Ihmiselämän yksi keskeinen rakennetekijä on hyvä parisuhde. Jos on niin onnellisessa asemassa että sellaisen on löytänyt niin sen eteen haluaa tehdä töitä jotta se säilyisi ja edessä olisi mahdollisimman monta hyvää yhteistä vuotta.
Jos parisuhdetta ei ole niin elämän keskeinen voima on toivo ja optimismi siitä, että sellainen vielä jossain vaiheessa elämää eteen tulee. Usko siihen yhteen oikeaan rakkauteen, siis.
Minun kohdallani tilanne on se, että minun on katsottava elämää synkemmästä näkökulmasta sillä minä tiedän, että minulla ei koskaan elämässä parisuhdetta tule olemaan. Olen 31v eikäole koskaan ollut suhdetta ja tiedän että ei koskaan tule olemaankaan. Minä tiedän sen, jotkut asiat vaan tietää. Minun täytyy ammentaa elämääni voima ja lohtu muista asioista kuin parisuhteesta tai toivosta että sellainen löytyisi.
Jonkun muun suusta tällainen sanottuna voitaisiinkin leimata pessimismiksi mutta omalla kohdallani kyse on jäänkylmästä realismista. Tiedän kyllä että monet sanovat että paskapuhetta jne ja tietenkin itsekin sisimmiltäni toivoisin olevani väärässä ja joutuvani nielemään sanani ja nolostelemaan että mitä minä nyt tuollaisia olen mennyt sanomaan mutta mutta... Minä en ole väärässä, minulla ei koskaan tule olemaan parisuhdetta tässä elämässä edessäpäin. Koska varmastikin kiinnostaa tietää, että mistä moiset ennustajanlahjat niin minäpä selitän:
Mitä enemmän mietin asiaa sen selvempi asia on. Siis minulla on muutama periaate, joita olen noudattanut naispuolista tuttavaa etsiessäni, olen todella nämä vuodet naisystävää etsinyt mutta tuloksetta, tietenkin muutamat niistä on loppupeleissä sittenkin neuvoteltavissa olevia asioita kuten esim toivoisin, että naisystäväni olisi savuton mutta ei tuollainen asia sittenkään mikään kynnyskysymys voisi olla jos muuten kaikki natsaa.
Kaksi asiaa on kuitenkin sellaisia, joista en ala neuvottelemaan; ne joko toteutuu tai minä olen yksin: Ensinnäkin, minä en missään olosuhteissa en ikinä enkä koskaan halua lapsia. Siis, sellainen nainen joka haluaa löytää miehen jonka kanssa perustaa perhe ja hankkia lapsia ei ole minua varten. Samaten ei ole myöskään sellainen nainen jolla niitä lapsia jo ennestään on, eli yh-äiti. Heille löytyy kyllä ottajansa mutta minä se en ole. En minä lapsia vihaa tai mitään mutta sellainen elämä ei vaan ole minua varten tarkoitettu johon kuuluu lapsia.
Toinen asia mistä en tingi on se, että itseäni vanhemman naisen kanssa en suostuisi suhteeseen. Itse asiassa en ymmärrä minkä takia kukaan nainen tekee aloitteen itseään nuorempaa miestä kohtaan.
Mitä ulkonäköön tulee niin sen suhteen minulla ei vaatimuksia ole muuta kuin, että on ns normaali ja sen vaatimuksen täyttää 95% naisista, aika järkyttävän näköinen norsu pitäisi naisen olla että hänet ulkonäön perusteella dissaisin.
Kun hiukan mietitään, niin jos mies sanoo, että lapsia haluava tai yh-äiti ei kelpaa niin n90% potentiaalisista kumppaneista saman tien poistuu. Vaikka moni nainen nuorempana sanoo, että ei halua lapsia niin haluaa sitten kumminkin myöhemmin. Hyvin harva nainen haluaa seurustella sellaisen miehen kanssa joka suhtautuu jyrkän kielteisesti lapsiin, no sehän on tietenkin sanomattakin selvää, että yh-äiti ei todellakaan sellaista miestä halua joka ei hänen lapsiaan huoli.
Kun puhuin 90%:sta nin se toinen periaate että itseäni vanhemman naisen kanssa en suhteeseen ala poistaa suurimman osan niistä jäljelle jäävistä 10%:sta. Eli mikäli noista periaatteista pitää kiinni niin melko 100%:n varmasti saa tai joutuu elämään yksin koko elämänsä.
Siinäkin mielessä olen tavallaan valinnut yksinäisyyden sillä kun olen esim netin kautta seuraa hakenut niin minulle on vastannut nimenomaan yh-äidit tai itseäni vanhemmat. Ihan mukavia ihmisiä ovat olleet eli moni voi sanoa minulle että omapa on valintasi kun ei kelpaa se mitä on tarjolla. Tiedän kyllä että näinhän sen voi tulkita.
Minun tilannettani ei tietenkään helpota se, että olen luonteeltani melkoisen veemäinen. Sulkeutunut ja syrjäänvetäytyvä eli varmastikin monen mielestä outo ihminen. Minun seurassani ei ole kivaa.
Muutenhan ei voi elämässä tietää mitä tulevaisuus tullessaan tuo, sairautta, työttömyyttä tai sitten iloisempia asioita, mutta parisuhteen suhteen minä osaan sanoa aivan totaalisella varmuudella että 5v,10v,15v,20v päästä olen aivan samassa tilanteessa kuin nyt paitsi tietenkin että silloin on sen verran taas vanhempi kuin nyt. Nimittäin mainitsemistani periaatteista en ala tinkimään. Valitettavasti minäen ole ehtojen sanelijan asemassa siinämielessä, että jos minulle ei kelpaa se mikä minulle on tarjolla niin se on sitten oma ongelma. En minä itsestäni niin paljon kuvittele, että olisin jokin Vantaan tavoitelluin poikamies, kenties kartetuin sellainen.
Moni varman miettii että tällainen elämä on sietämätöntä. No,kaikkeen tottuu ja omalta osaltani voin sanoa onnekseni, että en ole mikään rakkauden- tai hellyydenkipeä ihminen. Jos olisin sellainen ja eläisin tällaista elämää niin varmasti kuolisin joten onnekseni voin sanoa, että en ole, mistälankeaa kiitosäidilleni ja isäpuolelleni, jotka tekivät lapsuudestani melko helvetillisen. 16-vuotiaana kotoani pois lähdin ja en ole sen koommin heihin yhteyttä pitänyt.
Minulle onkin tämän suhteettoman elämän suurin haittatekijä seksielämän täydellinen satunnaisuus. Joskus saa, joskus ei, useinmiten ei.
Tässäkin asiassa tullaan siihen että kaikki naiset haluavat hellyyttä ja rakkautta, varmaan suurin osa miehistäkin, mutta minä kun olen tällainen luonnonoikku, joka ei sitä tarvitse niin en osaisi sitä kenellekään antaakaan kun en itsekään tarvitse, eli en ansaitse suhdetta.
Monen vuoden itsekseenolo on myös tehnyt minusta hyvin itsekkään ja itsekeskeisen ihmisen, jonka kanssa kukaan ei voisi tulla toimeen sillä mistään itselleni tärkeästä asiasta en alkaisi tinkimään yhtään mitään. Minä olen tässä elämässä ainoa ihminen joka rakastaa minua. Tiedän kyllä, että tällaisella mielenlaadulla ei mihinkään suhteeseen voisi edes lähteä eli missä pitäisi tehdä kompromisseja ja osata ottaa toinenkin huomioon.
Eli tässä näin niinkuin lyhyesti sanottuna minkä takia minun kohdallani on täysin varma asia että minulla ei koskaan ole parisuhdetta tässä elämässä. No, vaikka aloitinkin, että onnellinen parisuhde on keskeinen rakennuspalikka elämässä ja jos sellaista ei ole niin sellaisen toivoo löytävänsä mutta koska itse olen ns heittänyt pyyhkeen kehään niin olen alkanut nauttimaan elämän muista asioista. Menee tämä elämä näinkin.
Jos parisuhdetta ei ole niin elämän keskeinen voima on toivo ja optimismi siitä, että sellainen vielä jossain vaiheessa elämää eteen tulee. Usko siihen yhteen oikeaan rakkauteen, siis.
Minun kohdallani tilanne on se, että minun on katsottava elämää synkemmästä näkökulmasta sillä minä tiedän, että minulla ei koskaan elämässä parisuhdetta tule olemaan. Olen 31v eikäole koskaan ollut suhdetta ja tiedän että ei koskaan tule olemaankaan. Minä tiedän sen, jotkut asiat vaan tietää. Minun täytyy ammentaa elämääni voima ja lohtu muista asioista kuin parisuhteesta tai toivosta että sellainen löytyisi.
Jonkun muun suusta tällainen sanottuna voitaisiinkin leimata pessimismiksi mutta omalla kohdallani kyse on jäänkylmästä realismista. Tiedän kyllä että monet sanovat että paskapuhetta jne ja tietenkin itsekin sisimmiltäni toivoisin olevani väärässä ja joutuvani nielemään sanani ja nolostelemaan että mitä minä nyt tuollaisia olen mennyt sanomaan mutta mutta... Minä en ole väärässä, minulla ei koskaan tule olemaan parisuhdetta tässä elämässä edessäpäin. Koska varmastikin kiinnostaa tietää, että mistä moiset ennustajanlahjat niin minäpä selitän:
Mitä enemmän mietin asiaa sen selvempi asia on. Siis minulla on muutama periaate, joita olen noudattanut naispuolista tuttavaa etsiessäni, olen todella nämä vuodet naisystävää etsinyt mutta tuloksetta, tietenkin muutamat niistä on loppupeleissä sittenkin neuvoteltavissa olevia asioita kuten esim toivoisin, että naisystäväni olisi savuton mutta ei tuollainen asia sittenkään mikään kynnyskysymys voisi olla jos muuten kaikki natsaa.
Kaksi asiaa on kuitenkin sellaisia, joista en ala neuvottelemaan; ne joko toteutuu tai minä olen yksin: Ensinnäkin, minä en missään olosuhteissa en ikinä enkä koskaan halua lapsia. Siis, sellainen nainen joka haluaa löytää miehen jonka kanssa perustaa perhe ja hankkia lapsia ei ole minua varten. Samaten ei ole myöskään sellainen nainen jolla niitä lapsia jo ennestään on, eli yh-äiti. Heille löytyy kyllä ottajansa mutta minä se en ole. En minä lapsia vihaa tai mitään mutta sellainen elämä ei vaan ole minua varten tarkoitettu johon kuuluu lapsia.
Toinen asia mistä en tingi on se, että itseäni vanhemman naisen kanssa en suostuisi suhteeseen. Itse asiassa en ymmärrä minkä takia kukaan nainen tekee aloitteen itseään nuorempaa miestä kohtaan.
Mitä ulkonäköön tulee niin sen suhteen minulla ei vaatimuksia ole muuta kuin, että on ns normaali ja sen vaatimuksen täyttää 95% naisista, aika järkyttävän näköinen norsu pitäisi naisen olla että hänet ulkonäön perusteella dissaisin.
Kun hiukan mietitään, niin jos mies sanoo, että lapsia haluava tai yh-äiti ei kelpaa niin n90% potentiaalisista kumppaneista saman tien poistuu. Vaikka moni nainen nuorempana sanoo, että ei halua lapsia niin haluaa sitten kumminkin myöhemmin. Hyvin harva nainen haluaa seurustella sellaisen miehen kanssa joka suhtautuu jyrkän kielteisesti lapsiin, no sehän on tietenkin sanomattakin selvää, että yh-äiti ei todellakaan sellaista miestä halua joka ei hänen lapsiaan huoli.
Kun puhuin 90%:sta nin se toinen periaate että itseäni vanhemman naisen kanssa en suhteeseen ala poistaa suurimman osan niistä jäljelle jäävistä 10%:sta. Eli mikäli noista periaatteista pitää kiinni niin melko 100%:n varmasti saa tai joutuu elämään yksin koko elämänsä.
Siinäkin mielessä olen tavallaan valinnut yksinäisyyden sillä kun olen esim netin kautta seuraa hakenut niin minulle on vastannut nimenomaan yh-äidit tai itseäni vanhemmat. Ihan mukavia ihmisiä ovat olleet eli moni voi sanoa minulle että omapa on valintasi kun ei kelpaa se mitä on tarjolla. Tiedän kyllä että näinhän sen voi tulkita.
Minun tilannettani ei tietenkään helpota se, että olen luonteeltani melkoisen veemäinen. Sulkeutunut ja syrjäänvetäytyvä eli varmastikin monen mielestä outo ihminen. Minun seurassani ei ole kivaa.
Muutenhan ei voi elämässä tietää mitä tulevaisuus tullessaan tuo, sairautta, työttömyyttä tai sitten iloisempia asioita, mutta parisuhteen suhteen minä osaan sanoa aivan totaalisella varmuudella että 5v,10v,15v,20v päästä olen aivan samassa tilanteessa kuin nyt paitsi tietenkin että silloin on sen verran taas vanhempi kuin nyt. Nimittäin mainitsemistani periaatteista en ala tinkimään. Valitettavasti minäen ole ehtojen sanelijan asemassa siinämielessä, että jos minulle ei kelpaa se mikä minulle on tarjolla niin se on sitten oma ongelma. En minä itsestäni niin paljon kuvittele, että olisin jokin Vantaan tavoitelluin poikamies, kenties kartetuin sellainen.
Moni varman miettii että tällainen elämä on sietämätöntä. No,kaikkeen tottuu ja omalta osaltani voin sanoa onnekseni, että en ole mikään rakkauden- tai hellyydenkipeä ihminen. Jos olisin sellainen ja eläisin tällaista elämää niin varmasti kuolisin joten onnekseni voin sanoa, että en ole, mistälankeaa kiitosäidilleni ja isäpuolelleni, jotka tekivät lapsuudestani melko helvetillisen. 16-vuotiaana kotoani pois lähdin ja en ole sen koommin heihin yhteyttä pitänyt.
Minulle onkin tämän suhteettoman elämän suurin haittatekijä seksielämän täydellinen satunnaisuus. Joskus saa, joskus ei, useinmiten ei.
Tässäkin asiassa tullaan siihen että kaikki naiset haluavat hellyyttä ja rakkautta, varmaan suurin osa miehistäkin, mutta minä kun olen tällainen luonnonoikku, joka ei sitä tarvitse niin en osaisi sitä kenellekään antaakaan kun en itsekään tarvitse, eli en ansaitse suhdetta.
Monen vuoden itsekseenolo on myös tehnyt minusta hyvin itsekkään ja itsekeskeisen ihmisen, jonka kanssa kukaan ei voisi tulla toimeen sillä mistään itselleni tärkeästä asiasta en alkaisi tinkimään yhtään mitään. Minä olen tässä elämässä ainoa ihminen joka rakastaa minua. Tiedän kyllä, että tällaisella mielenlaadulla ei mihinkään suhteeseen voisi edes lähteä eli missä pitäisi tehdä kompromisseja ja osata ottaa toinenkin huomioon.
Eli tässä näin niinkuin lyhyesti sanottuna minkä takia minun kohdallani on täysin varma asia että minulla ei koskaan ole parisuhdetta tässä elämässä. No, vaikka aloitinkin, että onnellinen parisuhde on keskeinen rakennuspalikka elämässä ja jos sellaista ei ole niin sellaisen toivoo löytävänsä mutta koska itse olen ns heittänyt pyyhkeen kehään niin olen alkanut nauttimaan elämän muista asioista. Menee tämä elämä näinkin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuinka monta kertaa sun on pakko jauhaa tosta samasta asiasta? Mitä sä oikein haluat? Todella rasittava jätkä.
Onnellisen elämän kulmakivi on se että on sinut itsensä kanssa. Hyväksyy ja osaa rakastaa itseään. Tämä on harvinainen taito. Parisuhdetta käytetään vain välineenä jolla peitetään sisällä oleva tyhjyys. Toinen ei voi sitä kuitenkaan koskaan täyttää. Se on meidän itsemme tehtävä. Mitä nopeammin sen tajuaa sen parempi.
Sinun ongelmasi ei ole parisuhde. Sinun ongelmasi on se että olet tunneosastolla ihan lukossa. Et sitä itse tiedä koska katselet maailmaa sieltä pikku vankilasta mutta ulkopuolelta voi sanoa että olet itsellesi ahtaat olot tehnyt. Ehkä syytät olostasi vanhempiasi mutta koska et ole heidän kanssaan missään tekemisissä, niin itse pidät kalterisi pystyssä.
Sinulla on paljon avauduttavaa eikä se ole helppoa. Ihminen on kuitenkin kehittyvä olento ja voin vakuuttaa ettö se työ mitä teet oman ihmisyytesi kehittämiseen palkitaan parempana ja täysipainoisempana elämänä.
Ja mitä parisuhteeseen tulee niin 10 vuoden sisään alkaa löytymään naisia joiden lapset on jo kotoa lähteneet, niin eiköhän sellainen sinulle sitten löydy. Eikä asian kanssa kannata kiirehtiä koska tunnepuolen avautuminen ja työstäminen saattaa viedä vuosia. Se kyllä kannattaa. Tsemppiä.
Ei 10v päästä, eikä koskaan, kyllä minä olen oman tieni valinnut. Sitäpaitsi minä sanoin, että minä olen sen verran veemäinen ja itsekäs ihminen että en kenenkään kanssa toimeen tulisi.
Minkä ihmeen takia ihmiset aina jankuttavat, että "kyllä sulle joku löytyy" kun minä itse sanon, että ei ikinä eikä koskaan tule olemaan ketään? Kyllä minä itseni paremmin tunnen kuin muut.
Yritit olla ystävällinen, kiitos siitä mutta minua ei enää tässä mielessä auta yhtään mikään.
Kyllä vilpittömästi ja lämpimästi suosittelisin alkuperäisen viestin kirjoittajalle ammattiavun hakemista itsesi ja tilanteesi ymmärtämiseen. Vain sillä tavalla voit vapautua niistä lapsuutesi ja nuoruutesi aikaisista ja yhä edelleen nykyistä elämääsi ja itseäsi kahlitsevista traumaattisista kokemuksista sekä alkaa elää omaa elämääsi, tässä ja nyt ja tulevaisuudessa.
Eihän kenenkään toki ole pakko lapsia tehdä eikä itseään vanhempaa kumppania ottaa. Kuitenkin niiden syiden selvittely, miksi tällaiseen omaehtoiseen vankilaan olet joutunut, olisi ennen kaikkea oman itsesi kannalta erittäin tärkeää. Älä anna menneen kahlita sinua ikuisesti, vaan hae apua, jotta voisit elää täyden ja rikkaan elämän omana, menneestä vapaana itsenäsi: joko yhdessä toisen kanssa tai itsekseen. Mutta siis vapaudu vankilastasi ja tee asialle jotain, älä viivyttele.
Ammattiapua tarvitsevat ihmiset, jotka ovat aggressiivisia tai muuten häiriintyneitä. Minä en ole koskaan ollut väkivaltainen ja en miellä sitä häiriintyneksi käytökseksi jos on sitä mieltä, että ei elämässä ikinä ole suhdetta.
toimii peilinä ja katalysaattorina omille prosesseille. Hyvä ystäväkin voi auttaa. Joku jonka kanssa voit vähän avata lukkoja.
Ei sinun tarvitse olla hullu tai väkivaltainen jotta voisit harkita ammattiauttajan apua. Noh, itse valitset.
Parisuhdekin auttaa kummasti kun vain saa tarpeeksi kovapäisen kumppanin, mutta sen vaihtoehdon jo rajasit pois.
Mitä ihmettä oikein saat näiden vuodatustesi toistelemisesta täällä?
Luuletko elämäsi tai persoonasi olevan jollain tavalla kiinnostava?
Seuraavan kerran kun kirjoitat, koeta keksiä jokin kiinnostava kysymys tai mielipide...
Niin, näitä viestejähän on ihan pakko jokaisen lukea, niinkö? Tämän palstaosion nimi on parisuhde. Kirjoittelen myös muille osioille muista asioista riippuen mikä on osion nimi. Pitäisikö tälle palstalle kirjoittaa vaan jotakin, että "olen löytänyt ihanan miehen/naisen ja olemme niin onnellisia"?
Siis, jos ei kiinnosta niin älä lue, pölvästi!
On hyvä asia,että tiedostat suhtautumisesi,ja toimit siis sen mukaan.Esim. lapsiasia,naisille niiin tärkeä.Kysympä muuten siitä,kun sanot että itseäsi vanhemman naisen kanssa et halua olla.Mikäs vika siinä on?Minulla on kolme vuotta nuorempi kaveri,ei tuota kyllä mistään huomaa.Meillä synkkaa hyvin yhteen,jo 10 v.Ehkä voisit vähän tinkiä siitä asiasta,parilla vuodella? :)
Minuakin kiinnostaa, mikä tuo ikäjuttu oikein on? Onko se vain tapa varmistaa, että ei varmasti löydy ketään?
Ajatellaanpa niin päin, että minä en ymmärrä minkä ihmeen takia kukaan nainen olisi itseään nuoremmista miehistä kiinnostunut. Minä vaan en ole kiinnostunut itseäni vanhemmista naisista, kai nyt jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Sitä paitsi, tämä ei ole mitään kiukuttelua vaan ihan vakavissani olen sillä, kuten taisin jo sanoa, olen etsinyt seuraa mm netin kautta ja minulle on vastannut nimenomaan joko yh-äidit tai itseäni vanhemmat naiset. Ihan mukavan oloisia ihmisiä ovat viestien perusteella olleet mutta minä en ole ottanut heihin yhteyttä takaisinpäin.
Kai sinullakin jokin asia on jonka perusteella joku ei vaan ole sinulle sopiva?
Minä en kyseenalaistanut sinun oikeuttasi mielipiteeseesi.
Kyllä, minullakin on asioita, joiden perusteella joku ei vaan ole sopiva.
Minä vaan ihmettelen, ei sen kummempaa. Ihmiset ovat erilaisia.
Jos vaan siitä toisesta todella pitää heti alussa,saa molemminpuolin myönteisen mielikuvan ja tulee hyvin juttuun,niin ei sitä ikiä heti kysellä.Se on toissijainen asia,varsinkin jos on pienestä ikäerosta kyse.Enempi on haittaa,jos ollaan henkisesti eri ajassa,eri tasolla.Vanhempi voi olla tosi "lapsellinen" ja nuorempi tosi "kypsä".Vakka hakee kantta ..
TSH,tunnut olevan varma asiastasi.Olet kyllä aika jääräpää.:)Ei millään pahalla.
Hyvä että soaa olla noin rehellinen. Suurin osa miehistä jotka eivät halua lapsia ilmoittavat tieten tahtoen aivan päinvastoin vaan löytääkseen naisen. Ensimmäinen mieheni sanoi alussa että kyllä yksi lapsi voisi olla ok. Uskoin siihen. Asiasta ei kuitenkaan koskaan tullut mitään. Kun monen vuoden avoliiton jälkeen otin asian uudellen esille niin hän ei halunnut puhua asiata. Teki kuitenkin sellaisen päätöksen että siitä päivästä alkaen ei enää suostunut seksiin. Seuraava mies kertoi että hän olisi ikionnellinen jos meille tulisi lapsia. Ei kuitenkin kestänyt kauan ennen kun hän alkoi puhumaan siitä että olin liian vanha(35 ) saadakseni lapsia tai etten ehkä sopisi äidiksi. En alussa tajunnut mistä oli kyse, mutta selvisihan se myöhemmin että koko lapsikeskustelu oli ollut suuri valhe. Eli plussa kaikille jotka uskaltavat sanoa asiat suoraan.
Minulle jäi tästä viestistä myös se kuva, että ammattiapu olisi paikallaan. Ei niinkään sen suhteen, että sitä kautta löytyisi parisuhde vaan ihan itsensi kannalta.
Ehkä nimenomaan pelkäät, ettet löydä koskaan parisuhdetta? Tai pelkäät esim. toistavansa lapsuuden helvettiä? - > Pyrit tekemään kaikkesi, jotta näin kävisi (suojellaksesi itseäsi pettymyksiltä?) mm. uskomuksillasi ja vaatimuksillasi - > Teet asiasta itseänsä toteuttavan ennusteen?
Ehkä et usko olevasi rakkauden arvoinen, kun toistelet koko ajan kuinka et voi elää parisuhteessa, kuinka hankala olet ja lopuksi kaikki ihmeelliset pakkomielteiset kriteerit...
Tsemppiä elämään ja toivottavasti menet sinne ammattiauttajalle!
Jälleen kerran: Jos minä olisin jollain lailla väkivaltainen tai häiriintynyt niin silloin olisin ammattiauttajan tarpeessa. En kuitenkaan ole koskaan ollut väkivaltainen ja onko se sitten häiriintynyttä, että tällaista miettii.
Omalta osaltani asiat ovat loksahtaneet nykyisille sijoilleen ja olen asian suhteen löytänyt balanssin. Tympäisee vaan ihmiset jotka lässyttävät,että "kyllä sinullekin on olemassa joku" sillä se on niin 100% paskapuhetta kuin olla ja voi. Sitä paitsi, 10% väestöstä on koko elämänsä siviilisäädyltään naimattomia ja monet heistäkin varmaan sellaisia että heillä ei koskaan ole ketään ollutkaan joten se siitä lässytyksestä kuinka jokaiselle on joku oikea.
No, minä olen ainoa ihminen joka rakastaa minua. Minulle on usein sanottukin, että olen niin itsekäs että ei ole mikään ihme että olen yksin. Tuo asia tuskin koskaan muuttuu.
Et ole väkivaltainen muita kohtaan mutta oletkohan itseäsi kohtaan, kun et anna itsellesi mahdollisuutta rakastua?
Ihan tosi, jos tollasta tekstiä kirjottaa, niin täytyy päässä olla enemmän vikaa kun mulla.
Mene hyvä mies ammattiauttajalle.
Mitä vittua te jankuttatte jostain ammattiauttajasta? Mitä vikaa minun tekstissä oli? En minä ole kenellekään vaaraksi nyt enkä tulevaisuudessakaan joten annetaan ammttiauttajien auttaa niitä jotka oikeasti ovat avun tarpeessa.
omapahan on ratkaisusi. Ammattiauttajan kanssa voisi työstää niitä asioitaan niin että elämäsi voisi olla onnellsitakin, jonain päivänä. Onnellista, ei sitä että "meneehän se näinkin".
Sinänsä hyvä että olet esitöitä jo tehnyt, kun tajuat ettei sinusta ole nyt parisuhteeseen kenenkään kanssa. Toivon sinulle silti parempaa tulevaisuutta. Näen työn puolesta paljon vanhoja, kuolevia YKSIN olleita ja yksinäisiä ihmsiä, eikä se kuoleman lähestyminen tee asioita yhtään kevyemmiksi. Sen sijaan ne parisuhteelliset, ongelmansa selvittäneet katsovat levollisin mielin lähestyvää kuolemaansa ja ovat tyytyväisiä jo elettyyn, "valmiita lähtemään", kuten he asian ilmaisevat.
En ymmärrä miten sinä olet monta sivua alas valahteneelle ketjuun viitsinyt vasta mutta sanottakoon taas, että minun elämäni on lukkoon lyöty tältä osin joten kenties minusta tulee sellainen yksinäinen vanhus.
Mutta mitään muutosta minun elämääni ei tältäosin koskaan tule tapahtumaan.