Löytyyköhän Suomesta montaakaan nuorta sinkkumiestä jolla olisi koira? Arvelisin että ovat melko harvassa. Itse en ole tälläisiin useinkaan törmännyt.
Olisi kiva löytyy sellainen mies, vaikka tietysti se ei todellakaan ole se kriteeri, että pitää olla koira, mutta kaiken muun hyvän lisäksi...
Koirapuistossa olen törmännyt pariin tällaiseen "machoon", joilla on dobermanni (joka määrää kaapin paikan, riehuu, repii, haukkuu ja antaa kyytiä muille koirille) Mutta tarkoitan sellaista fiksua miestä..
Yleensä miehet, joilla on koira, on myös vaimo, avovaimo tai tyttöystävä vähintään. Koira on hankittu yhdessä vähän niin kuin "koekaniiniksi" ennen kuin hankitaan oikeita lapsia.
Tuntuu että sinkkumiehet lähinnä kammoksuvat koiria, ja itse olen ainakin saanut monia päivittelyjä osakseni, että miten sä kestät tota hurttaa, siitähän on kauheesti vaivaa, vastuuta yms. se vie kaikki rahat, tuhoaa paikat ymym. Surkeeta. Kai se auto on sitten se miehen "lemmikki". Kun ei voida ottaa vastuuta mistään elävästä.
Koirallinen olisi "ihannemies", mikäli vain muutenkin natsaisi, noin luonteen puolesta :)
Olisi kiva löytyy sellainen mies, vaikka tietysti se ei todellakaan ole se kriteeri, että pitää olla koira, mutta kaiken muun hyvän lisäksi...
Koirapuistossa olen törmännyt pariin tällaiseen "machoon", joilla on dobermanni (joka määrää kaapin paikan, riehuu, repii, haukkuu ja antaa kyytiä muille koirille) Mutta tarkoitan sellaista fiksua miestä..
Yleensä miehet, joilla on koira, on myös vaimo, avovaimo tai tyttöystävä vähintään. Koira on hankittu yhdessä vähän niin kuin "koekaniiniksi" ennen kuin hankitaan oikeita lapsia.
Tuntuu että sinkkumiehet lähinnä kammoksuvat koiria, ja itse olen ainakin saanut monia päivittelyjä osakseni, että miten sä kestät tota hurttaa, siitähän on kauheesti vaivaa, vastuuta yms. se vie kaikki rahat, tuhoaa paikat ymym. Surkeeta. Kai se auto on sitten se miehen "lemmikki". Kun ei voida ottaa vastuuta mistään elävästä.
Koirallinen olisi "ihannemies", mikäli vain muutenkin natsaisi, noin luonteen puolesta :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä täällä ainakin on yksi. Tosin, koira ei ole hankittu sinkkuusaikana, vaan vielä seurustellessani. Oikein vekkuli tapaus, eikä tosiaan vie kaikkia rahoja, eikä tuhoa paikkoja...siis koira. :) Ainoa huono puoli on, että naiset tosiaan varmaan luulevat varatuksi kun koiran kanssa liikun. Tässä talossa asuu muuten toinenkin sinkkumies, jolla on koira.
mutta ei mulla olis oikeesti sille aikaa.. 7-15 töissä, töiden jälkeen salille tai piitsille n. 15-20 kämpillä sitten joskus 20-21 ja tää on mun normaali päivärytmi et koiralle ei hirveästi aikaa löydy en kerkiäis sitä oikein ruokkimaan eikä sille jäis muutakaan aikaa enkä kerkiis lenkkeilyttämään pitäis muuttaa päivärytmi ihan täysin päinvastaiseksi sitten se onnistuisi.
Ei miehen välttämättä tarvitse omistaa koiraa, ollakseen koiraihminen. Monesti kuvioon ei ole mahtunut koira. Tärkeämpää mielestäni on, että hän hyväksyisi minun koirani osaksi elämää.
Jos mies pitää sinusta oikeasti, hän hyväksyy myös sinun koirasi. Jos allergiaa on, niin sitten se on joko koira tai hän...
Minun avokillani on koira, jonka hoitoon minä osallistun täysillä vaikka mieluummin olisin ilman koiraa. Kyllä siitä on kaikenlaista vaivaa. Karvoja on joka paikassa, mattoja ei kannata pitää karvojen tähden, töiden jälkeen ei voida jäädä kaupungille, kun pitää mennä suoraan kotiin pissattamaan koiria. Automatkat ovat tuskaa, koska koira ulvoo autossa. Pienemmän matkailun saa unohtaa (hotteliviikonloput, citylomat, konserttimatkat helsinkiin ym.), kun ei olla viitsitty viedä koiraa hoitolaan 1-2 vrk takia. Pidemmälle matkalle ei ole lähdetty, kun hoitola maksaa liikaa meidän budjettiimme nähden. Hohhoijaa...täytyy sanoa että elämä on täysin erilaista omistaa koiran taikka ei:(
Totta, koiran vuoksi on tehtävä usein kompromisseja menojen suhteen. Tänäänkin työkaverit pyytelivät duunin jälkeen terassille. Ja minne minä? No, kotiin koiraa käyttämään ulkona. Tosin kävin myöhemmin toisessa seurassa terassilla ottamassa yhden Cokiksen.
Oma koira kulkee onneksi autossa ilman ulvomisia, yleensä nukkuu kaikki pitkät matkat.
Omalta kohdalta myös matkailu onnistuu, sillä saan koiran helposti hoitoon.
Karvoja on kyllä siellä missä koira, mutta se on vain elämää - koiranelämää.
Miehelle tuntuu se kynnys olevan niin iso. Aina sanotaan, että miehet ovat sotkuisia, ja naiset niitä siivousintoilijoita, mutta ei pidä paikkansa ainakaan koiran suhteen.
Omasta koirasta ei kyllä karvaa lähde, joten paha mennä sanomaan, mutta itseä ei haittaa vaikka matot on kurassa, lattialla hiekkaa (siivoilen melkeen joka päivä) koiranlelut ympäri kämppää, lehdet silppuna yms. Miehelle (monille ainakin) se tuntuu olevan hirveä paikka. Itse saadaan sotkea, mutta koira ei saa...
Ymmärrän kyllä jos koiralle ei ole aikaa. Itsekin olen luopunut monista menoista koiran takia, mutta ei se minua haittaa, koska tiesin mitä koiran hankkiminen toisi tullessaan. Ehkäpä siksi miehillä ei niin paljon koiria ole, kun he eivät niin helposti halua luopua juuri näistä terassillaistumisista yms. Mutta mikäpäs siinä, kunhan minun koirani ei tuota ongelmia.
Niitä koiria on ja huoltakin niistä osaan pitää. Pidän myös muista koirista.
Hohhoijakkaa...
Minulla on kaksikin koiraa. Tosin en tiedä olenko "nuori sinkkumies", kun olen eronnut ja vähän yli kolmekymppinen. Toinen koira on hankittu suhteen aikana ja toisen hommasin ihan itse.
Koirani eivät ole räyhääviä dobermanneja, vaan lähinnä sen vastakohtia.
Kokemukseni mukaan oikeassa olet siinä, että koirallisia sinkkumiehiä on aika vähän. Ainakin koiraharrastuksissa vastaan tulevat miehet ovat melkein aina perheellisiä tai seurustelusuhteessa, jossa koira on se toistaiseksi ainoa lapsi.
Ainakin minun koirani tosiaankin sotkevat, vaativat joka päivä useamman tunnin täyttä huomiota ja hankaloittavat matkustelua. En kuitenkaan koe sitä huonoksi asiaksi. Koirat tuovat minulle niin paljon sisältöä elämään, että ei tule koskaan aidosti mieleen, että voisinpa olla taas "vapaa".