Ei tiedä mitä tehdä... Vaimoni laittoi avioeroprosessin liikkeelle varmoin aikein useita kuukausia sitten. Muutti omaan asuntoon, kaikki yhteiset asiat kuten asunnon myynti ym. molempien muutto hoidettiin yhdessä ja toista auttaen.
Sen jälkeen (omasta mielestäni) vaimollani on ollut lohduttajia tilanteeseen...ei kuulemma seksiä, mitä minä en usko, kuin vasta viimeisen tuttavuuden kanssa. Nämä 3 kaveria mitä minä tiedän on kylläkin kaikki halunneet suhdetta vaimoni kanssa.
Itselläni maailma romahti täysin, masennuin enkä oikein saanut itsestäni mitään irti. Sain kuitenkin haettua masennukseeni ammattiapua ja lisäksi sain ystäviltäni tukea. Pääsin pikkuhiljaa ns. normaalimpaan elämään kiinni kunnes vaimoni tapasi tämän viimeisen tuttavuutensa, mihin hän ilmoitti kovin ihastuneensa.
Koko eroprosesimme ajan vaimoni kuitenkin pyöritti minua pikkusormensa ympärillä antaen välillä ns. siimaa ja veti sitä sitten takaisin anten ymmärtää että ei olisi varma mitä hän haluaa.
Kului aikaa ja aloin itsekin katselemaan ympärilleni ja tapasin erään naisen kenen kanssa löysimme nopeasti yhteisen sävelen ja huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa. Jonkin aikaa tämän jälkeen kun vaimoni sai tietää tästä, tuli hän toisiin aatoksiin ja halusi palata yhteen ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.
En heti tiennyt mitä tehdä yhteen palaamisen suhteen mutta tällä hetkellä olemme nyt yhdessä ja "harjoittelemme" yhdessä asumista, vaimollani on kuitenkin omakin asunto vielä olemassa. Vaimoni kertoo olevansa aivan varma mitä hän tulevaisuudelta haluaa ja kenet hän haluaa. Ongelmana on vain että en saa tätä tapaamaani naista mielestäni ja uskon ja tiedän että tunne on molemminpuolinen.
Rakastan vaimoani mutta välillä tuntuu että kaíken tapahtuneen jälkeen sitä AITOA rakkautta on vaikea saada tunnetilana takaisin. En syyllistä ketään, meistä kukaan ei ole täydellinen mutta unohtaminen on vaikeeta...
En tiedä mitä tehdä...
Sen jälkeen (omasta mielestäni) vaimollani on ollut lohduttajia tilanteeseen...ei kuulemma seksiä, mitä minä en usko, kuin vasta viimeisen tuttavuuden kanssa. Nämä 3 kaveria mitä minä tiedän on kylläkin kaikki halunneet suhdetta vaimoni kanssa.
Itselläni maailma romahti täysin, masennuin enkä oikein saanut itsestäni mitään irti. Sain kuitenkin haettua masennukseeni ammattiapua ja lisäksi sain ystäviltäni tukea. Pääsin pikkuhiljaa ns. normaalimpaan elämään kiinni kunnes vaimoni tapasi tämän viimeisen tuttavuutensa, mihin hän ilmoitti kovin ihastuneensa.
Koko eroprosesimme ajan vaimoni kuitenkin pyöritti minua pikkusormensa ympärillä antaen välillä ns. siimaa ja veti sitä sitten takaisin anten ymmärtää että ei olisi varma mitä hän haluaa.
Kului aikaa ja aloin itsekin katselemaan ympärilleni ja tapasin erään naisen kenen kanssa löysimme nopeasti yhteisen sävelen ja huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa. Jonkin aikaa tämän jälkeen kun vaimoni sai tietää tästä, tuli hän toisiin aatoksiin ja halusi palata yhteen ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.
En heti tiennyt mitä tehdä yhteen palaamisen suhteen mutta tällä hetkellä olemme nyt yhdessä ja "harjoittelemme" yhdessä asumista, vaimollani on kuitenkin omakin asunto vielä olemassa. Vaimoni kertoo olevansa aivan varma mitä hän tulevaisuudelta haluaa ja kenet hän haluaa. Ongelmana on vain että en saa tätä tapaamaani naista mielestäni ja uskon ja tiedän että tunne on molemminpuolinen.
Rakastan vaimoani mutta välillä tuntuu että kaíken tapahtuneen jälkeen sitä AITOA rakkautta on vaikea saada tunnetilana takaisin. En syyllistä ketään, meistä kukaan ei ole täydellinen mutta unohtaminen on vaikeeta...
En tiedä mitä tehdä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni sinun kannattaisi syventää rohkeasti,suhdettasi uuteen ystävääsi.Ei kannata syöksyä suinnpäin suonsilmään.Luulen että vaimosi ei kestä nähdä jos sinua joku aidosta rakastaa,ja jonka kannssa loistat ja olet uusi iloinen ja hyvä ihminen.Ann siis sydämmesi ja tunteeesi tehydä päätös vaikka se onkin vaikeaa.Jos olisin sinä aloittaisn elämä puhtaaltapöydältä,uuden naisystäväsi kanssa.Hyvää kesää.T. Mies 31
Jotenkin tuntuu, että vaimosi kuitenkaan ei ole varma, vaikka aivan varmasti hänestä juuri nyt siltä voi tuntua. Sinulla on ollut niin suuri pettymys jo, että tulet pelkäämään vaimosi kanssa jatkaessasi sen tulevan joku päivä uudestaan. Vaikea tietenkin sanoa mitään varmasti, sillä kristallipalloa ei ole meillä kellään.
Nyt ensiksi; kuinka kauan asuitte vaimosi kanssa erillään? Usea kuukausi ei ehk ole tarpeeksi. Olen antanut itseni ymmärtää (omasta kokemuksesta ja lukemalla kirjoja), että jos halutaan palata yhteen, on hyvä jatkaa tätä erillään asumista ja rakentaa sitä oman itsensä tuntemista. Samalla kuitekin huomoiden puoliso, mm. viettäen laatuaikaa hänen kanssaan. Toista suhdetta ei tulisi olla kummallakaan. Yhteen asumaan voidaan palata vasta kun molemmat tuntevat, että voisivat asua yksinkin. Paradoksaalista ehkä, että ensin pitää oppia olemaan itsekseen, mutta siinä lienee se juju, että on sinut itsensä kanssa ja tuntee olona hyväksi. Omasta kokemuksesta sanon tämän, koska olisin vielä viime syksynä ollut valmis palaamaan yhteen, mutta miten ajatukseni ovat nyt viimeisen puolen vuoden aika selkiytyneet. Nyt osaan olla itsekseni, minä tunnen olevani MINÄ ja puolisoni on minulle edelleen tärkeä, en seurustele toisen kanssa, puolisostani en tiedä, mutta yhteenemme palaa. Tähän looputulokseen uskon että olisin tullut myöhemmin, mutta paljon enemmän kaikkien kärsittyä, jos puoilsoni oisi palannut aikaisemmin. Sillä tämä vuosi tarvittiin, jotta olen erillinen ihminen. Se, miltä elämä tuntuu, se on eri asia, olen aika rikki edelleen, mutta sen parantumiseen uskon kuluvan vielä vuosia.
Asuimme erillään n. 4 kuukautta ja nyt kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti. Sen jälkeen kun vaimoni ilmoitti että haluaa palata yhteen (n. 2 viikkoa sitten) on jo netistä etsitty uutta yhteistä asuntoa...tai minä en ole. Muutenkin olen ollut jostain syystä tietoisesti tai tiedostamatta hyvin varovainen ja varautunut jollain tapaa. Siitä se kai johtuu kun ei oikein varma mitä itsekään haluaa ja historia on hyvin muistissa...
Moi. Niin, kyllä tuo aika tuntuu aika lyhyeltä siihen nähden, että paljon pitäisi asioita prosessoida mielessään. Se vain vie aikaa. Mitäpä, jos ehdottaisit vaimollesi, että katsotte vielä muutaman kuukauden, ennen yhteisen asunnon etsimistä. Näet miten hän reagoi. Ja eikö olisi ihan mukava ajatus, että ikäänkuin seurustelisitte, asuisitte erillään ja ikäänkuin seurustelisitte. Näin voitte löytää yhteiseen elämäänne sen uuden käsikirjoitksen, sillä sellaista te tarvitsette, paluuta vanhaan ei ole!
edelleen. Jos sinulla on mahdollisuus terveeseen suhteeseen, valitse se, äläkä anna vaimosi torpedoida sitä.
Ota ohjat omiin käsiisi.
Mieleni tekisi niin sanoa sinulle että aloita puhtaalta pöydältä uuden naisen kanssa! Niin monen tutun naisen eroa olen katsellut tässä pää pyörällä. Kun ei osata päättää mitä tehdään. Joskus tuntuu ettei se eropäätös ollutkaan kovin harkittu. Näissä tilanteissa tosin ollut pieniä lapsia mukana joka tekee asiasta vielä kauheamman. Mutta..ei se vaimo vaihtamalla parane. Niinhän sanotaan. Teillä on kuitenkin yhteinen historia. Olisin samoilla linjoilla monen kanssa siinä että antakaa toisillenne aikaa. Älkää hypätkö asumaan yhdessä heti miten vaan aloittakaa oikeasti kaikki puhtaalta pöydältä. Seurustelkaa, nauttikaa yksinäisyydestä, opetelkaa tuntemaan toisenne paremmin, olkaa rehellisiä ja ehdottomia. Tee jo alussa pelin säännöt selväksi, jos vaimosi hyväksyy ne niin hän on tosissaan jutussa. Jos hän ottaa herneen nenään, voisin kuvitella ettei ole kovin puhtaat jauhot pussissa. Toivon todella että kaikki järjestyy!