Olimme kursseilla molemmat,elin elämäni vilkkainta poikamiehen kulta aikaa kun tungit elämääni.
Olin ymmälläni sinusta,mietin kuinka joku voi olla noin hörhö että kiinnostuu minusta aivan oikeasti.
Istuimme baareissa,nauroimme,juttelimme,nukuimme yhdessä ja samalla yritimme käydä tunneilla.
Sinulla oli kokemusta suhteesta,minulla ei taivaan vertaa mutta jäin pikkuhiljaa sinuun koukkuun.
Teit minuun vaikutuksen,pistit nuoren miehenpään pyörälle.
Muistatko kun ravintola iltojen jälkeen nauroimme illan tilanteille kuinka meillä oli puhumaton yhteys,tiesimme katseillamme toistemme ajatukset.
Olimme nuoria hieman ylitse parikymppisiä ja illoissamme oli tunnelmaa kuin elokuvissa.
Et alkuun vastannut ihanne naiseni mielikuvaa,mutta mitä enemmän sinua kuuntelin muutuit minulle kaikkein kauneimmaksi maanpäällä.
Kaksi kuukautta ensi tapaamisestamme halusit vakiinnuttaa suhteemme,olin aluksi epäilevä mutta olin liimautunut sinuun kiinni jo niin että halusin myös samaa.
Kerroit minulle muistuttavasi tyypillistä arjalaista vaaleaa naista,keksineesi tyylisi pitää pipoa otsalla joka sopi hyvin kasvoihisi.
Rakkautemme oli jotain kaikkea suurempaa,olimme kuin luodut toisillemme.
Sormus sormessani sai minut tuntemaan olevani maailman onnellisin mies,meillä ei edes koskaan ollut riitoja.
Pudotit minulle pommin taivaalta,vuoden jälkeen kerroit haluavasi elämältäsi jotain muuta,minua enemmän,kerroit ettei minulla ole käsitystä tulevaisuuteni suhteen.
Kuinka sinua vihasinkaan,kuinka saatoit muuttua minulle vieraaksi ja pahaksi?
Ei pitänyt paikkaansa kuulemamme tieto että miedät oli luotu toisillemme.
Sinä ratkaisit,sinä lähdit ja jätit minut.
Miksi tämä kaikki muistelo,varmaan tunteeni nousivat pintaan löytäessäni vanhan mustavalkoisen passikuvasi vanhojen tavaroideni joukosta yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
En ole sinua muistellut,joskus useitakin kertoja unissani rakastellut ja keskustellut hyvä tunne sydämmessäni.
Teit minuun lähtemättömän vaikutuksen vaikka särjit sydämmeni.
Ymmärrän nyt että olimme liian nuoria silloin ja meidät olikin vain tarkoitettu palamaan suurella liekillä rakkautemme loppuun..
Elämä kohteli minua sittenkin hyvin,en edes itse olisi sitä silloin uskonut.
Kerroin sinulle viimeisellä tapaamisellamme että kohtaamme aivan varmasti vielä tulevaisuudessa,sitä sanoessani ajattelin mielessäni sitä että tulet näkemään miehen jonka menetit.
Varmaan niin kävisikin jos sattuma meidät hetkeksi heittäisi samaan paikkaan,mutta ne ajatukset olen täysin unohtanut koska minulle on yhden tekevää mitä sinä ajattelisit.
Hienoa oli kulkea rinnallasi tuo pieni seikkailu,toivon että elämä on myös sinua suopeasti kohdellut ja olet löytänyt etsimäsi rauhan.
Tämän kaiken ajatusryöpyn sai liikkeelle yksi vanha pieni valokuva.
Olin ymmälläni sinusta,mietin kuinka joku voi olla noin hörhö että kiinnostuu minusta aivan oikeasti.
Istuimme baareissa,nauroimme,juttelimme,nukuimme yhdessä ja samalla yritimme käydä tunneilla.
Sinulla oli kokemusta suhteesta,minulla ei taivaan vertaa mutta jäin pikkuhiljaa sinuun koukkuun.
Teit minuun vaikutuksen,pistit nuoren miehenpään pyörälle.
Muistatko kun ravintola iltojen jälkeen nauroimme illan tilanteille kuinka meillä oli puhumaton yhteys,tiesimme katseillamme toistemme ajatukset.
Olimme nuoria hieman ylitse parikymppisiä ja illoissamme oli tunnelmaa kuin elokuvissa.
Et alkuun vastannut ihanne naiseni mielikuvaa,mutta mitä enemmän sinua kuuntelin muutuit minulle kaikkein kauneimmaksi maanpäällä.
Kaksi kuukautta ensi tapaamisestamme halusit vakiinnuttaa suhteemme,olin aluksi epäilevä mutta olin liimautunut sinuun kiinni jo niin että halusin myös samaa.
Kerroit minulle muistuttavasi tyypillistä arjalaista vaaleaa naista,keksineesi tyylisi pitää pipoa otsalla joka sopi hyvin kasvoihisi.
Rakkautemme oli jotain kaikkea suurempaa,olimme kuin luodut toisillemme.
Sormus sormessani sai minut tuntemaan olevani maailman onnellisin mies,meillä ei edes koskaan ollut riitoja.
Pudotit minulle pommin taivaalta,vuoden jälkeen kerroit haluavasi elämältäsi jotain muuta,minua enemmän,kerroit ettei minulla ole käsitystä tulevaisuuteni suhteen.
Kuinka sinua vihasinkaan,kuinka saatoit muuttua minulle vieraaksi ja pahaksi?
Ei pitänyt paikkaansa kuulemamme tieto että miedät oli luotu toisillemme.
Sinä ratkaisit,sinä lähdit ja jätit minut.
Miksi tämä kaikki muistelo,varmaan tunteeni nousivat pintaan löytäessäni vanhan mustavalkoisen passikuvasi vanhojen tavaroideni joukosta yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
En ole sinua muistellut,joskus useitakin kertoja unissani rakastellut ja keskustellut hyvä tunne sydämmessäni.
Teit minuun lähtemättömän vaikutuksen vaikka särjit sydämmeni.
Ymmärrän nyt että olimme liian nuoria silloin ja meidät olikin vain tarkoitettu palamaan suurella liekillä rakkautemme loppuun..
Elämä kohteli minua sittenkin hyvin,en edes itse olisi sitä silloin uskonut.
Kerroin sinulle viimeisellä tapaamisellamme että kohtaamme aivan varmasti vielä tulevaisuudessa,sitä sanoessani ajattelin mielessäni sitä että tulet näkemään miehen jonka menetit.
Varmaan niin kävisikin jos sattuma meidät hetkeksi heittäisi samaan paikkaan,mutta ne ajatukset olen täysin unohtanut koska minulle on yhden tekevää mitä sinä ajattelisit.
Hienoa oli kulkea rinnallasi tuo pieni seikkailu,toivon että elämä on myös sinua suopeasti kohdellut ja olet löytänyt etsimäsi rauhan.
Tämän kaiken ajatusryöpyn sai liikkeelle yksi vanha pieni valokuva.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muistelee menneitä... Yleensä me naiset vaan haikaillaan kuvaamallasi tavalla....
Varmaan oli tärkeä ihminen sinulle...eihän sellaiset unohdukaan koskaan.
mää kun luulin et se on just niinpäin et naiset pääsee eteenpäin ja unohtaa menneet, mut mun entinen tyttö onkin sit varmaan poikkeustapaus
menee eteenpäin. Naiset jää haikailemaan useammin, varsinkin jos on tosirakkaus kyseessä.
no en kyllä ite ole päässy eteenpäin muutama kk sitten päättyneestä jutusta ja olen mies.
Kuin muistoja päiväkirjasta.
Varmaan monella on samanlaisia tuntemuksia halustaan tavata hetkellisesti vanha rakkaus.
Kaipuu on aina kovin sillä jätetyllä osapuolella jostain kumman syystä.
Toivon että kohtalo puuttuisi peliin ja saisit tavata rakkaasi viimeisen kerran kuten olit hänelle sanonut.
Itse tapasin oman vanhan rakkaani,ja heti hänet nähdessäni huomasin ettei tämä tuntunut samalta ihmiseltä enää.
Rakkaus oli mielikuvassa ja omien aivojen muovaamassa mielikuvassa ,ei kukaan säily ikuisesti samanlaisena,ei kukaan.
mistään aidosta tunteesta. Aito rakkaus ei muutu, eikä rakkauden kohde muutu, koska rakkaus on sydämessä ja se tunteen määrä pysyy siellä aina vakiona.