Henkevyys

Henkevyyteen liitän kyllä jotenkin uskonnollisuuden... mutta joka tapauksessa, luen paljon, kirjoitan ajatelmia ja maalaan, onko se nyt henkevää? Nyt on kolme kirjaa kesken, se on jotenkin hauska sukeltaa maailmasta toiseen ja vielä ihan erilaisiin.

Mies varmasti voisi olla osa tätä, mutta kun ei ole, niin antaa olla olematta.

se voi sanoa vaan se ihminen joka oikeesti tuntee minut.
Liiallinen henkevyys tekee ihmisestä todellisuudesta pakenevan, ja joka asia pitää setviä tyyliin 'mistähän tämäkin johtuu''minusta se on rasittavaa.
Kyllä jäis elämättä jos ei muuta tekis kun tutkailis tunteitaan.

Minulle henkevyys ei tarkoita uskonnollisuutta, sitä on mielestäni hengellisyys.

Mielestäni henkevsyy on asioiden syällisempää pohdintaa ja kokonaisuuksien hahmottamista. En liitä myöskää maalaamista tai kulttuurin harrastamista henkevyyteen. Kulttuuririennoissa käydään monien eri motiivien takia ja läheskään aina se ei ole hengen ravinta tai henkevyys vaan paljon pinnallisempi ajatus.

Luen runoja, kirjoja ja kirjoitan itsekkin ja koen jollain tapaa itseni henkeväksi. Keskusteluissa tuttujen kanssa koen sen joskus hyvinkin voimakkaana kun ajattelen asioista aivan eri näkökulmasta ja jortkut asiat eivät taas kiinnosta ollenkaan kun koen, ettei niillä ole mitään merkitystä elämässä, elämisessä tai vaikka hyvinvoinnin kannalta.

Henkevyys on osa minua ja mieheni ehkä sen jollain tapaa ymmärtää mutta se riittää minulle. Ei ole tarkoituksaan, että hän jotenkin erikoisesti ymmärtäisi henkevyyttäni. Itse hän on aktiivinen, urheilullinen, pinnallinenkin joskin herkähkä mies ja rakastan häntä. Meidän parisuhde perustuu ajatukseen "vastakohdat täydentävät tosisaan" ja se on toiminut jo lähemmäs 30 vuotta.

Ainakin rakastan paljon *hengen ravintoa* kuten runoja, proosaa, kuvataidetta, musiikkia ja tanssia sekä tiettyjä filosofisia ajatelmia. Voi varmaan senkin laskea henkevyydeksi että ihailee luonnon kauneutta henki lähes salpautuen... :)

Parisuhteessa toivon tietysti pystyväni jakamaan näitä asioita rakastamani miehen kanssa.

kyllä pidän mietiskelystä, filosofiasta, ajatelmista ym. Mutta enemmän se on sellainen oma juttu mihin oma mies ei kuulu vaikka fiksu onkin. Uskon että mies ymmärtääkin varmasti esim. taiteesta enemmän kuin minä, mutta en kyllä halua että alamme yhdessä filosofoimaan kaikkea mahollista :D. Toki pitää syvällisiä jutella välillä, mutta ei sellaista ylipohtivaa elämää jaksa kukaan.

joskus oon, mut oikeasti eilen päätin, että sellasen miehen haluan jolla pysyy se vasara kädessä. Ja et joka on jollain tavalla jalat maassa ja järki päässä. itse saatan joskus haaveilla ja haikailla ja en kestäisi jos mies olis täysin taivaanrannanmaalari, mä oon tottunut miehekkäisiin miehiin elämässäni. Ehkä jotain henkevyyttä vois parisuhteessa olla ,mut rajansa silläkin ja ei mies voi välttämättä muutenkaan aina täysin ymmärtää naista.

Henkevyyskin on sellaista puuskittaista, välillä henkevä, välillä järkevä, välillä hassu, välillä taas.. En sanoisi itseäni kovin henkeväksi koska en tule toimeen tippakkaan yhden henkevän naisen kanssa joka henkevöittää joka asian ja se on ärsyttävää.

suhtaudun kaikkeen filosofisesti ja löydän monia ulottuvuuksia - mutta käytännöllisenä naisena pidän useimmat mietteet omassa tiedossani, koska liiallinen 'spekulaatio' hämmentää suloista vasaramiestäni.