haluaisin eron miehestäni mutta asiaa vaikeuttaa 5 lastamme, asunto, sukulaiset, talletusten irti saanti 5 vuoden päästä jne. syyt ei lopu. pakko olla suhteessa joka on yhtä draamaa koko ajan. uskokaa että on niin vaikeeta että ei pysty, ei pysty eroomaan.....himskatti
MAHDOTON erota?????????
Nimetön
102574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
'
Ulkoiset asiat ja olosuhteet vaikuttavat monesti siihen, että ihmiset eivät USKALLA erota,vaikka suhde ei enää toimi... ...
Asunnon voi myydä, määräaikaistalletusta vastaan saa luottoa, sukulaisten suostumusta ei erohakemuksessa tarvita.
Luulin, etten ikinä pääse ulos ahdistavasta liitostani. Luuloihin tärvääntyikin vuosia.
Sitten vain repäisin, pelkäsin ihan kauheasti kaikkea, suhtautumista, tulevaisuutta, ihan kaikkea.
Mutta nyt olen tässä, aikaa kulunut vajaa pari vuotta, ja tilanne kohdallani on sellainen ettei paljon paremmin voisi ollakaan.
Tarvitsisit nyt ehdottomasti ihan asiantuntija-apua.
Ammatti-ihmisen neuvot ovat sinulle nyt arvokkaat, niin käytännön asioissa kuin muutenkin.
Ei kaikkia asioita tarvitse alkaa heti järjestelemään, vaan otat rauhallisesti, ja joissain asioissa voi odotella jotta ne alkavat sujumaan. Älä murehdi kaikkea yhtä aikaa.
Ja yksi asia: riitelemällä ei saavuta paljoa, rauhallisella omalla asenteella saavutat enemmän ja pidät myös ajatukset kirkkaina ja pääsi kondiksessa. Keskity itseesi ja lapsiisi.
Ensin tietenkin laitat avioerohakemuksen vetämään.
Sitten hankit oman asunnon, itsellesi ja lapsille.
Siitä pitäisi asioiden lähteä rullaamaan.
"Sitten hankit oman asunnon, itsellesi ja lapsille."
Voisi tietysti olla järkevää sopia huoltajuusasia ensin ja ja alkaa vasta sitten katsomaan, millaisen asunnon tarvitsee.
ikäänkuin se olisi heidän puolustus ! Lapsellista.
ja kehotin aloittajaa ottamaan rauhallisesti ja turvaamaan asantuntijoihin, neuvojien ammattilaisiin.
Eiköhän siinä yhteydessä selvitetä lapsiakin koskevia asioita. Lapsilla voi olla myös itsellään mahdollisuus päättää, kumman luona haluavat asua.
Jos tässä joku on hätäilevä ja kiihkeä, niin sinä ja alempana olevan vastauksen kirjoittaja.
että tämä lasten päättäminen (antaa heidän päättää) on lapselle rankka paikka. Hän välittää kummastakin ja ei välttämättä halua asettaa kumapaanaan erityisasemaan.
Meillä onneksi oli huoltajuusoikeudenkäyntiä varten kaksi kertaa psykon haastattelu. Asiantunteva psyko sitten tulkitsi lapsia.
Lapset säälivät isäänsä ja pelkäsivät että hän ei tule toimeen (alkoholin suurkulutusta) ja eivät haluneet loukata isäänsä ja sanoa hänelle että äidin luona haluavat asua.
Siteen kun tuli päätös ja lapset jäivät minulle, huomasin kuinka helpottuneita isommatkin lapset oli siitä että sen päätöksen teki joku muu kuin he.
Nyt on pari kuukautta päätöksestä ja lapsilla puheetkin sellaiset keskenään, että et sä kumminkaan olisi halunu asua isällä.
Psyko totesi että isän luona arki liian levotonta ja että lapset eivät näe sitä mitä se arki isällä toisi tullessaan.
että sellasta ...
alkuperäiseen otsikkoon... niin minäkin kuvittelin että en pysty eroamaan, mutta mahdottomankin saa mahdolliseksi kun vain ottaa asioista selvää.
Ex vielä uhkaili, että jos eroan niin lapsia en saa mutta toisin kävi, kuten huomaatte edellisestä kirjoituksesta.
Ex teki systemaattista työtä äitinsä kanssa vähän ennen eroa, manipuloivat lapsia ja eron jälkeenkin. Lapsilla oli tosi hankala olla, mutta paha saa aina palkkansa. Nyt on lapset huomanneet kuka on se johon voi luottaa ja kuka on se aito/turvallinen aikuinen.
asemassa, ja vielä kun heistä riidellään.
Varmasti on äärimmäisen kipeä paikka.
Aikuinen sentään (tai pitäisi) pärjää mutta lapset kun otetaan heittopusseiksi ja kiristyskappaleiksi.
Taitaa toi teidänkin taannoinen tilanne olla aika valitettavan yleinen..
Onneksi joissain tapauksissa asiat sujuu kuitenkin hyvin, niin käytännössä kuin henkiselläkin tasolla.
Meillä oli kotona enää yksi lapsi, koulua käyvä vielä, mutta asiat asettui omalla painollaan, kun
hän tiesi mitä haluaa ja yhteydenpito molempiin vanhempiin on hyvä. Meidän vanhempien keskinäiset välitkin on olleet eron jälkeen paremmat kuin vuosikausiin.
Osasimme olla riitelemättä, ja kun olemme rauhaa rakastavia ihmisiä molemmat, oli kaikki siistiä, jos näin voi sanoa. Hirveä ahdistus kuitenkin helpotti heti eropäätöksen jälkeen.
Lapsia ei pidä laittaa valitsemaan, vaan eropäätös ja sumisasiat kerrotaan heille yhdessä ja muotoillaan yhteiseksi sopimuksesksi. Sitä ennen sovitaan asumisjärjestelyt,ja jos molemmat aikuiset ovat luotettavia vanhempia, voihan viikko/viikko-periaatteellakin kokeilla, jos asumisjärjestelyt sen sallivat ( koulumatkat ja niin edelleen). Eroavien on tässä oltava aikuisia yhteisessä rintamassa,eikä koskaan, koskaan mollata isää/äitiä lasten kuullen. Omat paskafiilikset on unohdettava ja säästettävä aikuisten korville. Mitä keskustelun aloittajan ongelmaan tulee, totean, että käytänön asiat järjestyvät aina, jos niin haluaa.Päätöksen teon jälkeen kaikki alkaa loksahtaa paikalleen,ja asiat rullaavat. Elämä tietenkin muuttuu,ja muuttuu ehkä materiaalisesti huonompaan suuntaan, mutta henkinen hyvinvointi ( yleensä molemmilla eroavilla vanhemmilla) kasvaa, ja sitä kautta välittyy lapsiin ja ajanmyötä niihin paheksuviin sukulaisiinkin. Se vie aikansa, mutta mikäli nykytila ei tyydytä, ratkaisuja pitää tehdä. Meillä on vain tämä yksi elämä. Silti kannustan pareja pysymään yhdessä, jos vain suinkin se rakkaus, kiintymys ja ystävyys sieltä jossakin olomuodossa kuitenkin löytyisi!