Pulma

Kylläpähän on ahdistava tilanne. Olen tapaillut erästä naista nyt noin puolisen vuotta. Minulla ja hänellä on erinomaisen hauskaa toistemme seurassa.

Ongelma on siinä että olen tulenpalavasti häneen ihastunut. Paha vaan että hän haluaisi pitää suhteemme kaveruutena. Pelkkä ajatus siitä että en häntä saa, tuottaa hirvittävää tuskaa...

Mutta silti elättelen toiveita. Ehkäpä jonakin päivänä hänen mielensä muuttuu. Mutta, ehkäpä jonakin päivänä hän löytää itselleen seurustelukumppanin ja sen odotan sattuvan enemmän kuin mikään muu.

Tiedän tekeväni itselleni hallaa. Olen miettinyt että lopettaisin hänen näkemisen, mutta sitten haluan nähdä häntä jo siksi että hän on niin hyvä tyyppi, loistava kaveri. Joten, en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
4449
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jos naisista tulee sun kavereita, sulla on äiti mukana... Mieti miten kypsä ja maskuliinen mies käyttäytyis niin se nainen voi olla sun. Naiset kun ei viehäty romanttisessa mielessä äidin pojista, Suomessa, Italiassa vois toimia.

Äänestä
  • Ei juuri ole äitmuoria näkyny meidän tapaamisissa :D

    Äänestä

  • Severr kirjoitti:

    Ei juuri ole äitmuoria näkyny meidän tapaamisissa :D

    No mut ehkä se on lesbo sitte? Käyttäydy ku nainen siinä tapauksessa :)

    Äänestä

juttu, paitsi että olen nainen ja ystäväni on mies.
Nyt mun on ollut pakko pitää etäisyyttä häneen, koska satutan muuten vaan itteeni. Tämä mies kuitenkin ottaa muhun yhteyttä melkein joka päivä jos musta ei kuulu, joten siinä mielessä ei helppoa.
Hän on painottanut mulle, että tahtoo olla vaan kaveria, mutta jos mainitsenkin jonkun miehen jossain asiassa niin suuttuu siitä sitten...
miehiä ei voi ymmärtää:(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Severr kirjoitti:

Kylläpähän on ahdistava tilanne. Olen tapaillut erästä naista nyt noin puolisen vuotta. Minulla ja hänellä on erinomaisen hauskaa toistemme seurassa.

Ongelma on siinä että olen tulenpalavasti häneen ihastunut. Paha vaan että hän haluaisi pitää suhteemme kaveruutena. Pelkkä ajatus siitä että en häntä saa, tuottaa hirvittävää tuskaa...

Mutta silti elättelen toiveita. Ehkäpä jonakin päivänä hänen mielensä muuttuu. Mutta, ehkäpä jonakin päivänä hän löytää itselleen seurustelukumppanin ja sen odotan sattuvan enemmän kuin mikään muu.

Tiedän tekeväni itselleni hallaa. Olen miettinyt että lopettaisin hänen näkemisen, mutta sitten haluan nähdä häntä jo siksi että hän on niin hyvä tyyppi, loistava kaveri. Joten, en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu