Minulla on ihana parisuhde, ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Rakennetaan taloa, suunnitellaan lapsia jne. MUTTA pääni on täyttänyt jo 2,5 vuotta 17 vuotta vanhempi mies entiseltä työpaikaltani, osastoni johtaja... Mies on vienyt ruokahaluni, yöuneni, tunkenut uniini... En näe häntä enää tuskin lainkaan, mutta vieläkin vatsassani muljahtelee, kun ajattelen häntä. Ymmärrän hänen tämän hetken tilanteensa täysin, enkä halua rikkoa sitä: hänen pisin suhteensa on kestänyt 4 vuotta ja vuosi sitten 43-vuotiaana hänestä tuli isä ja meni kihloihin saadessaan tietää vauvasta. Vauvan syntymisen aikoihin kerroin hänelle omista tunteistani avoimesti (myönnän: täysin huono ajankohta) ja hän sanoi, että vauva on nyt hänelle se tärkein ja hän tulee aina olemaan isä. Meillä oli kuitenkin erittäin lämminhenkinen keskustelu ja hän mm. kehotti minua pitämään kiinni omasta suhteestani, koska hän ei olisi riittävän hyvä minulle.
Kyllä, miehellä on lompakkoa, mutta se ei todellakaan ole kiinnostukseni kohde, koska tienaan itsekin hyvin. Jotain vain pysähtyi sisälläni, kun näin hänet ensimmäisen kerran, enkä edes tiennyt hänen tehtäväänsä/asemaansa yrityksessä. Hän on mielessäni edelleen päivittäin, mutta en tiedä, onko tästä tullut vain tapa vai onko siinä jotain suurempaa?? Miten ihmeessä otan siitä selvää??? Minulla on kuitenkin ihana elämä muuten, kuten aluksi kerroin ja todella välitän omasta miehestäni, enkä haluaisi ikinä satuttaa häntä. Järjellä en saa ajateltua tätä pois.
Tämä on vain niin monimutkainen tilanne: samaan aikaan olen iloinen, ahdistunut, epätoivoinen, tuskainen, toiveikas... Olisiko jollain heittää kommenttia tilanteeseeni??
Kyllä, miehellä on lompakkoa, mutta se ei todellakaan ole kiinnostukseni kohde, koska tienaan itsekin hyvin. Jotain vain pysähtyi sisälläni, kun näin hänet ensimmäisen kerran, enkä edes tiennyt hänen tehtäväänsä/asemaansa yrityksessä. Hän on mielessäni edelleen päivittäin, mutta en tiedä, onko tästä tullut vain tapa vai onko siinä jotain suurempaa?? Miten ihmeessä otan siitä selvää??? Minulla on kuitenkin ihana elämä muuten, kuten aluksi kerroin ja todella välitän omasta miehestäni, enkä haluaisi ikinä satuttaa häntä. Järjellä en saa ajateltua tätä pois.
Tämä on vain niin monimutkainen tilanne: samaan aikaan olen iloinen, ahdistunut, epätoivoinen, tuskainen, toiveikas... Olisiko jollain heittää kommenttia tilanteeseeni??
Vastaukset 6
Vanhimmat
No vaikuttaa ihan vaan joltain ihastumiselta. En usko että loppupeleissä kumminkaan rakastunut oot. Suosittelen vaan jatkamaan omaa elämääs ja lopeta haikaileminen tommosen vanhan miehen perään jolla on jo akka ja kakara.
Nuorena pitää elää ja nauttia, älä nyt hyvänen aika ala minkään keski-ikäisen miehen perään rääkymään.
Jos kerran välität omasta miehestäsi, niin ei tässä luulis ongelmaa olevan?
Oo onnellinen, että sulla ylipäätään on joku joka haluaa sun kanssas olla.
Heippan
Minulla on kokemusta vanhemmasta miehestä, joka oli jo eronnut aikoja sitten ja poikakin oli jo 14 vuotias. Sattuu vaan olemaan niin, että tämän miehen elämään kuului se poika, sekä entinen vaimo lähestulkoon vähintäänkin joka toinen viikko jollei päivittäin. Mitään suunnitelmia, loma matkoja yhteistä aikaa tai mitään muutakaan oli mahdoton yrittää edes järjestää.
Lapsi tuli aina ensin harrastuksineen, lemmikkieläimineen, soittotunteineen ym. Sitten vielä päälliseksi miehen omat harrastukset ja työ. VOla yhteistä aikaa ei vaan jää...
Ihastuksesi on ilmoittanut että ei aio jättää kihlattuuaan, on saatut lapsen ja keskittyy siihen.
Oletko aloittanut tämän oman kymmenvuotisen taipaleen suoraan yhden ja ainoan miehen kanssa? Ymmärrän kyllä että aidan takana tuntuu olevan vihreämpää... mutta asia ei tässä tapauksessa niin ole...
Vastassa on ukkomies, jolla on lapsi JA JOKA ON SITOUTUNUT SUHTEESEEN. (et siis voi pakottaa tätä unelmien 43 vuotiasta isää parisuhteeseen kanssasi)
Vaikka kyseinen herrasmies jossain vaiheessa lupaisi suhdetta kanssasi arki on kuitenkin hoidettava... LAPSI EDELLISESTÄ avioliitosta on olemassa.
Sinuna yrittäisin nyt vaan rakentaa elämääsi eteenpäin. Mitä tällä toisella varatulla miehellä on sivulle tarjottavaa, jos raha ei kiinnosta, empatiat, kiintymys, sitoutuminen on toiseen naiseen ja lapseen, niin mitä itse saat? Jäät kuten nalli kalliolle, et edes ole se kolmas nainen.
Meillä kaikilla on tietty mielikuva siitä, miltä vastakkaisen sukupuolen pitäisi näyttää, jotta kiinnostus herää. Tumma / vaalea, pitkä / lyhyt, paksu / laiha…. Kuitenkin loppujen lopuksi vaikuttaa myös ihmisen luonne siihen että kiinnostaako vai ei. Se tumma komistus saattaapi olla täysin sietämätön nipo ym…
Luettele itsellesi mihin olet siinä miehessä niin kiintynyt… okeij tuntuu varmaan unelma mieheltä…. mutta mutta voin kertoa että sellaista ei ole oikeasti olemassakaan. Oma tavoiteltu kuva vastakkaisesta sukupuolesta vastaa harvemmin sitä oikeaa. Tasapainolussa on kyse siitä pystyykö hyväksymään toisen sellaisena kun hän on vai haaveileeko siitä omasta unelma prinssistä?
Kuulostaa siltä että oma suhteesi kaipaisi hieman työtä… yhteisiä romanttisia hetkiä.. jotakin millä saa homman kukoistamaan…
Jätä tämä varattu mies omaan arvoonsa, polta kaikki siteet häneen, puhelinnumerot s postit kuvat… jatka omaa elämääsi suunnittele taloa hanki harrastuksia tapaa ystäviä
Kipeetä tekee mutta mahdollisuuksia miehen suhteen ei ole… Tee surutyösi ja jatka siitä mihin oman miehesi kanssa jäit tai rakenna IKI OMA elämä yksin. Up to You …
MIETI MITÄ HALUAT muuta kuin sen MIEHEN MITÄ ET VOI SAADA
KIITOS! Kirjoitit täyttä asiaa ja oli hyvä kuulla asiat ulkopuoliselta taholta, koska olen tästä asiasta kertonut ainoastaan tuolle kohteelleni... Pääpiirteissään olen kuitenkin kaikki mainitsemasi asiat jo kertonut itselleni ja todennut, että suhteessa ei olisi mitään järkeä.
Mainitsit, että unelmamiestä ei ole olemassakaan, mutta kymmenen vuoden kokemuksella totean, että minulla saattaa jopa olla sellainen! Mutta lähes samaan hengenvetoon, voisin luopua siitä kaikesta tämän vanhemman miehen takia... Enkä edes usko, että suhteesta tulisi pitkäaikainen, kun katsoo miehen aikaisempia suhteita.
Toisaalta mies ei ole koskaan kieltänyt, etteikö meillä voisi olla suhdetta. Lapsen syntymän aikoihin hän sanoi, että vaikka hänen nykyinen parisuhteensa ei kestäisi, niin lapsi on ja pysyy. AARGH, olen niin h&!%"¤:n NAIIVI, kun ajattelen, että minun ja hänen suhde kestäisi, vaikka kaikki muut olisivat kaatuneet.
Tässä ei ole mitään järkeä ja ajattelin, että se olisi vain ihastusta ja menisi parisssa kuukaudessa ohi, mutta siitä on jo 2,5 vuotta! Kukaan muu ei ole horjuttanut mitenkään nykyistä parisuhdettani menneisyydessä, eikä kovin helposti tulevaisuudessakaan, jos koskaan. Mutta tämä yksi... Olen yrittänyt herättää itseni ja potkia persuksiin, mutta ei se auta...
Pitääkö ensin menettää kaikki, että tajuaa, että sen kaiken pystyi menettämään???
Jaapa...
Olet kauhistuttutavan oikeasssa siinä että miksi ihmisen pitää kaikki heittää mäkeen ennen kuin tajuaa mitä itsellä on? Mikä helvetin vimma sitä ihmistä ajaa hakemaan aina jotain parempaa? EI se kelpaaa sitten millään mitä jo on ???
Voi kuule kun vaan keksit sen tavan miten olla tyytyväinen niin kerro HETI!
Olen kuullut sanottavan että elämän pienet hetket tekee onnelliseksi...
Kannattaa myös harkita sitä seikkaa miehen kohdalla, että mitä itse haluat tältä vanhemmalta mieheltä? Tyttö kaverini joka on n.40 paikkeilla ja sinkku sanoo näistä 40 kieppeillä olevista eronneista miehistä että ne ei paljo uusio perheitä perustele vaan lähtee hummailemaan... (ei niitä kiinnosta uusien kersojen tekeminen) Vanhoissakin on elatusmaksuja maksettavana (yleensä, ei tietenkään aina se entinen vaimo hoitaa tenskut) Mutta silti se miehen mukula voi olla vähintäänkin joka toinen viikonloppu iskän luona... Koskaan et tule olemaan sen miehen lapsen äiti, koska sillä on jo äiti. Vaikka kuinka ajattelisit sen toisen lapsen hyvivointia ja haluaisit puhdassydämmisesti auttaa tulet aina kakkosena, koska sillä on jo ÄITI ja isi, jotka antavat/kieltävät/ tekevät asiat toisella tavalla..
Se että ex-pariskunta nahistelee sen penskan asioista keskenään on jo tarpeeksi paha, mutta se kannattaa aina muistaa että sinulla ei ole minkäänlaista sananvaltaa sen entisen ydinperheen asioihin tai olet se paha äitipuoli...
Sulla on oma mies, joka kaiketi on nyt jonkunmoinen, ei ryyppää, hakkaa tai harrasta henkistä väkivaltaa. (en tietenkään tarkoita että tämä on minimi kriteeri minkä takia sinun pitäisi pitää hänet)
Vanhempi siskoni käski minua (raadolliselta kun tämä kuulostaakin) kirjoittamaan paperille hyvät ja huonot puolet. Jos se auttaisi sinua tulemaan ns. ”järkiisi” että mitä asian kanssa teet…. kumman valitset ja mitä mukavaa siinä kaupanpäälisiksi saat..
Voisi olla myös hyödyllistä itsellesi kirjoittaa ylös mitä elämältä haluat (JA AINOASTAAN KERRAN KIRJOITTAA YLÖS TÄMÄ vanhempi mies) Oliskohan tässä pienessä universumissa jotakin muutakin kun vaan SE.
Sitten kolmannen liuskan voisit ehkä varovaisesti raapustaa ne asiat mitkä nyt tässä Vanhemmassa miehessä niin kauheasti kiinnostavat… JA TODELLA SITTEN MIETTIÄ ETTÄ PITÄVÄTKÖ NÄMÄ VÄITTEET paikkaansa… ???? Mitä on tarjottavana? Et tietysti voi sitä oikeasti tietää mitä tuleman pitää, mutta koeta nyt hieman omaan arvostelukykyysi luottaa…. ONKO siellä nyt mitä tarjolla uusi auto, komea tumma tukka, hyvä perse, ihanat flirtit, iso kikkeli, mukava luonne, luotettava, rehellinen, villi, vapaa, renttu, mitä SINÄ HAET TÄSTÄ MIEHESTÄ?
Haluaisin sinua muistuttaa lopuksi siitä, että MINÄ en halua tuomita juttuasi, en ole MISSÄÄN TAPAUKSESSA OIKEA IHMINEN NEUVOMAAN, EN TIEDÄ ELÄMÄSTÄSI MITÄÄN
JA ENNEN KAIKKEA TEET MITÄ IKINÄ ITSE HALUAT; koska olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja elät tekemiesi päätösten kanssa. (MUISTA aina se, teit miten päin tahansa, koskaan et ympärillä olevia ihmisiä pysty miellyttämään, aina löytyy joku joka on kanssasi eri mieltä)
Toisaalta et saisi olla liian itsekäskään. ON KYSE pienen lapsen elämästä, äidin elämästä, sen vanhemman miehen elämästä, sinun miehesi elämästä ja ennen kaikkea omasta elämästäsi…
Mieti mitä olet valmis menettämään: sanoit että kaikki, minkä kaikki tee lista… Avio ero prosessit eivät ole yleensä mitä nättejä prosesseja… mihin menet asumaan, miten tavarat jaetaan.. mitä sitten käy jos tämä Uusi suhteesi ei KANNAKKAAN ….. kuin sen muutaman viikon, kuukauden, vuoden?
Mistä löydät jos nyt haluat lapsia, niin uuden isän jos et omaasi huoli ja tämä vanhempi mies ei lapsia haluakkaan?
MISTÄ KAIKESTA OLET KONKREETTISESTI VALMIS LUOPUMAAN JA mitä saat tilalle?
Voin vaan ihmetellä miten jokin voi saada pääsi noin sekaisin… itselläni on myöskin ollut suhde huomattavasti vanhempaan mieheen useampaankin… MYÖSKIN ukko mieheen… Minulle kilahti nuoruuden huumassa 18 v vanhemman miehen kehut kaaliin… jätin oman ikäisen fiksun, kiltin, raittiin pojun. Mitä sain tilalle kaljamahaisen, tennissukkiin ja pikkukenkiin pukeutuneen röökille haisevan ruikuttajan, jolla on vaimo ja 2 mukulaa… Vaimoa ja lapsia en tavannut, enkä taivaan kiitos mennyt sössimään heidän liittoaan, koska tämä mies tuskin oli mitenkään kulta kimpale. emme koskaan olleet sukupuoli yhteydessä. Henkinen kantti kai osui… tai sitten isot rinnat 75 F..
Salaperäistä kyllä kai… ehkä helpotti kuulla sen miehen suusta se, että ei silläkään kotona ole kivaa… Jotenkin muka tuntui ettei minullakaan ollut……
Tällä hetkellä olen itse 24 v ja avoliitossa 40v miehen kanssa… sinkku oli tämä tapaus eikä lapsia…
Olen ajatellut että näillä vanhemmista miehistä olisi henkistä vastusta. Seksi elämä ei tosin ole pahemmin muuttunut kohdallani (vaikka puhutaan että vanhoilla miehillä on kokemusta) Joo on ne ehtiny panna kaikkea mitä liikkuu, mutta laatu seksistä ne ei tiedä mitään….
No jaarittelut sikseen. Voimia sulle päätöksen tekoon, teit miten tahansa, toivottavasti teet omalta kannaltasi oikean ratkaisun ja jaksat elää päätöksesi kanssa…
ja sille et mitään voi. Rakkaus voi kuolla ajan mittaan kunhan et tapaa häntä, mutta koskaan et unohda. Onko teillä koskaan ollut jotain touhua?
Jos alkaisit suhteeseen hänen kanssaan, satuttaisitte puolisoitanne ja teidän kaikkien elämät heittäisivät kuperkeikkaa. Itse tämän tehneenä annan neuvon: jos näyttää todennäköiseltä, että uusi suhde ei toimisi pidemmällä aikavälillä, unohda se. Olin hyvin ja sokeasti rakastunut ja heittäydyin kohteeni matkaan, vaikka hän ei ollut täysin valmis elämänmuutokseen. Tuloksena oli tuskaa ja murhetta vuosiksi ja ero. Toivon, että olisin jättänyt asian sikseen tunteistani huolimatta; nyt minulla olisi edes kauniimmat muistot, kun voisin ajatella suuria tunteita ilman todellisuuden paskaa.
Toisaalta, rakkaus on niin määräävä tunne, etten kehota olemaan kuuntelematta sitä sitten, kun olosuhteet antavat myöten.
Eikös tuo ole yksi vaihe naisen tai miehen elämässä kun mitataan sitä parisuhteen merkitystä omasta näkökulmasta. Ja ainahan sitä ruohoa aidan toisella puolella riittää. Kaikkea ei tarvitse talloa oppiakseen itsestään jotain uutta.
Nauti siitä tunteesta ja jätä se mies siitä omaan arvoonsa. Turhaa turinaa tuollainen ettei ole arvoisesi, ei vain voinut sanoa ettei kiinnosta. Eihän alaisen kanssa voi seurustella. Nauti omasta miehestäsi vaikka yksi hyvä tai/ja ihana puoli kerrallaan. Jotkun vanhat ennen merkitykselliset asiat miehessäsi voivat tänään olla merkityksettömiä, mutta kun uusin silmin, "kokeneempana" häntä katsot löydät hänestäkin uusia, rakastumisen arvoisia piirteitä, tapoja. Mieshän osoittaa tunteensä teolla.
Ja pahin pakassa, miehelläsikin on voinut olla elämässänne sama tilanne.