Olen monta vuotta kärsinyt näistä anopin tuliaisista. Vaikuttaa kun hän yrittäisi parhaimpansa mukaan sisustaa kotiamme tuomalla lahjaksi tauluja, kaiken maailman rättejä, astioita ym. On yritetty vihjata että tavaraa on ja ettei tarvita mitään...rasittavaa...eläis omaa elämäänsä.
rasittava anoppi
sisustaa kotiamme...
81138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vihjaaminen ei auta. Pitää sanoa suoraan. Niin ja ne sen "tuliaiset" kaikki pois. Taulut pois seiniltä ja kipot pois näkösältä.
Tottakai se kantaa niitä kun käytätte niitä ettekä sano suoraan.
Käykös hän vielä aika ajoin tarkistamassa, että hänen tuomansa lahjat ovat varmasti esillä?
Ja jos ei ole, vaatiiko selitystä missä on se ja se, minkä hän silloin ja silloin antoi?
Näin ainakin meillä.. silloin kun vielä olin naimisissa. Eron tiimellyksessä "katosivatkin" lähes kaikki hänen antamansa sisustusesineet, verhot ym.
Makuja on niin monenlaisia, ja meillä ei maku käynyt yksiin.
Sanokaa aivan suoraan, että teillä on niin paljon jo kaikkea, ettei mikään mahdu enää mihinkään. Ja että ei toisi lahjoja ollenkaan.
meille alko tulemaan kans sisustustavaraa ja sitten sitä katseltiin seiraavilla vierailuilla, mihin olis sijoitettu...
Mä tein yksinkertaisesti niin, että kun eräs kerta tuli tavaraa, niin sanoin suoraan, että "Mä voisin tehdä listan, mitä voisit seuraavan kerran tuoda tänne".
Tavaraa ei ole tuon jälkeen tullut, eikä asiasta ole koskaan sen kummemmin keskusteltu.
Muistakaa hyvät ihmiset, niin anopit, miniät kuin lapsetkin, että tauluja EI saa antaa lahjaksi toiselle.
Kukaan ei voi tietää toisen makua.
Eri asia on, jos kyseessä on lahjoittajan oma maalaus, silloin sillä lienee sellainen tunnearvo, että saaja voi sen seinälle ripustaa, mutta lahjaksi pitää aina ostaa esine, jota ei ole pakko pitää esillä paraatipaikalla.
Jos kuitenkin olette ostanut hienon taulun markkinoilta tai messuilta, niin älkää koskaan kysykö, mihin se on joutunut, kun käytte saajan kotona.
"Rätit" voivat olla hyvääkin käsityötä ja arvokasta kangasta, ja ne ainakin voi piilottaa kaappiin, samoin kipot, jotka voi viedä vaikka kierrätyskeskukseen, jos eivät kirpputorille kelpaa.
Antaja ei tarkista, ovatko ne vielä talossa.
Tunnen yhden naisen, joka mielellään ostelee matkoiltaan kaikkea kallista. Hän osti miniälle aidon itämaisen maton, toiselle kalliin taulun lontoolaisesta galleriasta. Minulle (olen sukulainen) hän lahjoitti käsintehdyt kengät ja settiin kuuluvan hatun (Pariisista).
Esimerkkejä on paljon.
Pojalleen hän antoi tänä kesänä upouuden auton.
Ei hän ole hullu, päin vastoin. Hän yksinkertaisesti tienaa firmastaan jne. aivan sikamaisesti. Itse hän ei ehdi nauttia kaikesta tienaamastaan rahasta. Mutta hän sanoo, että ostaminen ja lahjoittaminen on kivaa.
keskustell, mutta.. Anoppini alkoi myös sisustaa meillä ja kun sitten vihdoin isosta taulusta sanoin, ettei sille ole paikkaa, hän kertoi mihin se tulee ripustaa. Kun vastasin, että se seinä on tarkoituksella tyhjä ja sellaisena pysyykin hän loukkaantui verisesti. Sain sitten jatkuvasti kuulla, kuinka minulle ei se kaunis taulu kelvannut jne.
Joskus törmäsin neuvoon, että;
Kerrot lahjan tuojalle, että tuodessaan lahjan, hänen on vietävä kaksi samalla pois. Eli Tavaraa On Tarpeeksi.
enpä voisi sanoa yleensä kellekään lahjan tuojalle,et vie lahjasi pois...ei kuulu tapoihin