hei! aloitin tuon lasten aika milloin keskustelun. Kiitos kaikille vastanneille. Oon saanut niistä paljon ajateltavaa. minulla on kuitenkin lisää kysyttävää.
Kun niitä lapsia on saanut, niin onko jompikumpi vielä lähtenyt jatkamaan opintojaan /aloittanut aivan uuden 4 vuoden kestävän opintoputken?
Miten suhde on kestänyt sen, että on lapsi ja toinen opiskelee korkeakoulussa yms? Miten opiskelija on itse jaksanut tätä.
tota opiskelua mietin sen takia, etten halua koko ikääni olla myyjänä.
antakaa ajatuksianne tästäkin aiheesta. kiitos! :)
Kun niitä lapsia on saanut, niin onko jompikumpi vielä lähtenyt jatkamaan opintojaan /aloittanut aivan uuden 4 vuoden kestävän opintoputken?
Miten suhde on kestänyt sen, että on lapsi ja toinen opiskelee korkeakoulussa yms? Miten opiskelija on itse jaksanut tätä.
tota opiskelua mietin sen takia, etten halua koko ikääni olla myyjänä.
antakaa ajatuksianne tästäkin aiheesta. kiitos! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et aio olla koko ikääsi myyjänä, niin hankkiudu opiskelemaan mahdollisimman pian. Monella jää ne opinnot sitten odottamaan parempaa aikaa, jota ei välttämättä tule.
Opiskelu ja lapset-yhdistelmä onnistuu kyllä. Monessa tapauksessa jopa molemmat vanhemmat opiskelevat samaan aikaan. Silloin on tietysti vähän niukempaa.
Moni pienen lapsen vanhempi opiskelee tehokkaammin kuin vasta lukiosta tullut nuori, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Jos lapsi sattuu olemaan usein kipeänä ja valvottaa öisin, niin silloin opiskelu voi olla hankalaa mutta niin on työssäkäyntikin.
Suhteet kestää ja ei kestä. Ei opiskelu niitä kaada.
Meidän ryhmässämme ammattikorkeakoulussa (4 vuoden tutkinto) on 17 opiskelijaa, joista viisi on äitejä. Joku tuli kouluun suoraan äippälomalta, jollain on kotona kolme ala-asteikäistä ja loput on siltä väliltä. Kyllähän siellä joskus kuulee, miten saisi korvattua jonkun tietyn suorituksen jälkikäteen, kun lapsi oli sairaana, mutta aina asiat ovat järjestyneet ja äipät puhuvat kovasti opiskelun puolesta myös tilanteessa, jossa perheessä on jo lapsia. Yksi äideistä on yksinhuoltaja (ollut aina), mutta muilla mies on hyvänä taustajoukkona ja on kannustanut opiskeluun.
Oma veljeni oli vielä opiskelija kun sai esikoisensa, ja hyvin pärjättiin siinäkin perheessä. Vaatiihan se varmasti sisua (olen itse pirunmoinen laiskiainen ja ajatuskin pelottaa!), mutta jos tietää mitä tahtoo, niin siihen pystyy - vaikka sitten pitämään yllä perhettä ja opiskelemaan samaan aikaan - aivan varmasti!
Mies lähti opiskelemaan,kun nuorin oli 1,5-vuotias.Miehen opintojen jälkeen opiskelin minä,nuorin silloin 4,5-vuotias,muut 6,5 ja 8-vuotiaita.Rankkaa voi olla,mutta niin saattaa olla työssäkäyntikin.