Etkö ole koskaan tyytyväinen vartaloosi/ulkonäköösi? Yritätkö jatkuvasti ruoskia itseäsi liikkeelle ja salille, jotta saisit vartalosi näyttämään omassa silmissäsi paremmalta?
Minä olen tällainen mies. En ole vielä tähän mennessä koskaan ollut täysin tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka sen tajuan että vartaloni erottuu rannalta massan seasta edukseen monien silmissä, mm. monet sanoo että sinulla on hirvittävät selkälihakset ja vatsalihakset sen ymmärrän, mutta en ole itse tyytyväinen IKINÄ! Minulla on ollu n.5 viime vuoden ajan sairaalloinen tarve treenata itseäni kiinteämmäksi ja urheilullisemmaksi teen nykyään mm. monta sataa vatsalihasta ja selkää päivään sekä lukuisa määrä punnerruksia, ajan 100km pyörällä viikossa ja pelaan beach volleytä n. 10h viikossa sekä kaiken huipuksi käyn 2-3 kertaa salilla viikoon.
Kaiken lisäksi minä nautin ihan _pirusti_ siitä että saan rääkätä itseäni tekemällä kaikenlaista urheilua ihan maksimihapoille asti. yrityksenä mm. vetää 30 leukaa putkee menee 27 tällä hetkellä ja punnertaa useita satoja putkeen..
Mistähän tämä oikein johtuu? Minua on joskus ala-asteella kiusattu, kun olin vähän lihavempi kuin muut kun ei ollut vielä pituuskasvu alkanut enkä ainakaan tahdo enää koskaan olla läski! Lisäksi pyrin lähes kaikilla osa-alueilla täydellisyyteen mihinkä ylipäätänsä pystyn, sillä tunnen itseni erittäin epätäydelliseksi ja jotenkin puolikkaaksi ihmiseksi.
En usko että tämä on mitenkään pahasta että itseään treenaa, mutta missä tulee stoppi vastaan, sen ehkä tulen huomaamaan sitten joskus. Tätä nykyä on vasta urheillessa nilkat mennyt n. 5 kertaa, olkapää oli lähes leikkauskunnossa, iskias-hermo venähti ja hermo tästä syystä pinteessä ei aivan pysty täysin kävelemään, välilevyn alkavaa pullistumaa jne.. :D ja fysioterapeutti määräs näihin vaivoihin vain lisää erilaisten lihasten vahvistamista eli keskivartalon sisimpien vatsojen ja olkapään erilaisia variaatioita jotta vaivat lähtisi ja näitähän teen sitten innolla :)
Onko tällaisia muita naisia/miehiä jotka tuntevat itsensä "ei täydelliseksi" ja ruoskivat itseään liikkumalla?
Minä olen tällainen mies. En ole vielä tähän mennessä koskaan ollut täysin tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka sen tajuan että vartaloni erottuu rannalta massan seasta edukseen monien silmissä, mm. monet sanoo että sinulla on hirvittävät selkälihakset ja vatsalihakset sen ymmärrän, mutta en ole itse tyytyväinen IKINÄ! Minulla on ollu n.5 viime vuoden ajan sairaalloinen tarve treenata itseäni kiinteämmäksi ja urheilullisemmaksi teen nykyään mm. monta sataa vatsalihasta ja selkää päivään sekä lukuisa määrä punnerruksia, ajan 100km pyörällä viikossa ja pelaan beach volleytä n. 10h viikossa sekä kaiken huipuksi käyn 2-3 kertaa salilla viikoon.
Kaiken lisäksi minä nautin ihan _pirusti_ siitä että saan rääkätä itseäni tekemällä kaikenlaista urheilua ihan maksimihapoille asti. yrityksenä mm. vetää 30 leukaa putkee menee 27 tällä hetkellä ja punnertaa useita satoja putkeen..
Mistähän tämä oikein johtuu? Minua on joskus ala-asteella kiusattu, kun olin vähän lihavempi kuin muut kun ei ollut vielä pituuskasvu alkanut enkä ainakaan tahdo enää koskaan olla läski! Lisäksi pyrin lähes kaikilla osa-alueilla täydellisyyteen mihinkä ylipäätänsä pystyn, sillä tunnen itseni erittäin epätäydelliseksi ja jotenkin puolikkaaksi ihmiseksi.
En usko että tämä on mitenkään pahasta että itseään treenaa, mutta missä tulee stoppi vastaan, sen ehkä tulen huomaamaan sitten joskus. Tätä nykyä on vasta urheillessa nilkat mennyt n. 5 kertaa, olkapää oli lähes leikkauskunnossa, iskias-hermo venähti ja hermo tästä syystä pinteessä ei aivan pysty täysin kävelemään, välilevyn alkavaa pullistumaa jne.. :D ja fysioterapeutti määräs näihin vaivoihin vain lisää erilaisten lihasten vahvistamista eli keskivartalon sisimpien vatsojen ja olkapään erilaisia variaatioita jotta vaivat lähtisi ja näitähän teen sitten innolla :)
Onko tällaisia muita naisia/miehiä jotka tuntevat itsensä "ei täydelliseksi" ja ruoskivat itseään liikkumalla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"ei täydelliseksi" enkä haluakaan olla täydellinen. Kuka tykkää täydellisistä ihmisistä? :)
Kannattaa pitää välipäiviä urheilussa kuten missä tahansa muissakin asioissa. Kroppa saa lepoa eikä mene jumiin.
Mä en piiskaa itseäni liikkumalla, vaan päin vastoin arvostan itseäni mm. liikkumalla.
*nostaa käden pystyyn*
Täältä löytyy yksi sellainen nainen. Oon nyt koittanu kuitenkin opetella siitä eroon. En oikein pidä ajatuksesta että oma kroppa on jumala ja punttis temppeli jossa sitä palvotaan.
Opiskeluaikoina lähti mopo aina käsistä treenaamisen suhteen, siinä kehittyi joku riippuvuus niistä hyvänolon hormooneistakin ja piti olla koko ajan liikkeellä. Samoja kremppoja on mullakin kuin sulla. Välilevyn pullistumaan ei muuten lenkkeily eikä pyöräily tee hyvää että ne kannattaa jättää pois.
Mä en ole pienenä ollu lihava, päinvastoin sellainen luuta ja nahkaa. En kuitenkaan pitäny omasta kropasta kamalasti ja aina jotain virhettä löytyy omaan silmään. Nyt oon ehkä vähän ylitreenannu mun pohkeet ja pakarat... yläkroppaa pitäiskin enemmän niiden vatsalihasten ohella treenailla.
Täällä yksi syyllinen lisää. Tosin olen oppinut hyväksymään, ettei aina voi omata täydellistä kroppaa. Välillä pitää vähän repsahtaa, että on sitten taas mihin tähdätä. ;)
(ainakaan toivon mukaan) tule olemaan mainitsemiesi esimerkkiesi kaltainen. Olin hyvin pinnallinen nuorempana. Kaikki anoreksiaan jne. tavallaan verrannoiset jutut on käyty läpi. Samoin painon kyttääminen. Hoikka (ja syystä upea!) olen vieläkin, mut tollaset jutut ei merkitse mulle mitään erityistä.
Voin kertoa, että kunnon sytostaattikuuri muuttaa ihmistä aika paljon.
maksimissa neljänä päivänä lihaskuntoa (melko anaerobista) viikossa, mutta yleensä ne ovat lyhyitä 30-45 minuutin sessioita. Päämääränä on pitää lihakset kunnossa, mutta kyllä ne siinä ovat jonkun verran vahvistuneetkin. Mitään hirveätä rääkkiä en halua tehdä, koska haluan kuitenkin, ettei mikään paikka "räjähdä" ylikunnon takia. Leukoja saan maksimissa varmaan 14 ja ojentajapunnerruksia 35-40. Jaksoin ennen nostaa vähän yli oman painoni penkistä ja vähän alle oman painoni saan nostettua yli 10 toistoa, eli riittää ainakin minulle. Maksimi ei nykyään enää kiinnosta, koska siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä käytännössä. En tiedä olenko hirveän "tyytymätön" vartalooni, mutta tyytymätön olen kuitenkin siihen, että lihoaminen on minulle todella vaikeata. Tunnen muitakin ihmisiä, joilla on sama (TODELLINEN) ongelma. Mutta on siinä periatteessa hyviä puoliakin.