Tuolla toisessa keskustelussa joku kirjoitti, että on vain lihavien selittelyjä, että annoskokojen pienentäminen, karkkien poisjättäminen ja liikunnan lisääminen eivät johtaisi laihduttamiseen. Olen eri mieltä. Kirjoitin tämän saman viestin tuohonkin ketjuun, mutta sitten ajattelin että ehkä oman tarinani kertomisesta voi olal hyötyä myös joillekin muille. Ja varsinkin niille, jotka yhä kuvittelevat että laihdutus on kaikille niin yksinkertaista, kuin se ehkä heille on ollut.
Itsekin olen aiemmin uskonut että pelkkä ruoan määrän vähentäminen/kulutuksen lisääminen riittää ja sillä laihtuisi kuka tahansa. Kunnes jouduin opettelemaan enemmän asiasta.
Itse "sairastan" PCOS oireyhtymää, joka on hormonaalinen toimintahäiriö ja toisaalta useimmat tutkijat uskovat myös että se on pohjimmiltaan aineenvaihdunnallinen häiriö. Koko elämäni olen taistellut painon kanssa, sen kurissa pitämiseksi syön jatkuvasti vähemmän ruokaa kuin monet tuntemani samankokoiset ihmiset. Hiilihydraatit ovat minulle pahimpia. Edes rasva ei lihota minua niin paljon kuin hiilihydraatit. Minun sokeriaineenvaihduntani ei toimi kuten terveellä ihmisellä, vaikka virallisesti en olekaan "sairas". Kärsin verensokerin heilahteluista, vaikka syön tasapainoisesti. Lihon helposti koska elimistöni tuottaa liikaa insuliinia, joka varastoi rasvaa. En laihdu, vaikka söisin kuinka vähän, jos syömäni ruoka on hiilihydraattipainotteista. Joudun tarkkaan katsomaan mitä hiilihydraatteja syön, ja joskus jopa matalan GI:n hiilihydraatit laukaisevat insuliiniryöpsähdyksen. Olen aina liikkunut paljon, joten sekään ei kohdallani auta, ellen tarkkaile jatkuvasti mitä syön. Minulla on suurentunut riski mm. aikuisiän diabetekseen.
Kaikenlisäksi, en ole ainoa. Meitä on paljon. Jopa 6% kaikista naisista kärsii PCOS oireyhtymästä, suurin osa tietämättään. Useimmiten PCOS todetaan vasta raskautumisyritysten kohdalla, koska oireyhtymästä kärsivät kärsivät myös lapsettomuudesta muita useammin. Useimmat meistä ovat ylipainoisia, ja lähes kaikilla on ns. insuliiniresistenssi. Lähes kaikkien on vaikea pudottaa painoaan.
Ja mietinkin, kuinka moni tälläkin palstalla kirjoitteleva taistelee painonsa kanssa juuri noilla yllämainituilla neuvoilla, tuloksetta.
Ei kaikki ole aina siitä kiinni miten paljon energiaa syö, vaan paljon on myös kiinni siitä missä muodossa energiaa syö. Olen normaalipainossani, koska ymmärsin tuon asian.
Kaikki ei ole niin yksinkertaista. Joillekin laihduttaminen on helppoa matematiikkaa, mutta ihmiset ovat erilaisia ja kehomme ovat erilaisia ja on lukuisia eri asioita, jotka vaikuttavat energia-aineenvaihduntaamme.
Itsekin olen aiemmin uskonut että pelkkä ruoan määrän vähentäminen/kulutuksen lisääminen riittää ja sillä laihtuisi kuka tahansa. Kunnes jouduin opettelemaan enemmän asiasta.
Itse "sairastan" PCOS oireyhtymää, joka on hormonaalinen toimintahäiriö ja toisaalta useimmat tutkijat uskovat myös että se on pohjimmiltaan aineenvaihdunnallinen häiriö. Koko elämäni olen taistellut painon kanssa, sen kurissa pitämiseksi syön jatkuvasti vähemmän ruokaa kuin monet tuntemani samankokoiset ihmiset. Hiilihydraatit ovat minulle pahimpia. Edes rasva ei lihota minua niin paljon kuin hiilihydraatit. Minun sokeriaineenvaihduntani ei toimi kuten terveellä ihmisellä, vaikka virallisesti en olekaan "sairas". Kärsin verensokerin heilahteluista, vaikka syön tasapainoisesti. Lihon helposti koska elimistöni tuottaa liikaa insuliinia, joka varastoi rasvaa. En laihdu, vaikka söisin kuinka vähän, jos syömäni ruoka on hiilihydraattipainotteista. Joudun tarkkaan katsomaan mitä hiilihydraatteja syön, ja joskus jopa matalan GI:n hiilihydraatit laukaisevat insuliiniryöpsähdyksen. Olen aina liikkunut paljon, joten sekään ei kohdallani auta, ellen tarkkaile jatkuvasti mitä syön. Minulla on suurentunut riski mm. aikuisiän diabetekseen.
Kaikenlisäksi, en ole ainoa. Meitä on paljon. Jopa 6% kaikista naisista kärsii PCOS oireyhtymästä, suurin osa tietämättään. Useimmiten PCOS todetaan vasta raskautumisyritysten kohdalla, koska oireyhtymästä kärsivät kärsivät myös lapsettomuudesta muita useammin. Useimmat meistä ovat ylipainoisia, ja lähes kaikilla on ns. insuliiniresistenssi. Lähes kaikkien on vaikea pudottaa painoaan.
Ja mietinkin, kuinka moni tälläkin palstalla kirjoitteleva taistelee painonsa kanssa juuri noilla yllämainituilla neuvoilla, tuloksetta.
Ei kaikki ole aina siitä kiinni miten paljon energiaa syö, vaan paljon on myös kiinni siitä missä muodossa energiaa syö. Olen normaalipainossani, koska ymmärsin tuon asian.
Kaikki ei ole niin yksinkertaista. Joillekin laihduttaminen on helppoa matematiikkaa, mutta ihmiset ovat erilaisia ja kehomme ovat erilaisia ja on lukuisia eri asioita, jotka vaikuttavat energia-aineenvaihduntaamme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_resistance
tietoa lisää
Veikkaan, että on kyseessä joku tietty nippu ihmisiä, joilla on näitä sisätauteja suvussa. Meillä on esim. kilpparihäiriöitä ja nuoruusiän diabetesta.
Olin kr:n vajaatoimintainen ja painoa kertyi, kunnes nousu sitten lääkityksellä pysähtyi. Liikuin paljon ja söin tarkasti, mutta silti paino junnasi. Oli lautasmallia, pisteitä, rukseja, kaloritarkkailua. Vasta hiilareita kontrolloimalla sain painon liikahtamaan alaspäin. Hidasta on edelleen, mutta on edes jotain!
Tiedän, välillä ärsyttää suuresti, kun joillakin ihmisillä on rajoittunut ajattelukyky ja taju ymmärtää, että ihmisiä ja sairauksia on erilaisia. Täällä on niin paljon kalorifanaatikkoja ja minätiedänkaikestakaiken-ihmisiä, ettei kannata ottaa niin stressiä siitä, mikä on jonkun mielestä mahdollista tai mahdotonta. Pääasia, että tunnet itsesi ja tiedät miten kroppasi toimii!
Koitetaan me "vääränlaiset" tsempata toisiamme! Ehkä jonakin päivänä tajutaan ja hyväksytään yleisestikin se, että kaikille ei sovi sama ruokavalio...
No ihan varmasti kalorifanaatikkoja riittää, onhan se monelle tosi hyvä tapa painonhallintaan. Mutta pcos- ja insuliiniresistenssi-potilaita ei taida kuitenkaan olla kuin muutama prosentti. Vai olenko niin sokea kun täällä en ole noihin useinkaan törmännyt? Tyhmyyteni täytyy tunnustaa ainakin tuossa pcos-jutussa jota en ollut kuulluut aiemmin.
Ei nuo oireyhtymät ole ainoita erilaisuuksia vaan vain yksi esimerkki siitä mitä voi olla. Luulen että tavallisempaa on esimerkiksi tuo toisen kirjoittajan mainitsema alhainen kulutus tai aineenvaihduntahäiriöt. Minusta on tervettä ottaa esiin näitä erilaisuuksia ja painottaa yksilöllisyyttä koska monet kamppailevat niitten kaloreitten kimpussa ja lukevat sokeana tilastoja eivätkä tajua että laihtuminen, lihominen, painonhallinta yms todellakin ovat hyvin YKSILÖLLISTÄ eikä tilastoja lukemalla saa titoa itsestään vaan vain jotain keskivertoryhmän keskivertotuloksia jotka eivät oikeasti auta moniakaan kuin hyvin viitteen omaisesti. Kuitenkin niitä luetaan kuin piru raamattua.
Ei ole ollenkaan outoa, että pcos on vieras termi, niin se oli minullekin kun sitten siihen viimein törmäsin. Tottakai se koskee vain pientä osaa ihmisistä, mutta kuten en minäkään aiemmin, ei osakaan näistä ihmisistä välttämättä tiedä omaavansa tuollaista oireyhtymää. Oireet ovat moninaiset ja joskus on vaikea osata yhdistää oireita johonkin tiettyyn asiaan. Kuten kirjoitinkin jo, useimmiten PCOS diagnosoidaan virallisesti vasta myöhemmässä vaiheessa, esim. lastenhankkimisen yhteydessä. Monilla on epämääräisiä oireita, mutta harva osaa ajatella että kyse on jostain "suuremmasta". Joskus mitään muita oireita ei edes ole.
Ja koko pointtini oli toisaalta myös se, että tällaisia häiriötiloja ja sairauksia on varmasti monia muitakin, mutta tuosta PCOS:ta vain minulla kokemusta. Joku toinen voisi kirjoittaa vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamista ongelmista. Ja useinhan nämä asiat voivat jokatapauksessa olla diagnosoimattomia, niin ettei ihminen itsekään tiedä mikä häntä vaivaa. Ja ehkä joku, jolla on ollut omituisia vaikeuksia painon kanssa, herää ajattelemaan ja ehkä sen ansiosta saa diagnoosin oireilleen ja ehkä sitä kautta pääsee oikeisiin hoitotapoihin ja oikeisiin elämäntapoihin käsiksi.
On tuo oireyhtymä ja on nippu muita asioita jotka vaikuttavat hyvin paljon tähän laihdutukseen/painonhallintaan. Kaikki olemme yksilöitä ja minuakin häiritsee se että luetaan taulukoita ja ajatellaan laihduttamisen olevan sitä yksinkertaista matikkaa. sitä se ei ole. Itselläni ei ole tuota oireyhtymää eikä ole muutakaan 'vikaa' löydetty, paitsi että kulutukseni on hyvin pieni. Tarvitsen paljon vähemmän energiaa kuin monet muut samankokoiset ihmiset ja liikunnassakin kulutan paljon vähemmän kuin muut vaikka liikunta on rankkaa ja olen aktiivinen liikunnanharrastaja, oikein teholiikkuja. Olen aina harrastanut liikuntaa ja nyt on ongelmana nivelten kulumat rankan liikunnan seurauksena. Joudun hiljentämään tahtia ja varomaan entistäkin tarkemmin sitä mitä suuhuni laitan ettei tule liikaa kaloreita (ja siitä siis lihomista).
Itsensä kanssa oppii kyllä elämään kun tuntee oman kehonsa toiminnan. Ikävää on kuitenkin monien ihmisten asenne ja ymmärtämättömyys. Allergioita ymmärretään nykyään jo aika hyvin mutta kun kerron että en tarvitse paljoa energiaa ja lihon helposti ja kieltäydyn herkuista niin minua pidetään lähinnä hienostelevana nirppanokkana. Tämä on ikävää koska terveys on minulle se tärkeä asia eikä siinä ole edes ulkonäön kanssa paljonkaan tekemistä.
Olemme kaikki yksilöitä ja toimimme eri tavalla ja tämä tulisi muistaa näissä lahdutuskeskusteluissakin. Haluan tsempata kaikkia siinä että jaksatte kirjoittaa näistä erilaisuuksista ja siitä 'vaikeammasta matikasta' täällä jossa on paljon vain taulukoita lukevia ihmisiä jotka uskovat kaikkien asioitten olevan helppoja. Tsemppiä!
kaikki ole yksinkertaista, mutta väitän, että suurin osa esim. Suomalaisten ylipaino-ongelmista johtuu elintavoista ja yksinkertaistettuna liiallisesta energian saannista. Ja ehkä suurimmalle osalle sopisi hyvinkin laihdutukseen normi ruoka, mutta vähemmän kuin kuluttaa, näin yksinkertaistettuna.
Ongelma että painoa ei saada alas johtuu taas yksinkertaistettuna siitä, että pää ei vain kestä ja retkahduksia tulee liikaa. Ei mieletä sitä, että tapamuutokseen joutuu tehdä ihan oikeasti töitä, kuten itse laihduttamisessa ja helppoa se ei ole! Ehkä haetaan sitten liian helposti erinlaisia syitä muualta epäonnistumisiin kun pitäisi vain mennä peilin eteen hakemaan syylistä.
En ole sattunut törmäämään missään semmoiseen
tapaukseen että lihomista ei vois mitenkään selittää. Eli liiasta/väärästä ruoasta se aina aiheutuu. Kaikkihan saadaan laihtumaan tavalla tai toisella, se on fakta. Joskus vaan keinot on oltava kovat, ja sekös harmittaa.
Jos jollain on ominaisuus tai joku syndrooma jossa ruoka lihottaa helpommin kuin muita, niin sitten on vaan syötävä vähemmän. Mutta monet tuudittautuu siihen että "mä en voi näille kiloille mitään kun on tää sairauskin."
Että tämmösiä ajatuksia...
No enpä nyt tiedä. Mitä olen ihmisten juttuja lukenut, niin kyllä usein eniten motivoituneita laihduttamaan ovat juuri ne, joilla on joku sairaus tai toimintahäiriö tai muu sellainen taustalla. Esim. PCOS-ihmisille on hyvin tärkeää jo oman terveyden takia tiputtaa painoa, ja useimmat kyllä yrittävät ihan tosissaan sitä tiputtaakin.
Lihominen usein johtuu vääristä ruokailutottumuksista, mutta ei aina. Jos elimistö varastoi rasvaa helpommin kuin ns. normaalilla ihmisellä, jo normaali ruokakin voi lihottaa, varsinkin jos sitä ei ole koostettu henkilölle soveltuvalla tavalla. Ei kyse ole aina ylensyömisestä. Itse söin jossain vaiheessa n. 1500 kcal päivässä, mutta painoni nousi. Mielestäni tuo määrä on ihan normaali määrä, mitä nainen voi syödä - useimmat eivät tuollaisesta määrästä liho. Tuo määrä energiaa on myös siinä ja siinä, että onko mahdollista saada kaikki tarvittavat ravintoaineet ruoasta. Eli mielestäni se ei missään tapauksessa ole liikaa ruokaa. Mutta silti painoni alkoi hitaasti nousemaan.
Tottakai jokainen laihtuu, mutta kaikille se vaan ei ole yhtä helppoa. Jotkut joutuvat oikeasti näkemään rutosti vaivaa sen eteen, kun taas toisille täällä tuntuu riittävän ihan pienet "elämäntapamuutokset", karkki pois ja silleen. Ja sehän se tässä oli tämän koko viestiketjun pointti. Kaikille se vaan ei ole niin helppoa.
"En ole sattunut törmäämään missään semmoiseen
tapaukseen että lihomista ei vois mitenkään selittää. Eli liiasta/väärästä ruoasta se aina aiheutuu. Kaikkihan saadaan laihtumaan tavalla tai toisella, se on fakta. Joskus vaan keinot on oltava kovat, ja sekös harmittaa. "
Ei se harmita, vaan se että kun kerron että lihon 1200kcal ruokavaliolla ja siksi laihdutan 600kcal ruokavaliolla niin ihmiset huutaa että ääliö, teet itsemurhan. SE minua ärsyttää. Siis suvaitsemattomuus (vaiko kateus??) siitä että olen löytänyt sen oman tavan laihduttaa. Ja mihänkin olen ihminen ja haluaisin tukea projektille ihan siinä missä ne jotka laihduttavat 1500 kalorin dieetilläkin. Ero on vain noin tuhat kaloria vaikka projekti on sama.
Antaako lääkärit teikäläisille jotenkin erilaisia laihdutusohjeita kuin perinteiset kaloriohjeet. Eli siis pitääkö nimenomaan hiilareita välttää? Mites rasva?
En surffatessani löytänyt miltään tietoa siitä että onko väliä missä muodossa energia eli kalorit tulee.
Löytyi vaan ohjeita että liikkua pitää ja ylipaino pois.
On paljonkin väliä sillä missä muodossa energiaa nautitaan. Suomeksi ei paljon asiasta löydy tietoa, mutta englanninkielisiltä sivustoilta löytyy paremmin ruokavalio-ohjeita. Suurin osa suosittelee vähähiilihydraattista tai matalan glykeemisen indeksin ruokavaliota. South Beach-dieetti on yleisesti käytetty ainakin amerikkalaisten PCOS-"potilaiden" keskuudessa. Siinä rajoitetaan hiilihydraatteja, alkuvaiheessa enemmän ja loppua kohden mukaan otetaan enemmän hiilihydraatteja, kuitenkin lähinnä matalan glykeemisen indeksin ruokia. Tämä siksi, että useilla meistä on heikentynyt sokerinsietokyky ja sen takia on vältettävä ruokia, jotka nostaa nopeasti verensokeria. Vaikeaa se kyllä on, kun kovasti olen perso makealle :)Mutta mikäli hiilareiden ohessa syö proteiinia/rasvaa, niin verensokeri ei niin nopeasti nouse. Monet PCOSlaisista on Metformin-lääkityksellä, joka on alunperin diabetes-lääke ja se tehostaa insuliinin toimintaa.
Rasvoista tulee suosia hyviä rasvoja, koska PCOSlaisilla on suurentunut riski sydän- ja verisuonitauteihin ja erityisen tärkeää tämä on niillä, joiden suvussa on verisuonitauteja, kuten esimerkiksi minulla. Itse en käytä oikeastaan ollenkaan kovaa rasvaa, ja kolesteroliakin saan ruokavaliosta minimaalisesta (olen kasvissyöjä).