Näin pääsi käymään. Syyksi ilmoitti että ei voi keskustella asioista kanssani. Ei tavallaan voi avautua mulle. Vitun outoa. Mä rakastan tätä tyttöä enemmän kuin mitään koskaan ja voisin tehdä mitä vaan jotta saisin takaisin.
Tämä olin melkein mun ensimmäinen aito suhde. Ja sen takia olin ensin ehkä hivenen liian mustasukkainen, mutten kuitenkaan häiritsevän paljon. Ja siitäkin pääsin eroon, mutta liian myöhään.
Hän haluaa olla kavereita. Tuntuu helvetin vaikeelta, kun muutenkin on sama kaveripiiri. Tiedä sitten miten mulla naksahtaa jos nään sen jonkun toisen kanssa. Pelottaa tuleva kesä.
Kokemuksia / kommentteja, miten lähestyä (jotta saisin takaisin) tai miten jaksaa olla ilman häntä.
About 6 kk oltiin yhdessä, ja sitä ennen oltiin kavereita. Ja muut tytöt ei vois vähempää kiinnostaa, eikä ole kiinnostanutkaan. Siinä tytössä on mun kaikkeni, ja kehtasi vielä väittää ettei me sovita yhteen.
Vittumaista herätä aamulla aikasin yhtäkkiä ja sit taas alkaa miettiä kaikkia asioita mitä olisi voinu tehdä toisin tms. Eihän se ruokakaan maistu. Ja vappu oli paskin koskaan. Kauankohan sitä tarvisi antaa aikaa tytölle ennenkuin ottaisi yhteyttä juttutuokiota varten?
Tämä olin melkein mun ensimmäinen aito suhde. Ja sen takia olin ensin ehkä hivenen liian mustasukkainen, mutten kuitenkaan häiritsevän paljon. Ja siitäkin pääsin eroon, mutta liian myöhään.
Hän haluaa olla kavereita. Tuntuu helvetin vaikeelta, kun muutenkin on sama kaveripiiri. Tiedä sitten miten mulla naksahtaa jos nään sen jonkun toisen kanssa. Pelottaa tuleva kesä.
Kokemuksia / kommentteja, miten lähestyä (jotta saisin takaisin) tai miten jaksaa olla ilman häntä.
About 6 kk oltiin yhdessä, ja sitä ennen oltiin kavereita. Ja muut tytöt ei vois vähempää kiinnostaa, eikä ole kiinnostanutkaan. Siinä tytössä on mun kaikkeni, ja kehtasi vielä väittää ettei me sovita yhteen.
Vittumaista herätä aamulla aikasin yhtäkkiä ja sit taas alkaa miettiä kaikkia asioita mitä olisi voinu tehdä toisin tms. Eihän se ruokakaan maistu. Ja vappu oli paskin koskaan. Kauankohan sitä tarvisi antaa aikaa tytölle ennenkuin ottaisi yhteyttä juttutuokiota varten?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tiiä oonko mikään paras neuvoja, jos nyt kukaan on, mut luulisin että kannattaa antaa ajan kulua jonkin aikaa ennen kuin ottaa mitään yhteyttä. Silloin tyttökin saa miettiä asioita omalla tahollaan, jos on miettiäkseen. Jos otat heti yhteyttä ja pyydät tapaamaan tms, se voi vaikuttaa siltä että roikut hänessä etkä pysty luopumaan ja sillä taas voi olla huono vaikutus.
Sitten jos/kun lähestyt häntä uudelleen, luulen että paras taktiikka on yrittää olla kuin kaveri, vaikka se tuntuiski vaikealta.
Jos tyttö ilmoitti syyksi että ei voi puhua tai avautua sulle..oletko ite huomannu että hän ei voi avautua? Vai onko omasta mielestäsi teillä mennyt hyvin? Suhdehan perustuu mielestäni siihen että pystytään nimenomaan puhumaan mielellään asioista kuin asioista ja luottamuksella. On hankalaa jos todella ei uskalla avautua. Toisaalta; jos joskus ehkä aloitatte uudestaan, tilanne voi olla ihan toinen, on uusi pohja suhteelle ja asioista ja ongelmista ehkä puhuttu.
Toivotan sulle parempaa huomista ja jaksamista!
Tätä uudestaan "alusta" aloittamista olen juuri ajatellut, koska silloin saisi sitä uutta pohjaa siihen, ja enemmän sitä yhteyttä luultavasti. Kyllä me silti mun mielestä puhuttiin aika paljon kaikesta, mutta ehkä jotain jäi puuttumaan.
Mä oon tosiaan vähän pihalla tässä vähän niistä asioista minkä takia meni poikki. Mutta mutta.. Jos annan liikaa aikaa niin hän siirtyy mun tuurilla jo eteenpäin ja ehkä ajattelee että en itsekään enää halua jatkaa.
Vaikeetahan tää on. Samat kaverit on paha juttu, kun ei voi oikein vältelläkään. Toisaalta voisinhan mä pysyä sisällä viikon, mutta ei.
Kiitoksia erittäin paljon vastauksesta, kiva huomata että jollain on aikaa meidän surkeisiin rakkausongelmiin. :)
Mun mielestä teidän kannattaa keskustella. Pyydä sitä kertomaan tarkasti mikä meni pieleen, niin et toista samoja virheitä uudelleen.
Voi olla, että sun tytön tunteen vain viileni. Sille se tyttö ei mahda yhtään mitään. Ilman samanlaisia tunteita suhde ei voi jatkua.
En vielä ole jättänyt "kultaani" mutta haluaisin jättää. Hän rakastaa ja palvoo minua. Minä taas en rakasta,alku ihastuksesta jämähdettiin yksiin.Parempi kai oli jättää.Soisin toki hänelle naisen joka rakastaa häntä. Vihaan esim. seksiä,,,Tunteeni kuolivat kauan sitten...olen onneton tässä suhteessa.En halua enää miestä itselleni,,,en kyllä naistakaan. Ollaan vain kimpassa kun en voi sanoa hänelle että en rakasta,mee pois.
Anna sen olla,jos se tulee takaisin se tulee. Aikaa voi mennä jopa vuosi tai pari. Viikot on näissä leikeissä silmänräpäyksiä.Jos ei tule
olet pitänyt facen.
'päästä rakkaasi menemään. Jos hän tulee takaisin, hän on sinun. Jos hän ei tule, hän ei koskaan ollutkaan sinun'.
No noinhan voisi menetellä. Mutta jotenkin haluaisin näyttää hänelle kuinka paljon häntä rakastan. Se sitten voi pilaa paljon. Eikös siinä kuitenkin käy niin että tyttö huomaa etten minä kaipaakaan enää hänen perään, ja sitten unohtaa vaikka väkisin.
Edelleen on erittäin vittumaista se kun näkee hänet seuraavan kerran. Viikko sitten näin viimeksi, ja nyt pitäisi lopettaa jo pakoilu.
Kun sama kaveripiiri on. Huhhuh..
Kai se vaan pitää yrittää olla kivaa kaveria.
Siihen hajoo.
kerro sille miltä tuntuu! ei se yksin miettiminen mitään hyödytä. pitää vaan kertoa rehellisesti kaikki tuntemukset sille tytölles! jos se ei halua niin et voi sitä pakottaa! jos liikaa yrität niin se alkaa vihaamaan sua! minäkin aloin vihaamaan mun exää kun se liikaa yritti saada mua takaisin.
Kurjaahan se on elämä tuossa tilanteessa. Tässä kuitenkin pari tosiasiaa jotka tuntuvat tietenkin tällä hetkellä sinusta maailman vittumaisimmilta sanonnoilta, mutta jotka ovat, ah, niin totta:
1. Aika parantaa haavat!
2. Maailma on tyttöjä täynnä!
On tietenkin hankalaa kun teillä on samat piirit, mutta usko pois, aika todella haalistaa NE tunteet häntä kohtaan. Fiksun oloisena jätkänä saat vamasti muita "virityksiä" ja suhteita pian aikaiseksi ja se jos jokin auttaa unohtamaan menneet. Sillon kun sydän on vielä vereslihalla, on tietenkin mahdotonta kuvitellakaan itseään muiden kanssa. Ja vielä pahempaa HÄNTÄ muiden kanssa. Se ON vittumaista mutta menee ohi, pikkuhiljaa alkaa tuntumaan paremmalta, kun jaksaa vain odottaa. Nuo tunteet on vain kärsittävä ajan kanssa, ei niihin muuta lääkettä ole.
Mitä tulee tytön takaisin yrtittämiseen, niin säilytä siinä hankkeessa kuitenkin oma ylpeytesi, älä ala epätoivoiseksi. Ei toisen tunteita voi pakottaa.. Mutta onnea sinulle kuitenkin!
Tuo kuulostaa niin tutulta. Jollain lailla teille ei kehittynyt sitä oikeanlaista fiilistä, suhdehan oli kuitenkin aika lyhyt, ja sun tyttöystäväsi ei tuntenut oloaan täysin kotoisaksi. Sun tyttösi jätti sut koska se ei tuntenut että olisit sille se oikea. Kaikki muut syyt on ihan turhanpäiväisiä ja ne eivät merkkaisi mitään jos se oikea tunne olisi siellä taustalla. Näin itse ainakin uskon. Olin samassa tilanteessa kuin sinä puoli vuotta sitten ja olisin toivonut että olisin tiennyt tästä palstasta tuolloin, tämähän on aivan loistava! Tiedän että yksi pahimmista asioista heti eron jälkeen on se kun aika menee niin toivottoman hitaasti, ja kun joka päivä ehtii noin miljoona kertaa miettiä sitä että miksi miksi miksi ja mikä meni pieleen ja pitäisikö tehdä jotakin. Mutta kuten kaikki muutkin täällä sanovat, aika auttaa. Uskon myös siihen, että jos tyttöystäväsi tunteet jossain vaiheessa palaavat, hän kyllä tulee luoksesi, ei ole syytä käyttäytyä epätoivoisesti. Se voi hyvinkin ruveta ärsyttämään häntä entisestäänkin. Mutta mielestäni olisi ihan ok kertoa hänelle avoimesti omista tunteistasi (ellet ole jo sitä tehnyt?). Esimerkiksi sähköpostitse. On tärkeää ettet vaadi häneltä mitään, etkä anele häntä ottamaan sinut takaisin taikka rupea jankuttamaan tai kyselemään liikoja. Kerrot vain että ikävöit kovin ja että luopuminen kestää aika kauan ja että sinulle on vaikeaa nähdä häntä ja että toivoisit että hän antaisi sinulle tilaa nähdä kavereitasi ilman häntä? Jos tuo tyttö on koskaan itse tullut jätetyksi, hän kyllä tietää tasan miltä sinusta tuntuu. On tosi ymmärrettävää että tytön näkeminen tuntuu kauhealta, ja tuo teidän yhteinen kaveripiiri on varmasti melkoinen ongelma. Ehdotan että yrität vältellä tyttöystäväsi näkemistä nyt aluksi mahdollisimman paljon, se auttaa parantamaan haavoja. Ehkä voit kysyä muilta kavereilta josko he tietävät koska hän ei olisi paikalla niin voit mennä mukaan huoletta?
Juu kiitoksia oikeen kovasti kaikista vastauksista. Harmi vaan että on tullut niin paljon erilaisia ehdotuksia mitä pitäisi tilanteessa tehdä, että ei oikein selviä.
Viimeksi vappuna lähetin tekstiviestin jossa toivotin hyvää vappua, sen jälkeen en ole nähnyt enkä ottanut yhteyttä.
Sähköposti olisi aivan loistava, muttakun rakkaani ei käytä konetta, sähköpostit tarkistaa ehkä kerran vuodessa tai jotain.
Tässä lähiaikoina ajattelin ottaa yhteyttä ja ehdottaa juttutuokiota jossa kerron kaiken mitä tunnen häntä kohtaan. Pakko vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Tässä oon miettinyt kaikkea, niin mitenköhän teiän mielestä parhaiten voisi syventää suhdetta? Eli jotenkin saada menemään eteenpäin. Kihlaus tuli nyt ensimmäisenä mieleen, muttakun ei siihen ole kumpikaan vielä kuitenkaan valmis. Lapsenhankkiminen olisi sitten toinen, aika radikaali vaihtoehto. Mutta ei sekään kyllä tässä vaiheessa olisi järkevää. Siis ihan jos saadaan taas juttu kulkemaan kivasti niin jotain 'syventävää', ehdotuksia?
Valitan lauseissa esiintyviä virheitä, muutama olut alla. :)
:Lapsenhankkiminen olisi sitten toinen, aika
:radikaali vaihtoehto. Mutta ei sekään kyllä
:tässä vaiheessa olisi järkevää.
Älä herranjumala edes puhu tuollaista! Maailma on täynnä heitteille jätettyjä koiria/kissoja, jotka on pentuna hankittu pelastamaan vaikeuksissa olevaa parisuhdetta, mutta unohdettu suhteen kariutuessa. Kun lemmikki muistuttaa liikaa ihmisestä, jota ei vihaa/haluaisi nähdä mutta ei voi, ei kumpikaan halua sitä hoitaa. Ja mitä sitten käy kun on lapsi kyseessä? Ei saatana, eikö se lapsi ansaitsisi rakastavat vanhemmat eikä sitä kauheata vastuuta olla suhteen tukipilari, syynä jatkaa. Sellainen suhde ei ole onnellinen.
Tiedän, että heitit tuon vain radikaalina vaihtoehtona, jota et ilmeisesti tekisi, mutta ajatuskin herätti niin kovia tunteita, että oli pakko vastata. Sikäli osaan kyllä kuvitella tunteesi, itse olen samassa tilanteessa, tosin jättäjänä. En haluaisi jatkaa useastakaan syystä, mutta tyttöystäväni menee aivan hysteeriseksi. Pari vuotta sitten olin jätettävänä, ja sainkin venytettyä suhdetta 3 vuoteen, minkä olisi pitänyt kestää (nyt jälkeenpäin ajatellen) korkeintaan puoli vuotta... jos sitäkään.
Yritä unohtaa se nainen, älä anele takaisin. Asia kannattaa ehkä selvittää, jos haluat oppia etkä toistaa mahd. virheitäsi. Mutta hoidat homman tyylikkäästi kotiin, jos pystyt olemaan kaveri hänen kanssaan ja esität lievästi välinpitämätöntä. Helpompi sanoa kuin tehdä.
Tuntu vähän niinkun mun tarinalta. Sillä erotuksella, että mun ex-tyttö ilmotti mulle, et se on löytäny toisen äijän. Meilläkin oli myös osasyynä se, ettei me voitu kuulema keskustella asioista kunnolla. Meidän suhde kesti neljä vuotta. Me erottiin lauantaina. Hän sano myös, et haluaa olla kavereita mun kanssa ja eka suostuinkin siihen, mut nyt rupesin miettimään, että pystynkö siihen. Sain myös kuulla, että ex-tyttö ja hänen uusi äijänsä olivat eilen juhlimassa ja hauskaa tuntu olevan. Satuttaa kyllä tosi pahasti! Mä toivon, että niillä menis tosi huonosti. Mä en koskaan pettänyt häntä ja aina pidin hyvänä. Mullakin oli kyllä mustasukkasuutta, mut tervettä sellasta.