Mietin kannattaako enää yrittää uudestaan, kun ollaan asuttu jo muutama vuosi erossa. Muija ei ole muuttunut miksikään, haukkuu ja käyttäytyy muutenkin ihan samalla tavalla kun ennen eroaki.
Joskus tulee pinna täyteen siitä, että se seuraa mun elämää koko ajan, vaikka itellä on ollu ukkoja jo sillon kun oltiin vielä naimisissa. Kyttäämistään puolustaa sillä ettei olla vielä erottu virallisesti.
Lasten takia voisin yrittää, mutta pelottaa jos käyki huonosti. On mulla vielä jotain tunteita muijaaki kohtaan mutta tuskin se rakkautta on. Varmaa ennemminki jonkulainen tottumiskysymys. Sentään pitkä taival on yhdessä kuljettu. Mut jotenki tuntuu että nyt ollaan tultu kuitenki tien päähän. Antais jo mun olla rauhassa ja hankkis oman elämän. Mullaki on ihana ystävä olemassa jonka kans haluaisin alkaa mut muijan kostonhimo huolestuttaa. Mitä se vielä keksii.
Onko muilla kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Joskus tulee pinna täyteen siitä, että se seuraa mun elämää koko ajan, vaikka itellä on ollu ukkoja jo sillon kun oltiin vielä naimisissa. Kyttäämistään puolustaa sillä ettei olla vielä erottu virallisesti.
Lasten takia voisin yrittää, mutta pelottaa jos käyki huonosti. On mulla vielä jotain tunteita muijaaki kohtaan mutta tuskin se rakkautta on. Varmaa ennemminki jonkulainen tottumiskysymys. Sentään pitkä taival on yhdessä kuljettu. Mut jotenki tuntuu että nyt ollaan tultu kuitenki tien päähän. Antais jo mun olla rauhassa ja hankkis oman elämän. Mullaki on ihana ystävä olemassa jonka kans haluaisin alkaa mut muijan kostonhimo huolestuttaa. Mitä se vielä keksii.
Onko muilla kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
se eilisen kalasopan lämmittäminen...kalat on syöty ja jäljelle jääneet perunat on kovia.
Samat jäynät nousee pintaan kuin ennenkin.
Tuo on helppo ennustaa kenen tahansa.
rakastaa. Nimittäin jos teillä on vielä kuitenkin niitä tunteita niin silloin on vielä mahdollisuutta. Pitkä suhde takana, sellaistahan ihmiset juuri haluaa. Tottumus kuuluu suhteeseen.
Työskennelkää ja hakekaa apua mielestäni teillä on vielä mahdollisuus. Älä lähde massan mukaan joopa joo kaikki eroaa mikseikäs me. Onnea teille.
niitä tunteita tuskin enää on... ainakaa rakkautta.. jotain tottumusta, mut ei tarpeeks tunteita enää. Muija on pitäny siitä huolen että tunnen enää vaan kylmiä väreitä ku nään sen.
Mut miten sen sanoo naiselle joka ajattelee vaan itteensä??? Ja uhkaa kostaa lasten kautta.
sua hallitaan? Et kai sä nyt tollaseen alistu, että menisit takaisin yhteen rakkaudettomaan ja alistavaan suhteeseen. Onko se sama syndrooma, kun vanki ei kestä vapautta, vaan kaipaa takaisin vankilaan? Minä en ainakaan palais, mutta oonkin vain nainen.
Jos sinulta puuttuu rakkaus ja lämpimät tunteet vaimoa kohtaan, niin älä missään nimessä mene enää yhteen hänen kanssaan. Sano reilusti vaimolle, että yhteiselämä ei tule onnistumaan. Toivottavasti vaimosi on aikuinen eikä ota lapsia koston välikappaleeksi. Ja vaikka ottaisikin niin rakkaudeton avioliitto on tuskaa myös vaimollesi. Ei kukaan halua sellaista elämää itselleen.
Niin, en minä ymmärrä, miksi haluat takaisin siihen samaan, jos olet siitä kerran lähtenyt. Teidän on molempien mietittävä asioita ja oltava omien elämienne 'herroja'. Myös niin, että sinä et ole vastuussa vaimosi onnellisuudesta, eikä hän sinun. Hän ei ole sinun elämäsi vartija, enkä näe yhtäänhyvää syytä palata yhteen. Lapsethan teillä on edelleen, pysy lastesi elämässä niin paljon kuin voit, se olisi parasta mitä heille voit tarjota.