Uskotko, että kaikki sinulle tapahtuva on ennalta määrätty vai onko kaikki pelkkää sattumaa?
Uskotko kohtaloon?
.....
19829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on ennalta määrätty. Toivottavasti vaan rahat riittää kaikkiin maksuihin (=
Muutenhan voisin lopettaa ajattelemisen. Eihän minun tarvitsisi tehdä mitään päätöksiä koskien omaa elämääni. Kaikkihan olisi jo ennen syntymääni tähtiin kirjoitettu. Sama juttu sattuman kanssa.
Siis voiko oikeasti olla hölmömpää elämänasennetta?
että uskon, että mulla on läksy opittavana tässä elämässä ja oppitunnit sen mukaiset. Ja uskon myös, että aika kauan olen vaeltanut ennen tätä elämää...
.. niin kummallisia ratoja, että on joskus mielessä käynyt kyllä fortunankin käsi..
Uskon että luon itse oman kohtaloni olemalla sellainen mikä olen ja tekemällä mitä teen. Syillä on seurauksensa. Lisäksi uskon siihen, että elämässä on tarkoitus oppia ja kehittyä, muuten on sama kuolla pois, ja siihen, että joku pitää huolen siitä, että sitä kehitystä on mahdollista myös tapahtua eli haastavia tilanteita tulee sopivasti vastaan. Nimenomaan haasteellisten asioiden kohtaaminen tuo ihmiselle onnea ja sitä, mitä hän tarvitsee.
määrää ihmisen tulevaisuuden. Jos menneisyys on mukana koko ajan, aina mielessä vaikkapa kaipauksena, on tulevaisuuskin ennustettavissa. Mutta kun luopuu menneisyydestä ja pitä sitä ainoastaan eräänlaisena tallennettuna muistona, on tulevaisuus avoin. Mitä tahansa voi tapahtua. Onko se sitten kohtalo. Tiedä sitä.
kannatakaan kaipailla, koska ei voi elää menneisyydessä vaan tässä hetkessä. Ilman menneisyyttäni en kuitenkaan olisi juuri tässä missä nyt olen. Vaikutin siis itse silloin menneisyydessä tähän hetkeen ja jopa tulevaisuuteen. Loin itse kohtaloni.
Se mitä jotkut pitää kohtalona, on kaavamaisuus. On tietoinen kavaamaisuus ja tiedostamaton kaavamaisuus. Tietoinen on materia ja tiedostamaton jokin kaipuu (tunteet, mitä ei ymmärretä). Nykyhetki on taas jotain... Mikäköhän se olisi? Voiko sitä edes määritellä?
Alitajunta onkin monen kohtalon määrääjä. Jos ei tiedosta itseään eikä ota vastuuta elämästään, niin voi heittäytyä alitajunnan viemäksi. Ulkopuolisen on helppo nähdä, mikä kohtalo sellaisella ihmisellä on.
Elämäänsä ja kohtaloaan voi ohjailla haluamaan suuntaan, mutta kaavamaisuus ei sovi kuvioon, koska se on liian kapea-alaista ja jäykkää, eikä sovi elämän muuttuvaan luonteeseen. Sitähän se nykyhetki on, muuttuvaista ja elävää.
kulku, missä eletään, ei ole todellinen. Se on luotu. Se on luotu sekunneiksi, minuuteiksi, tunneiksi... Nykyhetki taas on se mikä on. Se on aina läsnä. Mutta eilinen ja huominen ei ole.
Ja kaiken täytyy muuttua säilyäkseen ennallaan. Millään muulla tavalla se ei voikaan olla.
Alitajunta on lähes aina tiedostamatonta. Tai alitajunta on mielestäni huono sana kuvamaan sitä. Ylitajunta olisi vähän parempi.
voi varmaankin olla monta sorttia, mutta tarkoitin tässä nyt sitä tiedostamatonta tai alitajuista puolta ihmisessä, minkä avulla voi muovata omaa kohtaloaan tai vaihtoehtoisesti jättää kohtalonsa sen varaan.
Erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat niin, että tiedostamattomasta pääsee tietoisuuteen viestejä, joita ihminen ei välttämättä halua kuulla, koska ne ovat yleensä viestejä vaikeista asioista. Niistä, mitkä ihminen haluaisi mieluummin painaa pois tietoisuudestaan.
Mitä tarkoitit alitajunnalla. Se on vaan mielestäni paljon korkeammalla arvoasteikossa kuin tiedostettu tajunta. Siitä siis se ylitajunta. Sen kun ottaa vähitellen käyttöönkin, voi ymmärtää mitä tarkoitan...
ylitajunnan käyttöönotto vaatii tietoisuutta. Mä en väheksy tietoisuutta tiedostamattoman alapuolelle, vaan arvostan tietoisuuden käyttöönottoa ja laajentamista sinne alitajunnan puolellekin mahdollisimman pitkälle. Sehän on sitä, mihin esim. buddhalaiset munkit tähtäävät. Alitajunta nimenä on huono, koska sana sisältää tietyn arvolatauksen.
Siitä menneisyyden taakseen jättämisestä vielä: menneisyydestä pääsee irti kun sen kohtaa. Sitä ei voi vain päättää jättää taakseen, se ei ole mahdollista. Menneisyyden selvittämättömät tai tiedostamattomat asiat ovat alitajunnassa, mutta onhan siellä toki muutakin.
eri asioita. Paljon kysymyksiä, paljon vastauksia...
Mitään ei voi ylittää, ennen kuin kohtaa sen ja tekee sovinnon sen kanssa. Jos ei sitä tee, se on vaan itsensä kusettamista. Silloin kiertää vaan näkymätöntä ympyrää päätyen aina lähtöpisteeseen ihmettelemään, että mikä meni vikaan. Ja hetken aika ihmeteltyä aloittaa uuden kierroksen päätyen jonkin ajan kuluttua uudestaan takaisin siihen mistä aloitti. Kokemusta on...
Tietoisuus on oikeastaan lähes ainoa tarvittava asia siinä. Olla tietoinen. Olla jatkuvasti tietoinen itsestä kokonaisvaltaisesti. Olla tietoinen koko ajan missä on tässä ja nyt. Enempää se ei vaadi. Kuulostaa vähältä mutta todellisuudessa se on aika paljon.
koska haluan hallita elämääni.
Kuka sen olisi määrännyt?
Joitakin asioita pystyy suunnittelemaan ennalta, eivät ole sattumaa...
uskon siihenkin, niinkuin uskon moneen muuhunkin asiaan.
valinnoillani vaikuttaa kohtalooni.
Jos joku väittää, että kaikki on ennalta määrätty, niin onhan se loistava tapa pestä kätensä kaikesta paskata, jonka olisi voinut vältää tekemällä asian eteen jotakin.
Uskon, että meille on annettu elämä, joka eletään mahdollisten valintojen mukaisesti ja se mitä ratkaisuja tehdään riippuu siitä miten on kasvettu/kasvatettu ja loput siitä miten asiat nähdään yksilöllisesti.
Elämä on tietoisten ratkaisujen ja yhteensattumien summa.
Lopputulos on kuitenkin aina sama, kohdusta-hautaan.
Sanaa kohtalo voin kyllä käyttää, mutten tuossa merkityksessä.