On se saakeli kumma kun töissä painetaan naama norsunvitulla ja kukaan ei juttele toisille. Sitten kun yrität päivää sanoa niin eiköhän kaikki kattele seinille ja örähtele jotain. Ymmärrän kyllä jos joitakuita ei sosiaalinen kanssakäyminen kiinnosta mutta kun kaikki on samanlaisia...
Suomalaiset eivät juttele
Pölinäpetteri
172339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ole sinä poikkeus siellä"surun"laaksossa?.Ole vastakohta koko työympäristölle ja ehkä joku yksi ja sitten joku muukin saa innostuksen kukkasen iloiseen asenteeseen.Onko työnantajasi Kunnallinen vai yksityinen sektori?
Kyllähän se työkin sujuisi paremmin, kun olisi mukavan rattoisa ilmapiiri, juttelua,tervehtimiset ym. Mutta eihän suomalaiset puhu eikä pussaa! Umpipimeää kansaa,monessa paikassa, olen myös havainnut.
Homoa kansaa myö ollaan, ei voi mitään.
Aha, siis itsekö?
joo, ja kaikki mun kamutki.
Minä ainakin tykkään töissä tehdä töitä enkä juoruta. Sitten kahvitunnilla voi jauhaa paskaakin.
Mua nimenomaan ahdistaa se akkalauma, tai miksei ukkokin, jos keskustelut menevät liikaa jonkun yksityisiin asioihin. Yleinen keskustelu on vielä ok. Töissä minunkin mielestäni tehdään töitä ja siihen lomaan sitten sopivasti puhetta, ettei ihan sosiaalinen puoli unohdu. Olen kyllä eräässä työpaikassa huomannut, miten alun monta kuukautta sai kulkea työpaikan käytävillä eikä kukaan tervehtinyt tms. Aika kummallista, tuntui aivan kuin haamuna siellä kävelisi.
Juoruaminen on eri asia kuin keskustelut. Töissä ollaan tekemässä töitä, mutta tuppisuuna ei kenenkään tarvitse olla.
Kahvi- ruoka ja ns. elpymistauot ovat sitä varten,
jolloin voi avata sanasen aarrearkkunsa niin halutessaan.
Työaikana pidettäköön läppä kiinni muista kuin työasioista!
Riippuu niin paljon työn luonteesta, ajattelepa nyt niitä kaiken maailman ammatteja, mitä on olemassa, ei kertakaikkiaan voi olla tuppisuuna, tai hullun maineen saisi. Kerran yritin pysyä tiukan asiallisena,mutta luulivat, että olin sairastunut, no onneksi se loppui siihen, ja voin olla taas oma iloinen itseni, muuten ahistaisi.
On myös olemassa ammatteja, joissa vietät kahvi- ja ruokataukosi aivan yksin.
Lihanleikkaamoiden ryhmäurakassa missä kaikki saa saman palkan, ei tule onnistumaan kokopäiväinen takaperin juttelu.
Ukot ovat nimittäin tekevät työtänsä peräkkäin ja jos siinä rupeaa olemaa kokajan tekaperin olemaan jo siinä tulee kärsimään työ ja työtoverit.
Kuinka sä voit tehdä etuperin tarkkaa ja raskasta työtä ja koko ajan suu käy takana olevalle työtoverille.
Sinulla on ilmeisesti niin helppo työ, jolloin voi taratella ja koko ajan suu käy kuin ruonoruunan takapuoli.
Ei se mitään pahinta jos suu käy, mutta kun vielä perse käy yhtä kiivaasti päästellen pahanhajuisia tuoksuja suoraan työtovreiden nokkaan.
Arvaa oliko työtovereista kivaa nuuskia paskanhuja pitkin päivää?
Fiksua eikö totta, aikuisilta miehiltä?
Vai olivatko sittenkään aikuisia?
Naama norsunvitulle, ja pierut kaverin naamalle, hienoa suomalaista työkulttuuria.
Sitä se oli. Sitten jotkut tulivat vielä sanomaan, että kun sä oot niin tosikko ja vittumainen, että et ymmärrä huumoria.
Minusta tehtiinkin se kiusaaja ja häirikkö oikein luottamusmiesten toimesta. Näin Pohjois-Savossa.
joka työpaikalla on joku kyttääjä, joka alkaa heti laskea minuutteja kun joku tekee jotain muuta kuin töitä.
Kaikki lasketaan vessassakäynneistä lähtien.
Kyllä minäkin alussa yritin jutella joskus jonkun kanssa, mutta lopetin kun työkaveri tuli kertomaan miten monta minuuttia taas meni haaskuun..
Nykyään teen vaan tuppisuuna töitä.
En tajua niitä kyttääjiä, miksi he kantavat niin paljon huolta työtehosta kun itsekin ovat vain työntekijöitä eikä mitään pomoja?
Kyllä se tekisi ihan hyvää jokaiselle vaihtaa muutama sananen niiden ihmisten kanssa, joita näkee enemmän kuin omia sukulaisiaan, mutta ei sitte=/
Sitä rupattelua ja rentoutmista varten on kahvi, ym:t. Kuten sanoin, silloin voi avata sanasen aarrearkkunsa sepposen selälleen.
Huomasin aikoinani, että kun tauot tuli silloin oltiin tuppisuuna ja kun työt alkoi silloin alkoi myös yläpää ja alapää rupalattaa.
Jatkan vielä kun niin kyrsii. Otetaan käyttöön henkilökohtaiset urakat.
Silloin ei tarvitse kyttäillä, eikä valkkailla, eikä tule sanomisia.
Sitten voipi kilpaa seistä vaikka päällään hyvän työkaverin kaverin kanssa. Voi vaikka laulella ja syleksiä kattoon niin halutessaan.
Omassa duunimestassa tervehditään kyllä, paitsi mulle vaan örähdetään ja mulkoillaan halventavasti.
Näköjään tämmöisiä uusia vastavalmistuneita pidetään niin tyhminä ja ala-arvoisina, että ei edes tervehditä saati vastata jos satun kysymään jotain.