En tiedä miksi kirjotian tänne, ethän sä koskaan kävis täällä. Asut toisessa maassa ja puhut toista kieltä, et ymmärrä sanakaan suomeksi. Mutta kirjoitan sinulle silti.
En viha sua enää....
vaikka oletkin lyönyt mua niin, että pylly oli sininen, kun 11 vuotiaana mut on raiskattu....
vaikket kuunnellut minua etkä kysynyt mitään...
vaikket huomannut että mut on sen jälkeen raiskattu 3 vuotta 2-3 kertaa viikossa vain siksi ettet mennyt poliisille tekemään ilmoituksen. Raiskattu siks etten voinut kertoa sinulle eikä kenellekään, pelokkaana lapsena luulin että käy vain vielä huonommin jos kerron....
vaikket rakastanut minua etkä huolehtinut miusta vaikka olit hyvin koulutettu nainen, hyvästä perheestä ja hyvässä työasemassa...
vaikket puhunut minulle huumeiden vaarallisuudesta, vaan annoit rahaa huumeisiin ja katsoit miten pistän itseäni...
vaikka kun menin ihan pohjaan, halusit tyttäreni lastenkotiin, sen sijaan että voisit viedä mut vierotukseen ja auttaa pois noidankehästä...
vaikka olit varakas, näin nälkää...
vaikka olin sinulle rakas vain silloin kun annoin rahaa, tai lahjoja...
vaikka rakastin sua koko sydämelläni kaikesta huolimatta, ja yritin lähestyä sä torjuit mua, kun en tuonut sulle tarpeeksi kallis lahja...
vaikka et ole kiinnostunut lapsenlapsistasi ollenkaan...
vaikka olen kärsinyt mielenterveysongelmistä sinun takiasi, turvattoman lapsuuteni takia....
vaikka...vaikka...vaikka...
EN VIHA SUA, EN RAKASTA SUA, EN TUNNE MITÄÄN SUA KOHTAAN ENÄÄ!
Sinulle kai on sama tekevä mitä tunnen. Soitat nykyään kerjäämään rahaa ja itket kateellisuudesta kun kerron miten ihanasti minulla asiat on. Miten upea suomalainen nuori mies minulla on. Miten olen naimisissa onnellisesti ja elän lämmössä ja rakkaudessa jo 7 vuotta. Miten ihanat lapset meillä on. Miten talonrakennus on alkanut. Minkäänlaisen upean auton mieheni on meille ostanut parisuhdeautoksi...
Kotimaassani kerrot kaikille että olen nainnut varakkaan vanhan miehen ja synnyttänyt lapsia jottei se jättäis mut... Olet säälittävä sillä mieheni on nuori, komea ja Mies. Synnytin lapsiani vain siks että halusin perheen juuri kyseisen miehen kanssa. En ole kuten sinä. En luokittele ihmisiä varakkuuden perusteella. Sattui olemaan niin että miehelläni on asiat kunnossa, mutta jos ei olisikaan olisin hänen vaimonsa hyvässä ja pahassa.
Mutta olen ehkä kiitollinen sinulle äiti. Kiitos kun olit niin kamala minulle, sillä sen takia minusta ei ole kasvanut samanlainen kun sä. Osaan arvostaa rakkauden ja osaan myös sitä antaa. Olen ylpeä itsestäni, mutta siitä en voi kiittä sinua. Sinähän itse sanoit että mut kasvattii katu. Olen sit kiitollinen kadulle että olen niin voimakas. Että lopetin huumeiden käyttö itse ilman lääkäreitä. Olen ylpeä itsestäni että olen hyvä äiti. Olen ylpeä itsestäni että opin suomen kielen näinkin lyhyessä ajassa näinkin hyvin. Olen ylpeä itsestäni että välitän ihmisistä ja haluan auttaa. Olen ylpeä itsestäni että käyn töissä ja opiskelen vieraalla minulle kielellä. Olen saavuttanut jo paljon. Tosin kun sinä. Sinä menetit kaiken. Ensiks miehen, sit asunnon ja työn. Nyt maineen ja uramahdollisuuden. Istut kateellisena vuokra-asunnossasi ja käytät viimeiset rahat huippu-kalliin vaatteisiin ja sit soitat ja kerjäät rahaa... Arva miks en ole antanut niitä sinulle koskaan... En ole vihainen enää, en halua kostaa... Olet vain todella vieras ihminen minulle. Enkä minä voi auttaa tuntemattomia ihmisiä näillä, sun pyytämillä summilla.
Sanonko minä koskaan sinulle sen suoraan silmiin? Olen sanonut, muttet kuunnellut vaan puhuit omasta seksielämästä nuorempi miehesi kanssa ja kyselit antaisitko pyllyä vai ei... hyi... mikä äiti olet...
Onnea sinulle, toivottavasti karmasi vielä kestää...
En viha sua enää....
vaikka oletkin lyönyt mua niin, että pylly oli sininen, kun 11 vuotiaana mut on raiskattu....
vaikket kuunnellut minua etkä kysynyt mitään...
vaikket huomannut että mut on sen jälkeen raiskattu 3 vuotta 2-3 kertaa viikossa vain siksi ettet mennyt poliisille tekemään ilmoituksen. Raiskattu siks etten voinut kertoa sinulle eikä kenellekään, pelokkaana lapsena luulin että käy vain vielä huonommin jos kerron....
vaikket rakastanut minua etkä huolehtinut miusta vaikka olit hyvin koulutettu nainen, hyvästä perheestä ja hyvässä työasemassa...
vaikket puhunut minulle huumeiden vaarallisuudesta, vaan annoit rahaa huumeisiin ja katsoit miten pistän itseäni...
vaikka kun menin ihan pohjaan, halusit tyttäreni lastenkotiin, sen sijaan että voisit viedä mut vierotukseen ja auttaa pois noidankehästä...
vaikka olit varakas, näin nälkää...
vaikka olin sinulle rakas vain silloin kun annoin rahaa, tai lahjoja...
vaikka rakastin sua koko sydämelläni kaikesta huolimatta, ja yritin lähestyä sä torjuit mua, kun en tuonut sulle tarpeeksi kallis lahja...
vaikka et ole kiinnostunut lapsenlapsistasi ollenkaan...
vaikka olen kärsinyt mielenterveysongelmistä sinun takiasi, turvattoman lapsuuteni takia....
vaikka...vaikka...vaikka...
EN VIHA SUA, EN RAKASTA SUA, EN TUNNE MITÄÄN SUA KOHTAAN ENÄÄ!
Sinulle kai on sama tekevä mitä tunnen. Soitat nykyään kerjäämään rahaa ja itket kateellisuudesta kun kerron miten ihanasti minulla asiat on. Miten upea suomalainen nuori mies minulla on. Miten olen naimisissa onnellisesti ja elän lämmössä ja rakkaudessa jo 7 vuotta. Miten ihanat lapset meillä on. Miten talonrakennus on alkanut. Minkäänlaisen upean auton mieheni on meille ostanut parisuhdeautoksi...
Kotimaassani kerrot kaikille että olen nainnut varakkaan vanhan miehen ja synnyttänyt lapsia jottei se jättäis mut... Olet säälittävä sillä mieheni on nuori, komea ja Mies. Synnytin lapsiani vain siks että halusin perheen juuri kyseisen miehen kanssa. En ole kuten sinä. En luokittele ihmisiä varakkuuden perusteella. Sattui olemaan niin että miehelläni on asiat kunnossa, mutta jos ei olisikaan olisin hänen vaimonsa hyvässä ja pahassa.
Mutta olen ehkä kiitollinen sinulle äiti. Kiitos kun olit niin kamala minulle, sillä sen takia minusta ei ole kasvanut samanlainen kun sä. Osaan arvostaa rakkauden ja osaan myös sitä antaa. Olen ylpeä itsestäni, mutta siitä en voi kiittä sinua. Sinähän itse sanoit että mut kasvattii katu. Olen sit kiitollinen kadulle että olen niin voimakas. Että lopetin huumeiden käyttö itse ilman lääkäreitä. Olen ylpeä itsestäni että olen hyvä äiti. Olen ylpeä itsestäni että opin suomen kielen näinkin lyhyessä ajassa näinkin hyvin. Olen ylpeä itsestäni että välitän ihmisistä ja haluan auttaa. Olen ylpeä itsestäni että käyn töissä ja opiskelen vieraalla minulle kielellä. Olen saavuttanut jo paljon. Tosin kun sinä. Sinä menetit kaiken. Ensiks miehen, sit asunnon ja työn. Nyt maineen ja uramahdollisuuden. Istut kateellisena vuokra-asunnossasi ja käytät viimeiset rahat huippu-kalliin vaatteisiin ja sit soitat ja kerjäät rahaa... Arva miks en ole antanut niitä sinulle koskaan... En ole vihainen enää, en halua kostaa... Olet vain todella vieras ihminen minulle. Enkä minä voi auttaa tuntemattomia ihmisiä näillä, sun pyytämillä summilla.
Sanonko minä koskaan sinulle sen suoraan silmiin? Olen sanonut, muttet kuunnellut vaan puhuit omasta seksielämästä nuorempi miehesi kanssa ja kyselit antaisitko pyllyä vai ei... hyi... mikä äiti olet...
Onnea sinulle, toivottavasti karmasi vielä kestää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatkossakin. Suomi on hyvä maa monella tavalla, ja jokainen maahanmuuttaja muuttaa sitä edelleen - sinun kaltaisesi hienot luonteet parantavat yhteiskuntaa olemassaolollaan. Itse läksin Suomesta, mutta kaipaan joitakin asioita; kieltä, talvea, kesää, luontoa.
Mikset kirjoita äidillesi kirjettä hänen omalla kielellään, ja laita siihen nuo terveisesi. Vaikka on ehkä liian myöhäistä korjata teidän suhteenne, ehkä voit auttaa häntä oman elämänsä korjaamisen alkuun.
Halauksia.