Olemme eronneet kaksi vuotta sitten.
Pitkä liittomme oli sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen.
Lopulta tein eropäätöksen.
Lapsemme ovat asuneet vuoroviikoin minun ja isän luona erosta lähtien.
Huoltajuuskiistamme on ollut avoinna koko tuon ajan.
Nyt vasta olemme siinä vaiheessa, että oikeusprosessin pääkäsittely lähenee.
Oikeus on tilannut sosiaalitoimelta selvityksen.
Sosiaalitoimi on jo isän kanssa sopinut selvityksen aikataulujärjestelyistä.
Minua tavataan ensimmäistä kertaa vasta sitten elokuulla, jolloin on enää kolme viikkoa aikaa antaa lausunto oikeudelle.
Tällöin vasta pääsen siis kertomaan yhä vielä jatkuvasta perheväkivallasta.
Lasten kuuleminen on jo aikataulutettu isän kotiin sekä niin, että isä kuljettaa lapset kuultavaksi toimistolle.
Isä on tähän mennessä määrätietoisesti kieltänyt väkivaltaisuutensa; jotakin aiempaa lievää väkivaltaa hän myöntää olleen aikaa sitten.
Jos pääsisin ajassa taaksepäin, olisin mennyt lääkäriin ja tehnyt rikosilmoituksen heti ensimmäisestä pahoinpitelystä; näin jälkikäteen niitä on mahdottomuus todistaa.
Nyt jälkikäteen olen käynyt lääkärissä kahdesta lapsiin kohdistuneesta väkivaltaisuudesta; lääkäri on todennut jäljet ja äidin kertoman yhdenmukaiseksi.
Muita fyysisiä muistoja meillä ei onneksi tapahtumista ole jäänyt.
Nyt erottuamme fyysinen väkivalta on kohdistunut yhteen lapsistamme.
Nyt toimin heti kuultuani tästä lapseltani; parhaillaan kaksi lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä on syyteharkinnassa.
Isä on juuri tämmöinen narsistinen persoonallisuushäiriöinen, jolla on erinomaiset puhujan lahjat ja hyvältä näyttävät kulissit.
Kuinka toimin viisaasti sosiaalitoimen kanssa, jotta minut otetaan vakavasti eikä väkivaltaisuutta sivuuteta?
Ne poliisitutkinnan pöytäkirjathan minulla on. Niistä kyllä vallan hyvin käy ilmi, että tuo isä ei todellakaan välitä tuosta lapsestaan, niistä yhtälailla käy ilmi kuinka äiti lapsestaan huolehtii ja välittää.
Isä noissa kuulustelupöytäkirjoissa kiistää syyllisyytensä, mutta sensijaan kylläkin myöntää satuttaneensa; hänelle väkivallan käsite ei ole realisoitunut.
Olisiko jollakulla neuvoja minulle?
Kokemuksia kenties?
Pitkä liittomme oli sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen.
Lopulta tein eropäätöksen.
Lapsemme ovat asuneet vuoroviikoin minun ja isän luona erosta lähtien.
Huoltajuuskiistamme on ollut avoinna koko tuon ajan.
Nyt vasta olemme siinä vaiheessa, että oikeusprosessin pääkäsittely lähenee.
Oikeus on tilannut sosiaalitoimelta selvityksen.
Sosiaalitoimi on jo isän kanssa sopinut selvityksen aikataulujärjestelyistä.
Minua tavataan ensimmäistä kertaa vasta sitten elokuulla, jolloin on enää kolme viikkoa aikaa antaa lausunto oikeudelle.
Tällöin vasta pääsen siis kertomaan yhä vielä jatkuvasta perheväkivallasta.
Lasten kuuleminen on jo aikataulutettu isän kotiin sekä niin, että isä kuljettaa lapset kuultavaksi toimistolle.
Isä on tähän mennessä määrätietoisesti kieltänyt väkivaltaisuutensa; jotakin aiempaa lievää väkivaltaa hän myöntää olleen aikaa sitten.
Jos pääsisin ajassa taaksepäin, olisin mennyt lääkäriin ja tehnyt rikosilmoituksen heti ensimmäisestä pahoinpitelystä; näin jälkikäteen niitä on mahdottomuus todistaa.
Nyt jälkikäteen olen käynyt lääkärissä kahdesta lapsiin kohdistuneesta väkivaltaisuudesta; lääkäri on todennut jäljet ja äidin kertoman yhdenmukaiseksi.
Muita fyysisiä muistoja meillä ei onneksi tapahtumista ole jäänyt.
Nyt erottuamme fyysinen väkivalta on kohdistunut yhteen lapsistamme.
Nyt toimin heti kuultuani tästä lapseltani; parhaillaan kaksi lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä on syyteharkinnassa.
Isä on juuri tämmöinen narsistinen persoonallisuushäiriöinen, jolla on erinomaiset puhujan lahjat ja hyvältä näyttävät kulissit.
Kuinka toimin viisaasti sosiaalitoimen kanssa, jotta minut otetaan vakavasti eikä väkivaltaisuutta sivuuteta?
Ne poliisitutkinnan pöytäkirjathan minulla on. Niistä kyllä vallan hyvin käy ilmi, että tuo isä ei todellakaan välitä tuosta lapsestaan, niistä yhtälailla käy ilmi kuinka äiti lapsestaan huolehtii ja välittää.
Isä noissa kuulustelupöytäkirjoissa kiistää syyllisyytensä, mutta sensijaan kylläkin myöntää satuttaneensa; hänelle väkivallan käsite ei ole realisoitunut.
Olisiko jollakulla neuvoja minulle?
Kokemuksia kenties?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viimeistään silloin, kun huomaa lapseen kodistuneen väkivalan, oikea paikka ottaa heti yhteys on sosiaalitoimisto! Miksi olet odottanut oikeuden kutsua?! Itse tein ilmoitukset heti, kun jotain tapatui, vaikka asuimme jo erillämme ja huoltoriita ei vielä edes oikeudessa! Määräsivät isälle sitten ennen oikeudenkäyntiä muutaman kk tapaamiskiellon. Olet ollut typerä ja saamaton, kun et ole ottanut selvää asioista! Miehesi voi olla kusipää, mutta sinun tetäväsi on suojella lapsiasi, kun tiedät mistä kyse! eikä silloin odoteta oikeuden tai sossun kirjeitä, koska tulevat, vaan pitää toimia heti!
Ensin itselle selväksi, että on oikeus ja velvollisuus huolehtia lasten oikeuksista.
Kun olet noin huolissasi, sinulla on lääkärintodistukset ja kuulustelupöytäkirjat, miksi ihmeessä edes olet enää suostunut muihin kuin valvottuihin tapaamisiin?
Ristiriitainen käytös voi olla miinusta, mutta mutta...
Aina voi tutkailla menettelyitään uudelleen ja tehdä korjaavan liikkeen.
Mitkä tunnelmat on lapsilla, minkä ikäisiä he ovat jne. heillä on oikeus tulla kuulluksi.
Hanki hyvä asianajaja, hänen kokemuksensa persoonaalishäiriöisten kanssa ovat nyt todella tärkeitä.
Rukoilen puolestasi, että eteesi avautuvat oikeat ovet. Toivon viisautta elämää kantaviin päätöksiin.
Googlaa narsistien uhrien sivut, saat vertaistukea ja testattuja vinkkejä.
koko revohkaan. Jätä mies ja lapset jo rauhaan...