Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen. Käyn itse töissä ja saan palkkaa noin 1600 lisät -verot. Kun muutamme yhteen poikaystäväni tulee saamaan opintorahaa sen jotain 230 e /kk. Asumistukea hän ei varmaankaan saa, joten minä maksan vuokran(450e).
Miten meidän kannattaisi järjestää raha-asiat. Jääkö tuo 230 e poikaystävälleni vaatteisiin yms sellaiseen, vai pyydänkö häntä että hän maksaisi myös edes vähän menoistamme?
Miten meidän kannattaisi järjestää raha-asiat. Jääkö tuo 230 e poikaystävälleni vaatteisiin yms sellaiseen, vai pyydänkö häntä että hän maksaisi myös edes vähän menoistamme?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sehän riippuu siitä, miten pienellä tuleva avopuolisosi tulee toimeen ja miten pienellä haluat hänen tulevan toimeen. Ja tietysti esimerkiksi jos sinä haluat kalliimpaa margariinia ja kokolihaa, etkä halua erotella ruokavalioitanne, on kohtuullista että sinä myös maksat enemmän.
Minä itse olen opiskelija (bruttona jotain 259e/kk) ja mieheni on töissä, palkka bruttona kaksinkertaisesti sen mitä sinulla. Ja hän maksaa vuokran, veden, sähkön, tv-luvan, netin, auton, tarvittavat sisustusjutut ja käytännössä kaiken omansa tai yhteisen. Minä maksan opintorahallani omat ruokani (koska syömme eri ruokia makusyistä), vaatteet, puhelinlaskun, hygieniatuotteet yms. Toki voisin elää vielä pihimmin ja osallistua johonkin yhteiseen, mutta mieheni ei näe sitä tarpeelliseksi. Toisaalta yksin asuessani minulla olisi puolet pienempi vuokra (ja asumislisä), ei tietokonetta, nettiä, autoa ja niin edelleen. Lisää rahaa saan jos tarvitsen (esim. tällä viikolla yllättävät terveydenhuoltokulut 80e), mutta toistaiseksi kesätyötuloista on vielä pelivaraa tilillä.
Ei kukaan muu voi antaa sinulle yksiselitteistä ohjetta asiaan, varsinkaan kun emme tiedä mitä tarkoitat yhteisillä menoillanne... ruoasta voi molemmat maksaa, mutta jos kaipaat teatteri-iltoja tai sisustusta johon opiskelijalla ei ole varaa, varaudu maksamaan.
Syömme samoja ruokia ja olen ajatellut siis että minä maksan kaikki ruuat, sampoot yms sellaiset ja vuokran siis. Ja siis minun rahoistani maksetaan myös elokuvaliput yms muut yhteiset harrastukset.
Mietin vain, että onko kohtuullista pyytää häneltä esimerkiksi 100e/kk yhteisiä menojamme varten? Hänelle jäisi maksettavaksi sitten oma puhelinlaskunsa ja omat vaatteensa, eipä muuta.
Ei sen nyt noin tarkaksi pidä mennä että pitäisi pyytää jotain tiettyä summaa kuussa, ja sitten mietitään että riittävätköhän nuo rahat... ihan kuin jonkun pienen lapsen viikkorahoista puhuttaisiin!
Mutta siis joku 230e kuukaudessakin on säälittävän pieni määrä, jos ajattelee että hän sillä ostaa koululta aterian ja oppikirjat (ja muut koulumenot, opiskelijakortit, kopiointimaksut...), sekä maksaa puhelinlaskunsa ja vaatteensa, ja vielä yhteisiin menoihin satanen. Harvat pärjäävät opintotuella, siksi he tekevät töitä (kesällä tai opintojen ohessa) tai ottavat opintolainaa. Suosittelisin ensisijaisesti omalle ukollesikin jompaakumpaa.
Tilanne riippuu sitten ihan siitä kuinka paljon haluat miestä elättää? Minäkin aikoinani maksoin kaikki kodin menot ja laskut, kun mies vielä opiskeli ja minä olin jo töissä.
Mutta kuinkas sitten kävikään: Kun mies valmistui ammattiinsa ja alkoi tienata oikein kunnolla, niin kuvio jatkui samanlaisena. Mies käytti käytännöllisesti katsoen kaikki tulonsa omiin menoihinsa. Erohan siitä aikanaan sitten tulikin...
Eli ole sitten tarkkana ja kovana. Sopikaa vaikka vuokran ja muiden kulujen takautuvasta vähittäismaksusta sinulle sitten, kun mies alkaa tienata.
Ja jatkossa muutenkin katso, että omat rahasi eivät kulu pelkästään kodin ylläpitoon ja ettäkö mies sitten tulevaisuudesa laittaisi omat rahansa kiinteän omaisuuden hankintaan... niin kuin miehillä yleensä tapana on...
Kun hetken elelette yhdessä, niin kyllä sen nopeasti huomaa miten se talous jakautuu. Ja onhan se hyvä jo nyt puhua, että tämä on tilapäistä, kunnes miehesi valmistuu ja menee töihin. Jonka jälkeen talous menee enemmän tasan.
Meillä itse olen työtön (liiton rahoilla) ja mies töissä. Mies maksaa enemmän, vuokra kylläkin menee puoliksi, samoin netti, vesi ja sähkö.. Ruokia maksetaan sen mukaan kumpi ehtii kauppaan. Vaatteensa kumpikin maksaa itse. Mutta väistämättäkin miehelle tulee enemmän kuussa maksettavaa. Ite maksan myös opintolainaa pois. Mies myös omasta tahdostaan säästää meille rahaa (ja itsekin säästän jos kuussa ei suurempia menoja) yhteiseen isompaan reissuun joka olisi tarkoitus tehdä joskus tulevaisuudessa..
Hyvä noistakin asioista on puhua, mutta asiat menevät yleensä omalla painollaan.
Toiset pitävät kaiken 50% 50% rahatilanteista riippumatta, toisten rahat ovat yhteisiä, riippuu suhteenne laadusta.
Meillä on menty aina tilanteen mukaan, kun mies oli työtön minä maksoin ja kun minä opiskelen mies maksaa.. Alusta asti kaikki on ollut yhteistä.
On toki totta, että tuolla opintorahalla ei toimeen tule. Joten ihan hyvältä kuulostaa tuo suunnitelmasi. Mutta tulevaisuuden varalle raha-asioista kannattaa keskustella, ettei hän sopeudu elämään siivelläsi.. Esimerkiksi kesäisin kun hän on töissä, ottakaa normaaliksi käytännöksi että hän maksaa tuolloin noin puolet yhteisistä menoista.
Asumistukee poikaystäväs ei saa mut sitä asumislisää KYLLÄ.
Mut siis meillä: Maksetaan vuokra puolix (tietenkii) samoin sähkö. Sit mie maksan puh.laskun miu miehelle ko miu liittymä on hänen nimellä. Sit maksan kaikki muut laskut mitä miul on koulumatkalipun (43€/kk) ja siihe toi op.tuki suurinpiirtein meneeki.
Meillä mies hoitaa loput eli omat laskusa ja ruokaostokset. Tarpeen tullen mies auttaa miuta, yleensä koulumatkalipussa.
Miun mielestä nuo pakolliset (vuokra, sähkö, vesi) puolix ja sit muut oman mielen mukaa joko puolix tai kummatkii maksaa omat laskusa. Ei pitäs mittää kauheita riitoja tulla.
Vaatteita mie en op.tuella osta ku en sillä saa oikee koulukirjojakaan.
Eiköhän se ole kunkin oma asia miten parisuhteessa hoitavat raha-asiat. Jos haluaa olla nihilisti ja pistää kaiken 50-50, niin siitä vaan. Mutta onko järkeä olla senttipelillä liikenteessä.
Meillä ainakin maksetaan siitä mistä pystytään, eikä katsota kumman rahoja on ja hyvin toimii.
Eikä kumpikaan jaksa stressata,kun yhteisiin menoihin ne rahat joka tapauksessa uppoaa.Ja rahaahan se vaan on,en minä ainakaan viitsis riidellä joka sentistä.
Meillä alkutilanteessa, eli yhteenmuuton aikoihin, molemmat oli opiskelijoita. Jo ensimmäisenä kesänä kävi niin, että minä en saanut kesätöitä, mutta mieheni sai. Olin tietysti hieman hädissäni rahatilanteen takia, mutta mieheni lohdutti minua sanomalla, että niin kauan kuin toisella on rahaa meiltä ei lopu ruoka pöydältä eikä katto katoa pään päältä.
Olemme nyt asuneet yhdessä 6 vuotta, ja periaatteena on aina ollut, että se, jolla on enemmän rahaa (suuremmat tulot) maksaa yhteisistä menoista enemmän. Alussa miehelläni oli suuremmat tulot, nykyään minulla on suuremmat tulot, sillä hän vaihtoi alaa ja lähti opiskelemaan toisen ammatin kun taas minä lähdin työelämään.
En tiedä, miten usein miehesi ostaa vaatteita, mutta ei kait hänelle tarvi "vaaterhaa" jättää? Meillä työnjako on tosiaan sellainen, että sillä hetkellä töissä oleva maksaa koko vuokran, sähkölaskun, vakuutukset ja suurimman osan ruokaostoksista. Molemmat kustantaa aina omat menonsa: omat puhelinlaskunsa, harrastukset, lehtitilaukset ja muut henkilökohtaiset menot. Olemme välissä molemmat eläneet pelkällä opintotuella, jolloin olemme puolittaneet kaikki yhteiset maksut.
Mikäli siis noudattaisit meidän mallia, sinä maksaisit koko vuokran, sähköt, netin, vakuutukset yms. yhteiset menot, suurimman osan ruokalaskusta sekä omat menosi, ja miehesi maksaisi omat laskunsa ja osan ruokakuluista.
Tämä malli on toiminut meillä, ikinä ei ole rahoista ollut riitaa eikä rahat koskaan ole loppunut kummaltakaan. Eikä tämä ole mielestäni epäreilu malli, sillä jos on valmis jakamaan sänkynsä ja elämänsä jonku kanssa, on oltava myös valmis kantamaan taloudellista vastuuta yhteiselämästä.
Muutin reilu 3 vuotta sitten kotonta suoraan yhteiseen kämppään avomieheni kanssa. Kaikki oli tietysti uutta ja hienoa ja rahamme olivat yhteisessä käytössä. Avomieheni on vanhempi ja oli asunut omillaan jo vuosia, joten oletin hänen hallitsevansa taloudenhoidon ja annoin hänen hoitaa laskut molempien rahoja käyttäen.
Itse tulen toimeen vähällä, koska en paljon ostele mitään.Vähä kerrallaan (tuloistamme riippumatta)alkoi laskuja kasaantua mieheni ostosten, joista ruuri osuus osamaksun eriä, paljon/kk. Nejä vuottaa ollan nyt yhdessä oltu ja tästä ajasta melkein puolet olen yrittänyt päästä vanhasta tavasta vähäkerrallaan pois, niin että laskut jakautuisivat jokseenkin tasan ja mielestäni oikeudenmukaisemmin. Ehkä jakoehdotukseni voi kuullostaa "tunteettomalta", mutta olen sen verran kyrsiintynyt siihen hänen aiheuttamiesnsa laskujen määrään.
Olen yrittänyt ehdottaa, että vuokra (sis. netin, veden ja sähkön) ja ruoka/bensa kustannukset laitettaisiin suurinpiirtein puoliksi. Sitten muut "viralliset/pakolliset" laskut kuten vakuutukset, autolainan lyhennys, tv-lupa ja vastaavat jaettaisiin myös sopivasti, ettei toinen maksa kaikkia. Sitten minulla ei olisikaan "omia laskuja" kun kännylasku ja ellos-tilin kk.erät ja tällä hetkellä 1500€ lainan lyhennys 300€:n kuukausilyhennyksellä.
Mies taas ei halua "kituuttaa" vaan pitääs saada ostettua aikakausilehtiä, kirjoja,dvd:tä, tehdä lomareissuja, ja hommailla muutakin osamaksulla, koska "ei ne erät ole suuria/kk". Näin sitä huomaa että hänen haluamat tavarat tulelvat pahimmillaan maksamaan n. 300-400€/kk kun itselläni vastaavat "omat menot" olisivat korkeintaan 70€, ja sitten pitäisi vaatteitakin ostaa kun niitä oikeasti tarvitsee.
Kyllähän mies aina sanoo itse maksavansa omat ostoksensa ja niinhän hän periaatteessa tekeekin, mutta kun hänen rahansa ei sitten riitä niihin täkeisiin ja pakollisiin laskuihin. Ja jos minulla on jonkin verran rahaa oman osuuteni maksun jälkeen niin en kuitenkaan pysty/anna itselleni lupaa ostaa jotain, koska virallisia laskuja on maksamatta. Näin taas päädyn maksamaan melkein kaikki laskut ja mies onnistuu käyttämään rahansa "hänelle tärkeisiin tavaroihin, jotka ei minulle merkitse mitään".
Tilanne on aivan sama onko hän töissä vai opintotuen varassa. Itse haluaisin tulla toimeen sillä mitä saan ja saada vähän säästöönkin, että raaskisi jotain välillä ostaakin jos mieli tekee, mutta hän aina toteaa että kyllä ne rahat josain siihen ja siihen tavaraan saadaan.
Hänen periaatteensa on se, että se maksaa kummalla on rahaa. Jos toinen kerran haluaa kaikenlaista niin mielstäni saisi sitten tehdäkin jotain asian eteen ja jos oman osuutensa yhteisitä laskuista on maksanut niin sitten tehkööt loppu rahoillaan aivan mitä lystää ja että saisin itse tehdä aivan samoin.
Tidän, että liian karkeaa jakoa ei voi tehdä, ja että toista voi tietysti auttaa jonkin laskun suhteen jos pystyy, mutta kun laskujen tärkeysjärjestys ei ole kohdallaan niin sitäkään ei enää tekisi mieli tehdä.
Olen harkinnut omilleni muuttamista, mutta toisaalta en rahan takia haluaisi erota, mutta en usko että muutosta tapahtuu, vaikka sitä aina toivoo. Eikä asia toisaalta ole vain rahasta, vaan myös ajattelumallista ja periaatteista minkä mukaan elää. Hänelle ei tuota vaikeuksia pummia sukulaisilta rahaa ilman että aikoo ikinä maksaa takaisin.
Kun kyse on vasta alkavasta avoliitosta, minä kannattaisin että maksatte kaiken puoliksi: perustatte vaikka yhteisen tilin, jolle molemmat laittavat kuukausittain saman verran rahaa ja josta sitten hoidettaisiin yhteiset kulut.
Milläs poikaystäväsi on tähän mennessä pärjännyt, jos nyt sitten tarvitsisi elatusta? Tai miksei hän saisi asumislisää? Olen minä saanut, vaikka avomieheni ei tienaa juuri vähempää kuin sinäkään. Oletko varma, että on järkevää maksaa hänenkin osuus vuokrasta? Miksi ihmeessä? kai hän on vuokransa tähän mennessäkin maksanut? Jos se, ettei hän saa asumistukea, johtuu sinun tuloistasi, niin sitten voisit korvata tuon "hävityn" summan hänelle. Mielestäni muihin hänen kustannuksiinsa ei sinun olisi mitään syytä eikä velvoitetta osallistua.
Sitten kun suhde on kestänyt pidempään ja teette mahdollisesti liikkeen myös sen vakinaistamisen suhteen, voi varoja myös hieman jakaa, mutta kyllä minusta näin aluksi molemmat voivat huolehtia omista menoistaan ja yhteisistä kuluista huolehdittaisiin puoliksi.
Jotenkin toi kuitenkin kuulostaa vähän epäreilulta sinua kohtaan, joudut maksamaan kaiken ja vielä antamaan rahaa poikaystävällesi. Tietenkin se kenellä on enemmän rahaa voi maksaa enemmän vaikka ruokakuluja, mutta eikö poikakaverisi voisi mennä johonkin töihin? Ollaan mun avomiehen kanssa asuttu n. 3,5 vuotta yhdessä, molemmat vuorollaan opiskeltu mutta oltu silti töissä, just sen takia ettei toisesta tuu kokonaan elättäjää.
johon molemmat maksavat omista tuloistaan (opintotuki, asumislisä satunnaiset työtulot ja palkka) tietyn prosenttimäärän. Sillä maksetaan yhteiset kulut (vuokra, lainat, laskut, ruoka muu päivittäistavara), loput saa laittaa omiin menoihinsa. Näin molemmat maksavat tuloistaan saman verran, prosentti on vaihdellut 35 ja 70 välillä yleisestä rahatilanteesta riippuen. Jos yhteisellä tilillä on jotain kuun lopussa, se käytetään huvituksiin tai laitetaan säästöön tilanteesta riippuen.
Meillä on sama juttu. Minä opiskelen ja mies on töissä. Itse saan sen opintorahan ja asumislisän, eli päälle 400e kuussa ja mies palkkaa jnt 1200e käteen kuussa. Lisäksi käyn 10 h viikossa töissä (mikä ei kyllä tunnu missään eikä tod. haittaa opiskelua) ja saan siitä n. 300e extraa kuussa.
Kyllä me maksamme kaiken tasan puoliksi. Vuokra puoliksi (250e nenä), ruoka puoliksi (15e/ vko nenä, muut yhteiset laskut kuten sähkö yms. puoliksi...
Sitten omat rahat saa käyttää mihin tykkää. Yleensä käy niin, että mulla on vielä enemmän rahaa kuin miehellä...Ja toki voi hyvää hyvyyttään toiselle tarjota jtn jos toisella tiukkaa. Esim. sapuskat raflassa.
Kyllä tää mun mielestä toimii näin, en oleta että mies elättää mua kun nuoria ollaan molemmat, eikä tuloerot ole mitn huimaavia.
Ei todellakaan kannata antaa miehekkeesi tuhlata 230e/kk vain omiin juttuihin (vaatteisiin ja muuhun)!
Jos asumislisää ei miehesi saa, niin toki voit maksaa vuokran kokonaan, mutta muut menot kannattaa puoliksi laittaa. Tai voitte ottaa tilin, johon laitatte esim. puolet kuun tuloista ja näillä maksatte kaikki menot. Toinen puoli jää sitten kummankin omaan käyttöön.
Mutta tuo on tietenkin keskustelu kysymys. Itse olen saman ikäinen kuin sinä, eikä näin nuorena ja noinkin tuoreessa suhteessa kannata alkaa toisen elättäjäksi.
Kiitos kaikille neuvoista, joita annoitte!
Olen nyt viisastunut kovasti ja päättänyt että otamme poikaystäväni kanssa yhteisen tilin, johon molemmat laittavat rahaa tietyn prosenttimäärän sen hetkisistä tuloistaan.
Siltä tililtä sitten maksetaan yhteisiä menoja, ja samalla pystyn ehkä joka kuukausi säästämään omaa asuntoa varten rahaa kuten olen tähänkin mennessä tehnyt :)
Millä hän yksin asuessaan joutuisi tulemaan toimeen? Hän ehkä tietysti saisi tukia.
Kyllä mun mielestä 230 eurosta voi hyvin vielä antaa yhteisiin menoihin. Ei kai hänen joka kuukausi tarvitse vaatteita yms. ostaa? Mä käyn töissä, mutta ei mullekaan jää niin paljoa kun olen maksanut laskut, ruokamenot yms.