Olen vuoden verran tuntenut venäläisnaisen ja olemme hyviä ystäviä, tiedän hänestä salaisuuksia. Olemme käyneet kahviloissa ja picnicillä, uimassa ja jopa viikonloppu lomalla kahdestaan. Tällä lomalla pyysin häntä viereeni nukkumaan ja hän tuli, vain nukkumaan. Aamulla hieman halailin häntä ja tuntui olevan onnellinen mutta ei vastannut mitenkään. Viime viikonloppuna kävin hänen luona kylässä, ja oli outoa. Nyt sain tietää, että hän olisi halunnut minun jäävän, muttei lähtiessäni vastannut halauksee/poskisuudelmaan. Onko nyt niin kova kulttuuri ero, että "venakot" tosiaan ovat näin ystäviä vain kyseessä jo muutakin. Olisiko kiinnotus molemmin puolista. Itse haluaisin hänet itselleni, mistä hitosta noista "venakoista" ottaa selvän? Tekevätkö he koskaan aloitettava vai ovatko vain miehen vietäviä?
Venäläisnainen
jusu79
464060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mies on se joka määrää tahdin. Eli voi hyvinkin olla kiinnostunut - venäläinen nainen harvemmin tekee aloitteen. Siellä ollaan sitä mieltä, että se ei ole naisellista. Silläkin voi olla vaikutusta, että venäläisillä naisilla on huoran maine (syyttä), eikä hän halua sinun ajattelevan samoin? Ei muuta kuin rohkeasti kysyt suoraan, sillähän se selviää. Muuten ei tule mitään :-) Ja tiedän asiasta, koska mieheni on venäläinen ja on kaikki kulttuurierot tultu puitua ja keskusteltua läpi.
siis mieleni. 3 yötä sitten tuli txt-viesti jossa hän kehui silmiäni, jotka tekevät kuulemma ihmeitä.?!? Palauttelin hempeitä viestejä takaisin mm. lentosuukkoja yms. ja "hempeilyt" loppuivat kuin seinään.
Toisaalta en myöskään haluaisi pilata ystävyyttä häneen.
Kysynpä kun seuraavan kerran näemme, varmistan samalla tilanteen Tampereen viikonloppu lomasta. Se ainakin oli viikko sitten "possible", i want to visit in särkäniemi with you.
Kuulostaa suht tyypilliseltä, saattavat nuo naiset idässä tykätä olla vaikeastitavoiteltavia. Siellä mies piirittää ja joskus kauankin. Täällä keskustelussa joskus joku sanoikin että suomalaismies kielteisen vastauksen jälkeen sanoo "ok", venäläinen kysyy "miksi?" :-). Olen samaa mieltä.
Kyllä tuo aika varmalta tapaukselta mielestäni vaikuttaa. Muista aina olla kohtelias herrasmies, ehdottoman miehekäs, siitä ne noin yleisesti ottaen pitävät. Ja, vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut siinä mielessä, niin eihän sen tarvitse teidän ystävyyttä pilata.
Minäkin olen tapaillut venäläistä miestä nyt pari kuukautta. Hän oli kyllä se, joka suuteli minua ensin. Samaan sänkyyn päästessämme pelkkä nukkuminen oli poissuljettu vaihtoehto. Nyt kun olemme yhdessä, ja olen tehnyt aloitteita seksiin, se on ollut miehelle eksoottista. Venäläisiä ystävättäriä minulla ei ole, mutta kuten marjastajarkin kirjoitti, venäläiset "kiltit tytöt" osaavat sitten todella olla "kilttejä tyttöjä", olen ymmärtänyt. Vihaan kovin pitkälle vietyjä stereotypioita kansallisuuksista,ja tarinasi kuulostaa siltä, että oli tyttö venäläinen, suomalainen tai intialainen, sinun olisi nyt otettava se, mitä tahdot ja joka jo ihan turhautuneena riippuu oksallaan. Ei kukaan lähettele hempeyksiä, mene nukkumaan samaan sänkyyn ja halaile kaveripoikaa. Sähköä on ilmassa. Vain sinä voit mokata nyt koko jutun.
Taidat olla ainut lisäkseni tällä palstalla, jolla on venäläinen mies :-) Miten on mennyt? Onko hän kauankin asunut Suomessa?
Joo, sama juttu täällä, mies alkuvaiheessa hirveästi inhmetteli jos minä olin joskus se haluavampi osapuoli... KYllä ne kulttuurit vain vaikuttavat.
Hän ei asu Suomessa, vaan on ajanut kiltisti Pietarista katsomaan minua. Hän on kyllä monen vuoden aikainen Suomi-fani, mutta ei osaa kieltä, joitain sanoja ja fraaseja vain. Minä osaan auttavasti venäjää, mutta englanniksi selitän abstraktit jutut. Venäjää tietenkin pitää oppia lisää.
Toi seksi on kyllä ikuisuuskysymys. Mieheni tiesi, että Suomessa naisilla on yhden yön juttuja ja oli sitten jostain (varmaan sieltä kammottavalta Suomi.ru-foorumilta)saanut tietoa, että suomalaiset naiset ovat pettämistilaston ykkösenä Euroopassa. En oikein tiedä, sainko tämän hienojakoisen rajan tehtyä, että kyllä minullakin on historiani ja villit sinkkuvuoteni, mutta ei tässä millään elukan tasolla olla ja pettäminen tässä(kin) kulttuurissa on tuomittavaa. Päätin sitten sylkäistä koko jutulle,niin että jos tahdon toista, niin tahdon ja voin näyttää sen. Muutenkin olen niin pihalla kaikista peleistä (tyyliin kumman vuoro soittaa, kuinka kauan odottaa ennen kuin vastaa viestiin, kuinka monta kertaa täytyy lähetely-yritykset torjua jne.), että täytyi luovuttaa ennen yritystäkään.
Aika hurjaa, että sinunkin mies piti naisen lähestymistä niin erikoisena. Tässä alkaa pian tehdä pelottavia päätelmiä venäläisistä tytöistä. Mitä muita juttuja on noussut esiin?
Ihan samoja asioita on näköjään siellä pohdittu ja puitu kuin täälläkin.
Mieheni myös ahkerasti lukee tuota suomi.ru-palstaa, josta aina sitten joitain kivoja juttuja nousee esille. Ja kyllä se loukkaa, kun hän edes mainitsee suomalaisten naisten horoudesta... No tottahan se saattaa vähän ollakin, mutta jos siitä mainitsee, tulee minulle kuva että hän ajattelee minusta samoin. Mutta kyllä häntäkin sitten puolestaan jotkut lohkaisuni loukkaavat.
Onhan tämä suomalainen nainen-venäläinen mies yhdistelmä on aika harvinainen, ei kovin montaa kertaa todellakaan ole tullut vastaan. Se on juuri se naisellisuus, mikä niille venäläisukoille on tärkeää. Tai siis, heille on tärkeää ehkä olla se mies, sanotaanko näin :-) Vai mitä mieltä olet?
Joo, kyllä minullakin menneisyydessä on ollut muitakin miehiä: se hänelle onkin ollut hyvin kova pala sulattaa. Ei vain voi käsittää, että ei täällä pidetä erityisen huorana, jos on yhden illan juttuja SINKKUNA. Minua taas närkästytti kovasti se, että hänellä ollut ihan samoja juttuja, muttei hän siinä mitään pahaa näe, tai ei myönnä. Mutta tikulla silmään niitä, jotka menneitä muistelee. Asiat ollaan puhuttu selviksi, kaikki nostettu pöydälle, ja se siitä.
Missäs tapasitte, jos saa kysyä? Minunkin mieheni vielä asuu Moskovassa, mutta pian muutto pariksi vuodeksi Suomeen, sitten luultavasti yhdessä Moskovaan. Saa nähdä. Kuinka usein pääsette tapaamaan? Aika vaikuttavaa että ajelee luoksesi :-) Tulevaisuuden suunnitelmia? Mikä muu teillä on aiheuttanut kränää?
Jep, mielenkiintoinen asia tämä miesten hyväksytyt ja naisten paheksutut yhden yön jutut, kahtahan niihin tarvitaan. Naureskellen kerroin erään hauskan elokuvasitaatin, se meni: "Beautiful boys are like beautiful clothes, you just have to try them on." Se ei ollutkaan hauska juttu hänestä vaan viittaus suureen vaatekaappiini ja sitä kautta... Nyt sitten on jotain heittoja, että hän pelkää minun vaihtavan miestä kuin mekkoa. Ihan kevyenä kiusoitteluna suloista, mutta jos siitä sitaatista nyt oikeasti syntyi jokin luottamuspula vakuutteluistani huolimatta...argh. Millaisia lohkaisuja muuten tarkoitat, jotka loukkaavat miestäsi?
Toi naisellisuus venäläisissä on kyllä uskomatonta. Olen ollut maassa kolmeen otteeseen ja haukon vaan henkeä niiden piikkareiden ja turkkien edessä. Vaikka itsekin meikkaa ja tykkää näteistä vaatteista, niin altavastaajaksi joutuu kuitenkin. Puhumattakaan, että kiloakaan ei voi tulla nyt liikaa. Mieheni on kaiketi poikkeus, sillä rajaukset silmissä on kuulema jo ihan turhaa, ja voisinko vain laittaa farkut jalkaan. Se, mikä kävi katkerasti miehuudelle, oli että tarjosin usein hänelle(ihan kontrana sille, että hän se ajaa tänne). Tilanne tiskillä käy vaan nopeasti suomeksi, eikä hän ehdi kissaa sanoa=) No, on hän saanut nyt niitä siidereitä ja kahveja ostaa minulle, mutta toisaalta jo tottunut siihen, että minä voin sitten tarjota seuraavat. Pohdin, että tälle suomalaiselle piirteelle annetaan ehkä arvoakin, kun siihen tottuu? Olisi tietenkin tökeröä kysyä.
Netissä tapasimme, tahdoin prepata venäjää ja kuukausi varmaan kirjoiteltiin ennen kuin hän tuli käymään Suomessa. Vietettiin päivä kaupungilla, minäkin matkustin pois kotoa "ei kenenkään maalle". Sitten ollaan nähty n.joka toinen viikko. Olen menossa Venäjälle nyt, kun viisumi tuli. Miten te tapasitte? Kuinka vanhoja olette?
Niin, minulta joskus päässyt samanlaisia sammakoita suusta... Lisäksi huumorintajuni on aika rivo välillä, aluksi hän ihan kauhistui, mutta on kyllä tottunut siihen ja ymmärtää, että lasken vain leikkiä. Toivottavasti ;-)
No omilla lohkaisuillani tarkoitan sitä, että välillä tulee epävarma tunne, että entä jos minuakin vain käytetään hyväksi. En tiedä mistä se johtuu. Kai tästä palstasta, kun lukee niin paljon negatiivisia juttuja. Koska hän ei ikinä ole minkäänlaista aihetta antanut epäilyihin. Silti tämä palsta saa minussa sellaisen vaikutuksen, että välillä epäilee, vaikka _tietää_ että kaikki on ok. Tottakai tällaiset loukkaavat häntä. (Tämäkin kaikki tapahtuu netissä, muuten emme juurikaan kovin paljoa riitele/sanaile.)
Juu, kyllähän ne venäläisnaiset pukeutuu, täytyy myöntää. Mielestäni jotkut liikaa, mutta noin yleisesti ottaen hyvin tyylikkäästi suomalaisiin naisiin verrattuna. Nykyään teenkin kaikki shoppailut siellä, kun on niin laaja valikoima kaikkea ihanaa, varsinkin laukut, vyöt, kengät kuuluu ehdottomasti ostoslistalle kun sinne taas parin viikon päästä lähden. :-) Ei sellaisia oikeasti edes löydy Suomesta. Ja hinnat!!! Milloin olet lähdössä?
Minun miehelle on kova paikka kun vaadin että maksan puolet matkakustannuksista. Minusta se vain on epäreilua, että toinen maksaa pelkästään, kun meidän yhteinen suhdehan se kuitenkin on. Hän puolestaan maksaa puolet minun matkoistani. Oikeastaan siitä on tullut jo sääntö, niin se toimii parhaiten :-)
Kappas vain, mekin tapasimme ihan netissä, mutta juttelimme huomattavasti pidempään (vuoden) ennen kuin rohkenimme sitten tavata oikeasti. Hän tuli luokseni viikoksi ja siitähän se sitten lähti käyntiin ihan todellisuudessakin :-) Oli kyllä elämäni ihanin viikko. Oli ihan uskomatonta tavata se tyyppi, jonka kanssa oli puhunut vuoden päivittäin. Ja onnekseni tunteet olivat samanlaisia todellisuudessa. Kipinät lenteli heti alusta lähtien. Kamala edes kuvitella minkälainen tapaaminen olisi ollut, jos emme olisikaan pitäneet toisistamme... Netissä kuitenkin oli jo "menty niin pitkälle", jos nyt niin voi sanoa. Olemme tapailleet n. kerran kuussa, välillä muutaman päivän tapaamisia, välillä muutaman viikon. Nyt tänä vuonna olisi tarkoitus muuttaa yhteen opiskelujeni loppuajaksi, sitten luultavasti Venäjälle, jos ei täällä hyvin suju. Minä olen 21, mieheni viisi vuotta vanhempi. Entä te?
Tosi kiva vaihtaa ajatuksia toisen venäläismiehen omaavan kanssa :-) Niin muuten, oletko hänen perhettänsä tavannut? Jos, niin miten ottivat vastaan? Mites muuten ulkonäöltään tämä miehesi? Miellyttääkö silmää enemmän kuin suomalaisukot noin yleensä? ;-) Et kertonut mitään tulevaisuuden suunnitelmista!
Joo, tällä palstalla on aivan hirveää tekstiä. Vähän aikaa jaksaa lukea kulmat kurtussa, sitten alkaa jo tylsistyttämään ja toteaa vain, että kun oma itsesuojeluvaisto on pelannut ihmisten kanssa, miksei se toimisi nytkään. Huomaa kyllä, miten kaikki naljailut jättää nettiin, liveaika on liian kallisarvoista siihen. Ja kappas, kun livenä kaikki onkin yksinkertaista, ihanaa ja helppoa. Siinä silmiin tuijottaessa ei tule mielenkään, että minä tässä edustan ilmaiseksi jakelevaa lutkaa ja tuo tuossa juoppoa vaimonhakkaajaa ts. suomalaista ja venäläistä stereotypioineen. Kaikki epäilykset nousee pintaan silloin, kun on erossa toisesta ja pienessä sievässä päässä syntyy hurjia ajatuksia. Tästä foorumista ei ole mielen rauhoittajaksi silloin.
Musta ei ole kerrottu vielä kuin opiskelijakavereille. Mies ei ole paljoa yhteydessä perheeseensä muutenkaan, vaikka välit ovat hyvät. Olen kyllä pettynyt, sillä minun vanhempani ovat jopa tavanneet hänet pikaisesti. Tilanne siellä päin?
Kaveri ei kyllä riko peilejä. Pyysin kuvaa mailitse ja ensimmäisten kuvien joukossa oli topless-otoksia biitsiltä. Puna kasvoilla ei varmaan laskenut viiteen minuuttiin. Onhan hänessä venäläistä näköä, mikä monia ei miellytä, mutta olen jo niin arvostelukyvytön, että en keksi heti ketään hänestä parempaa miesnäyttelijääkään =D Kohdallasi varmaan sama juttu. Niin ja minä olen 23, hän pari vuotta vanhempi.
Tulevaisuus on aivan auki. Suunnittelemme aina seuraavan tapaamisen, emme sen pidemmälle. Mitään tunnustuksia tai valoja ei ole vaihdettu, joten seuraavaksi alan odottelemaan niitä. Miten teillä meni? Kuka sanoi, että tahtoo muuttaa yhteen, missä vaiheessa?
joo, aika terapeuttista tämä meidän turinamme!
Toi alku on ihan tismalleen ajatukseni! Eikä kai siihen mitään lisättävää. Hassua, että meillä onkin näin samankaltaiset tilanteet, vai mitä?
No, minä tapasin mieheni perheen vasta n. 7 kuukauden seurustelun jälkeen. Voi olla, että haluavat viedä kotiin näytille vasta jonkun tietyn ajan jälkeen, että on suhde jo tosi pitkällä, eli hyvin vakavaa? En tiedä, mutta ei hän kyllä alkuvaiheessa kovasti puhunut siitä, että tapaisin vanhempansa. On myös kertonut, että on vain yhden tytön ennen minua näyttänyt vanhemmillensa pikaisesti, vaikka niitä tyttökavereita on ollut kymmenkunta. Että voipi hyvinkin olla taas kulttuuriin liittyviä juttuja, turha siitä varmaan hernettä nenään on vetää, mutta voisit siitä vaikka vihjaista, että olisi toki mukava tutustua hänen perheeseensäkin.
Kuitenkin, kun olin heillä käymässä, niin oikein hyvin ottivat vastaan, pyysivät sukulaisia katsomaan suomalaistyttöä, kaikki olivat tosi ystävällisiä ja ihania minua kohtaan. Samaa ei voi sanoa minun sukulaisteni suhtautumisesta mieheeni. Miten teillä on mennyt nuo jutut? Vanhempani kyllä kovasti tykkää hänestä, mutta kun menemme sukuloimaan, eivät sukulaiseni oikeastaan kiinnitä häneen minkäänlaista huomiota, muuta kuin terve sanovat. Käsittämätöntä, että Venäjällä minulle juttelivat kaikki, vaikkeivat osaa sanaakaan englantia, niin että hän joutui kääntämään (venäjäni on ihan lukiopohjalla), mutta minun sukulaiseni sen sijaan osaavat englantia, eivätkä vaivaudu puhumaan sanaakaan miehelleni. Onko se se suomalaisuusjuttu vai ovatko sukulaiseni vain erityisen junttia porukkaa? Onko teillä ollut tällaista ongelmaa? Vaikkakin sanoit, että pikaisesti vanhemmat ovat hänet tavanneet, niin ei varmaan hirveästi ole vielä sukuloitu. No, kuitenkin, tiedät mihin varautua...
Juu, eipä ole moittimista minunkaan mieheni ulkonäössä, kyllä se silmää miellyttää erityisen paljon :-) Tosin hän on lyhyehkö, mutta kuitenkin minua reilusti pitempi (mikä on pääasia). Ruskeat simmut ja tukka vetoavat myös melko hyvin.
No me olemme kihloissa olleet pari kuukautta. Yhteenmuuttoa olemme miettineet nyt muutaman kuukauden (3-4?) ajan, ja nyt ihan viimeaikoina tosissamme ruvenneet suunnittelemaan. Ensinnäkin piti päättää minne muuttaa, mitä sitten jne... Enpä osaa sanoa kumpi ehdotti, molemmat siitä on koko ajan puhunut. Mutta onhan se vaikeaa, ottaen huomioon, että Suomessa on hyvin vaikeaa ulkomaalaisen löytää koulutustansa vastaavaa työtä (koska Suomessahan on maailman parhaat yliopistot!!!!11 :-D). Ja enpä usko, että tuo mies nyt innosta hinkuu päästä koulutuksellaan Suomeen tyyliin siivoojaksi... Mutta on sen valmis tekemään, mikä on aika vaikuttavaa :-)
Miten muuten olette yhteyksissä? Ihan sähköpostilla, mesellä vai kuinka? Soitteletteko paljon?
Meillä on ollut ihan järkyttävän suuret puhelinlaskut... Tänäänkin juteltiin tunti :-D Voi teitä onnellisia kun pääsette tapaamaan niin usein... Meillä joskus kuukaudenkin taukoja, mikä on kyllä ihan tuskaa.
Olipas hauska lukea vastaavia kokemuksia. Ihan hymy nousi kasvoille kun kuulostaa niiiin tutulta. Minullakin on venäläinen mies. Muuten kaikki keskustelunne kuulostavat tutulta, mutta minut esiteltiin vanhemmille heti ensimmäisellä vierailulla ja hyvin nopeasti tutustuin myös muihin sukulaisiin.
Kyllä me niin harvinaisia tapauksia kuitenkin olemme, että kerro ihmeessä lisää, odotan ihan innolla :-)
Asuuko miehesi Suomessa? Missä tapasitte? Mitä kieltä puhutte keskenänne?
Minutkin esiteltiin siis ensimmäisellä vierailulla, mutta siihen kyllä kesti vähän turhan kauan mielestäni. Olin heidän luonansa kaksi viikkoa. Jouduin odottelemaan milloin hän ihan virallisesti pyytää kotiinsa :-)
Kahden viikon päästä taas menossa kolmen viikon lomalle hänen perheensä luo. Kerro kaikkea suhteestanne, sitä on aina niin ilo lukea, kun jollakin tavalla koskettaa itseänsäkin. Kyllähän niillä venäläisillä miehillä on niitä yhteisiä piirteitä...
Tavattiin myös netin kautta alunperin ja sen jälkeen tavattu molemmilla puolin rajaa. Hän asuu yhä Venäjällä ja yhteen muutto on nyt keskustelun alla, tai oikeamminkin se asuinpaikan osoite...
Puhutaan pääasiassa englantia, mutta myös jonkin verran Suomea ja Venäjää. Molemmat puhutaan huonosti toistemme kieliä ja työn alla on tuo opiskelu molemmilla.
Kävin itse Venäjällä hiljattain ja aina siellä oppii jotain uutta kulttuurista ja ihmisistä. Tuo venäläisten naisten pukeutuminen jaksaa aina nostaa hymyn huulille ja se ääretön kohteliaisuus, johon täällä törmää niin harvoin. Olen varmaan aika vanhanaikainen, mutta pidän todella siitä, että ei tarvitse olla suhteessa aina se vahvempi osapuoli kun joskus tuntuu että näille suomalaisille saa olla sekä puoliso että äiti.
Aika harvinaista on tosiaan kuulla suhteesta, jossa nainen on suomalainen ja mies venäläinen. Toisin päin tuntuu olevan hyvinkin tavallista... Miten teillä on tuttavat ja sukulaiset suhtautunut? Kuuleeko vielä huonoja vitsejä ja varoituksen sanoja tutuilta?
antaa sun s-postin?
Minun suku (vanhemmat, sisko, mummo tässä vaiheessa) on ollut vain iloinen, että joku on löytynyt. Mitään ryssittelyä ei ole ollut. Opiskelen yliopistolla venäjää, joten kiinnostukseni maahan tietävät jo kaikki. Jos puhuvat pahaa ko. maasta ja sen kansalaisista, niin osaavat sen näemä sujuvasti tehdä selkäni takana=) Lähetin mummolle tällä viikolla valokuvan meistä kahdesta ja vähän jännitti, kun känny alkoi soida mummon soittoäänellä. Muori oli kuitenkin iloinen, oli näyttänyt kuvan jollekin kaverilleen ja kovasti olivat päivitelleet, kuinka siinä on tumma ja vaalea vierekkäin. Tämän mummon mies oli liian nuori sotimaan, joten saamme nähdä vielä, mitä toinen mummo asiasta tykkää, hänen miehensä haavoittui jatkosodassa. Ensimmäinen mummo on kuitenkin matkaillut Neuvostoliitossa, ja hän lisäksi sanoi heti, että tämähän tekee hyvää opinnoillesi. Jopa hieman kiusalliseksi meni, kun vanhemmat ja mummo ihastelivat, kuinka komea mies onkaan =D
Ainoat soraäänet tulivat eräältä kyllä aivan vapaamieliseltä kaveriltani, joka tuntee joitain venäläisiä kevytkenkiä, ja on siksi varuillaan. Hän kysyi, eihän minussa ole mitään, mistä mieheni voisi hyötyä. Siskoni lisäksi kysyi, annanko rahaa miehelle matkoihin, vastasin totuudenmukaisesti, etten.
Tiedä sitten, miten sukulaiset perheen ulkopuolelta asiaan suhtautuvat. Sukuni on vahvaa keskiluokkaa, kaikki ovat matkailleet tai tehneet työmatkoja ulkomaille.Jos eivät nyt Venäjälle/Neuvostoliittoon kaikki, niin kuitenkin sen verran, ettei mitään tietämätöntä ulkomaalaispelle-asennetta voi ilmetä. Luulen, että vanhempani ovat varmaan jo kertoneet sisaruksilleen suhteestamme ja ottavat vastaan "ensi-iskut", jos sieltä iskuja on tulossa. Loppujen lopuksi, mieheni on muutaman kerran ajanut Pietarista Länsi-Suomeen vain yhden yön ajaksi minua tapaamaan, kaikki matkat omakustanteisesti. Auton mennessä rikki, kun olimme suunnitelleet juhannusta entiselle kotipaikkakunnalleni, hän käytti VR:ää, eikä perunut tuloaan. Ei tässä kukaan voi sanoa, että _minun_ täytyisi olla varovaisempi, ettei hän pääsisi höynättämään minua. Päinvastoin, perheeni on varmasti yhtä otettu kuin minäkin.
[email protected]. Laita sinne vaikka viestiä! :-)
Jos haluat hänet itsellesi, miksi et tee itse aloitetta? Vai ovatko "suomipojat" vain naisen vietäviä?
Nimimerkillä toinen miehen vietävissä oleva.
Nyt täytyy kyllä tehdä yleistys, vaikka en niistä pidäkään. Olen itse asunut vuosikausia ulkomailla ja täytyy sanoa, että pidän suomalaisia miehiä aikamoisina vätyksinä, mitä seurusteluun tulee. Suomalaiset miehet olettavat, että naisen pitää tehdä aloite - no, se tietysti on naistenkin syytä, kun me suomalaiset naiset ollaan usein aika vahvoja.
Nyt muista kuitenkin, että naiset yleensä haluavat tulla viedyiksi ja vikistä, se juuri on ihanaa miehen kanssa ollessa. Sinun naisesi odottaa varmasti pöksyt kosteina ja miettii, onko hänessä jotain vikaa, kun et tee mitään. Siis nyt toimeksi poika ja vähän vikkelään!
Siis tarkennan etten kyllä pidä kaikkia suomalaisia miehiä vätyksinä, mutta aika paljon enemmän kuin monissa muissa maissa. Samoin en tietenkään ole oikeasti sitä mieltä, että kaikki suomalaiset naiset olisivat jotain voima-Vilhelmiinoja.
Kulttuurit on erilaisia ja suomalaiseen kulttuuriin on iskostunut kuva parisuhteesta, jossa nainen pitää kaapin pystyssä, housut jalassa ja miehensä nenän kuivana.
Täysin samaa mieltä. Itse en olisi osannut noin hyvin asiaa ilmaista :-)
Uskonkin, että suuri osa ulkomaalaisen naisen kanssa seurustelevista suomalaismiehistä on juuri sellaisia, jotka haluavat olla se, joka vie. Yksinkertaisesti: olla se mies. Täällä Suomessa kun huudetaan sovinistisiat, jos vaikka drinksun tarjoaa... Hulluutta, sanon minä.
Jep, tuollaisesta on tullut kokemuksia, elokuva lippuakaan ei ole saanut suomalaistytölle maksaa, koska sen hyväksyminen asettaa naisen maksullisen asemaan ja mies odottaa tällöin vastapalvelua.
muutama kuukausi sitten itse asiassa oli puhetta hieman aiheesta ja hän sanoin suomalaisten miehien olevan herkkiä ja pehmeitä, mutta ei miehiä. Venäläiset on sentään miehiä, siksi ei suomalaiset kiinnosta.
Samalla kun juteltiin aiheesta, kysyin piruuttain mahtaisiko hän olla rakastunut minuun. Veti punaiseksi ja vaikeaksi ja alkoi puhua aivan muusta. Kysyin, että simppeli juttu Yes/No, sain hetken kuluttua no. Tähänhän sitä on uskominen, mutta "peli" taas tuntuisi olevan välillä muuta. Tänäänkin tuli viesti, että menosa tapaamaan tyttökaveriaan, on hellettä ja hänellä vaaleanpunainen lyhyt kesämekko, hajuvettä ja uusi kampaus. Tähän en vastannut kyllä mitään.
Kun olin Venäjällä, ei tullut kuuloonkaan, että itse olisin maksanut kahvilassa, bussissa, taksissa, tai melkein missään... No, shoppailuni kyllä sain hoitaa itse ;-) Ihan ymmärrettävää, kun rahaa paloi... Siellä siis mies tarjoaa aina, ja se todella on hyvin suuri häpeän aihe jos mies ei pysty tarjoamaan.
NO mutta hei, mitä sinä täällä kyselet josko on kiinnostunut sinusta. Se nyt on jo selväksi tullut! TOIMI!!! :-D
...
Miksi olet noin kova? Naisille pitää olla ensin hellä, sitten raju, muttei koskaan kova. Kohta lähtee se seun venakkosi lätkimään, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. siinäpähän spekuloit sitten.
"väliaikatietoja"
Tänään tuli txt-viesti, jossa mainintaa, mitä teki tänään tyttökaverien kanssa, ja mitä tekee huomenna menee mm. yksin elokuviin. Lisäksi toivotettiin hyvät yöt ja kauniit unet, kuulemma äidin kanssa katselevat tv:tä
Vastasin ja kysyin: mahtaisiko olla kiinnostusta pienelle viikonloppulomalle Hesassa pe-su, ja samalla voisi vierailla Linnamäellä. Tarkemmin elokuun puolella.
Vastaukseen meni 8min. ja se oli suoraan käännettynä: Olen aika varma, että haluaisin kokonaisen viikonlopun, jos se on vain mahdollista.
Jaahas..
eikös tuo ole kuta kuinkin selvä homma :-)
Elokuun lopulla??? Mikä sua niin pelottaa että pitäÄ pitkittää asioita tolla lailla?
näitä jusun viestejä lukiessa olen alkanut toivomaan, että tyttö todella löytäisi sen kunnollisen, miehekkään miehensä, suomalaisen tai venäläisen. Jusu, olet nyhvö. Et voi olla epävarma enää tytön tunteista, imartelet vain itseäsi toisen yrittäessä viestittää sinulle kiinnostustaan kaikin mahdollisin tavoin. Sivistynyt arvaukseni lisäksi on, että olisit hävinnyt tämän turhauttavan piirityksen aikoja sitten, jos tyttö puhuisi suomea ja hän tutustuisi helpommin ihmisiin tässä maassa. Paljonko teillä on muuten ikäeroa, sinä olet 28 ja tyttö asuu vielä äitinsä luona?
on 3vuotta.
Eli hän palaa elokuun puolivälin jälkeen takaisin tänne Tampereelle
Tunnenkohan kyseisen tyypin... Sano etunimen alkukirjain!
I..
Ei käsittääkseni tunne kovin monia täältä.
No en tunne. Ajattelin vain, että yksi venäläinen ystävätär Tampereelle menossa elokuussa, niin olisiko ollut sama, mutta onhan noita enemmän kuin yksi :-)
Kun täällä asiaa puitu...
Vkoloppu loma suostumisen jälkeen ollutkin hiljaisempaa. Tekstareita ei ole juurikaan sadellut ja sävy enää: Elokuviin menossa!, Puistoon menossa!
Pietari on hieno, olet tervetullut!
Hempeilyt jäivät ja muutamiin ei edes olla vastattu.
Ei tule enää aamulla, huomenta ja illalla hyvää yötä viestejä ryyditettyna :* -hymiöllä.
Pidän "pienen tauon" tekstareissa nyt itsekin, ihan kiusaan hieman.
Heh, tuon "kiusaamisesi" tyttö ottaa hengähdystaukona lomallaan. Pietari, Pariisi, Rooma... kyllä sellasissa paikoissa on muutaki puuhaa ku vartoa textareita joltai tuhkamunalta (ja miks helvetissä et ole jo siellä Pietarissa, jos sinut on kutsuttu!) Kärvistelepä siinä aikasi ja kertoile sit, kun viikonloppuloma on peruttu. Tai kun et saakaan sen aikana tytöltä vastoin odotuksiasi.
Totta, siellä paljon tekemistä.
..ja varmaan tehdään...
Olisin Pietarissa jos töiltä pääsisi!!!!!
Tänään pistin "lällyn" txt:n, johon yllättäen tulikin vastaus, että menossa mökille.
Kuules, muutama kaverin neuvo:
1. Listaa ihan rauhassa itsellesi omat tärkeät
juttusi, mitä haluat, mitä et.
2. Pohdi ja mieti, mitä haluat naiselta ja
suhteelta.
3. Mieti etukäteen muutamia tapoja, miten voitte
viettää aikaa: Lintsi, illallinen, risteily,
Tallinna, joku yllätys, jne...
4. SOITA hänelle, ja sano, että HALUAT nähdä
hänet, ja haluat, että te tekisistte sitä ja tätä.
SIIS, älä sano, että olisi kiva, vaan sano MITÄ
HALUAT, ja jos olet kiinnostunut hänestä, kerro
YKSITYISKOHTIA! Eli, silmät, huulet, jne. mitä
vain.
Rohkeutta peliin! Nou hätä! Ja sitten kaikki menee
hyvin eteenpäin, kuten on tarkoitettukin!
Ollut eittämättä kiertelyä ja kaartelua.
Aamuin illoin kun on mennyt romanttisia ja helliä (suutelen sinut aamulla hereille yms. Mennään Helsinkiin viikonlopuksi, ollaan yhdessä) ne ovat olleet aina "ihania" mutta vastausta ei ol etullut kovin usein. Kun hän oli mennä viikonloppuna luokkakokouksessa, tuli koko illan viestejä "haluaisin siellä missä sinäkin, in my dreams im am with you") vastailin samalla mitalla ja sanoin tule tänne kun minä en nyt pääse sinne. Sitten ei tullutkaan vastausta paitsi seuraavana päivänä, jossa kertoi tulleensa aamulla vasta 11:15 kotiin, olleensa jatkoilla yhden pojan kanssa ja nyt sielussa on tyhjä ja outo tunne ( vastaavasti puhunut kavereistaan kun heillä ollut yhden yön juttu). Kysyin, miksi ko. tunne tuli vain: Vaikea selittää. Kysyin mahtoiko ko. iltana tapahtua joitain, ei vastausta. Paitsi seuraavana päivänä, että menee kahvilaan ko. pojan kanssa. Myöhemmin illalla kertoi, että olivat kahvilassa, puistossa kävelyllä, piknikillä, syöttivät ankkoja ja se oli loman ihanin päivä.
Laitoin hänelle myös viestin, että hänen lähtiessä kotiin halusin hänen jäävän mutten pyytänyt kun tiesin hänellä olevan tärkeitä (työ) asioita kotona. Ei vastausta.
Tänään tuli viesti, että hän laittautuu kauniiksi ja menee elokuviin. Vastasin, että voisinpa olla töiltäni siellä. Yöllä tuli viesti: En mennyt elokuviin, menin ruokakauppaan ja pysyin kotona.
Nyt on tuntuu vahvasti, että viikonloppuna oli tytöllä meininkiä ja "peli" taitaa olla ohi. Yleensä kun arvaus osuus oikeaan "ja uppoaa" hän ei vastaa, eli oli yhden yön suhde. Kysyin eilen Hesan reisusta, otanko mökin vai hotellin vastaus oli. Hän lähtee oikein mielellää huvipuistoon, varmaan päivä riittää...
Huh, perkule....
**ttaa se, että perjantaina iltana ennen paluuta Pietariin hän oli omituinen kun kävin hänen kanssaa kahvilassa ja pikaisesti kello 22:30 ottamassa kupin teetäkin hänen kotona. No kun piti lähetä 23:00 töihin hän oli vielä oudumpi ja kysyin onko jokin ongelma/hätä. Ei ollut, mutta muutaman minuutin kiemurtelun jälkeen hän pyysi minua jäämään, etten lähtisi. Yritin selittää,että on pakko mennä töihin muuten jäisin mieluusti. Aamulla sitten juna veikin mennessään.
**TTU!
Vapaa ilta mökillä, kerroin mitä touhuan jne. Vastasi, kuulostaa ihanalta, kadehdin sinua mutta voin ostaa täältä kakkua itselleni. Kysyin haluaisiko hän olla täällä kanssani. Ei mitään...
Sain viikonlopuksi vapaata 2päivää ja yritin soittaa hänelle, mutten saanut kiinni. Tuli txt-viesti, että ystävän pojan 4v juhlissa ei voi puhua, menee myöhään. Laitoin tuossa 1/2-tuntia sitten viestin, että minulla on vapaata ja haluaisin tavata hänet, tulla käymään Pietarissa. Sain vastauksen: Hyvää yötä sinulle!
Joskus käy näin, olihan se tavallaan mukavaa. On se välillä helpompaa suomalaisten kanssa. Aina tiedetään missä mennää eikä ole kielimuuria.
Vapaa ilta mökillä, kerroin mitä touhuan jne. Vastasi, kuulostaa ihanalta, kadehdin sinua mutta voin ostaa täältä kakkua itselleni. Kysyin haluaisiko hän olla täällä kanssani. Ei mitään...
Sain viikonlopuksi vapaata 2päivää ja yritin soittaa hänelle, mutten saanut kiinni. Tuli txt-viesti, että ystävän (ei merkinnyt enää onko kyseessä ystävätär) pojan 4v juhlissa ei voi puhua, menee myöhään. Laitoin tuossa 1/2-tuntia sitten viestin, että minulla on vapaata ja haluaisin tavata hänet, tulla käymään Pietarissa. Sain vastauksen: Hyvää yötä sinulle!
Joskus käy näin, olihan se tavallaan mukavaa. On se välillä helpompaa suomalaisten kanssa. Aina tiedetään missä mennää eikä ole kielimuuria.
Jusu,
kuinka juttu on edennyt?
ollut viimeaikoina. Huomenna hän palaa tänne, kiva nähdä mikä on tilanne.
Tosin keskiviikkona oli hänen synttärit, tilasin paketin ruusuja hänellä. Tuli tekstari, jossa ihanaa kiitos! Menen perjantaina ystävän kanssa pubiin.
Torstaina tulikin ylläriviesti yöllä, pelkkä * merkki
Perjantaina tuli raporttia pubi illasta (saa tanssia pöydällä, hänellä on mekko ja juo 2 olutta ystävättärensä kanssa jne.)
Mutta ei enää "hempeitä" vastauksia vaikka kokeilin yhdellä viestillä.
Oudointa oli vastaus kysymykseen tarvitseeko hän kyytiä asemalta maanantaina sain vastaukseski.
" Vaikea vastata kyllä, mutta luulen tarvitsevani apuasi"
- no jaa, voinpa ohimenne heittää hänet kotiinsa asemalta kun olen liikeenteessä muutenkin.
Jouduin laittamaan nimimerkkiin a:n kun joku rekisteröi tuon mun.
Maanantai-iltana kävin hakemassa hänet asemalta...
Tervehti vain laukut kädessään, ei elettäkään esim halaukseen yms. piti laukkuakin "sopivasti välissä". Jotenkin tuli itselle tunne, että parasta ottaa laukku ja lähteä autolle.
Autossakaan juurikaan juteltu kuin niitä näitä, loma loppui liian aikaisin jne. Kiitti tosin ihanista 25 tulipunaisistä ja pitkistä ruusuista, jotka lähetin hänelle syntymäpäiväksi. Kun jätin hänet kotiin ja kannoin laukut sisään hän kiitti avusta, yllättävän virallisen oloisesti ja sanoi, että nyt hänen täytyy mennä juomaan vettä ja teetä äitinsä syntymäpäivän kunniaksi. Samalla hän antoi lahjan, jonka hänen äitinsä(?!?) lähetti minulle ja toivotti hyvää iltaa.
Myöhemmin illalla laitoin vielä kokeeksi romanttisen tekstarin (halit pusut), johon hän ei vastannut. Tänään hän tosin sanoi, ettei ymmärtänyt mitä tarkoitin tai halusin ko. viestillä, joten hän ei edes vaivautunut vastaamaan. Tänään oli hyvin etäinen ja jopa töykeä. Lisäksi hän sanoi, että asemalla oli vaikeampaa kuin hän kuvittelikaan.
Vielä ennen "tuota yhtä outuoa selkkausta" hän oli halusi viettää vielä syntypäiväänsä kanssani uudelleen ja hempeiltiin tekstareilla, joissa mm. ilmoitein, etten olisi halunnut lähtevän Pietariin, mutta tiesin sen olevan tarpeellista työ- lupa- yms. asioiden takia, enkä halunnut vaikeuttaa hänen oloaan pyytämällä. Lisäsin myös,että odotin hänen tulevan välillä käymään, kuten oli hieman puhetta, muttei hän tullutkaan.
Taustalla on varmaan se hänen yhden yön suhde, jonka arvasin. Sen verran tunnen häntä, että osasin arvata ja jostain syytä hänen se piti kertoa.
Kyllä nyt annan tämän olla, jos jotain vielä peliä saa kyllä hän pistää tuulemaan. Koitetaan tulla toimeen samassa työpaikassa....
Huomenna poikien kanssa terassille, eikä "itä-suomalaisia" katselemaan!
Tuossa elokuun loppupuolella tämän venäläistytön likkakaveri oli käymässä täällä Suomessa. Txt-viesteillä ilmoitteli tekemisistää ja sittenpä päräytti, että halusi kutsua minut heti seuraavana maanantaina kahvilaan kahville, leivokselle ja nauttimaan kuohuviiniä miellyttävässä seurassa. Oli mukavaa. Sitten täräytti. Koska menemme Linnanmäelle ja viikonloppumatkalle? No kävimme ja kivaa oli päädyimme samaan petiinkin, tosin kun kysyin, että haluaako hän tulla minun peiton alle, totesi pää tyynyn alla ettei tiedä. Yöllä kuitenkin minun piti siirtyä hänen vuoteeseen pitämään tiukasti sylissä. Arvasin, ettei muuta tule koska näytti olevan se aika kuusta.
Sunnuntai-iltana hän sanoi, että toivoisi ettei ko. viikonloppu loppuisi koskaan. Lisäksi mennä viikolla selvisi,että tyttökaverinsa, ex-poikaystävä, jonka kanssa ihmeen hyvissä väleissä, kämppis tietävät tästä matkasta.
Kysyin, että haluaisiko hän mahdollisesti lähteä risteilylle kanssani, vastaus oli empimättä, että se olisi suuri nautinto.
Nyt on varattu marraskuulle risteily, jota ennen mentäneen mökille viikonlopuksi, jossei ex-poikakaveri onnistu pelaamaan takaisin...