse joutuu tyytymään vaan siihen mitä saa. Luuletko ettei minulla ole ystäviä? Juuri äsken muuten rakkaani soitti ja ehdotti, että tavattaisiin. Että sellainen sisäfile täällä on. Ja jos sinä olet seksipakkaus, niin siinä tapauksessa minä olen enkeli. Ja jos sun olosi helpottuu minun huorittelustani, niin anna tulla vaan. Sääliksi käy ukkoasi, jos sulla nyt sellaista edes onkaan.
Olen kuule saanut lapsuudessani niin paljon hellyyttä ja hyväksyntää, ettei sun lukutaitosi riittäisi sitä käsittelemään jos kertoisin. Minulla oli maailman ihanin isä. Ja taisin osua tuossa kurttukaulajutussa naulan kantaan, sillä jos olisit kuvailemasi seksipakkaus, tuskin roikkuisit tällä palstalla. Ja minua saat huoritella ihan vapaasti, sillä itse tiedän mikä olen ja kenelle olen velkaa - en ainakaan sinulle. Minua on lapsuudessa opetettu, ettei kenestäkään saa käyttää nimitystä huora, sillä tiedätkö edes sen vertaa, että se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven? Käsi sydämelle - eikö löydy sinusta tahraa? Nimittele sitten, jos tunnet, että olen tehnyt sinulle jotain. Minä tuskin olen sun ukkoasi vienyt, jos sinulla edes sellaista on. Epäilen suuresti.
Varmaan olisi isäsi ylpeä sinusta kun et ole edes omaa miestä ja perhettä saanut hankittua vaan huoraat vaan ukkomiesten kanssa? Itsekunnioitushan sinulta puuttuu, miksi niin?
Olet säälittävä harppu.
Olet säälittävä ja halpa jakorasia.
Mikä minusta tekee jakorasian? Miksi haukut minua kuin olisin jotain sinulle tehnyt? Olen yli 50 vuotias, kahden lapsen äiti. Menetin kuoleman myötä mieheni 10 vuotta sitten. Kerro minulle miksi minulla ei olisi lupa enää rakastaa, kerro miksi minä en saisi olla onnellinen? Kerro mikä oikeus sinulla on nimitellä minua? Et tiedä elämästä, kivusta ja tuskasta mitään. Minä tiedän ja siksi sattuu nuo sinun ilkeät kommenttisi. Näytin lapsilleni kommenttisi ja hekin olivat kauhuissaan. Ihmettelivät miten joku saattaa haukkua vierasta ihmistä tuollaisilla nimityksillä. Kerro mitä olen sinulle tehnyt?Älä enää jaksa haukkua. En tarvitse pyydellä anteeksi sinulta sitä, että olen olemassa. Kymmenen vuotta sitten toivoin, etten olisi jaksanut elää, mutta sinun vuoksesi en halua jättää elämääni.
Kun puratte täällä vihaanne vieraisiin ihmisiin. Ettekö usko että ap:llä on ihan tarpeeksi raskasta ilman teidän ilkeilyjänne. Eikö teillä ole sen vertaa elämänkokemusta/-ymmärrystä että ymmärtäisitte mitä sydänsurut merkitsee. Tuntuu niin käsittämättömältä tuollainen halu käydä vaikeassa elämäntilanteessa olevan kimppuun.
Sinulle ap: Ymmärrän todella hyvin miltä sinusta tuntuu. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää elämääsi!
Ymmärtävästä kannanotostasi. Elämäni ei ole tosiaankaan helppoa. Olen lueskellut ja itkenyt näitä julmia sättimisiä. En halunnut tällaista keskustelua, vaan keskustelua tunteista - kakkosenkin tunteista.