Voi elämä, millaista piinaa olen saanut kestää jo puolitoista vuotta.
Mies jäi toistamiseen kiinni vehtailusta, haki eron. Peruutti eron, osti "perheen yhteiseksi joksikin" veneen ja karautti sillä välittömästi karille. Sai psyyke- ja ties mitä lääkitystä, haukkui perheeni, sukuni ja ystäväni, poltti kaikki yhteydet.
Raahasin perheterapeutille, itkin, rukoilin, menin päättömyyksiin mukaan ja jätin lapset vasemmalle kädelle. Mies haki eron uudestaan, hankki vuokrayksiön tekstaillakseen rauhassa muuanne. Ei ollut kivaa, ei palvelua, ei lämmintä ruokaa ja puhtaita vaatteita, siis palasi kotiin. Ja minä typerys ajattelin, että yhteinen aika olisi hyvästä.
Terapiat lopetettiin, tilanne sen kun paheni ja 23 vuotta rakennettu elämä oli murskana. Lopullinen ero on nuijalla lyöty, mutta nytpä ei mies enää lähdekään minnekään. Ei ole varaa muuttaa, minut lapsineni olisi kyllä heittämässä pois kotoa. Piinaa, haukkuu, tekee ilmoituksia milloin polisille, milloin lastesuojeluun ja vaikka minne. Olen kuulemma niin sairas, ettei uskalla jättää lapsia kanssani. Niinkuin ikinä ennenkään olisi osallistunut lasten hoitoon tai kasvatukseen kuin heittämällä setelin tai toisen.
Niin kamalaa kuin elämästä nyt on tullut, en voi olla kaipaamatta sitä, millaiseksi kuvittelin sen korjaavani. Yhden voimat ja tahto eivät vaan siihen riittäneet. Itken ja suren syvästi sitä rakasta aviomiestäni, jona hänet opin tuntemaan ennen kuin pettäminen astui kuvioon. Siihen oli pyrkimykseni, nyt toivon vain, että jo viimein lähtisi, että voisin alkaa koota itseäni ja vääntää kyynelrättejä.
Eilen lausahti, että tuli hakeneeksi eron paniikissa...!
Mies jäi toistamiseen kiinni vehtailusta, haki eron. Peruutti eron, osti "perheen yhteiseksi joksikin" veneen ja karautti sillä välittömästi karille. Sai psyyke- ja ties mitä lääkitystä, haukkui perheeni, sukuni ja ystäväni, poltti kaikki yhteydet.
Raahasin perheterapeutille, itkin, rukoilin, menin päättömyyksiin mukaan ja jätin lapset vasemmalle kädelle. Mies haki eron uudestaan, hankki vuokrayksiön tekstaillakseen rauhassa muuanne. Ei ollut kivaa, ei palvelua, ei lämmintä ruokaa ja puhtaita vaatteita, siis palasi kotiin. Ja minä typerys ajattelin, että yhteinen aika olisi hyvästä.
Terapiat lopetettiin, tilanne sen kun paheni ja 23 vuotta rakennettu elämä oli murskana. Lopullinen ero on nuijalla lyöty, mutta nytpä ei mies enää lähdekään minnekään. Ei ole varaa muuttaa, minut lapsineni olisi kyllä heittämässä pois kotoa. Piinaa, haukkuu, tekee ilmoituksia milloin polisille, milloin lastesuojeluun ja vaikka minne. Olen kuulemma niin sairas, ettei uskalla jättää lapsia kanssani. Niinkuin ikinä ennenkään olisi osallistunut lasten hoitoon tai kasvatukseen kuin heittämällä setelin tai toisen.
Niin kamalaa kuin elämästä nyt on tullut, en voi olla kaipaamatta sitä, millaiseksi kuvittelin sen korjaavani. Yhden voimat ja tahto eivät vaan siihen riittäneet. Itken ja suren syvästi sitä rakasta aviomiestäni, jona hänet opin tuntemaan ennen kuin pettäminen astui kuvioon. Siihen oli pyrkimykseni, nyt toivon vain, että jo viimein lähtisi, että voisin alkaa koota itseäni ja vääntää kyynelrättejä.
Eilen lausahti, että tuli hakeneeksi eron paniikissa...!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko siinä vaan sivustakatsoja vai mitä oikein tarkoitat..?
Miehesi käytöksen perusteella voisit hyvin hakea eroa ilman miehesi mielipiteitä.
Mutta jos haluat viettää tuollasita elämää, jatkakaa edelleen kuin eroa ei olisikaan haettu. Vaikka erohakemuksen jättää, ei kakkosvaihetta tarvitse "kuitata".
"Miehesi käytöksen perusteella voisit hyvin hakea eroa ilman miehesi mielipiteitä."
Näin voi tehdä joka tapauksessa. Perusteluja ei tarvitse eritellä.
Jos ette osaa päättää, kumpi yhteisestä kodista lähtee, hakekaa tuomioistuimelta yhteiselämän lopettamispäätöstä (se on määräaikainen). Tuntuu siltä, että molemmat osapuolet ovat eron ansainneet ja että entinen prinssi on pysyväsi muuttunut sammakoksi. Vain yhteinen asunto enää pidättelee ja kumpikin odottaa että toinen lähtee..vai ajattelitteko odottaa niin kauan että toinen kuolee. Lapsiakin ajatellen erittäin ikävä tilanne.