Olen huolissani siitä, missä on aikuisten vastuu omista lapsista! Erossa lapset jäävät ilman suojaa, henkinen koti rikkoutuu. Mielestäni Suomessa, uusien lakien maassa, olisi pyöräkypärälakia tarpeellisempi sellainen laki, etteivät vanhemmat saa erota, ennen kuin lapsi täyttää 20 vuotta. Lasten pahoinvointi maassamme johtuu vanhempien itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä elää yhteiseloa, jonka ero särkee. Tämä on hätähuuto Suomen lasten puolesta!!!!!!!
älä eroa
tuetaan perheitä
162420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Monet varmaan eroavat liian heppoisesti, mutta kyllä ero on joskus hyvä ratkaisu. Toivon todella että esim. minun vanhempani olisivat aikanaan eronneet. Ehkä olisin silloin säästynyt pitkältä terapialta ja mahdollisesti loppuiän kestäviltä henkisiltä arvilta, kun oli pakko elää 18 v. riitojen keskellä koko ajan peläten koska tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Minun mielestäni olisi parempi, jos seurustelusta, avo- ja avioliitosta annettaisiin esim. koulussa tiukkaa opetusta, että mitä on hyvä huomioida puolison valinnassa, miten ristiriitoja ratkaistaan ja miten suhdetta hoidetaan.
Etkö tosiaan tiennyt, että hajonnut perhe saman katon alla on lapselle helvetin paljon hajottavampi kokemus kuin hajonnut perhe eri osoitteissa?
Sinun lakisi myötä tilanne ei paranisi, päinvastoin, koska niin monet lapsen joutuisivat elämään kodissa, jossa muiden ei ole hyvä olla - mieti, mitä se tekee ilmapiirille.
Ei aina voi päättää itse haluaako erota vai ei. Minun mielestäni meidän avioliiton olisi voinut pelastaa jos vain molemmilla olisi ollut siihen halua ja tahtoa. Mutta miehen mielestä mitään ei ollut tehtävissä ja hänen rakkautensa uuteen naiseen niin paljon voimakkaampi. Niin jäi pitkä avioliitto, aika pienet lapset ja minä kun mies keräsi tavaransa ja poistui meidän elämästä oikeastaan kokonaan.
Unohdat sellaisen asian, että kaikkien liittojen erot eivät johdu
mistään kyllästymisestä, sivusuhteista tai pikkuriidoista, vaan
paljon vakavemmista ongelmista.
Jos vaikkapa toinen vanhemmista ratkeaa ryyppäämään tai
alkaa väkivaltaiseksi puolisoa ja lapsia kohtaan, niin kuinka
ehjä ja turvallinen sellainen koti muka on? Onko muka parempi roikkua
vuosikausia väkivallan uhrina kuin taata lasten turvallisuus
eroamalla sairaasta hakkaajasta?
Entä jos vanhemmat riitelevät koko ajan ja kaikesta ja
lähes vihaavat toisiaan? Kuvitteletko oikeasti, että lapset ovat
onnellisempia perheessä jossa on jatkuva vihan ilmapiiri
kuin että jos vanhemmat suosiolla eroasivat ja etsisivät
itselleen paremmat kumppanit, lapsia unohtamatta?
Ajatteleppa vähän tarkemmin näitä asioita. Kaikki liitot
eivät ole mitään perheidylleitä, jossa lapsilla on hyvä olla.
Jaa että lasten olisi parempi elää siinä "henkisessä kodissa" riitelyn, pelon, väkivallan, välinpitämättömyyden ja kylmyyden ilmapiirissä?
Jos vanhempien keskinäinen suhde ei ole toimiva, se on kyllä paras lakkauttaa. Aikuisten vastuu omista lapsista säilyy, kummallakin erikseen. Lasten ei enää tarvitse kuunnella vanhempien keskinäistä riitelyä ja he voivat olla rauhassa kummankin vanhemman kanssa erikseen. Miten niin ilman suojaa?
Eri asia, jos erotaan vain pikkuerimielisyyksien vuoksi hetken mielijohteesta.
myös perheitä joissa riidellään ja käytetään väkivaltaa jatkuvasti.
Sekö on hyvä ja turvallinen ilmapiiri lapselle?
"Paluu maan pinnalle" ehdottaa juuri sitä, mitä meillä tarvitaan: koulussa oppilaille keskustelua puolison valinnasta, seurustelusta, avioliitosta. Varmasti kiinnostaisi nuoria enemmän kuin fysiikan lait, ja olisi myöhemmin tarpeellisempaakin elämässä.
Kaikki vanhemmat eivät osaa opastaa lapsiaan. Olisi arvokasta, jos seurustelu- ja perheasioista puhuttaisiin koulussakin.
enemmän kuin ennen. Toki sitä voisi olla vielä enemmän. Myös avioerosta puhutaan asiallisemmin kuin alkuperäinen kirjoittaja.
No just joo.. eiköhän suurempi huoli ole, että lapset voivat huonosti, koska parisuhde/ vanhemmat voivat huonosti.. Ero on monen lapsen pelastus!
Tuo on aivan potaskaa, mitä ehdotat! Lapsille suurempi kärsimys on olla liitossa, johon sisältyy vanhempien välistä välinpitämättömyyttä, pettämistä, riitoja, suoranaista tappelua ja väkivaltaa, alkoholismia, henkistä kiusaamista, lasten pahoinpitelyä ym. Aika monelle avioerolle on hyvät perusteet. Toki turhiakin on, mutta elämää kokeneena ja nähneenä tiedän, että perheissä tapatuu pahoa asioita, ja ihmisiä ei voi pakottaa elämään sellaisten kanssa, jotka vaarantavat henkisen ja fyysisen terveyden. Huvikseen ei kukaan halua elää yksin lastensa kanssa. Kyllä se on taloudellisesti ym. rankkaa, mutta voi olla parempi vaitoehto, kuin elää perhehelvetissä. Ajattelisit sinäkin aloittaja mitä kirjoitat!
T: Eronnut äiti
saat ainakin vähän aikaan keskustelua...jostakin...
että tuo kirjoittaja on ihan tosissaan. Tuollaisiakin yksisilmäisiä fundamentalisteja on oikeasti. Onneksi vähemmistönä. Yksikin ehdotteli että pitäisi säätää laki että 20-30 vuotta kestäneestä avioliitosta ei saisi erota. Kärsimyksellä voi sitten lunastaa joskus kirkkaamman kruunun.
Paljon teillä kaikilla oli hyviä ajatuksia. yksi asia pisti mietteliääksi: eivätkö aikuiset kykene yhdessä keskustelemaan ja purkamaan asioita. Miten sitten lapset oppivat siihen, jos aikuiset eivät näe vaivaa sen asian suhteen. Minun mielestäni jokaisen aikuisen olisi harjaannuttava sopimaan riidat toistensa kanssa, vaikka joka päivä, ja kasvettava aikuisen vastuuseen. Millainen malli olemme lapsille? Sellainen, että saa jättää asiat selvittämättä, eikä siinä ole mitään pahaa? Lastenkin riidat pyritään selvittämään, että he voivat jatkaa yhteiseloa, koska emme me ihmiset pääse toisiamme pakoon. Ja on todella rankkaa elää sellaisessa elämässä, että on jonkin ihmisen kanssa välit huonot. Siitä kärsii itse eniten.
Vanhemmuutta koskevissa asioissa varmaan tuo erimielisyyksistä keskusteleminen ja purkaminen tapahtuu usein lasten kuulleen ja vanhemmuutta koskevista asioista sopiminen jatkuu eron jälkeenkin. Sen sijaan parisuhdetta koskevat asiat eivät ole lasten korvissa tarkoitettuja. Ongelma jonka vuoksi eroa haetaan on usein parisuhteessa. Lapsille ongelma näkyy riitelynä ynnä muuna haitallisena. Erossa parisuhdeongelman pitäisi lakata olemasta eikä se siten haittaa vanhemmuutta enää.
Riitaisen perheen lapselle on ihmeellistä, että vanhemmat, sitten kun eivät enää asu saman katon alla eivätkä ole siinä huonossa parisuhteessaan, yhtäkkiä muuttuvat sopuisammiksi ja voivat rauhassa sopia tapaamista, lomista jne.
Vanhemmuuteen liittyvät asiat ovat lähinnä käytännön järjestelyjä, jotka hyvällä tahdolla ovat neuvoteltavissa. Näistä sopimiseen aikuisten on kasvettava. Vanhemmuus ei lopu eroon.
Parisuhde loppuu eroon. Myös siihen liittyvän riitelyn pitäisi loppua. Siitä eteenpäin ollaan pelkkiä vanhempia. Vanhempien kuuluu sopia vanhemmuuteen liittyvät asiat, niin että lasten on hyvä olla.
Minun vanhempani erosivat kun olin 16-vuotias ja mielestäni se oli hyvä asia (ehkä jopa parhaimpia tekoja mitä pystyivät tekemään).Ahdisti vain olla kotona ja kuunnella heidän välisiään riitoja päivästä toiseen.Niinpä minä vietin aikaani muualla,kavereiden kanssa tms.
Se on kyllä totta että nykyään avioliitoissa erotaan liian hätäisesti!Mutta että väkisin pitäisi elää avioliitossa 20vuotta,jotta lapset kasvavat aikuisiksi..??Kuulostaa aika hurjalta.
Eihän kukaan pysty suunnittelemaan elämää eteenpäin ja tuskin kukaan naimisiin mennessään osaa kuvitella eroavansa joidenkin vuosien päästä.
Täällä eletään vain kerran,joten eiköhän meillä kaikilla ole elämäntilanteesta riippumatta oikeus onneen..todelliseen sellaiseen=)..
kyllä lasten parasta ajatellen on parempi erota jos yhteiselämä on puolisoiden kesken jokapäiväistä riitelyä,siinähän lapset saavat aivan väärän kuvan perheelämästä ja kokevat turvattomuutta,paremmin jaksaa myös itse vastuullista lastenkasvatusta kun ei tarvii tapella puolison kanssa. väkisin yhdessäolo se vasta rassaa kaikkien mielenterveyttä.