tälle palstalle.
Ihmettelen exäni käytöstä lapsemme huoltajuudessa.
Lapsemme on isänsä luona vain joka toinen viikonloppu eli n.4 päivää/kk.
Kaiken muun ajan minun luonani.
Sitten lasten isä kehtaa vielä sanoa että lasten harrastukset sotkee hänen lomiaan ym menoja.
Helpompihan hänen on olla ja mennä kun ei tarvitse ajatella lasten juttuja muina aikoina kuin niinä vkl. kun ovat siellä.
En sano tätä sillä että lapset olisivat minulle taakka, pidän ja rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän kanssaan on kiva touhuta.
Ihmettelen lähinnä tuota exän logiikkaa asiassa.
Vai onko tässä logiikkaa....
Ihmettelen exäni käytöstä lapsemme huoltajuudessa.
Lapsemme on isänsä luona vain joka toinen viikonloppu eli n.4 päivää/kk.
Kaiken muun ajan minun luonani.
Sitten lasten isä kehtaa vielä sanoa että lasten harrastukset sotkee hänen lomiaan ym menoja.
Helpompihan hänen on olla ja mennä kun ei tarvitse ajatella lasten juttuja muina aikoina kuin niinä vkl. kun ovat siellä.
En sano tätä sillä että lapset olisivat minulle taakka, pidän ja rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän kanssaan on kiva touhuta.
Ihmettelen lähinnä tuota exän logiikkaa asiassa.
Vai onko tässä logiikkaa....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä valita, mun ent.ukko ei ole lastensa kanssa koskaan! Erosta 3 vuotta, hän ei halunnut eroa, ja näin kostaa ilmeisesti mulle eron. Ei ymmärrä että näin kostaa vain lapsilleen!! Päivääkään ei siis ole ollut lastensa kanssa, eikä ole, sille en mahda mitään!! Lapset kylläkin jo murkkuikäisiä mutta silti!
Jos ei muuta ongelmaa ole kuin puolisoiden välistä sanaharkkaa, niin pientä tuo on. Lue vanhoja viestejä muutamalta viikolta, niin saat vähän perspektiiviä.
Vain exäsi osaa vastata mikä logiikka tuossa on. Tehkää vaihtelun vuoksi toisinpäin: pitäköön exäsi lapset muutoin paitsi 4 pv/kk sinun luona. Sitten ei sinunkaan "tarvitse" ajatella lasten juttuja muina päivinä.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä sellaisia lähivanhempia jotka kokevat lapset rasitteeksi.
Tämähän on tyypillinen miesten logiikka.
Huomaatko, että avioliiton aikana sinä mitä todennäköisemmin vastasit ja huolehdit lasten asioista 100%:sti 355 pv/vuosi. Nyt on sitten tämä 4 päivää kuukaudessa miehelle täysin uutta ja vaativaa puuhaa; ja hän JOUTUU huomioimaan myös lasten tarpeita ja ottamaan vastuuta!
Kyllähän sellainen ottaa pääähän - miehethän eivät tunnetusti OMISTA ASIOISTAAN/MENOISTAAN lasten tai vaimon vuoksi hevilä luovu :(
Tuo nyt on tyypillinen miesten logiikka.
Huomaatko, että avioliiton aikana sinä mitä todennäköisimmin huolehdit ja vastasit lapsista ja heidän asioistaan 365pv/vuosi?!?!
Nyt tämä 4 päivää/kk on miehellä aivan uutta ja vaikeaa asiaa. Hän JOUTUU huomioimaan lastenkin tarpeita ja toiveita - ja miehethän eivät vaimojensa tai lastensa takia OMISTA ASIOISTAAN JA MENOISTAAN hevillä luovu!
... että kyllähän tällainen uusi, vaativa ja vastuullinen tehtävä syö miestä... Ymmärtäähän sen ;)
Olen kyllä mies. Avioliiton aikana hoidin meidän lapsia luultavasti enemmän kuin silloinen vaimoni, jonka työ vei suuren osan myös hänen vapaa-ajoistaan, oli paljon työmatkoilla jne. Lasten (kaksoset) harrastus oli minunkin harrastus.
Lasten synnytyyä kummallekin tuli tilaisuus kehittyä työssään ja edetä. Sovittiin, että vaimo saa sen mahdollisuuden ensin, ja kun lapset kasvaa tulee minun mahdollisuuteni.
Eräänä päivänä kerroin vaimolle saaneeni työnantajalta jälleen hyvän mahdollisuuden. Olisin päässyt paremmille tuloille kun olin jäänyt melko vaatimattomaan tulotasoon. Asiasta syntyi riitaa, mutta olin valmis jättämään tilaisuuteni väliin. Vaimo jäi epäileväksi, välimme huononi huomattavasti enkä tiedä miksi. Lopulta erosimme.
Vaimo halusi lapset, vetosi parempiin tuloihin ja parempaan mahdollisuuteen hankkia lapsille hoitaja jos työt vie ulkomaille. Vaimo lunasti minut talostamme (hänellä oli varaa, minulla ei), lapset halusi jäädä siihen ja koulut oli lähellä. Siis sovittiin joka toinen viikonloppu lapset minulle ja lomilla kolme viikkoa. Se sopi siinä mielessä että työnantajani ymmärsi tilanteemme ja pääsin vähän jälkijunassa etenemään urallani. Sekin vei ulkomaille ja seminaareihin koulutuksiin. Aloin olla poissa kotoa.
Kuitenkin lasten harrastukset ja huollot alkoi olla exälle ongelma, kun hän matkusti niin paljon. Hän oli jatkuvasti kysymässä minulta apua, mutta eihän minullakaan enää tässä vaiheessa ollut arkisin mahdollisuutta kun olin varautunut sopimukseemme. Sitä ei exä ymmärtänyt.
Minä taas en ymmärrä vieläkään miksi exä pitää itseään niin itsekkäänä, että vain hänellä on oikeus elää työlleen (edelleen) kun minulla tämä on tilapäistä, kestää noin vuoden. Sen jälkeen matkat ovat melko satunnaisia, mutta pitkät työpäivät silloin tällöin pysyviä. Exä halusi eron ja lapset, ja sai molemmat. Nyt hän haluaa sotkea minun elämäni.
Ehdotukseni oli että luovun paremmasta työstä, jään keskituloiseksi koti-isäksi joka tosiaan on säntillisesti kotona töiden jälkeen ja viikonloppuisin, ja otan lapset niin että ovat äidillään joka toinen viikonloppu. Ei sopinut exälle.
Se oli minun ehdotukseni, parempaan en nyt pysty. Häntä lapset rasittavat, eikä jaksa lasten harrastuksia. Minä elin lasten mukaan, ja olen valmis taas elämään. Mutta välivaiheeseen en suostu, että olen exän juoksupoikana ja varalla ja sen takia luovun urastani. Pidän kiinni valitsemastani urasta, joka on mahdollista hoitaa sopimuksemme puitteissa. Toki minulla on mahdollisuuksia joskus ottaa lapset viikollakin ja silloin lapset ovat luonani, mutta melko satunnaista se on. En ymmärrä miksei exä voisi tässä vaiheessa tulla vastaan ja laittaa työnsä toiselle sijalle kuten aikoinaan sovittiin. Mutta emmepä enää ole naimisissakaan.
päättää kuin kumpi maksaa lastenhoitajan..
Jos sopimuksessa ei mainita lastenhoitajasta, sen maksaa se kenen huollossa lapsi kulloinkin on. Ongelmat näyttää olevan äidin, eli äiti maksaa.
Ymmärrän ongelmasi hyvin. Olen vielä naimisissa, mutta tilanteemme on aika samanlainen siltä osin, että meillä mies harrastaa tuota lapsilla elämäni hankaloittamista. Hän tietää, että se on arka paikkani ja iskee siihen surutta aiheuttaen minun ohella myös lapsille mielipahaa.
Helppohan se on ohjeistaa sinua sillä, että vaan kieltäydyt lasten hoitamisesta, mutta ymmärsin, että olet herkka lasten tarpeille ja sitä kautta tiedät tämän pelin haavoittavan eniten heitä.
En keksi sinulle mitään ohjetta, sillä en ole ratkaissut omaakaan ongelmaani. En voi kun lohduttaa, että lapset kasvavat ja ymmärtävät historiassakin tapahtuneet käänteet uudessa valossa jonain päivänä. Siihen asti täytyy varmaan vaan purra hammasta?
Olen nainen ja juuri eronnut vastaavasta liitosta ja kuviosta. Erossa kaikki meni euroiksi, vanhemmuudesta, siitä nauttimisesta ja huolehtimisesta ei makseta - tämä tuli selväksi. Nyt minusta on tullut etäkotiapulainen, koska olen aina järjestänyt työt/harrastukset niin, että voin olla mahdollisimman paljon lasten kanssa. Isän elämä on edelleen pelkkää itsekkyyttä - mutta annan ajan kulua ja olen lapsille läsnä edelleenkin, se on enemmän kuin raha pankissa.
eikä osaa aikusen tavoin ymmärtää. Jos läpset olisivat tärkeitä, ei hän omista noin sanoisi. Itsekästä ja kaikki onmuiden syytä- tavalla hän ei ole oikein aikuismaninen. Pelkkä lapsi itsekin.
Hienompi juttu yleistää niin että miehet unohtaa lapsensa... kyllä asia vaan on niin että myös naiset tekee niin. Minä miehenä olen kahden lapsen lähi ja tuo sama kuvio kuin ap:llä toistuu meillä. Lapset 4 pv/kk äidillään ja nyt on ilmennyt että niinäkin viikonloppuina alkaa olla näitä äärimmäisen tärkeitä menoja ystävien kanssa.
Ja samoin nyt kun ex on kesälomalla niin lapset ei kuitenkaan ole tervetulleita hänen luoksensa. Kun kysyin meneekö lasten kanssa kesäloma reissuun niin rahaa ei kuulemma ole lapsia viedä mihinkään. Muttä rahaa on kuitenkin lähteä tyttöystävän kanssa lomalle... no jokainen tietenkin laittaa asiat omaan tärkeusjärjestykseensä.
Ja se että joku taisi arvostella ap:tä siitä että tämä tuntisi lapset rasitteeksi... paskapuhetta,kukaan ei ala lähivanhemmaksi ellei tosissaan rakasta lapsiaan. Tässä nyt vaan on ihan jokaisella omakin elämä elettävänä ja jopa se lähivanhempi ihan oikeasti tarvitsee joskus omaa aikaa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin...
6-vuotta erosta.Etä pitänyt lapsiaan koko aikana noin viikon ajan yhteensä.
Nyt olisi valmis ottamaan heitä useamminkin,varsinkin työhommiin,mutta nuoret eivät halua mennä.
Senttiäkään en ole saanut häneltä elatusmaksuja.
Meillä on vielä olevinaan yhteishuoltajuus,koska en erossa saanut millään yksinhuoltajuutta,vaikka tunsin kyllä paremmin exäni vinkeet kuin kukaan muu.
Jos ei avioliiton aikanakaan halunnut lapsiaan hoitaa,miten sitten erossa.
On mukava bähdä,kun meille tulee se viimeinen rytinä tätä liittoa,mitä maksaa lapsien 10-vuotinen yksinelättäminen vai maksaako mitään.
Sanotaanko taas kerran,että olet ollut tyhmä,kun olet moiseen alkanut,kuten erossa sanottiin.
Mies sai uhkailemalla hyvät saumat itselleen,vailla mitään velvollisuuksia,ainoastaan voi poimia ilon hetket päältä.