nautin sinkkuudesta ja sen vapaudesta, kun saa tehdä ihan mitä haluaa ja milloin haluaa, mutta välillä sitä huomaa vain kaipaavansa kainaloa johon käpertyä... mutta jos minulla on suhteen mahdollisuus, juoksen karkuun, koska pelkään, että joku satuttaa ja lujaa, jos suhde ei onnistukkaan!!! en tiedä onko muilla sinkuilla tällaisia "ongelmia" ja onko siitä koskaan päässyt eroon??? vai onko minut tuomittu olemaan aina sinkkuna...
sinkkuudesta
suhteeseen...
4555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellä sama ongelma, ja mun elämää värittää myös omat lapset. En anna kenkään rakastaa, miten joku voisikaan?Juoksen mielummin pakoon kuin satutan enää itseäni.
Kyllähän sitä sinkkuudesta nauttii.Mahdollisuuksia on suhteeseenkin tullut,mutta ei uskalla aloittaa mitään.Vähän yli pari vuotta sinkkuna jo ollut,alkaa jo kyllästyttää,mutta edellisessä suhteessa sai pettyä nin pahasti ja tuli satutetuksi niin kait sitä vähän pelkääkin.Aika näyttää.
Heippa,
onhan sinkkuudessa omat puolensa toki. Itsellä on aivan liikaa huonoja kokemuksia miehistä, siitä huolimatta olen uskaltanut lähteä kerta toisensa jälkeen uuteen juttuun mukaan jos itse on vaan tosissaan jostain kiinnostunut. Ja nyt taas olen siinä samassa tilanteessa, että mua on satutettu tosi pahasti. Olen miettinyt asian kuiten näin, että olisikohan mahdollista että sitoutumiskammoni alitajunnassa tekee vähän kepposet, "auttaa" ns. valkkaamaan miehet jotka eivät myöskään pysty sitoutumaan..
mutta kuinka monta kertaa on astuttava paskaan ennenkuin oppii?
Ei ikinä välttämättä.