Kun tapasin nykyisen mieheni, olin asunut jo vuosia ulkomailla. Useamman vuoden kaukosuhteen jälkeen mieheni pääsi myös muuttamaan tänne, ja nyt olemme asuneet yhdessä jo useita vuosia.
Anoppi ja appi asuvat 2000 kilometrin päässä, ovat jo niin vanhoja että eivät halua tänne matkustaa, joten eivät koskaan ole käyneet kotonamme täällä.
Käymme Suomessa kaksi kertaa vuodessa ja viivymme anopin ja apen kotipaikkakunnalla kolme yötä. Asumme hotellissa. Anopin ja apen kanssa vietetään päivät tiiviisti yhdessä, mutta jossain vaiheessa iltaa poistun hotelliin että mieheni saa rauhassa olla ja jutella vanhempiensa kanssa.
Mieheni soittaa vanhemmilleen kerran viikossa tunnin, puolentoista puhelun; minä en juuri koskaan tule puhelimeen, ehkä kerran-pari vuodessa kun kiitän synttärilahjasta.
Tämä on ehdottoman toimiva ja onnellinen anoppi-miniä suhde! :-)
Anoppi ja appi asuvat 2000 kilometrin päässä, ovat jo niin vanhoja että eivät halua tänne matkustaa, joten eivät koskaan ole käyneet kotonamme täällä.
Käymme Suomessa kaksi kertaa vuodessa ja viivymme anopin ja apen kotipaikkakunnalla kolme yötä. Asumme hotellissa. Anopin ja apen kanssa vietetään päivät tiiviisti yhdessä, mutta jossain vaiheessa iltaa poistun hotelliin että mieheni saa rauhassa olla ja jutella vanhempiensa kanssa.
Mieheni soittaa vanhemmilleen kerran viikossa tunnin, puolentoista puhelun; minä en juuri koskaan tule puhelimeen, ehkä kerran-pari vuodessa kun kiitän synttärilahjasta.
Tämä on ehdottoman toimiva ja onnellinen anoppi-miniä suhde! :-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa mieltä: paras anoppi-miniä-suhde syntyy silloin, kun välimatkaa mitataan tuhansissa kilometreissä ja tapaamisia on kerran vuodessa, enintään. En lähtisi enää yhtään lähemmäksi.
t. nyt anopiton
asua hotellissa vaikka on samalla paikkakunnalla käymässä missä appivanhemmat asuu. Minulla appivanhemmat loukkaantuisivat syvästi jos tekisin saman, vaikka itse olen jo 45v. ja haluaisin rauhoittua illalla päivän touhujen jälkeen ja hetken yksityisyyttä. Asumme monen sadan kilometrin päässä, appivanhemmat ja omat vanhempani asuvat samassa kaupungissa, mutta omia vanhempiani ei haittaa että joskus yövyn hotellissa lasteni kanssa, saavat itsekin mennä rauhassa nukkumaan ajoissa, me kun kukumme myöhempään illalla ja saamme tulla muista kyläpaikoista hotelliin myöhäänkin häiritsemättä heitä. Mieheni ja minä sitten vierailemmekin eri aikaan omien vanhempiemme luona. Lapsille se on rankempaa kun joutuu useimmin matkustamaan.
Ollappa noin onnellisesti! Mahtaakohan tilanne muuttua, jos teille tulee lapsia? Toivottavasti ei. Antaisin aika paljon, jos anoppini asuisi niin kaukana, ettei tarvitsisi tuon useammin tavata. Ja jos anoppi suostuisi siihen, että yövytään hotellissa.
Just kirjoitin omalla aloituksella noista anopin yökyläilyistä...Minäkään en tykkää yöpyä muilla tai että muut yöpyy meillä. Mä haluan kanssa rauhoittua illalla oman pesueen kanssa ja saada tehdä aamutoimet ihan oman porukan kesken ja sitten taas päivä voidaan olla yhdessä kyllä.
Tätä on vain joidenkin niin vaikea tajuta ja sulattaa kun sanon ettei yöksi jäädä tai en halua meille jäätävän.
Mä haluan mennä nukkumaan silloin kun menen (anoppi rupee joskus 21.00, minä 24.00, herätä kun haluan eli ehkä 9.00, anoppi 6.00) jne.
jne, jne...
Mutta ei meillä vois ehdottaakkaan (kun välimatka kuitenkin alle 200km) jotain hotelliyöpymistä, yöksi se on saatava jäädä ja mulla sitten hermot kireenä...vaikka omalla autolla anoppi huristelee...saattaa muilla sukulaisillaan käydä päivän reissuja pidemmillä välimatkoilla, ei se sinne yöksi jää.
vanhempani asuivat samassa kylässä kuin mekin. Asuimme kaikki runsaan viiden kilometrin säteellä. Kävimme kummankin vanhempien luona muutaman kerran viikossa ja autoimme heitä minkä voimme. He kävivät harvoin, olivat jo niin vanhoja ja väsyneitä. Lapsemme rakastivat heitä ja he lapsiamme. Poikkipuolista sanaa ei sanottu mihinkään suuntaan.
Kaikki neljä kuolivat parin vuoden sisällä lastemme ollessa kouluikäisiä.
Jäljelle jäi suuri tyhjyys ja ikävä, mutta kauniit, kultaiset muistot.
Hyvät ystävät, te, joilla on vielä appivanhemmat elossa: luokaa heihin hyvät suhteet. Harva ihminen maailmassa välittää teistä ja lapsistanne niin paljon kuin he.