Erostani on vuosi. Vieläkin olen ihan hajalla ja rikki. Osa minusta on jo hieman alkanut parantua, osa vielä aivan vereslihalla. Kulunut vuosi on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa, aika laajalta skaalalta on tullut rämmittyä; suru, ilo, epätoivo, kateus, mustasukkaisuus, kaipaus, katkeruus, onni... Olen syväluodannut itseäni niin paljon, että se alkaa jo tympäistä. En ole täydellinen, en läheskään. Eikä minun tarvitsekaan olla mutta miten tästä suosta pääsisi ylös? On niin vaikea antaa itselleen anteeksi menneitä, jatkaa elämistä ja olemista. Ajatukset suunnistavat kuin itsestään aikaan ennen eroa, niihin hyviin aikoihin. On tämä vaan yhtä h...ttiä...
Voimia kaikille saman tunnemylläkän vallassa oleville ja siitä pois soutaneille... :oP
Voimia kaikille saman tunnemylläkän vallassa oleville ja siitä pois soutaneille... :oP
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen samassa tilanteessa. Erosta kulunut nyt 8 kk. Ex-mieheni menossa uuden kanssa vihille 7.7. Muutama viikko sitten ahdisti tosi paljon ajatus tuosta päivästä.
En olisi halunnut ikinä kokea eroa juuri tästä syystä, että tiesin tämän olevan rankka kokemus.
Mutta kai se sittenkin on parempi, kuin olla huonossa suhteessa. Meillä takana yli 20 v yhteistä elämää. Ja nyt sillä ei tunnu olevan mitään "arvoa".
Ehkä minä nyt vasta alan hyväksymään tapahtuneen. Alussa kaikki kielteiset asiat ja mielipahat kohdistin eron aiheuttamaksi. Ihmeen hyvin olen kuitenkin sopeutunut yksinoloon. Mutta kyllä asia on vielä usein mielessä. Enää ei ahdista niin paljon kuin muutama kk sitten.
Tunteiden vuoristorataa tää on, mutta pv kerrallaan eteenpäin on mentävä. Kohti parempaa...