...se lahjan saa.
Eli, kuinka olette kokeneet puolisonne maan "lahjakulttuurin"? Annetaanko lahjoja paljon ja usein? Millaisia lahjoja olette puolisollenne/puolisonne perheelle ostaneet ja millaisia olette heiltä saaneet? Onko puolisolle mielestäsi vaikea ostaa lahjoja?
Minä saan mieheltä lahjoja tuliaisiksi lähes jokaiselta työmatkalta, mikä ei tietysti mua haittaa. Joululahjoja hän ei ostanut, koska sanoi ettei halua ostaa lahjoja vain joulun vuoksi. Syntymäpäivinä ja hääpäivinä muistetaan toisiamme. Itse koen lahjojen antamisen miehelleni todella vaikeaksi enkä tiedä mitä ostaisi. Miehen perheelle viedään aina vierailulle mentäessä paljon tuliaisia ja niihin saa myös varata rahaa melko rutkasti. He kyllä vastaavasti myös ostelevat paljon lahjoja meille.
Sen eron ainakin olen huomannut, että suomalaiset ihmiset yleensä ovat tyytyväisiä "käytännöllisiin" lahjoihin, toisin kuin marokkolainen mieheni. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi mainita sammutuspeitteen, jonka hän sai yrityslahjaksi viime jouluna joltakin firmalta. Hän ei voinut käsittää miksi joku antaa sammutuspeitteen lahjaksi. Minusta se taas oli erittäin hyödyllinen ja käytännöllinen joululahja. Itse saattaisin myös ostaa lahjaksi vaikka sukat, ja sellaisesta lahjasta olisin itsekin iloinen. Mies taas ei voisi kuvitellakaan ostavansa sukkia kenellekään.
Eli, kuinka olette kokeneet puolisonne maan "lahjakulttuurin"? Annetaanko lahjoja paljon ja usein? Millaisia lahjoja olette puolisollenne/puolisonne perheelle ostaneet ja millaisia olette heiltä saaneet? Onko puolisolle mielestäsi vaikea ostaa lahjoja?
Minä saan mieheltä lahjoja tuliaisiksi lähes jokaiselta työmatkalta, mikä ei tietysti mua haittaa. Joululahjoja hän ei ostanut, koska sanoi ettei halua ostaa lahjoja vain joulun vuoksi. Syntymäpäivinä ja hääpäivinä muistetaan toisiamme. Itse koen lahjojen antamisen miehelleni todella vaikeaksi enkä tiedä mitä ostaisi. Miehen perheelle viedään aina vierailulle mentäessä paljon tuliaisia ja niihin saa myös varata rahaa melko rutkasti. He kyllä vastaavasti myös ostelevat paljon lahjoja meille.
Sen eron ainakin olen huomannut, että suomalaiset ihmiset yleensä ovat tyytyväisiä "käytännöllisiin" lahjoihin, toisin kuin marokkolainen mieheni. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi mainita sammutuspeitteen, jonka hän sai yrityslahjaksi viime jouluna joltakin firmalta. Hän ei voinut käsittää miksi joku antaa sammutuspeitteen lahjaksi. Minusta se taas oli erittäin hyödyllinen ja käytännöllinen joululahja. Itse saattaisin myös ostaa lahjaksi vaikka sukat, ja sellaisesta lahjasta olisin itsekin iloinen. Mies taas ei voisi kuvitellakaan ostavansa sukkia kenellekään.
Vastaukset 26
Vanhimmat
joo sain erään Marokkolaisen kotimaan matkalta lahjaksi hajuvettä ja korun...mutta en ole se vaimo vaan ....Mitähän se vaimo sai???
Itse meinasinkin juuri samankaltaisen keskustelun aloittaa: eli mitä tuliaisiksi?
Edessä monen viikon matka kullan kotimaahan, eikä sinne tietysti tyhjin käsin voi mennä, varsinkaan kun heidän kulttuurissaan edes lyhyelle vierailulle ei lähdetä ilman tuomisia. Viime kerralla vein äidille kosmetiikkaa ja jotain iittalan vaaseja, isälle viinaksia. Hyvin vaikea keksiä mitään, varsinkaan isälle. Onko hassua jos vien taas alkoholia? Taas kosmetiikkaa? Eli MITÄ TE OLETTE VIENEET MIEHEN/NAISEN PERHEELLE TULIAISIKSI? Hyviä ideoita?
Miehelläni aina mukana jotain kun tulee, mitäs kaikkea olen saanut :-) Meikkejä, laukun, hiusvärin, kultakorun ja muita koruja, CD:itä vaikka millä mitalla, suklaata, kortteja rakkausrunoineen... Ensi kerralla lupasi tuoda Windows Vistan. Kuinka romanttista, halkean jännityksestä... :-D Ja kun olin hänen luonaan viime kerralla, hänen vanempansa lähes joka päivä ostivat minulle jotain tuomista kaupungilta; sukkia, alusvaatteita, kylpytakin, kukkia, kosmetiikkaa... Vaikkei kyseessä olisikaan mikään suurikaan juttu, kyllä se saa todella hyvälle mielelle.
Eli kyllä tuo lahjakulttuuri on hyvin erilainen hänen maassaan tai perheessään. Suomalaisilta miehiltä harvoin olen mitään saanut. Ehkä syntymäpäivänä ja jouluna korkeintaan.
"Suomalaisilta miehiltä harvoin olen mitään saanut. Ehkä syntymäpäivänä ja jouluna korkeintaan."
Ei vaikuta kovin tasapainoiselta tämä suhteesi, jos lähdet miehen kanssa vain "kostaaksesi" suomalaisille miehille (kuten nyt vähän vaikuttaa). :(
Kiitos kovasti huolenpidostasi. Eiköhän jokaisessa suhteessa ole ongelmansa. Kyllähän meiltä ongelmia löytyy, enkä kaukosuhdetta kovin tasapainoiseksi kutsuisikaan... Mutta ei se silti suomalaisiin miehiin mitenkään liity. Aloittaja vain kyseli mitä eroja lahjakulttuureilla on, ja minä siihen vastasin. Eroja on, koska venäläiseltä mieheltäni ja myös hänen vanhemmiltaan saan rutkasti enemmän lahjoja kuin suomalaisilta. Minkäs minä sille mahdan? :-) Lahjat tietty tervetulleita.
Juu eipähän sille mitään mahda. Koita silti päästä eroon katkeruudestasi, eikös juu. :) On sitten tuleva liittokin vakaammalla pohjalla.
Miksi minun pitäisi päästä eroon oletettavasta katkeruudestani? Miten suomalaiset miehet liittyvät minun liittooni ulkomaalaisen miehen kanssa?
Ainakin näytät säännöllisin väliajoin haluta todistella, miten suomalaiset miehet ovat persiistä venäläisiin verrattuna (sinällään melko huvittava näkemys, muuten).
Missäs tuollaista olen sanonut?
Olen vain maininnut että minun venäläinen mieheni (ei venäläiset miehet) on ihanempi kuin suomalaiset miehet, joiden kanssa olen seurustellut. Miksi muuten hänen kanssaan olisinkaan, jos olisi huonompi?
No oothan sä aika roisia tekstiä suomalaisista äijistä tänne laittanut - muutenkin vaikuttaa siltä että sulla on ollut traumaattisia kokemuksia suomalaisten miesten kanssa, siksi oot nyt niin päästäsi sekaisin tämän iivanan kanssa.
Siis kuinka monta kertaa se pitää pikku pököpäälle selventää? Olen moneen otteeseen sanonut, että kyse on SUOMALAISISTA MIEHISTÄ JOIDEN KANSSA MINÄ OLEN SEURUSTELLUT.
Vaikuttaako? Olen sen kyllä maininnutkin, että olet oikeassa, minulla on ollut traumaattisia kokemuksia suomalaisten miesten kanssa. So what? Venäläinen mieheni on ihana, eikä se siitä miksinkään muutu, vaikka kuinka olisin traumatisoitunut, päästäni sekaisin etc etc etc. Keksi joku uusi laulu, please.
Kyllä, mieheni on komeampi, romanttisempi, fiksumpi, herrasmiesmäisempi, parempi, tasapainoisempi, mielenkiintoisempi, hauskempi, ihanempi kuin yksikään suomalainen mies, jonka kanssa olen seurustellut. Tarkoittaako se sitä, että olen katkera? Ei. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että mieheni on yksinkertaisesti parempi, kuin tapaamani suomalaiset, joka, luonnollisesti, tarkoittaa sitä, että en vilkaisekaan enää suomalaisia miehiä, tai ketään miehiä, vaikka helvetti soikoon olisi kuinka rikas amerikkalainen. Se tarkoittaa sitä, että olen löytänyt itselleni ihanan puolison, joka sattuu olemaan venäläinen ja jonka kanssa parisuhteessa olen älyttömän onnellinen (paitsi silloin kun on ikävä, kaukosuhde= ei helppoa).
Jos se on sinulle vaikea sulattaa, niin älä sulata, eipä ole minun ongelmani. Mutta kovasti sinua jaksaa kiinnostaa minun elämäni ja tunteeni, kiitos kovasti tästä kiinnostuksesta!
Anteeksi vain marjastajatar olet varmaan ihan asilla liikenteessä ja olet varmaan itsekin huomannut, että joku (tai useampi palstalainen) on ottanut sinut silmä tikukseen... Ihan kiva, että jaksat vastailla jokaisen urpon urputukseen mutta onko siitä sinulle itsellesi mitään iloa? Urpot vaan nauraa onnessaan näyttöpäätteen takaa kun saavat naisseuraa;D
Itse olen yrittänyt monesti myös lopettaa hiekkalaatikko flirttailun ja sanakakkujen leipomisen parasta oa vaan todeta, että urpot ovat oikeassa ainakin omassa virtuaalitodellisuudessaan ja siihen heidän ja meidän on tyytyminen;D
Alussa siihen jäi kiinni mutta jossain vaiheessa se alkaa tympimään jos ihmiset eivät halua ottaa sinua todesta he eivät ota sanoitpa mitä tahansa ja näyttäisit heille mitä tahansa... Minulla on oma kuva galleriassa ihan siksi että jos jollakin on valittamista naamassani niin tiedän ainakin että ovat nähneet minun kuvani (heillä on ollut mahdollisuus nähdä) että kukaan ei täällä tyhjästä huutele ja tiedän myös sen, että vaikka minua sanottaisiin miksi tahansa persenaamaksi tai pulloposkeksi tällä palstalla (joko muuten vaan vittuillessa, pillun puutteesta tai sen takia, että minulla on ulkomaalainen mies) se ei mitenkään vaikuta ensi perjantain mies tarjontaan:D
Tämä on tämä katkera tyyppi joka näkee katkeruutta kaikessa jos sanotaan että Venäjällä on tapana jaella poskisuudelmia puolitutuille niin hänen mielestään siinäkin on jotain katkeraa (Ahaa älä ole niin katkera kyllä joku sinuakin Suomessa poskelle suutelisi jos sais pillua jnejne;D)
(ihan liikaa ollut vain näitä oletpa katkera kommentteja ihan edellisen kirjoittajan tekstiin liittymättä:( )
Itsekin olen huomannut, että Suomessa on tapana antaa käytännöllisiä lahjoja (itse tykkään käytännöllisistä lahjoista varsinkin, jos ovat seksoteekista ostettu;D). Itsekin haluan antaa sellaista mitä toinen varmasti tarvitsee mutta ei ole itse ajatellut, että tarvitsisi. Korut ovat myös hyviä kunhan ne ovat tyylikkäitä (ei tarvitse olla edes kalliita kunhan ovat käyttökelpoisia).
käytännöllisyyskin riippuu käyttäjästä... keittokirjalle tuskin itselläni olisi mitään käyttöä mutta origamien teko-oppaasta innostuisin;D
Sait kyllä nauramaan tolla viestilläs :-) Tottahan se on joka sana!
Minäkin ihan harkitsin tuota kuvan julkaisemista, kun saa kuulla kuinka on helvetin ruma jokinorsu jne jne, 160 cm pitkä ja painan reilusti yli 80 kiloo... Mutta sittenpä mietin, että mitäs väliä sillä on, miltä näytän. Yksi paskan hailee. Hyvä ulkonäkö ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä, tai oikeuta minulla olemaan ulkomaalaista miestä, eikä huono ulkonäkö tee minusta sen huonompaa ihmistä tai vie minulta oikeutta, että minulla on mies.
Ja muuten, tästä lähtien en vastaa enää yhteenkään pässinpää-viestiin. Lupaus.
Ja kiitokset sinulle bidrali! :-)
Ihan tuolla avautumisella et vakuuta ketään, että suhteesi olis ikään kuin tasapainoisella pohjalla. Sen verran stydiä tekstiä taas. :)
No, enkö juuri maininnut, että suhde ei ole tasapainoinen? Vastaa kyllä tai ei. Mainitsinko?
Etkö myös äsken maininnut, että enää et näihin viesteihin vastaa. Vastaa kyllä tai ei. Mainitsitko? :-D
Niin vielä, siis et maininnut.
Jotenkin huvittavaa, että kaksi palstan sekopäisintä naista täällä neuvoo toisiaan korrektissa nettikäytöksessä. :-D
Seurustelen ulkomailla asuvan pojan kanssa, joten lahjat ovat etenkin pieniä tuliaisia ja sen sellaisia. Toki synttäri-, vuosi- ja joululahjoiksi ostetaan jotakin, mutta usein annetaan ne vasta kun nähdään ellei ole sellaista pientä, jonka voi ja uskaltaa lähettää postissa.
Itse ostelen hänelle lähinnä vaatteita... mielummin jonkin merkkivaatteen, joka voi olla hinnaltaan vähän kalliimpi kun muutenkaan lahjoja ei paljon jaella. Toisaalta hinnalla ei ole kuitenkaan väliä. Hajuveden ostin kerra... ystävänpäiväksi söpön nallukan, toiseksi ystävänpäiväksi tein 30 s. kirjasen, jossa oli kaikenlaisia kirjoituksia minulta, muistoja ja kuvia..., ihan alussa ostin söpön muumimukin (vaal.pun), jossa muumipeikko ja niiskuneiti halailevat... Kortteja lähetellään viikottain.
Siinä ne mitä muistin...
Hänen perheelleen vien myös tuliaisia ja vanhemmiltani tulee niitä myös... aina joitakin suomituotetta ja yleensä jotakin sisustukseen liittyvää.
Heiltä tulee taas viiniä, kerran juustoja, paitoja olen saanut, pehmoleluja, mukin myös...
Tykkään etsiä ja antaa lahjoja ja yllätyksiä. Se piristää päivää.
Mieheni on kunnostautunut hassujen ja kenties liiankin kaytannollisten lahjojen ostamisessa mita tulee sukulaisiin... Minulle mies sen sijaan on ostellut vaikka minkalaisia ihanuuksia, koruja, erilaisia pukuja, kirjoja, kosmetiikkaa jne. Mutta niista hassuista lahjoista! Veljensa uudelle vaimolle mies vei ulkomaantuliaisina sateenvarjon. :D Anoppi kommentoi jokseenkin kitkerasti, etta olisihan sita jotain vahan parempaa voinut ostaa.
Isalleen mieheni on ostanut muun muassa kynia ja laskimia, veljelleen erilaisia pikkuvempeleita, kameran, mp3-soittimen ja tekstinlukijakynan.
Miehen kulttuurissa lapsia tunnutaan kyllastavan erilaisilla kehittavilla ja opettavaisilla (ja joskus tylsilla?!) leluilla. Siskon lapset saivat juuri iki-ihanat elektroniset sanakirjat. Niin, mainitsinko etta lapset ovat niinkin vanhoja kuin 3 ja 5-vuotiaat... :)
Miehen sisko sen sijaan yleensa pyytaa kovinkin tarkasti mita haluaa, joten sen suhteen ei tule ongelmia, paitsi etta en jaksa ymmartaa miehen kotimaan naisten ylenpalttista himoa kultakoruja kohtaan. Ollaan juuri etsimassa valkokultaista ranneketjua, mielellaan erikoisen mallista, mahdollisimman nayttavaa. Onhan se tietty eri luokkaa kuin vaikkapa sateenvarjo... :D
Joo omani kulttuurissa kanssa tuntuu tuo naisten kullanhimo olevan ihan huipussaan, todellakin :) Minäkin olen sitten jotain kultakoruja saanut vaikken niistä suuremmin välitäkään. Vihkisormusta ostettaessa kultakaupan myyjä tuumasi anopille että hän on onnekas, kun miehellä on ulkomaalainen vaimo. Marokkolaiset kun valitsevat kuulema aina ne kaikkein suurimmat ja kalleimmat korut.
Naimisiinmenoon liittyy mun mielestäni Marokossa muutenkin niin paljon kaikkea lahjontaa että ihan hirvittää. Miehen tulee ostaa vaimolle älyttömät määrät kultaa, mm. vyö, sormuksia ja rannekoruja ja sitten vielä miehen pitäisi valmistella koti vaimolle, jonne hän voi sitten vaan tulla asumaan. Huonekalut ja kaikki pitäisi olla valmiina jotta vaimon on hyvä tulla. Huhhuh. Kyllä suomalaisilla miehillä on vähän helpompaa tuossa suhteessa :)
Meillä kumpikin käy paljon ulkomailla työmatkoilla ja tuomme sieltä aina tuliaisia. Yleensä metsästämme lentokentältä tarjouksia, tuoksuja, kosmetiikkaa ja tupakkaa. Tulin juuri työmatkalta Espanjasta ja toin oliiviöljyä ja oliiveja yhteiseksi iloksi, miehelle eau de toiletten ja tupakkaa. Minua ja tuliaisia oli kotona odottamassa miehen lisäksi herkkuillallinen ja valtava ruusukimppu :-) Mies toi minulle sitä ennen Sveitsistä ihanat kengät, suklaata ja hajuveden.
Suomeen tuomme yleensä viiniä, leivoksia ja tax free ylellisyyksiä. Miehen kotimaahan Egyptiin viemme luomutuotteita ja muita luomuherkkuja, heillä kun on aika kemiapitoista ne paikalliset sapuskat. Myös luontaistuotekaupan luomuvitamiinit ovat siellä aina toivomuslistalla.
Miehen perhe tuo tuliaisiksi mausteita ja leivonnaisia, minulle silkkipasminoja. Suvun omasta posliinitehtaasta kullalla kruusattua Dubain markkinoille suunnattua posliinia. Isä on lisäksi taiteilija ja hän lahjoittaa meille joskus jonkun upean taulun, missä on tietysti myös grammakaupalla kultaa...
Omien kotiporukoiden kesken tuliaiset ja lahjat ovat aina olleet pikkulahjoja ja käytännön lahjoja, mutta miehen perheessä ei näköjään rahaa säästellä, äitinkin oli aluksi melkein kauhuissaan kun vävy kantoi hänelle Chanelin tuoksuja ja Diorin sillkihuiveja, nopeasti äiti kylläkin siihen hemmotteluun tottui...;-)
Olet ilmeisesti onnistunut saamaan miehen rikkaasta perheestä, onnittelut siitä! :)
ostelee minulle kultaa, vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Minä vaatteita ja musiikkia.
Anoppilaan yleensä suomalaista keramiikkaa, tekstiilejä. Marimekko on ollut pop miehen siskoille.
Että tuo "ukkokulta" -termi on melko ällö, varsinkin jostain kaukosuhde-egyptiläisestä puhuttaessa. Koittaisit rajoittaa sen käyttöä, nick-tekstissäskin se on kai kolmeen otteeseen... ;)
ihan vapaasti. Sitä ei palstan säännöt kiellä;)
Osaisiko joku kertoa, onko sukilla jokin symbolinen merkitys Marokossa? ;) Itse sain parin päivän tuntemisen jälkeen marokkolaiselta mieheltä sukat (myöhemmin tietysti muutakin :)) ja hämmästyin suunnattomasti, koska ikinä en ole mieheltä sukkia saanut ja varsinkaan (loma)romanssin alkuvaiheessa... :o