Olen nuori tyttö ja kärsin pirun tummista ja paksuista säärikarvoista ja niitä on tosi tiheään. Onneksi alkavat sentään vasta puolesta välistä säärtä, etteivät rehota polvissa asti. Samoin kainalokarvani ovat mustia ja paksuja. Inhoan ajaa koipeni joka ikinen aamu ja epilaattoria en voi käyttää, kun saan aina tulehduksen jalkoihini, koska ihoni on niin samperin herkkä, joten höylää käytän. Olen kokeillut vahalla, mutta karvojen juurineen repiminen ei vaan ole mun juttu, kun saan siitä kamalat reaktiot ja en voi olla paljas säärinen moneen kuukauteen. Onko naisen elämä yhtä höyläämistä? Itken välillä karvojeni takia, kun muut tytöt varmaan höyläävät kerran viikossa, mutta minun karvani ovatkin nopeasti kasvavia ja sänki näkyy heti ajelunkin jälkeen, enkä ole muilla huomannut tätä juttua. >:/
Olen niin väsynyt tähän leikkiin, että joskus aikuisena menen varmaan laserhoitoon, mutta vielä siihen on kauan aikaa, enkä jaksa! :(
Ajattelin, että voisin pitää höyläämisestä välillä lomaa ja pitää pikiä housuja ja T-paitaa, mutta sitten aina kuvittelen, että entäs jos vaikka loukkaan jalkani ja pitää mennä sairaalaan rehottavin karvoin...tiedän tyhmää, mutta ajatukseni pyörii aina karvojeni ympärillä!
Ne, jotka ovat eläneet jo kauan saman vaivan takia, niin kertokaa, miten hoidatte "karvaongelman" jokapäiväisessä elämässä...pitäisikö vaan olla stressaamatta? Tunnen itseni vaan niin erillaisesksi ja en varmaan edes saa ikinä poikaystävää, kun kukaan ei huoli tällaista karvatyttöä. Jos karvani olisivat vaaleita, niin olisin täysin normaali karvojeni suhteen.
Lohduttavia sanoja kiitos!
Olen niin väsynyt tähän leikkiin, että joskus aikuisena menen varmaan laserhoitoon, mutta vielä siihen on kauan aikaa, enkä jaksa! :(
Ajattelin, että voisin pitää höyläämisestä välillä lomaa ja pitää pikiä housuja ja T-paitaa, mutta sitten aina kuvittelen, että entäs jos vaikka loukkaan jalkani ja pitää mennä sairaalaan rehottavin karvoin...tiedän tyhmää, mutta ajatukseni pyörii aina karvojeni ympärillä!
Ne, jotka ovat eläneet jo kauan saman vaivan takia, niin kertokaa, miten hoidatte "karvaongelman" jokapäiväisessä elämässä...pitäisikö vaan olla stressaamatta? Tunnen itseni vaan niin erillaisesksi ja en varmaan edes saa ikinä poikaystävää, kun kukaan ei huoli tällaista karvatyttöä. Jos karvani olisivat vaaleita, niin olisin täysin normaali karvojeni suhteen.
Lohduttavia sanoja kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensinnäkin, saat itsellesi vaaleammat karvat ihan koska vain! Kaupoissa myydään ihokarvojen vaalennusvoiteita, esim. Veet-merkkisiä, ei maksa paljon. Näin säärikarvasi eivät näy kunnolla.
Entä oletko kokeillut suihkun aikana vaikuttavia voiteita mitkä pyyhitään vaikutusajan jälkeen sienellä pois? Tai geelivoiteita, jotka ajetaan vaikutusajan jälkeen terättömällä höylällä pois. Itselläni ei kyllä karvat pahemmin niiden avulla ole kadonneet, mutta voithan sinä kokeilla. Epilaattori on hullujen hommaa, kerran ajelin bikinirajani ja huusin enemmän kuin synnyttäessäni. Itse luotan siis vain ja ainoastaan tavalliseen höylään, vaikka sänki kasvaakin jo melkein 12 tunnin kuluttua takaisin. Mutta jos sinulle siis riittää vaaleammat karvat, joita ei kunnolla edes näe, niin osta vaalennusvoidetta! Niin ja myydäänhän niitä sellasia ihmeaineita jotka säännöllisen käytön jälkeen ohentavat ja vaalentavat karvat pikkuhiljaa ja loppujen lopuksi lopettavat karvojen kasvun kokonaan.En kyl tiedä toimiiko.
Tuohon vaalennuskierteeseen ei kannata lähteä. Joutuisit parin-kolmen päivän välein vaalentamaan karvasi uudelleen kun juurikasvu tulisi näkyviin.
Nuo karvanpoistovoiteet toimivat ihan samoin kuin sheivaus, sänki näkyy seuraavana päivänä jos se kerran näkyy nytkin.
Ihmeaineita ei kannata kokeilla (olen kokeillut). Maksaa maltaita, eikä tehoa.
Ellei nyt ole varaa laseriin, paras vaihtoehto on epilaattori. Säännöllinen käyttö todennäköisesti heikentääkin karvaa. Näppylät ja sisäänpäin kasvavat karvatkin häviävät aikanaan. Itse olen käyttänyt jo useita vuosia säännöllisesti epilaattoria ja karvaa kasvaa säärissä ja käsivarsissa enää hyvin vähän. Alun jälkeen ei ole enää ollut sisäänpäin kasvaneita karvojakaan. Alapäätäni en ole yrittänytkään ajella epilaattorilla. Kokeilu bikinirajaan riitti, enkä enää ole sitäkään ajellut epilaattorilla. Mutta kainaloista olen saanut käytännössä karvat häviämään lähes kokonaan. Nyt riittää ajelu reilun kuukauden välein.
Mutta jos karvankasvu on todella voimakasta, kannatta käväistä myös gynekologillasi ja varmistaa että hormonitasot on kohdallaan. Liika testosteroni saa karvat villiintymään.
...epilaattori on tosiaan hyvä, paitsi kaikista arimmille alueille(kainalot,bikini-alue) niihin käy hyvin pinsetit...sitä saa toivoa että ku tarpeex nyppii nii ne vähenis..kyllähän niitä aina jää kyydistä..jos höyläilee nii tulee heti sänki..ja en usko että sulla kuitenkaan ongelmia poikien kans karvojen takia...=)
teille neuvoista. Kai minun vain pitäisi jaksaa surruttaa epilaattorilla ja kestää toivottavasti vain ekojen ajokertojen aikainen tulehdus. Ajattelin tuossa äsken, että kainalot vaan ajelen höylällä, kun kasvaahan muillakin naisilla kainaloissa tumaakin karvaa ja ei ne sänget sieltä kainaloista hirveästi pääse loistamaan. Säärien rehotuksen vain tahtoisin rauhoittuvan, joten yritän vielä kerran ja sitkeästi tuota epilaattoria...kiitos vielä teille! :)
että kuinka usein epilaattorilla pitäisi ajella?
Epilointiin iho tottuu ajan myötä useimmilla. Kuten myös vahaukseen. Näillä konsteilla saa karvat pois pidemmäksi aikaa kuin höylällä ja niillä karvanpoistovoiteilla.
Jos et kuitenkaan halua vahata tai epiloida sääriäsi, tai sinun ihosi ei niihin totu millään, niin sitten mennään vähän jo psykologian puolelle... Sanoit ettet voi olla ajelematta karvoja päivittäin, koska pelkäät että joudut onnettomuuteen jne... Tämä on vähän samantyyppinen pakkomielle, kun jotkut eivät voi olla siivoamatta kotiaan ihan maanisesti, koska pelkäävät kuolevansa juuri silloin siivousten välillä. Ja sitten kaikki sukulaiset näkevät pari villakoiraa nurkassa, täysinäisen likapyykkikorin ja muutaman tiskaamattoman astian tiskipöydällä, kun tulevat vainajan kotiin...
Ajatellaanpas nyt järkevästi: Jos ihminen kuolee, niin tuskin niitä surevia sukulaisia pari likaista astiaa tiskipöydällä paljonkaan rassaa, vai mitä? Ne villakoirat makkarin nurkassa on siinä tilanteessa tosi pientä, kun läheinen on kuollut. Olet varmasti täsmälleen samaa mieltä kanssani tässä asiassa?
Entäs jos sinä loukkaisit jalkasi juuri silloin höyläysten välipäivinä? Menisit sairaalaan, ja mietit että kauanko jalkasi paraneminen kestää tai paraneeko se ehkä koskaan entiselleen, lääkärikään ei siitä ole varma. Tuossa tilanteessa karvaiset sääret lienee se pienin murheistasi. Ja niitä lääkäreitä ja hoitajia kiinnostaa takuulla sinun jalkasi terveys enemmän kuin sen karvaisuus. Sinäkin kai pitäisit mieluummin terveen jalan karvoineen kaikkineen kuin olisit ilman tervettä jalkaa..?
Ja sitten mieti, että miten suuri todennäköisyys on sille, että loukkaat itsesi, tai että se maaninen siivooja kuolee juuri siinä siivousten ja säärikarvojen höyläysten välipäivänä? Minä suosittelisin, että et ihan näin suuria paineita karvoistasi ottaisi.
Minä käytän sääriini kuumavahaa. Se pitää karvat kokonaan pois parisen viikkoa, ja sen jälkeen alkaa pientä sänkeä tulemaan. Ennen seuraavaa vahaustakin täytyy yleensä karvoja kasvattaa pikkuisen, että vaha tarttuu niihin. Jos juuri tuossa vaiheessa on jokin tärkeä tilaisuus, jolloin tartten silkosääret, käytän höylää. Aluksi vahaaminen ärsytti ihoani, mutta nyt tuntuu, että jatkuva höylällä raakkaaminen ärsyttäisi enemmän ;)
Ja aivan varmasti saat poikaystävän, siitä älä huoli. Nykyään normaalit miehet kyllä tietävät sen, etteivät naisetkaan ole luonnostaan täysin karvattomia, että naisetkin pissivät ja kakkaavat ja että naisenkin hiki haisee ;) Joten täydellinen (lue luonnoton) ei tarvitse olla voidakseen elää parisuhteessa. Minä olen varsinainen paviaani tuon karvoituksen suhteen, ja olen itsekin monet itkut sen kanssa itkenyt. Silti olen onnistunut löytämään ihanan miehen, vaikka siitä ei tosiaan ole pitkään kun minä puusta putosin :D
Joten suosittelen että pienennät stressin määrää, ihan kokonaan älä luonnontilaan heittäydy. Minä olen joskus miettinyt, että miltähän näyttäisin, jos ihan kokonaan luopuisin karvojen poistoista yms. Pelkkä ajatuskin puistattaa ;) Mutta jos höylällä haluat asiaan tarttua, niin ihan varmasti joka toinen, tai joka kolmas päivä höylääminen riittää.
Taisit vastata itse itsellesi, jätä karvanajelu vähäksi aikaa, eläkä ajattele koko karvoja. Kyllä tuollainen fiksu likka poikakaverin saa, eise ole karvoista kiinni. Tää karvattomuus ja muukin kauneuden ihannointi on mennyt jo yli sellaisen terveen rajan. Toiset vaan on karvaisempia kuin toiset, silti se on ihan luonnollista. Hyvät kesän jatkot sulle.
jalkani epilaattorilla pari päivää sitten ja ihme ja kumma, punaisia pisteitä on, mutta en ole saanut mitään tulehdusta jalkoihini niin, kun edellisillä kerroilla. Ihanaa! Huomasin kuitenkin, että epilaattori jättää jonkin verran hajakarvoja jälkeensä, kai katkenneita ja lepovaiheessa olevia. Ajoin tänään nuo karvat pois uudemman kerran ja vieläkin ihon alla loistaa mustia pisteitä varsinkin nilkan kohdalla, kai nekin noita katkenneita karvoja ovat. Kai nuo ajan myötä häviävät?
Kysyisin, että kannattaako minun ajaa aina kun hajakarvoja kasvaa, vai vaikka esim. viikon välein? Miten te muut toimitte?
Kiitos muuten vastanneille!
Minä ajelen epilaattorilla tarpeen mukaan. Kun karvoja alkaa näkyä sen verran että se "häiritsee" omaa silmää, tartun epilaattoriin. Välit eivät ole mitenkään säännöllisiä.
Itse ajelen säärikarvat epilaattorilla & minulla myös herkkä iho. Samana päivänä, kun epiloin, niin karvatupet punoittavat aika runsaasti, mutta jonkun tunnin päästä iho tasoittuu eikä ole enää punaisuutta. :) Talvella en niin hirveästi epiloi, koska silloin iho tulee punaisemmaksi ja kirvelevämmäksi kuin kesäisin, jolloin iho rauhottuu nopeammin..
Mutta suosittelen, että pyyhit sääret desinfiointiaineella & rasvat hyvin, minulla ainakin tehoaa. :)