Mun suku kännää. Siis nykyisin aina vaan enemmän. Mitkä tahansa yhteisjuhlat on, rippijuhlat, kastajaiset, tädin 70-synttärit, häät, hautajaiset ym. niin aina suurin osa paikalla olevista juhlavieraista sammuu tai juo itsensä kaatokänniin (siis mun sukuni puolelta).
Arvatkaa vaan hävettääkö?
Heidän aikuiset lapsensakin jatkavat aivan samaa perinnettä ja ottavat kännit vanhempiensa kanssa yhdessä. Monella heistäkin on jo omakin perhe, mutta siitä huolimatta sukujuhlissa kännääminen menee kaiken muun edelle. Osalla on jo liittokin kariutunut kännäämisen takia, kun se jatkuu siellä kotonakin. (aina on SYY, jonka vuoksi voi ottaa)
Miehenikin ottaa nykyisin aina, jos tarjotaan ja siitä on nyt tullut ongelma minulle. En halua enää minnekään hänen kanssaan, kun siellä ollaan sitten tarjottujen juomien mukaisessa kunnossa, aina.
Myös kahdenkeskiset matkat ja lomaset menevät ryypiskellessä, siis ei hän lomillaan aivan kännejä ota, jokaisena päivänä kuitenkin ottaa ja ei voi siis ajaa, joten minä toimin kaikki lomat "hovikuskina".
En pidä meidän lomista enää, en pidä sukujuhlista enää ja meidän kahdenkeskiset "pikkulometkaan" eivät enää ole mukavia, kun kaikki aika menee miettimiseen, että missä terassilla seuraavana pysähdytään...
Sukuaan ei voi valita, mutta millaisen puolison voi valita, ettei siinä käy näin???
En pidä suvustani enää yhtään, enkä ole heidän kanssaan yhteyksissä enempää, kuin "pakollisten juhlien takia".
Silti ikävöin heitä ja sitä aikaa, kun asiat oli toisin ja meillä oli mukavia juhlia ja tapaamisia, joissa poristiin, vitsailtiin, puhuttiin vakavia, naurettiin, syötiin, välitettiin toisistamme.. Ja vain muutama aikuinen mies kävi salaa ryypyllä ladon takana, mutta eivät juoneet känniin asti ...
Arvatkaa vaan hävettääkö?
Heidän aikuiset lapsensakin jatkavat aivan samaa perinnettä ja ottavat kännit vanhempiensa kanssa yhdessä. Monella heistäkin on jo omakin perhe, mutta siitä huolimatta sukujuhlissa kännääminen menee kaiken muun edelle. Osalla on jo liittokin kariutunut kännäämisen takia, kun se jatkuu siellä kotonakin. (aina on SYY, jonka vuoksi voi ottaa)
Miehenikin ottaa nykyisin aina, jos tarjotaan ja siitä on nyt tullut ongelma minulle. En halua enää minnekään hänen kanssaan, kun siellä ollaan sitten tarjottujen juomien mukaisessa kunnossa, aina.
Myös kahdenkeskiset matkat ja lomaset menevät ryypiskellessä, siis ei hän lomillaan aivan kännejä ota, jokaisena päivänä kuitenkin ottaa ja ei voi siis ajaa, joten minä toimin kaikki lomat "hovikuskina".
En pidä meidän lomista enää, en pidä sukujuhlista enää ja meidän kahdenkeskiset "pikkulometkaan" eivät enää ole mukavia, kun kaikki aika menee miettimiseen, että missä terassilla seuraavana pysähdytään...
Sukuaan ei voi valita, mutta millaisen puolison voi valita, ettei siinä käy näin???
En pidä suvustani enää yhtään, enkä ole heidän kanssaan yhteyksissä enempää, kuin "pakollisten juhlien takia".
Silti ikävöin heitä ja sitä aikaa, kun asiat oli toisin ja meillä oli mukavia juhlia ja tapaamisia, joissa poristiin, vitsailtiin, puhuttiin vakavia, naurettiin, syötiin, välitettiin toisistamme.. Ja vain muutama aikuinen mies kävi salaa ryypyllä ladon takana, mutta eivät juoneet känniin asti ...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitat tärkeästä ja yhä suuremmasta ongelmasta. Suomen kansa on aika pahasti alkoholisoitunut. Meidän suvussa asiat ovat ihan toisin. Mutta ei sen mainitseminen sinua auta.
Tuskin voi ajatella niinkään, että suomalaisissa olisi äkkiä puhjennut jonkinlainen perinnöllinen sairaus. Eiköhän syynä ylettömään kännäämiseen ole se, että melkein kaikki hyväksyvät alkoholin osaksi arkipäivää.
Kun noin on ja viinaa on helposti ja halvalla saatavilla, ihmiset juovat kuin viimeistä päivää.
Minusta juhlissa umpipäissään sönkkäävät ihmiset eivät ole mukava eikä minusta normaali tapa seurustella.
Jos joskus harvoin osun juhliin, joissa tilanne näyttää ryyppäjäisiltä, yksinkertaisesti totean, ettei ole minun juhlani ja lähden pois.
Miksi pitää ryypätä umpihumalaan asti? En tiedä. Mutta ryyppääjän maksa ja usein perhe-elämä (lapset!) posahtaa yhä useammin.
Miksei raittius tai kohtuullisuus ole mitään?
mutta, jos kaikki juhlat nyt kuitenkin menevät kännätessä ja jos aiot poistua aina, kun "juhlat näyttävät ryyppäjäisiltä", niin joutuisit ap:n juhlista aina pois.. Siis kannattaako ollenkaan enää lähteä mihinkään juhlimaan??
Siinähän se pulma juuri onkin, kun haluaisi olla juhlissa mukana, haluaisi tavata sukulaisiaan, mutta kun ei halua osallistua niihin "ryyppäjäisiin".
Ja kun kaikki juhlaan osallistujat keskustelevat vain edellisestä ryypykerrasta ja kuinka paljon otettiin ja mitä otettiin ja millon on seuraava kerta ja missä ja kuinka paljon aiotaan ottaa taas..
Surullinen tarina kuitenkin..
Olipa surullista tekstia - surulliseksi sen teki se etta tallainen "perhe juopottelu" ei ole niin harvinaista kuin toivoin sen olevan.
Muutamalla perhenjasenellani on samanlaisia ongelmia alkoholin kanssa - sita ei vain osata kayttaa. KUn alkoholia on saatavan, olkoot se sitten viinia, vodkaa tai vaarin kaljaa ladon takana, niin kanniin asti sita on juotava. Se on melkein kuin raamatun epavirallinen 11. kasky.
Olin erittain kiitollinen kun haissani nama kaksi ihmista saivat kuin saivatkin oltua juomatta. (he he, kun vastuu-alueeksi antoi haavaen kuskaamisen seka epavirallisina turistioppaina toimisen, eivat kehdanneet...)
Se vain harmittaa etta lapset oppivat tallaiseen kaytokseen pienesta lahtien - eiko ihmisilla ole enaa minkaanlaista itsesuojelu vaistoa? Kun olet kannikoomassa, sinulle voi tapahtua IHAN mita tahansa.
En ikinä viihtyisi moisessa seurassa hetkeäkään. Onneksi on valinnanvapaus.
Mieheni suku harrastaa samaa. Oikeastaan pelkkä käynti anopin luonakin on sitä samaa. Miestäni juotetaan aina kunnon känniin. Hyvin raskasta ja ärsyttävää!
Väkisinkö ne sitä viinaa miehesi kurkusta alas kaataa? Kyllä mies voi sanoa "Ei kiitos!", jos haluaa....
tosi ja vaikea asia. Mutta miten voi kieltäytyä ryypystä, jonka joku tarjoaa ihan siksi, kun molemmat on niin mukavia kavereita?
Ja miten kieltäytyä sukulaisen ryypystä, kun ei ole kunnon syytä, vaikkapa kuskina, ja jos hyvää syytä ei ole ja haluaa olla hyvissä väleissä sukulaisten kanssa?
Ryyppäävä suku kun olettaa, että paras kaveruuden ja yhteisyyden toteuttamistapa on tarjota arvokkainta omaansa, eli ryyppyä.
Jos siitä kieltäytyy, kieltäytyy samalla ystävyydestä kyseiseen henkilöön, tavallaan loukkaa olemalla ottamasta "lahjaa" vastaan..
Kukaan ei siis "juota" viinaa toiselleen, mutta paha keksiä syytä olla ottamatta tarjottua "ystävyyttä".
Kännäävien ihmisten piireissä ryypystä kieltäytyjä on jotensakin omituinen "pingottaja" tai "olevinaan" .. Silloin se pelkkä "ei kiitos" on ylimielisyyttä..
Juu,kuulostaa tutulta tuo sukujuhlissa kännääminen. Oma äitini on täysi alkoholisti,eikä isäkään pulloon sylje... Kaikki hääjuhlat ja synttärit saa hävetä silmät päästään kun vanhukset heiluu umpihumalassa. Lisäksi äitini on todella ilkeä ja pahasuinen humalassa,haastaa riitaa ja huutaa... Ja kun vielä ainoa sisko sai vankilatuomion vuosi sitten niin se kyllä kruunasi koko sopan... suku todellakin ON pahin!
provo? Eikö ollutkin?
Mitä tarkoitit tällä provolla?
eikö se sitten ollutkaan vinoilua? Anteeksi.
En vaan voinut tajuta, että oikeesti voi äiti ja isä hillua kännisä kaikki juhlat ja sisko joutua linnaan.
Anteeksi oikeesti, jos sulla on nii. Mulla ei oo kokemusta ollenkaan sellasista suvuista ja toivon ettei sellaista kokemusta tulisikaan koskaan.
Ei hätiä mitiä! Kaikki todellakin on ihan raakaa tosi elämää,mun elämää. Ite en ota juuri lainkaan,ei oo tehny mieli seurata muiden jalanjälkiä... kova koulu on käyty,onneks oon ite "normaali" tapaus ja oon oppinu omalla tavalla ymmärtääkin minkä takia vanhempien ja siskon tilanne on sellanen kun se nyt on. Elämä vie välillä vika suuntaan ja sen suunnan korjaaminen on äärettömän vaikeeta! Lisäks niiden touhujen kattelu sivusta on tosi hankalaa,itelle tärkeet ihmiset tuhoo elämänsä eikä ite voi tehä juuri mitään auttaakseen,surullista. Oonkin aina sanonu et läheisitä pitää nauttia sillon kun niitä on ja mua ärsyttää kun ihmiset ei arvosta perusarvoja ja normaalia elämää vaan siitä jaksetaan valittaa. Tekisin ite mitä vaan et kaikki ois perushyvin mut osaansa on vaan tyydyttävä. Elämän koulu kun ei aina oo kovin helppoa... eikä elämä reilua. Mutta tämmöstä tää on,ei masennuta!! Mukavaa jatkoa sulle,pidä itsetäsi huolta :)