Avoliittoa on mieheni kanssa takana noin 1,5v. Tiedän, ettei arki suhteessa ole mitään ruusuilla tanssimista, eikä minulla ole mitään järin "vaaleanpunaisia" ja ruusuisia toiveita/haaveita, mutta onko se arki teillä muillakin tällästä?
Minä teen suhteessamme kaikki kotiin ja ruokaan liittyvät työt, mies ei niihin osallistu. Vaahtoaa vaan, että olen siivoushullu täydellisyyden tavoittelija, kun otan puheeksi, että olisi kiva, jos hän edes omat vaatteensa yms. tavarat laittaisi paikoilleen, eikä jättäisi niitä lojumaan. Emme käy ikinä yhdessä missään, tai käydään, kuntosalilla, mutta siellä nyt ei paljoa olla toistemme kanssa tekemisissä. Mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan tietokoneella. Meillä ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, koska miehestäni on typerää suunnitella etukäteen yhtään mitään. Hän ei halua alkaa säästämään rahaa esim. yhteistä lomaa tai asuntoa varten, sekin on kuulemma typerää. Seksi on mielestäni ihan kamalaa, olen jutellut mistä kaikesta pidän ja miten haluaisin hänen koskevan minua. Olen yrittänyt ottaa ohjat sängyssä ja näyttää mistä pidän, ja miten haluaisin rakastella. Millään ei ole ollut mitään vaikutusta, niinpä nykyään seksi on minulle lähinnä sitä, että näyttelen orgasmin, jotta sitä ei tarvitsisi jatkaa. Toivomaani suuseksiä en saa koskaan, hän usein vihjailee, että minun pitäisi antaa sitä hänelle. En enää tee niin, koska hänkään ei tee sitä minulle.
Toivoisin vaan, että hän suutelisi joskus oikein kunnolla, sanoisi, että olen kaunis, pesisi joskus pyykit yms, mutta kun ei. Hän kuulemma rakastaa minua ja merkitsen hänelle paljon, mutta ei kyllä siltä tunnu.. Hänen mielestään suhteen arki on tälläistä, kun yksi ilta juttelin hänen kanssaan asiasta. Onko se siis tätä? Vai onko mulla väärä mies?
Minä teen suhteessamme kaikki kotiin ja ruokaan liittyvät työt, mies ei niihin osallistu. Vaahtoaa vaan, että olen siivoushullu täydellisyyden tavoittelija, kun otan puheeksi, että olisi kiva, jos hän edes omat vaatteensa yms. tavarat laittaisi paikoilleen, eikä jättäisi niitä lojumaan. Emme käy ikinä yhdessä missään, tai käydään, kuntosalilla, mutta siellä nyt ei paljoa olla toistemme kanssa tekemisissä. Mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan tietokoneella. Meillä ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, koska miehestäni on typerää suunnitella etukäteen yhtään mitään. Hän ei halua alkaa säästämään rahaa esim. yhteistä lomaa tai asuntoa varten, sekin on kuulemma typerää. Seksi on mielestäni ihan kamalaa, olen jutellut mistä kaikesta pidän ja miten haluaisin hänen koskevan minua. Olen yrittänyt ottaa ohjat sängyssä ja näyttää mistä pidän, ja miten haluaisin rakastella. Millään ei ole ollut mitään vaikutusta, niinpä nykyään seksi on minulle lähinnä sitä, että näyttelen orgasmin, jotta sitä ei tarvitsisi jatkaa. Toivomaani suuseksiä en saa koskaan, hän usein vihjailee, että minun pitäisi antaa sitä hänelle. En enää tee niin, koska hänkään ei tee sitä minulle.
Toivoisin vaan, että hän suutelisi joskus oikein kunnolla, sanoisi, että olen kaunis, pesisi joskus pyykit yms, mutta kun ei. Hän kuulemma rakastaa minua ja merkitsen hänelle paljon, mutta ei kyllä siltä tunnu.. Hänen mielestään suhteen arki on tälläistä, kun yksi ilta juttelin hänen kanssaan asiasta. Onko se siis tätä? Vai onko mulla väärä mies?
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä arki ei ainakaan ole tommoista..meillä on esim tiskivuorot..pyykkejä pestään sillee että kumpi kerkeää ensin..Yhdessä käydään kaupassa, leffassa, pyöräilemässä, katsotaan telkkaa, siivotaan(minä pesen vessan ja mies imuroi)Puoli käytetyt vaatteet meilläkin kyllä lojuu tuolin karmilla mutta siinä on minun ja miehen molempien vaatteita..eikä se kumpaakaan haittaa..Mieheni kuuntelee minua että mistä pidän sängyssä ja on kyllä toteuttanutkin toiveita..Alamme säästämään rahaa yhteistä asuntoa varten kunhan molemmilla on töitä..Mutta minä sanoisin että minulla on käynyt hyvä tuuri kun vertaa edellistä suhdetta jossa mies tiskasi vain jos pyysin, itse pesin pyykkiä(ei ollut tyytyväinen vaan huokaisi kun toin puhtaat vaatteet "taas"), siivosin jne ja kun pyysin miestä pyyhkimään pölyt mies tuumasi "mitä sä oot tehny"..hän luki suurimman osan ajasta ja minä istuin koneella tai katsoin televisiota..joten totean vaan että nykysuhteessa mulla on vaan hyvin peruskasvatettu mies eikä mikään nykyajan lusmumies joita paljon tuntuu olevan..
Arki, kuten elämä yleensäkään, ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaan siinäkin on ylä- ja alamäkiä. Välissä arki sujuu mukavammin, välissä on tylsää ja välissä taas on jaksoja jolloin kaikki vaan rullaa omalla painollaan eteenpäin.
Kysyit, millainen arki meillä muilla on. Tältä se näyttää meillä:
Olemme molemmat vielä opiskelijoita, pian valmistumassa. Käymme opiskelujen oheella työssä, mutta molemmilla on suunnilleen saman verran vapaa-aikaa ja samaan aikaan.
Meillä hoidamme kotityöt kutakuinkin puoliksi. Siivotaan yhdessä kerran viikossa, siinä välissä kodin yleisestä siisteydestä huolehtii kumpi ehtii.
Yhdessä käymme näin kesällä pyöräilemässä ja rullaluistelemassa, talvisin kävelyillä ja hiihtämässä. Teemme myös viikonloppureissuja tuttavien ja sukulaisten luo. Arki-iltaisin yhdessäolo on yleensä vähäisempää kuin viikonloppuisin, jolloin saunotaan, laitetaan ruokaa yhdessä, käydään jääkiekko-otteluissa, elokuvissa jne. Molemmat tykkäämme pelata tietokonepelejä ja surffata netissä, joten osa illasta sujuu myös erillään, joskin vierekkäin, omilla koneilla.
Seksielämäkin sujuu, joskin sitä on nyt vähemmän kuin alkusuhteen aikana. Mieheni on taitava sängyssä, ja saa minut aina nauttimaan. Laatuhan korvaa tässäkin asiassa määrän :)
Kyllä molempien pitäisi mielestäni huolehtia arjen pyörittämisestä: pyykinpesusta, tiskaamisesta, siivoamisesta, kokkauksesta, kaupassa käynnistä jne. Lisäksi seksielämä on mielestäni yksi suhteen peruspilareita, ilman toimivaa seksiä suhde ei voi hyvin. Ja mitä tulevaisuuteen ja sen suunnitteluun tulee, se on mielestäni ihan normaalia käytöstä. Ainahan ihminen suunnittelee eteenpäin, ja pitäisi tehdä sitä myös suhteessa. Toki ihan nuorena voi elää päivä kerrallaan, mutta sen jälkeen on kyllä syytä alkaa miettiä tulevaisuutta ja tehdä pitempiä suunnitelmia.
Monestihan sanotaan, että mies näyttää, että rakastaa naista teoilla eikä sanoilla. Tekstistä päätellen miehesi ei kyllä tunnu osoittavan rakkautensa millään tavoin. Vai jäikö sulla jotain kertomatta, eli mitkä ne suhteenne hyvät puolet ovat?
Lopeta orgasmin teeskentely! Ei kai poikaystäväsi näe mitään syytä muuttaa seksityyliään, kun kerran luulee sinun nauttivan. Ei se putkiaivoille riitä, että kerrot mitä toivot. Sinun pitää osoittaa TEOILLASI, (niinhän miehetkin tekevät) ei sanoillasi mitä toivot. Kerro hänelle ystävällisesti, mutta päättäväisesti teeskennelleesi orgasmit ja lupaat siitä hetkestä lähtien käyttäytyä sängyssä juuri siten kuin sinusta oikeasti tuntuu. Silloin hän näkee käytännössä reaktioistasi nautitko vai et, kunhan vain et teeskentele. Ja muista olla rohkea näyttämään mikä tuntuu hyvältä :)
Miksi ihmeessä sinä tuollaisen tyypin kanssa muutit yhteen?
Ei sen tyypin kämppä luultavasti kovin siisti ollut silloinkaan, kun te seurustelitte.
Ja luultavasti hän vietti silloinkin paljon aikaa tietokoneella.
Todellisuuden taju tyypillä ei ole kohdallaan, jos hänen mielestään on järkevämpää asua vuokralla kuin omistusasunnossa.
Jos hän ei seurustelunne aikana oppinut koskemaan sinua oikein, miksi ihmeessä muutit hänen kanssaan yhteen?
On aika vaihtaa miestä.
Hei! Kuulosti niiin osuvalta, täällä aivan yhtä kauan kestänyt ja aivan samanlaista elämää. ainoa ero että meillä riidellään kaikki, siis KAIKKI yöt eikä todellakaan edes ole mitään seksiä. sen verran oli että ehdin saada vauvan masuuni josta hän ei jaksanut välittää tai ainakaan sitä millään lailla osoittaa että kiinnostaa. tuli keskenmeno ja edelleen kaikki asiat on hälle aivan yks hailee eikä millään mitään väliä, muuta kuin hänen omilla asioillaan.. olen niin monesti itsekin miettinyt kuuluuko elämän todella olla tällaista vai onko maailmassa todella olemassa muutakin elämää?! itse nukun yöt ulkona/vessassa/jossain muualla. en jaksais päivääkään enää tällaista enkä tiedä missä yöt nukkuisin ja miten tämän kaiken sanoa niin että toinenkin ymmärtäisi.. mahdotonta ja kivuliasta elämää (ainakin henkisesti).. tekis niin mieli juosta ulos ja huutaa täysiä apua. näen niin usein unia jossa yritän huutaa apua eikä ääntä lähde suustani pihaustakaan.. siltä tuntuu lähes päivittäin hereilläkin...
tutun kuuloista arkea.meillä myöskin minä hoidan kaiken siivouksen sekä ruoanlaiton,näistä aiheista olen menettänyt pariin otteeseen hermoni niin että tavarat on lennelleet,mitäs väliä sillä on kun minä ne kuitenkin siivoan?!
miehellä syinä ovat "osaamattomuus"tai väsyneisyys töistä johtuen,eipä taida mielessä käydä että teenhän minäkin töitä 8 tuntia päivässä,miksi minun sitten täytyy aina jaksaa??hänenhän se "MIES" pitäisi olla.
viina kuuluu meidän viikonloppuihin myöskin tiiviisti,hänellä joka vkloppu ja minulla harvemmin,töissä olen usein.koskaan ei minun seurani silloin kelpaa,"minkäs sille voi kun menet aamulla töihin?"niinkuin ei elämässä muuta voisi vapaa-ajalla tehdä kuin olla baarissa kännissä????vaikka tehdä jotain minun kanssani??!!
yhdessä ollaan oltu n.5 vuotta,niistä 3 asuttu.kyllä sitä välillä tekee mieli hakata päätä seinään,miten sitä voi vaan toista niin rakastaa että sietää tällaisen,ehkä siksi kun toinenkin rakastavansa sanoo ja haluavansa tehdä tulevaisuudessa perheen jne..
ehkä ne silmät joku päivä lopullisesti aukeavat mullakin.
Ihan oikeesti hei ihmiset, arvostakaa itseänne edes sen verran ettette anna kohdella itseänne noin, sillä jos sen sallitte ei se tule parempaan muuttumaan.
Mikäli tilanne on noin paha toivon sinun lähtevän suhteesta HETI! Ei kenenkään kuulu omassa kodissaan nukkua vessassa saati ulkona!! Nyt soitto kaupungille tai johonkin, sinulla on erittäin pätevä syy saada asunto pikaisesti. Kamat kasaan ja itsekunnioitusta peliin, et varmasti ansaitse tuollaista! Samaa myös seuraavalle kirjoittajalle (taisi olla "minä vain"), ei tuo ole arvoistanne elämää eikä arkea ainakaan!!
noita kun oma elämä on suunnilleen samaa paskaa kun edeltävät kirjotukset...
Sillä erotuksella että meillä mies kyllä ruokaa laittaa (kun minä en muka osaa!) mutta siivous siis jää mulle ja pyykinpesu. Nyt olen kesälomalla mutta tavallisesti sekä opiskelen että käyn töissä... ja mies on työttömänä kotosalla..
Mitään ei yhdessä tehdä. Päivät kuluu samaa rataa ja onhan tää helppoa ja tavallaan turvallistakin mutta niin pirun tylsää. Olen yrittänyt jutella asiasta mutta suomalainen mies ei puhu eikä pussaa..
Mietinkin että mitä helkuttia mä täällä vielä teen....
Ihme lukea kirjoituksianne! Kenellä tapellaan ja kenellä huudetaan, ei jaeta kotitöitä eikä puhalleta samaan hiileen. Ymmärrän kyllä että rakkaus / intohimo tms. sekoittaa pään ja saa muuttamaan yhteen jonkun kanssa - mutta aika nopeastihan nuo tunteet tuntuvat haihtuvan ja sitten tilalle tulee esim. riitely, huutaminen, pihtaaminen, kiusanteko jne...
Luuletteko te ihmiset, että teillä on monta elämää, joista voi sitten valita sen kivan? Miksi ihmeessä haluatte tuhlata elämänne sen odotteluun, että "kyllä toi kumppani tosta muuttuu ajan myötä"? Saatte odottaa tosi kauan... Eihän kukaan yhtäkkiä keksi 20 yhteisen vuoden jälkeen että nyt mä rupeankin tiskaamaan ja tekemään ruokaa että saa toi eukko levätä. Jos kerran aina on passattu.
Tehkääs testi: kävelkää peilin eteen ja miettikää mitä sanoisitte siinä seisovalle itsellenne 20 vuoden päästä. Sanotteko: "Hyvä kun lähdit kävelemään tosta suhteesta, tapasit sen Mikan, joka aina pussasi lähtiessään eikä koskaan pettänyt sua, et edes tiennyt ennen sitä miten sua voidaan rakastaa."
VAI sanotteko: "No niin, täällä sitä ollaan 25 kiloa lihavampana, elämään kyllästyneenä edelleen joka päivä tapellen saman p..n ääliön kanssa. Syrjähypystä haaveilisin, mutta kukaan ei enää huoli."
Ihan tarkoituksella yritän nyt provosoida teitä, ihmiset: miettikääs nyt OIKEASTI hetki. Kun on kerran olemassa parisuhteita (esim. omani) jossa todella kunnoitetaan, välitetään, huomioidaan, rakastellaan ja naureskellaan harva se päivä - jo yli kymmennen vuoden ajan! - niin miksi sellainen suhde ei olisi mahdollinen teillekin!?!? Luuletteko ettei kukaan rakastaisi teitä niin paljon? Että ette kelpaisi järkeville, ihanille ja just teidänlaista naista odottaneille miehille? Miksi te niin luulette???
Arvostakaa itseänne, rakastakaa itseänne ja olkaa itse itsenne paras kaveri, joka sanoo: "lähde kävelemään!" TAI jos haluatte jäädä sinne tappelu-suhteeseenne, niin tehkää todella jotain, jotta suhde muuttuisi. ..Ja tää ei tarkoita, että tehkää yks sunnuntai verkkosukkiksissa lasagnea kynttilänvalossa, vaan että muuttukaa itse. Sillä todellisuudessa, valitettavasti, kukaan ei muutu vain toisen toiveesta (lue: mies ei muutu, suhde ei muutu, mikään ei muutu), elämä EI OLE elokuvaa. Sori.
Meillä mies imuroi joka toinen viikko, mut muuten kotihommat jää kyllä mulle. Mut toisaalta enhän mäkään huolla kyllä meidän autoa... Silti. Aina ei jaksais tehä kaikkea kotona... Paljolti johtuu myös meidän halutusta "siisteystasosta". Mä tykkään, et kaikki on paikallaan ja tiskit tiskattu, miehelle ei oo niin väliä, vaik puhtaat astiat loppuis ja sukkia sais haeskella ties mistä...
Viikonloppuisin miehellä on bändireenit ainakin pe tai la, monesti molempina. Reeneihin kuuluu oleellisesti alkoholi ja sit baariin meno. Baariin ukko ottais kyllä mutkin mukaan, mut kun en mä aina jaksa siel riekkua. Ja sit, kun mä yritän saada miestä kotiin (kuten tänään) niin saan valitukset, miten se aina joustaa ja nyt ei kyllä jousta! Hmm..kumpikohan meistä yleensä joustaa, kysyn vaan...
Ollaan nyt asuttu 2v. vuotta yhdessä ja jos tää jatkuu aina, niin...? Jos en rakastaisi miestäni niin paljoa kuin rakastan, niin olisin jo varmaan lähtenyt. Koska osaa se olla myös ihana, niin halutessaan.. Seksielämä on kyl nykyään silti aika kuollutta. Mä olen aina ollut se aloitteen tekijä meillä ja nyt en oo oikein jaksanut enää tai sit mies ei halua silloin, kun mä haluan.
Että näin.
Ihan oikesti ei ole arvoistanne elämää ja kyllä on parempaa!!
Meillä näin; kaikki on yhteistä, mukaan lukien siivoaminen. Prosentuaalisesti siivoan varmaankin enemmän ja oma-aloitteisemmin, mutta mieheni kuitenkin auttaa. Imurointi ja kissanhiekkojen tyhjennys ja roskien vienti on lähes poikkeuksetta hänen hommiaan, kun taas pyykit ja kauppalistan laatiminen, ruuanlaitto minun hommiani. Astianpesukoneen täyttää ja pöydät siistii se joka ehtii.
Pienet hommat mies hoitaa itsekseen säännöllisesti ja siivoaminen alkaa kun minä aloitan tai jos on vieraita tiedossa. Eli saan isompaankin siivoukseen kyllä apua pyytämättä kun hän huomaa että aloittelen siivoilua hänkin kaivaa imurin kaapista ja rullaa matot pesuveden tieltä (lattian pesu on yleensä minun hommiani) tai jos siivouspäivästä on ollut puhetta hän ei hipsi takavasemmalle vaan jää auttamaan (kunhan saa juoda aamukahvinsa ensin rauhassa:)).
Muutenkin meillä kyllä tehdään yhdessä. Kauppareissuilla hän on yleensä mukana kantamassa kassit yms vaikka minulle jää yleensä ruokaostosten miettiminen. Olemme kohtuu laiskoja kotihiiriä molemmat, joten kamalasti ei aktiviteettejä ole mutta yhdessä katsotaan töllöä, siivoillaan, monesti auttaa minua ruuanlaitossa, kun on aikaa käydään kävelyllä, leffassa, terassilla, ystävillä.
Muutimme vast ikää uudelle paikkakunnalle, joten "omat menot" ovat tällä hetkellä vähemmällä kummallakin, ennenkuin tulee tutustuttua paikallisiin.. Mutta on meilläkin iltoja jolloin ei pahemmin puhuta/olla vierekkäin soffalla vaan ollaan koneillamme tai muuten vain tehdään omia juttuja..
Ja siitä seksistä; lopeta teeskentely heti!! Itsekin nuorempana tuohon sorruin, ja voin taata ettei muutosta parempaan tule ennenkuin olet itse rehellinen!! Seksi muuttuu rakasteluksi vasta kun olet rehellinen ja rento.
Miettikäähän nyt jokainen arvostustanne itseänne kohtaan uudelleen ja kunnolla, tuo ei varmasti ole arvoistanne arkea! Ja se arki josta haaveilette ei todeudu sillä seisotte itse sen tiellä kun annatte kohdella itseänne noin.
Ja tiedoksi vielä (seuraavien parempien suhteidenne varalle) oman suhteeni arkikaan ei olisi tällainen jollen olisi sitä JO ALKUHUUMASSA tälläiseksi "muokannut". Sillä kyllä, minullakin on ihan tavallinen suomalainen mies, joka ei osunnut laittaa ruokaa ja jonka mielestä siivoaminen oli turhaa yms.. Mutta kummasti tajusi kuinka paljon mukavamapaa on elää näin kuin kaatopaikalla. Tottakai toista saa hemmotella, mutta jos suhteen alussa aloitat passaamisen ja teet kaiken valmiiksi, ei se tule koskaan ikinä muuttumaankaan.
Meillä yhdessäasumista vasta reilu puoli vuotta takana, mutta hyvin olemme tavatlöytäneet.
Kumpikaan emme ole siivoushulluja. Yhdessä olemme tuumineet millaisen kodin haluamme ja miten sitä hoidetaan. Eli kumpikin tekee mitä tykkää ja joustetaan tarpeen mukaan. Esim. hän yleensä tekee ruuan ja mie korjaan jäljet eli tiskaan. Kertaakaan ei olla kotitöistä riitaa saatu aikaiseksi, koska samankaltaisia huushollin pitäjiä olemme.
Sinulle neuvoksi antaisin vanhan tutun puhumisen ja puolitiehen vastaan menon. Kokeeko miehesi olevansa ylimääräinen huonekalu taloudessanne tai sinun siisteyskriteerisi ylivoimaisiksi? Miettikää yhteisiä pelisääntöjä.
Seksin suhteen sama juttu, feikkaaminen vahingoittaa loppupeleissä sinua itseäsi, ei tarvitse sanoa että mies on huono vaan suoraan mitä haluat. Kerroit niin tehneesikin, mutta sanoitko suoraan vai vihjasit? Jälkimmäisellä ei pääse puusta pitkään, suora puhe on se mikä kannattaa. Ja suuseksistä... No jos haluu saada on pakko antaa. (Siitäkin nruvonpito miksi se on miehestäsi vastenmielistä jne.) ;)