Olen kolmekymppinen mies. Olen seurustellut vakavasti ja pitkäkestoisesti tasan kolme kertaa elämäni aikana. 1. 22 vuotiaana, 25 vuotiaana ja 27vuotiaana, aina näihin päiviin saakka. Jokaiseen suhteeseen olen pannut itseni likoon, koska uskon toimivaan, rehelliseen, loppuikäiseen, rakastavaan parisuhteeseen siten, että noita edellämainittuja ei tarvitse yliampua, vaan elää normaalisti kumppaninsa kanssa. Kaikki on ollut aina kaikilta osin onnellisesti MUTTA jokainen tarina on päättynyt siihen, että NAINEN pettää. Voiko yhdelläkään ihmisellä olla näin käsittämättömän huono tuuri? Nyttemmin olen lakannut edes haikailemasta minkäänlaisen parisuhteen perään, koska takkini on noista kokemuksista ihan tyhjä. En jaksa kiinnostua naisista sen kummemmin ja silloinkin kun kiinnostun, ajattelen heitä vain objekteina - seksuaalisten fantasioideni täyttäjinä - enkä aina edes tätäkään. Syvällä sisimmässäni jaksan haaveilla ja uskoa kauniin parisuhteen ideologiaan mutta en välitä tehdä enää asialle mitään, sillä pettymykset ovat olleet liian karvaita. Sitä vielä ehkä kerran pari kokeneena jotenkin voisi uskoa yrittämiseen mutta ei enää kolmannen, kaavaltaan samanlaisen episodin jälkeen. Suosittelisinkin; Mikäli koet hitusenkin epävarmuutta, niin älä lähde suhteeseen ja säästä itseäsi ja sitä toista. Elämässä on muutakin kuin tietentahtoista hakeutumista ongelmiin, joita nämä ns. "parisuhteet" näyttävät tuottavan. Yrittäkää edes pieni tovi elää rationaalisen ihmisen housuissa ja tunnustelkaa, millaista se olisi.
Hauskaa vappua.
Hauskaa vappua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No sulla kyllä on huono tuuri - mua ei ole (tietääkseni) petetty kertaakaan, enkä ole itse pettänyt. Mutta silti yksin, taas.
teidät saatais löytämään toisenne?
Olet ollut sinnikäs ja olet edelleen, mutta kuten viestistäsi näkyy, ovat toistuvat samankaltaiset negatiiviset tilanteet vieneet voimia. Olet ehkä tiedostamattomasti ajautunut tilanteisiin tai suhteisiin, joissa sinua on petetty. Parhaasi olet yrittänyt ja teit sen siinä valossa, joka kyseisellä hetkellä tuntui hyvältä. Et ole tehnyt vääriä valintoja. Näiden seurauksena kuitenkin olet oppinut jotain.
Elämä on oppitunteja peräjälkeen. Alat pikkuhiljaa olla elämäsi parhaassa iässä, nauti siitä. Nauti jokaisesta hetkestä. Repullinen unelmia matkalla auttaa jaksamaan eteenpäin. Et ole hävinnyt mitään. Henkilöt, jotka pettivät sinua, hävisivät. Rakkaus on ikuista, mutta kurjassa maailmassa kohde voi vaihtua. Jaksat silti uskoa parempaan tulevaisuuteen, usko pois että niin jaksaa joku toinenkin. Ei ole helppoa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jolloin uuden suhteen alku on otollisin. Kun otollinen hetki koittaa - joita varmasti tulee vielä - kannattaa sukeltaa mukaan.
Monet meistä oppivat useiden suhteiden kautta tuntemaan itsensä, sen mitä haluavat. Loppujen lopuksi: Koemme vain sen energian, minkä valitsemme kokevamme.
Ole oman elämäsi herra!
Terveisin
OmanElämänHerra
PS. En tarkoittanut tätä henkilökohtaisesti alkuperäisen viestin kirjoittajalle.
allekirjoitan nämä ajatukset!
Tiedän tunteen, "mies 30v". Ensimmäinen suhteeni alkoi 16-vuotiaana, kesti 3 vuotta. Päättyi miehen pahenevaan alkoholismiin ja hillittömään väkivaltaan. (Saattoi mm. yöllä kotiin tultuaan käydä kimppuuni,kun nukuin.)
Toinen yritys: 21-vuotiaana, kesti 1,5 v. Mies lähti selittämättä ensimmäisen ison kriisin aikana ja riensi puolitutun naisen punkkaan. Ero tuli, selityksiä tai keskustelua ei. Jälkeenpäin heebo itki minua takaisin, silloin aikaa oli jo kulunut vuosi ja miehellä partnerina nainen jonka pokasi heti jälkeeni.
Kolmas kerta toden sanoo: 23-vuotiaana tapasin kivan miehen, joka kiitti luotamuksestani kertomalla 11 kk:n jälkeen olevansa tuore isä.
Ja usko tai älä, olen suhteessa taas. Ystävystyin ja rakastuin herkkään ja kultaiseen ihmiseen. Punnitsin suhteen alussa sitä, haluanko hiukan alle kolmikymppisenä katkeroitua vai jatkaa elämääni, ja valitsin jälkimmäisen.
Ei ole aina helppoa, mutta en osaa millään tavalla perustella itselleni elämän pyhittämistä yksinäisyydelle. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu: voihan toinen vaikka kuolla yllättäen. Toivon että pääsisit yli kokemuksistasi niin, että sinulla olisi mahdollisuus suhteesen. Kyllä meistä naisista löytyy niitä (kusetettuja) jotka osaavat todella arvostaa hyvää miestä kun sellaisen löytävät.
Kova juttu, oletko miettinyt oletko valinnut "vääränlaisia" naisia, ulkonäkö tms perusteilla.. ??
Lykka till kuitenkin, ja vaikka menis vielä 10 v sinkkuna, nauti,olet kovaa valuuttaa vielä sittenkin, terveisin M40, uusvapaita naisia kyllä riittää..
sulle on käynyt uskomattoman huono onni! Itse olen kokenut molemmat puolet: pettämisen ja petettynä olemisen. Kumpikin huonoja tilanteita, joita kuitenkaan turha pitkään jälkikäteen ruotia ja elämäänsä pilata: tapahtunut mikä tapahtunut, tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Mutta sen päätin, etten itseäni laita enää 'likoon' mihinkään suhteeseen. Älä käsitä väärin, olen elänyt avoliitossa pitkään eli uskon parisuhteeseen kaikesta tapahtuneesta huolimatta, mutta en elä pelkästään sille. Haluan, että kosketus muuhun ympröivään elämään pysyy, enkä uppudu ja omistaudu pelkästään suhteelle. Toivon sinulle onnea eteenpäin, sillä 'ihimisen ei ole hyvä yksinänsä'.
Älä nyt ihmeessä luovuta, kyllä vielä löydät sopivankin. Uskollisiakin naisia on, takuulla.
Voisit tietysti yrittää miettiä, voisko noista jutuista ottaa opiksi jotain. Valitsitko naiset yhä uudelleen jollain samalla "väärällä" perusteella, oliko suhteessa tai sinussa itsessäsi jotain, mikä aiheutti uskottomuuden? Mieti mitä voisit itse tehdä toisin kun aloitat uuden suhteen. Vai ettekö vain sittenkään sopineet yhteen?
Ehkä et vain ole vielä huomannut sitä omaasi?
Sinulla on hienot periaatteet,mutta olen itse huomannut että kun on liian hyvä välittää liikaa,niin ihmiset käyttää hyväksi.Olen itse ollut avioliitossa kolme kertaa ja aina pettyy.Olen juuri nyt avioliitossa ,ja mietin eroa.Olen itse hyvin rehellinen,mutta mieheni ei koskaan puhu totta.Minä haluan niinkiun sinäkin tehdä asioita yhdessä,mutta ei niin ole.Ei kannata yrittää liikaa,mut älä anna vielä periksi.Minä annoin,elin 14vuotta yksin.Päätin että en anna kenenkään enää satuttaa mua,elämä on niin lyhyt,joten ei anneta toisten pilata sitä.Vielä se hyvä tulee sunkin eteen,ajattele positiivisesti.Toivon sulle kaikkea hyvää!Voit kirjottaa mulle jos haluut.Terv.Tarja
on ollut ihmeellisen hyvä tuuri. Kertaakaan ei ole petetty (kolme suhdetta pitkän elämäni aikana)enkä itsekään ole pettänyt kertaakaan. No, välillä kyllä epäilen, ettei kysymys ole tuurista vaan vuorovaikutustaidoista.
Mitä muuten tarkoitat sillä, että "olet pannut itsesi likoon"? Suhde voi katkerasti epäonnistua jos siihen kohdistaa koko elämänsä ja yrittää liikaa. Ihmisen pitää voida olla sellainen kuin oikeasti on.
En usko että toi on huonoa tuuria vaan sussa on joku sillain vialla että hakeudut pettäjänaisten seuraan. Sanotaanhan hakkaajan kanssa toistuvasti liittoon menevistä naisistakin että heisää itsessä on joku vika kun eivät rakastu kunnollisiin miehiin. Mene terapiaan selvittään itses ja menneisyytes: haluatko käydä näien naisten kanssa jotenki läpi äitisuhdettas? PEttikö äitis/isäs jotenkin sut?
Jotkut mrakastuu aina ukkomiehiin, siitä sanotaan kans etteä se ei ole sattumaa vaan sellainen nainen on jotenkin vammanen sillä hän ei suo itselleen eheää kokonaista rakkautta vaan uskaltaa suoda itselleenv ain osittaisen palan rakkautta, joten se on jonkinmoista masokismia... Työstä oamt asias kuntoon ennen kuin alat uuteen suhteeseen. Sulla kehittyy itsetuntemuksen kautta tutka jolla ennen uutta suhdetta vaistoat etukäteen kenen naisen kanssa voi syntyä luottamuksellinen suhde. (se ei tietty koskaan elämässä ole ihan varmaa mutta uskon,e ttä sulta lapsuudessa on jotenkin riistetty se taju jolla 'normaali'ihminen vaistoaa vaaran suhteessa)Sorry jos tulee kärjistetysti tää juttu, mutta toivottavasti tajuat mitä ajan takaa.. Onnea!