Hei vaan.. avoliitto tai paremminkin mies muutti pikkuhiljaa pussinsa jos toisenkin kanssa aikoinaan luokseni. Olemme keski-ikäinen pari, tahoillamme olemme olleet naimisissa ja kokeneet pettymyksiä,joka on johtanut eroon.
Ajattelinkin, että nyt olisin löytänyt ystävän, kaverin ja jonka seurassa viihdyn. Tämän eteen teen kaiken.
Parin yhteisen vuoden jälkeen suunnittelimme yhteistä isompaa asuntoa. Vuosi suunnittelusta otin asian puheeksi, mutta hänen mielestä aika ei ole sopiva... Milloin sitten..
Aikaa kului...ei ei vieläkään..
Hänellä työ kuljettaa sinne ja tänne...
Tuli asioita esille, jotka loukkasivat minua. Olin pettynyt ja loukattu. Entinen Iloinen ja elämänhaluinen ihminen. Nyt katkera, masentunut ja jopa mustasukkainen.
Tällä hetkellä kerään voimia suhteen lopettamiseen. Olen yrittänyt olla toistamatta entisiä virheitä.
Tuttavani tavattua hän kysyi, minne olen hukannut sen entisen iloisen energisen minäni. Mitä...
Siihen se on hukkunut, että pyydät miestä auttamaan kotitöissä, pyydät että tehdäänkö jotain muuta, kun viikonloput ollaan sisällä surffaten tv-kanavia...
Käytäiskö siellä tai täällä...
Onnen ja ilon voi saada muullakin kuin rahalla. Ennen mies muisti ja välitti, niin, syy on molemmissa, mutta kuinka voi enää nauraa ja iloita suhteessa, jonka toinen on sumentanut.
Se on varmaa että suhde ei parane vaihtamalla kumppania. Aina arki tulee vastaan...Olen yrittänyt puhua, selvitellä. Mies ei vastaa kuin mikä on??? Puhu siinä...Hän ei näe tai ei edes halua nähdä, että suhde ei toimi.
Joku ajattelee et tässä surkuttelen, mutta kirjoittaminen helpottaa oloa. En tarvitse sääliä tai haukkuja!!! Kerään vain voimia tämän lopettamiseen.
Loukattuna luulisi et nyt ja äkkiä äijä ulos, mutta se ei ole helppoa, kun toisesta välittää. Pitäisihän se nähdä, kun joudut pyytämään menemään pesulle tai vaihtamaan siistimpiä vaatteita kun lähdemme jonnekin tai kertomaan että haluaisit läheisyyttä..
Enää en jaksa pyytää, en mitään. Elän päivän kerrallaan töissä käyden. Tälläinen arki meillä oltuamme yhdessä 4vuotta.
Ajattelinkin, että nyt olisin löytänyt ystävän, kaverin ja jonka seurassa viihdyn. Tämän eteen teen kaiken.
Parin yhteisen vuoden jälkeen suunnittelimme yhteistä isompaa asuntoa. Vuosi suunnittelusta otin asian puheeksi, mutta hänen mielestä aika ei ole sopiva... Milloin sitten..
Aikaa kului...ei ei vieläkään..
Hänellä työ kuljettaa sinne ja tänne...
Tuli asioita esille, jotka loukkasivat minua. Olin pettynyt ja loukattu. Entinen Iloinen ja elämänhaluinen ihminen. Nyt katkera, masentunut ja jopa mustasukkainen.
Tällä hetkellä kerään voimia suhteen lopettamiseen. Olen yrittänyt olla toistamatta entisiä virheitä.
Tuttavani tavattua hän kysyi, minne olen hukannut sen entisen iloisen energisen minäni. Mitä...
Siihen se on hukkunut, että pyydät miestä auttamaan kotitöissä, pyydät että tehdäänkö jotain muuta, kun viikonloput ollaan sisällä surffaten tv-kanavia...
Käytäiskö siellä tai täällä...
Onnen ja ilon voi saada muullakin kuin rahalla. Ennen mies muisti ja välitti, niin, syy on molemmissa, mutta kuinka voi enää nauraa ja iloita suhteessa, jonka toinen on sumentanut.
Se on varmaa että suhde ei parane vaihtamalla kumppania. Aina arki tulee vastaan...Olen yrittänyt puhua, selvitellä. Mies ei vastaa kuin mikä on??? Puhu siinä...Hän ei näe tai ei edes halua nähdä, että suhde ei toimi.
Joku ajattelee et tässä surkuttelen, mutta kirjoittaminen helpottaa oloa. En tarvitse sääliä tai haukkuja!!! Kerään vain voimia tämän lopettamiseen.
Loukattuna luulisi et nyt ja äkkiä äijä ulos, mutta se ei ole helppoa, kun toisesta välittää. Pitäisihän se nähdä, kun joudut pyytämään menemään pesulle tai vaihtamaan siistimpiä vaatteita kun lähdemme jonnekin tai kertomaan että haluaisit läheisyyttä..
Enää en jaksa pyytää, en mitään. Elän päivän kerrallaan töissä käyden. Tälläinen arki meillä oltuamme yhdessä 4vuotta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tekstistäsi huomaa, että olet ajatellut asioita realistisesti ja jotenkin sain sinusta sen kuvan, että olet sinut itsesi kanssa vastoinkäymisistä huolimatta.
Päivä kerrallaan mennään meilläkin, olen ollut suhteessa avomieheni kanssa reilut 4 vuotta. Arki on koittanut aikaa sitten, mutta otan ilon irti pienistä asioista..ja vaikka minulle vaikeaa onkin olla erossa puolisosta, olen keksinyt itselleni harrastuksia. Eniten just tökkii se, ettei meillä ole yhteistä tekemistä muualla kuin kotona. Joskus olisi kiva käydä esim. uimassa läheisellä rannalla, kalassa tai vaikka vaan kävelyllä..ne harrastukset eivät edes maksaisi.No, onhan niitä hyviäkin hetkiä ja tarkemmin ajateltuna paljonkin..
Tsemppiä!Mitä ikinä meinaatkin :)