Isohkojen perheautojen vertailussa laitettiin järjestykseen Toyota, Avensis, VW Passat, Ford Mondeo, Honda Accord, Chrysler Sbring ja Subaru Legacy - ja nimenomaa tähän järjestykseen.
Tojo ja Volkkri olivat tasapisteillä ja Ford sekä Hondakin käytännössä ihan samoissa, vain 0,1 ja 0,2 pistettä perässä. Sitten oli vähän isompi hajurako, jonka jälkeen tulivat Hyrsleri ja Subaru. Oliko yllätys?
Minulle oli ja ei ollut.
Se ei ole yllätys, että suosituimmat merkit ja mallit menestyvät. Toyota, VW ja Ford... sitten Honda ja perää pitävät vähiten myydut eli Kraisu ja Subaru. Näinhän sen kuuluu ollakin, sillä tällainen testi vastannee melko hyvin keskimääräisiä tarpeita, koska siinä otetaan huomioon monenlaisia ominaisuuksia. Keskimääräinen kuski päätyy keskimäärin parhaaseen autoon ja testi osoittaa, että testimenetelmät ovat hioutuneet vastaamaan tyypillisten ihmisten tyypillisiä tarpeita.
Kuitenkin, jos joku ihminen arvostaakin persoonallisuutta ja isoja tiloja huokealla hinnalla, hän voi päätyä Hyrsleriin, mutta aika monen vaakakupissa painavat myös melutaso, mukavuus, viimeistely ja ajo-ominaisuudet mutkateillä.
Jollekin taas neliveto on välttämättömyys ja silloin näistä mikään muu kuin Subaru ei tule kyseeseen. Mutta enemmän löytyy niitä, joille ne muut ominaisuudet merkitsevät enemmän.
Enemmän kuin lopputulos monia varmaankin ällistyttää se, miten siihen on päädytty. Avensis, jota ei ole koskaan pidetty hiljaisena, olikin hiljaisin. Avensis, jota ei ole koskaan pidetty hyvänä ajaa, olikin paras. Nähtävästi kuorien alla on tapahtunut kehitystä.
Mondeo, joka ennenon ollut ajettavuudeltaan ryhmän ykkönen, ei nyt uudella mallillaan olekaan sitä. Onko uuden mallin hiominen vielä kesken vai ovatko parhaat kilpailijat menneet ohi? Vai onko vain menty siitä, missä aita on matalin eli antaa ESP:n ja luistoneston tehdä se, mikä alustan suunnittelijoiden olisi pitänyt tehdä.
Honda oli myös ajettavuudeltaan huipputuote. Kehitys näköjään kehittyy, kun tähän asti Honda on malliin katsomatta ollut lähes aina ajo-ominaisuuksiltaan kaikkien testien peränpitäjä. Accor oli viimeinen myös Auto Motor und Sportin 13 auton vertailussa vuosi,pari sitten, jossa se sortui ennen muuta puutteellisiin ajo-ominaisuuksiin. Ajettavuudeltaan tuon testin parhaat olivat Alfa Romeo ja BMW. Tietysti ei ole ihme, jos japanilainen perusperheauto ei yllä Alfan tai Bemarin ajettavuuteen, mutta oli siinä testissä vielä 10 muutakin merkkiä.
Joka tapauksessa tämän testin perusteella näyttäisi siltä, että autoissa voi tapahtua edistystä ominaisuuksissa, vaikka kuoret pysyisivät ennallaan ja toisaalta uudet kuoret eivät välttämättä takaa sitä, että kaikki ominaisuudet paranevat.
Tojo ja Volkkri olivat tasapisteillä ja Ford sekä Hondakin käytännössä ihan samoissa, vain 0,1 ja 0,2 pistettä perässä. Sitten oli vähän isompi hajurako, jonka jälkeen tulivat Hyrsleri ja Subaru. Oliko yllätys?
Minulle oli ja ei ollut.
Se ei ole yllätys, että suosituimmat merkit ja mallit menestyvät. Toyota, VW ja Ford... sitten Honda ja perää pitävät vähiten myydut eli Kraisu ja Subaru. Näinhän sen kuuluu ollakin, sillä tällainen testi vastannee melko hyvin keskimääräisiä tarpeita, koska siinä otetaan huomioon monenlaisia ominaisuuksia. Keskimääräinen kuski päätyy keskimäärin parhaaseen autoon ja testi osoittaa, että testimenetelmät ovat hioutuneet vastaamaan tyypillisten ihmisten tyypillisiä tarpeita.
Kuitenkin, jos joku ihminen arvostaakin persoonallisuutta ja isoja tiloja huokealla hinnalla, hän voi päätyä Hyrsleriin, mutta aika monen vaakakupissa painavat myös melutaso, mukavuus, viimeistely ja ajo-ominaisuudet mutkateillä.
Jollekin taas neliveto on välttämättömyys ja silloin näistä mikään muu kuin Subaru ei tule kyseeseen. Mutta enemmän löytyy niitä, joille ne muut ominaisuudet merkitsevät enemmän.
Enemmän kuin lopputulos monia varmaankin ällistyttää se, miten siihen on päädytty. Avensis, jota ei ole koskaan pidetty hiljaisena, olikin hiljaisin. Avensis, jota ei ole koskaan pidetty hyvänä ajaa, olikin paras. Nähtävästi kuorien alla on tapahtunut kehitystä.
Mondeo, joka ennenon ollut ajettavuudeltaan ryhmän ykkönen, ei nyt uudella mallillaan olekaan sitä. Onko uuden mallin hiominen vielä kesken vai ovatko parhaat kilpailijat menneet ohi? Vai onko vain menty siitä, missä aita on matalin eli antaa ESP:n ja luistoneston tehdä se, mikä alustan suunnittelijoiden olisi pitänyt tehdä.
Honda oli myös ajettavuudeltaan huipputuote. Kehitys näköjään kehittyy, kun tähän asti Honda on malliin katsomatta ollut lähes aina ajo-ominaisuuksiltaan kaikkien testien peränpitäjä. Accor oli viimeinen myös Auto Motor und Sportin 13 auton vertailussa vuosi,pari sitten, jossa se sortui ennen muuta puutteellisiin ajo-ominaisuuksiin. Ajettavuudeltaan tuon testin parhaat olivat Alfa Romeo ja BMW. Tietysti ei ole ihme, jos japanilainen perusperheauto ei yllä Alfan tai Bemarin ajettavuuteen, mutta oli siinä testissä vielä 10 muutakin merkkiä.
Joka tapauksessa tämän testin perusteella näyttäisi siltä, että autoissa voi tapahtua edistystä ominaisuuksissa, vaikka kuoret pysyisivät ennallaan ja toisaalta uudet kuoret eivät välttämättä takaa sitä, että kaikki ominaisuudet paranevat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
niin että mainoseuroilla on sormet pelissä lopputuloksia laskettaessa?
Tuskinpa sentään. Aika epätodennäköistä. Käytännössä tuollaisen korruptioverkoston laatiminen kustantamoon olisi mahdotonta. Mukana toiminnassa pitäisi olla päätoimittaja, toimittajat, testaajat, ulkopuoliset testilaitokset, tilapäiset avustajat, markkinointiosasto, kassapalvelut... Joka vuosi työntekijöitä tulee ja menee. ja kukaan ei myisi sensaatiolehdille tätä pikkusalaisuutta?
Lueppas HS:n testi Sebringistä. Olivat todella yllättyneitä sen erinomaisuudesta. Erittäin hyvät ajo-ominaisuudet, mukavuus ja äänitaso toisin kuin yllä sanoit.
Olikohan tämä vastaveto sille testille, jossa Auris jätettiin viimeiseksi..
Kaikenkaikkiaan autolehtien uusien autojen testeillä ei ole muuta kuin mainosarvoa. Uusien autojen ominaisuudet ovat niin lähellä toisiaan, että sopivalla arvosanojen painotuksella saadaan jokaisesta kilpailijasta voittaja.
Uusia autoja ostaa vain pieni marginaaliryhmä, joten suurin osa autoilijoista hankkii yksilöitä ja siinä ei merkillä ole enää niin suurta merkitystä. Yksilön kunto ratkaisee ja sen testaamisessa autolehdistä ei ole enää nykyään valitettavasti paljon hyötyä..
Toimittaja valitsee ensin auton, josta itse (tai sponsori) pitää. Sitten kehuu sen erinomaisuutta tai etsii vikoja muista.
kaikki merkit tuosta luokasta? Jätettiinkö muut merkit ulkopuolelle, että Toyotasta saatiin ykkönen?
Ei ollut kaikki merkit...
Onko jossain testissä ollut joskus kaikki merkit?
Mielenkiintoinen oli myöskin TM:n kitkarengastesti vuodelta 2005. Siinä "Musta hevonen", eli Korealainen Nankang pieksi jopa "THE" kitkarenkaana pidetyn Bridgestonen Blizzakin, sekä Vredesteinin, sijoittuen keskikastiin. Renkaan hinnan ollessa pelkkä murto-osa ns. merkkirenkaitten hinnasta.
Vuonna 2006 ei TM:n "testeissä" edes otettu kyseistä "mustaa hevosta" testeihin. Miksi?
Terkeintä testeissä on saada eroja tuotteiden välille, ja löytää uskottava voittaja.
Vaikka tosiasiassa testausmenetelmiä ja painotuksia muuttamalla päädyttääisiin aivan toisenlaisiin tuloksiin.
...ei ole enä vuosiin ollut Blizzak. Sen ominaisuudet ovat polkeneet paikoillaan ja jotkut ominaisuudet jopa huonontuneet vuosien mittaan.
Nankang ei ollut testissä 2006, kun sellasita ei ollut silloin kaupan testattavassa kokoluokassa.
kiinteän nelivedon aika selkeästi taannoisessa 4-vetotestissä jossa oli kutakuinkin kaikki perheluokan nelivedot , mm mersu ja bemarikin
neliveto malleja oli 5 , subarulla ainoa kiinteä neliveto
VAG-konsernin edustajana 4-motion malleissa oli skoda octavia , audi osallistui omalla quatrollaan
Subarun neliveto oli hyvä mutta ei lähellekkään paras , lumiolosuhteissa kiskottiin peräkärryä tasasella ja mäessä , lentävällä ja pysähdyslähdöillä jne
Subarun neliveto oli keskikastia , fiaskoina oli suzuki ja honda
parhaita oli VAG , audi , mersu , bmw ja volvon nelivedot
TM 3/-02 ja nelivetoisten talvitesti?
Mese ja Subaru Impreza on päätyneet samaan kokonaisarvosanaan. Mersulla hintaa 84000€, Impulla 32000€. Etenemiskyky on arvosteltu seuraavasti:
Skoota: 10
Honda, Suzuki, Renu: 8
Muut: 9
Testi on yli 5 vuotta vanha joten kai jotain kehitystä on tapahtunut joka merkillä. Tähän uuteen testiin en siis oikein näe mitään yhteyttä.
TM 13/07 testissä on monta ihmeellistä asiaa, yhtenä pienenä joukossa jarrutusmatkojen pituudet. Yksittäiskoeajoissa tuon tason autojen hidastuvuudet hipovat yhtä G:tä (pysähtymismatkana 39,3 m) - nyt ei päästy lähellekään. Toinen ihmettelyn kohde oli erityisesti Legacyn kulutuslukemat. Ekstrapoloimalla pääsee tulokseen, jossa kulutus olisi yli 10 l/100km sillä nopeudella mitä motariilla oikeasti ajetaan (>130km/h). Ennen Wanhaan TM muuten mittasi tasaisen nopeuden kulutuksen huippunopeuteen saakka! Esim. tonnikuussatanen Cortina hörppi 16,8 l/100km nopeudella 145 km/h. 90 nopeudessa soppaa on mennyt vain 8,0 l/100km. Vertaa Legacylle mitattu 7,4 l/100km! Cortinan koeajo oli vuodelta 1971.